Ei ole enää graduahdistusta. Se on mennyttä, mutta viimeinen työ on palautettava. Se on jo tehty. Pitäisi vaan viilata valmiiksi, mikä on päivän juttu. Olen pitkään yrittänyt sitä saada kuntoon. Tulevaisuus maisterina ahdistaa.
Pää tuntuu tyhjenevän, kun yrittää paneutua siihen. Sydän hakkaa nytkin, kun ajattelen asiaa. Olen hirveän jännittynyt. Kun se raportti siis on luettu läpi, tulee paperit postissa.
Olen ihan jumissa. Pystynköhän tähän? Pitäisikö hakea rauhoittavia?
Onko kellään samaa kokemusta?
Pää tuntuu tyhjenevän, kun yrittää paneutua siihen. Sydän hakkaa nytkin, kun ajattelen asiaa. Olen hirveän jännittynyt. Kun se raportti siis on luettu läpi, tulee paperit postissa.
Olen ihan jumissa. Pystynköhän tähän? Pitäisikö hakea rauhoittavia?
Onko kellään samaa kokemusta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi ahdistus pois, toinen tilalla. Kyse lienee epävarmuudesta ja sen sietämisestä. Elämä on epävarmaa, joten ahdistuvilla on aina uusia ahdistuksen aiheita.
Opiskelijastatuksesta luopuminen on toisille tosi rankkaa. Tämän jälkeen pitäisi nimittäin olla "aikuinen" ja vastata kokonaan omista tekemisistään. Se pelottaa.