Minä tilasin noin kuukausi sitten koiranpennun, joka syntyy ensi maalis-huhtikuussa. Olen nuori ja mielestäni minulla on aikaa varrota sitä. Mutta ärsyttää, kun monien on saatava koira "heti" kun heidän elämäntilanteensa on siihen suotuisa. Siis tarkoitan, että viimeistään kuukauden tai kahden sisään, eikä malteta varrota edes puolta vuotta sopivan koiran saantiin.
Eräskin tuttuni, jolla ikää oli silloin koiraa hankkiessaan 19 vuotta, halusi yht´äkkiä omaan kotiin muuttaessaan koiran. Hän ei tavoittanut haluamansa rodun - pomeranianin - pentua mistään, vaan kaikki oli varattu, mutta monelta kasvattajalta hän olisi saanut pennun kyllä noin puolen vuoden päästä, jopa aikaisemmin. Niinpä hän hankki pomeranianin ja kleinspitzin sekoituksen, vaikka olisi halunnut puhtaan rotukoiran. Hänellä ei mielestään ollut rahaakaan rotukoiraan sillä hetkellä. Minä kysyin häneltä, että saisiko hän säästettyä rahaa koiraan puolen vuoden aikana, johon hän vastasi järkyttyneetä, että "En mää nyt niin pitkään rupee vartoomaan!".
Minä olen 23 v ja vartoan koiraani vajaan vuoden. Koira on rodultaan griffon fauve de bretagne, joten harvinaisuutensa vuoksi sitä ei saa niin helposti - vain yksi kasvattaja Suomessa -. En ymmärrä sitä, ettei sopivan koiran eteen malteta varrota/säästää rahaa edes puolta vuotta sitten kun on koiran valmis hankkimaan. Kun on nuori, tai vaikka olisi vanhempikin, niin mikä on elämässä niin kiireistä, ettei voi puoltakaan vuotta uhrata koiran hankintaan?
Eräskin tuttuni, jolla ikää oli silloin koiraa hankkiessaan 19 vuotta, halusi yht´äkkiä omaan kotiin muuttaessaan koiran. Hän ei tavoittanut haluamansa rodun - pomeranianin - pentua mistään, vaan kaikki oli varattu, mutta monelta kasvattajalta hän olisi saanut pennun kyllä noin puolen vuoden päästä, jopa aikaisemmin. Niinpä hän hankki pomeranianin ja kleinspitzin sekoituksen, vaikka olisi halunnut puhtaan rotukoiran. Hänellä ei mielestään ollut rahaakaan rotukoiraan sillä hetkellä. Minä kysyin häneltä, että saisiko hän säästettyä rahaa koiraan puolen vuoden aikana, johon hän vastasi järkyttyneetä, että "En mää nyt niin pitkään rupee vartoomaan!".
Minä olen 23 v ja vartoan koiraani vajaan vuoden. Koira on rodultaan griffon fauve de bretagne, joten harvinaisuutensa vuoksi sitä ei saa niin helposti - vain yksi kasvattaja Suomessa -. En ymmärrä sitä, ettei sopivan koiran eteen malteta varrota/säästää rahaa edes puolta vuotta sitten kun on koiran valmis hankkimaan. Kun on nuori, tai vaikka olisi vanhempikin, niin mikä on elämässä niin kiireistä, ettei voi puoltakaan vuotta uhrata koiran hankintaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä, että on niitäkin, jotka jaksavat odottaa. Koira elää kuitenkin n. 10 vuotta, joten mikä ihmeen kiire sen muutaman kuukauden kanssa on?
Tokihan kuitenkin ymmärrät, että asiassa on vielä monta muttaa (juoksun tuleminen ajallaan, astutuksen onnistuminen, kantoajan ja synnytyksen onnistuminen, pentujen terveys jne...), joten älä hermostu, ellei kasvattaja voikaan tilaamaasi pentua toimittaa. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin, ja sinulla on keväällä ihana pentu!
Kiitoksia! :-)
Ja niinpä, mitä tahansa voi tietysti jokaisen ihmisen ja eläimen elämässä milloin vain tapahtua. Kasvattaja voi vahingoittua onnettomuudessa, koira saada jonkin vakavan sairauden tai jotain vastaavaa. Jos valtaisa pettymys tulee, niin ei sille sitten mitään mahda, mutta sellaiseenkin on tietysti varauduttava. Toivottavasti kumminkin saan sen mitä innolla odotan :-)
Myönnetään, että kärsivällisyys on minullakin koko ajan koetuksella ja jo nyt pää väliin halkeamaisillaan :-D Mutta sen se kai vaatii, kun haluaa juuri sellaisen koiran mistä aina on haaveillut.
Vajaassa vuodessa ehtisi tekemään kaiken laista muutakin hyödyllistä ja käyttämään rahaa moneen järkevään asiaan, mutta koska koiran aion hankkia ja se on minulle tärkeä, niin vajaan vuoden päätin sellaisen vartoamiseen/rahan säästämiseen uhrata :-)
Itse olin myös pitkän aikaan tahtonut erään rodun (puhutaan vuosista), kunnes sitten viime vuoden heinäkuussa (2011) aloin ottamaan kasvattajiin yhteyttä koska tiesin että nyt on vara alkaa säästämään koiraan. Sitten sain vastauksen 2 paikasta, jotka olivat valmiita harkitsemaan minua ostajaksi (rotu PK-rotuinen eivätkä myy ihan jokaiselle). Toiselta kasvattajalta olisin saanut nopeammin, mutta valitsin sen, jolta myöhemmin. Kävin sitten elo-syyskuussa tutustumassa tähän jälkimmäiseen kasvattajaan ja tarkastamassa emän ja olin varma että tältä haluan sen pennun. Sitten tuli aika kun pennut syntyi ja oivat luovutusikäisiä helmikuussa (2012).. Eli itsekkin odotin 8kk pentua saatavaksi :) Jännä, miten nopeaa loppujen lopuksi tämä aika meni :)
Ehkä sinäkin ottaisin koirasi nopealla aikataululla jos et olisi jostain kumman syystä valinnut tällaista harvinasta rotua joiden pentuja joutuu odottamaan kun kasvattajia on vain muutama joten ei ole mahdollistakaan saada pentua siinä aikataulussa kun näitä tavis rotuja.
Minä pidän harvinaisuuksista, onko siinä jotakin väärää? Suomessa on vain yksi tämän rodun kasvattaja, eikä koko maailmassakaan niitä ole paljoa, ei edes Ranskassa.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat ensi vuonna nauttia ilopallerostasi! :)
Itsekin olen ihmetellyt ihmisten kiirettä saada koira heti kun on päätös hankinnasta tehty.. Itse metsästin hyvin suositun rodun pentua yli vuoden. Olisin voinut saada pennun heti jos olisin suostunut ottamaan mistä vain, mutta halusin pennun terveestä suvusta jossa hyvää hermorakennetta ja luonnetta. Kun löysin kasvattajan jonka tavoitteista ja kasvatustyöstä pidin, sain jonottaa oikeaa pentua vielä puolitoista vuotta.
Vaikeaa se oli, myönnän kyllä, mutta sainkin upean koiran joka on upea rodunsa edustaja :) Koira tulee olemaan suuri osa elämää ja pitkään mukana menossa joten minusta oikean koiran hankintaan pitääkin panostaa.
Olen koko ikäni halunnut koiraa ja tiesin omilleni muuttaessa sellaisen jossain vaiheessa ottavan. Kun sitten muutin ekaan omaan asuntoon niin noin kolmen kk päästä rupesin miettimään mikä rotu minulle sopisi ja käymään läpi kasvattajia.
3kk on tosi lyhyt aika asua omillaan ja tiedän että pitäisi olla pidempää, mutta koska tiesin haluavani koiran jo pidemmän aikaan niin ajattelin että nyt voisi ruveta sitä suunnittelemaan eli en siis ajatellut sitä vielä samantien ottavaan :D
Olisin voinut odottaa sopivaa pentua vaikka vuoden jos olisin sopivan kasvattajan löytänyt sopivasta rodusta, minulla ei ollut mikään kiire koska en ollut rodustakaan vielä selvillä.
Sitten yksi päivä minulle sattumalta ehdotettiin erästä paimenkoira rotuista yksilöä pienestä kennelistä. En ollut odottanut yhtään kyseistä yhteydenottoa enkä yleensäkään mitään niin aikaisin, enkä myöskään tuota rotua.
Kiinnostuin kuitenkin ja tutustuin sekä rotuun ja kenneliin.
Juttelimme paljon kasvattajan kanssa, kävin katsomassa pentuja ja niiden vanhempia. Pidin siitä että kasvatus toiminta oli pienimuotoista, se ei vaikuttanut mitenkään rahan ahneelta toiminnalta, sukutaustat olivat kuitenkin rikkaat ja terveet sekä kasvatus periaatteet mieleiseni. Hän ehdotti minulle yhtä pennuistaan sijoitukseen koska halusi käyttää sitä joku päivä vielä astutuksessa.
Pennun luovutukseen oli noin 1,5kk eli todella paljon vähemmän kuin mitä olin mielessäni suunnitellut joten sinä aikana otin itselleni ylimääräisen työn ja säästin kaiken rahan koiraa varten. AIkaa jäi vähän joten halusin saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön.
Eli omilleni muuton jälkeen koiran ottamisesta meni ehkä reilu 5kk ja oikeastaan vain se parisen kk kerkisin koko asiaa mielessäni pyöritellä :D Hetkeäkään en ole katunut koirani ottamista, se täyttää ensi kuussa vuoden eli ollaan oltu kohta 10kk yhdessä ja ainakin näyttäisi siltä että yhteinen taival vaan jatkuu =) Luulen melkeinpä että kyseessä oli kohtalo ;)
Että näinkin käy joskus, ei se aina huono asia ole jos sitä pentua ei odotakkaan niin pitkää, mutta sen kasvattamiseen on oltava silloin 100% valmis.
Kannatan kuitenkin tarkkaa harkintaa eläimen otossa ja hyvää yksilöä kannattaa odottaa!
"Minä tilasin noin kuukausi sitten koiranpennun, joka syntyy ensi maalis-huhtikuussa."
:DDDDDD Tämä mua naurattaa kyllä aina uudelleen ja uudelleen.
Ei koiranpentuja voi tilata, tai kait jotkut kasvattajat voivat spekuloida että mahdollisesti tulee pentuja mutta kun mitään varmaa ei ole olemassa niin hassua "tehdä tilaus". Koskaan ei tiedä miten astutuksessa käy ja syntyykö yksikään mahdollisista pennuista elävänä.
Kyllä minä olen varautunut vastoinkäymisiin, kuten tuolla ylempänä jo yhdessä kommentissa kerroin, mutta toivon parasta :-)
Very Funnylle tulee varmasti pitkä ikä kun hän nauraa niin helepost. ja kaiken lisäksi aina uudelleen ja uudelleen..:)
Minäkin TILASIN minun vanhempi koira vuotta ennen sen mahdollista syntymää vaikka se oli niin tavallinen kun suomenlappari.
odotinko että se tulee postiennakolla? En varmaankaan ja en tiennytkään että saanko uroksen mitä halusinkin ja syntyykö se ylipäätänsä.
Jos ei halua TILATA koiranpennun niin sitähän voi vaan varata etukäteen vaikkapa kymmenenkin vuotta ennen:D
Hehe, tiesitkö että monessa kennelissä voi tilata ihan pennun. Kyllä ne tietää jotenkuten miten paljon pentuja tulee, varsinkin jos myyjä on kokenut. Tottakai kaikki pennut voi olla kuolleita, mutta kuka normaali ihminen miettii niin? ei kukaan.
Ja useammat laittaa pennun virallisesti varaukseen kun emo on varmasti odottamassa pentuja, ja tiedetään peremmin määrästä.
Ei tarvitse aina olla noin ennakoluuloinen. :)
Minulla kävi niin että olin miettinyt koiran hankintaa jo pitemmän ajan ja yritin etsiä itselleni sopivaa rotua. Pitkän tutkimisen aikana yksi rotu sitten alkoi tuntua siltä oikealta joten aloin tutkia rotua tarkemmin. Tein päätökseni ja aloin katselemaan pentutilannetta ja suunnitteilla olevia pentueita. Olin valmis odottamaan pitemmänkin ajan pentua, ainoa rajoite oli se että tahdoin pennun kahden vuoden sisällä jos vain mahdollista koska minulla oli juuri silloin sopiva hetki hankkia pentu.
Etsinnän jälkeen löysin sopivalta vaikuttavan kasvattajan jolla oli pentue suunnitteilla seuraavaksi syksyksi, otin häneen yhteyttä ja keskustelun jälkeen sovimme että sitten kun narttu on kantava hän on minuun jälleen yhteydessä.
Odottelin ja odottelin mutta mitään ei kuulunut.. Parin kuukauden jälkeen kysyin miten nartulla menee ja selvisi että sille ei ole edes juoksu tullut vielä! Ei siinä mitään, minä odottelin vielä kuukauden päivät ja koska nartun juoksua ei vieläkään kuulunut minä aloin katselmaan muita kenneleitä josko löytäisin sellaisen kennelin jossa narttu olisi edes kantava. En pitänyt mahdollisuuksia kummoisina mutta ajattelin että sama se on katsella.
Satuin sitten kuitenkin törmäämään kenneliin jossa pennut syntyivät jo seuraavalla viikolla mutta ajattelin että pennut ovat varmasti kaikki varattuja. Ei kysyminen mitään maksa joten laitoin kasvattajalle viestiä. Yllättäen pentue olikin suuri ja kasvattaja sanoi että jos kaikki pennut jäävät henkiin sieltä saattaisi riittää yksi minullekin! Keskustelimme minun tilanteestani ja kasvattaja tykästyi minuun joten varasin itselleni "ehkä syntyvän" - pennun.
Viikon päästä pennut syntyivät ja kasvattaja ilmoitti että pentujen joukossa on myös uros minulle! Olin onneni kukkuloilla ja ilmoitin toiselle kasvattajalle että otankin pennun toisesta kennelistä. Tämä kasvattaja veti herneen nokkaan ja lähetti minulle kunnon herjaus sähköpostin haukkuen minua kärsimättömäksi ja sanoi olevansa tyytyväinen ettei myynyt pentua minulle. Otin sen aluksi itseeni mutta sitten ajattelin että ihan sama hänelle, minä saan kohta koiran! :)
Olisin kyllä ollut valmis odottamaan sen ensimmäisen kasvattajan pentuetta (tiettyyn pisteeseen asti) mutta koska minulla sattui niin hyvin tämän toisen kasvattajan kanssa päädyin häneen.
Melkeinpä tuntuu kohtalolta tämä koko homma, nimittäin myöhemmin sain kuulla että tämä ensimmäinen kasvattaja pitää "huonompia" koiriaan todella huonosti eli jos ei ole näyttelymenestyjä joutuu elämään elämänsä häkissä ellei passiteta uuteen kotiin mutta jos koira tuo pokaaleja kotiin se saa hanhenmaksaa ja paikan sohvalla! Olen nähnyt muutaman kuvan häneltä pelastetuista koirista ja ei kaduta kyllä yhtään että en tukenut hänen ahnetta toimintaansa!
Ja valitsemani kasvattaja on ollut aivan ihana ja olen saanut häneltä todella paljon tukea ja neuvoja pennun kanssa ja edelleen olemme yhteydessä vaikka koirani on jo vanhempi. Onneksi "hätiköin" kasvattajan vaihdossa! :D
PS. Se narttu ei ole vieläkään saanut sitä pentuetta ja minun "pentuni" on jo yli kaksi vuotias.
Nopeat ratkaisut sopivat toisille. Jos on varma kyvyistään hoitaa mitä vain koiraa voi olla nopea. Jos on elämässä hyvä sauma vaikka pitkä loma alkamassa voi olla nopea. Itse ostin sekarotuisen pennun seuraavana päivänä kun näin ilmoituksen.En ole katunut. Mutta pään sisällä olin ajatellut rotuja pitkään. Tuli vain sellainen yhdistelmä josta aattelin että kyllä käy. Olisin voinut ostaa toisen rotuisenkin, seropin tai puhtaan jos rotu/rodut miellyttivät. Jos ostaisin rekisteröidyn rotukoiran olisin tarkempi ja tosi tarkkaan karsin pentutehtailun koirat.
Seropien kanssa juuri nopeus on kyllä valttia! Jos sopiva yhdistelmä tulee vastaan kannattaa tilanteeseen tarttua heti, koska ikinä ei tiedä milloin seuraavan kerran tulee sopiva sekoitus vastaan! Rotukoirien kanssa on eri asia kun tietää että kyllä niitä pentuja joku kasvattaja jossain vaiheessa teettää, joten voi rauhassa etsiä sitä sopivaa.
Ihan samaa kiirettä olen ihmetellyt, mutta vielä kiireempi on kissanpennun hankkijoilla!! Ihan käsittämätöntä, viikkoakaan ei odoteta!! Silti kissa saattaa elää n.20 vuotta! Mikä ihmeen kiire siinä on!! Otetaan vaan jokin jonka heti saa. Sitten on näitä ilmoituksia kun kissasta tai koirasta luovutaan pitovaikeuksien takia, ei ole maltettu odottaa ja valita sellaista joka sopisi!
Itse kyllä mietin ja maltan odottaa niin kissaa kuin koiraa jaovat olleet tosi sopivia ja ihania lemmikkejä.
Noh maatiaiskissoissahan ei kyllä paljoa eroa ole, siis sellaista ainakaan jonka jo pentuna voisi sanoa. Itse päätin että haluan lyhytkarvaisen, siinä se. Sitten odottelin ja etsiskelin niin kauan että löysin ilmoituksen annettavista pennuista ja hain sieltä pennun. Kissan luonteen saa tietää vasta vanhemmiten joten mitäpä sitä turhaa odottelemaan. Oikeasti, mitä pitäisi odottaa maatiaiskissaa hankkiessa? Minulla on kaksi maatiaista jotka molemmat ovat ihan eriluonteisia mutta yhtä ihania. Hankin itselleni kolmannen kissan sitten kun muutan isompaan asuntoon ja nyt ajattelin että voisin haluta pitkäkarvaisen..
Ihmisillä kyllä voi olla tässäkin vähän asenneongelmaa. Voi olla jokin tietty käsitys siitä minkä luonteisen kissan he haluavat ja jos kissa ei sitten olekaan sellainen, sitä ei haluta pitää ja se annetaan pois. Itsekin olisin halunnut sellaisen sylikissan joka tykkää rapsutuksista ja seurasta mutta kumpikaan kissoistani ei ollut sellainen pentuna enkä silti niistä luopunut! Ja ihan hyvä nimittäin nyt kun molemmilla on ikää yli 3 vuotta niistä on tullut hyvinkin läheisyydenkipeitä ja saan kyllä rapsutella niitä enemmän kuin tarpeeksi! :)
Mutta koirien kanssa on eri juttu. Sekarotuisenkin kanssa on mietittävä millaisen sekoituksen haluaa ja odoteltava että sopiva tulee vastaan. Ei niin että päätetään että minä haluan koiran ja oteta jotain! Koirissa on kuitenkin niin paljon eroja eikä kaikki koirat sovi joka kotiin.
Tai voi käydä näinkin, kuin meille. Vanhat koirat vielä elivät ja tarkoitus oli ottaa uusi pentu rinnalle kasvamaan ja siksi kolmisen vuotta oltiin pentua haeskeltu hirveän huonolla tuurilla, kun löytyy lupaavalta vaikuttavaa yhditelmää, astutus ei onnistu, kasvattajille on vuosien jonot, ei synny elävänä haluttua sukupuolta... Monta pettymystä ja sitten ollaan tilanteessa, ettei huushollissa, joka on koiraihmisten koti ole yhden yhtä koiraa.
ja kappas vain kelpaa kakkosrotu vaihtoehdonkin pallero, ei jäänyt kuin viisi kuukautta täysin koiratonta aikaa, mikä oli jokainen päivä täyttä kidutusta, Mutta kyllä, elämä on liian lyhyt odottamiseen. Nyt sen halutun/toivotun koiran ottaminen on jäissä ainakin kaksi vuotta, että tämä hätävara saadaan aikuiseksi ja asialliseksi. 2014 tulevia astutuksia pitää alkaa jo pikkuhiljaa kartoittelemaan... Sen verran kyllä joustoa, että jos pohjoismaista löytyy sopiva yhdistelmää aiottuna jo ensi vuodelle, niin sitten saapi tulla koirille liian pieni ikäero...
Miksi siis kiire koiran hankkimisessa? No, eikös se ole jokaiselle koiraihmiselle täysin itsestään selvä kun kuvittelee hetkenkin kotiaan ilman koiraa? Ihan sama onko se Se haluttu, kunhan on kaikinpuolin käyttötarkoituksen mukainen, hyvästä yhdistelmästä ja mikä tärkeintä molemmat yhdistelmän vanhemmat edelleen elossa kiima-aikaan, onnistuneesti siitetty, syntynyt ja pentukin yhä elossa, sekä vapaa/varattavissa.
Tämähän on sitä nyky-yhteiskuntaa, kaikki ja heti minulle! Trokareita on niin paljon että haluamasi rotu löytyy samantien, ja Virosta on kätevä hakea "puhdas" mutta rekisteröimätön koira "kasvattajalta", saa koiran että viinaa samalla reissulla.
On Suomessakin näitä ''kasvattajia'' joilta saa ''puhtaita'' koiria. Eli ei kannata yleistää. Itselläni ainakin on puhdas virolainen koira, papereineen kaikkineen. Se pitää vain osata syynätä nämä kasvattajat oikein, että ovatko ne kasvattajia vai ''kasvattajia''.
Minä odottelin ja vartoin omaani vuodenpäivät, halusin tietyn tyyppisestä yhdistelmästä pennun (rekisteröity rotukoira kyseessä) ja niinpä kilttinä likkana odottelin ja sieltä se sitten tupsahti ja on ollut laumassa hyvät 4 vuotta :)