Jossa ihmisen rakkaus katoaa toisiaan kohtaa. Ihminen kadottaa otteensa onnellisuuteen, ja hyvään elämään. Osa on jo tuhon tiellä, osa ei, ja osa on menossa siihen suuntaan. Masennus ja ahdistuneisuus syövyttää meidät huonon elämän, ankean elämän pariin jossa ryvemme syvässä sonnassa, mistä nousua on vaikea saavuttaa.
Valon, ja pimeyden ero on suuri, ja valon tuleminen pimeään nurkkaan on joko mahdotonta, tai onnistumisen myötä mahdollista. Voi paistaa päivä, tai on ikuinen pimeys, kuin auringon pimennys ikuisesti on läsnä.
Vapauden vankilassa on helppo laitostua, ja kun olemme kaltereiden takana, olemme siellä, josta on vaikea päästä vapaaksi. Olemme niissä kovissa, raskaissa kahleissa, joista yritämme päästä vapaaksi, osa onnistuu, ja osa ei. Olemme oravanpyörässä, missä elämän arvot ja rakkaus on kadonnut. Annamme vain arvon materiaan ja rahaan. joka on meidän ikuisuus, ja kaikki kaikessa. Kun tavoittelemma jotain mukamas suurta, on se vain ja ainoastaan arvotonta ja pientä. Tunnemme vanhetessa ilottomuuden tunteen, koska emmehän rakastaneet toisia, ja elämän arvoja.
Missä on arvostus tekoihin, onnistumisiin, yrittämiseen. Missä on rakkaus toista kohtaan, ja missä on kaiken alun ja lopun arvostus, ja se arvostaminen joka tulisi olla aina läsnä. Kun ne unohtuu, unohdamme arvokkaan elämän!
Valon, ja pimeyden ero on suuri, ja valon tuleminen pimeään nurkkaan on joko mahdotonta, tai onnistumisen myötä mahdollista. Voi paistaa päivä, tai on ikuinen pimeys, kuin auringon pimennys ikuisesti on läsnä.
Vapauden vankilassa on helppo laitostua, ja kun olemme kaltereiden takana, olemme siellä, josta on vaikea päästä vapaaksi. Olemme niissä kovissa, raskaissa kahleissa, joista yritämme päästä vapaaksi, osa onnistuu, ja osa ei. Olemme oravanpyörässä, missä elämän arvot ja rakkaus on kadonnut. Annamme vain arvon materiaan ja rahaan. joka on meidän ikuisuus, ja kaikki kaikessa. Kun tavoittelemma jotain mukamas suurta, on se vain ja ainoastaan arvotonta ja pientä. Tunnemme vanhetessa ilottomuuden tunteen, koska emmehän rakastaneet toisia, ja elämän arvoja.
Missä on arvostus tekoihin, onnistumisiin, yrittämiseen. Missä on rakkaus toista kohtaan, ja missä on kaiken alun ja lopun arvostus, ja se arvostaminen joka tulisi olla aina läsnä. Kun ne unohtuu, unohdamme arvokkaan elämän!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomi kuten muutkin maat on ahneuden materialistinen maa, jossa ihmisen arvo mitataan vain varallisuudella, olkoon vaikka varastettua, ja muista ei välitetä tippaakaan.
Kaikki minulle nyt!
Tähän on tultu poliitikkojen päätöksillä, kun valtiota ja kuntiakin on alettu johtamaan kuin yksityistä osakeyhtiötä, jolloin ihmiset jäävät numeroiksi ja pelkiksi kulueriksi.
Millon on tultu? Ei minusta ihmisen arvoa mitata tolleen kuin sanoit. Kaikki arvostaa oikeesti hyviä ja rehellisiä sydämellisiä ihmisiä, eikä mitään vitun rahaa.
sääliksi käy...sinua,
aivopesty lesta :(.
luojan lykkyä, mikä siinä onkin että navanalusjututuista puhuminen onkin syntiä??
Säästäisit säälin itsellesi:
http://aijaa.com/0007710573062
Se oli sillon se.
nyt puhaltaa varsin uudet tuulet!
http://www.youtube.com/watch?v=g2ewtoqnAbQ&feature=related