Miten kertoa ystävälle ,että on on tullut aika katsoa totuutta silmiin?
Hän ei ole kovien huumeiden käyttäjä mutta keskaria ja kannabista menee senkin edestä, joka päivä niin kauan kun rahat suinkin riittää ja joskus velaksikin.
Kannabista nauttineena hän on leppoisa ja melko normaalin oloinen, mutta humalassa hän on ERITTÄIN räjähdysherkkä, hermoheikko. Olen myös huomannut
selkeää muistin heikkenemistä joskus jopa niin ettei hän muista asiaa joka käytiin läpi 15-30minuuttiakin sitten ja asiasta mainitseminenkin saa hänet taas raivon partaalle.
Asiaa vaikeuttaa se ,että hänellä on todettu lievä aivovaurio jonka johdosta hän on työkyvyttömyys eläkkeellä joten mikään rutiini tai velvoite ei sido /vakauta häntä.
Olen usein koittanut saada häntä säännöstelemään päihteidenkäyttöään mutta useimmiten se päätyy : ,"että kuka minä häntä neuvomaan kun en itsekään ole absolutisti". syyllistykseen ja voimakkaaseen ärsyyntymiseen.
Hän on hädin tuskin kolmekymppinen mutta alkaa olla myös fyysisesti todella heikossa jamassa. En tiedä mitä tehdä. Hän on paras ystäväni ja todella toivon ,että voisimme jatkaa samoilla linjoilla vielä pitkään ja terveinä mutta hänen elintavoillaan se ei tule onnistumaan.
Pelkään, että hänellä jo pohjalla oleva aivovaurio saattaisi aiheuttaa päihteiden yhteisvaikutuksena pysyvää haittaa, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos hänelle sattuisi jotain enkä tehnyt asialle mitään. Samalla kuitenkin pelkään ,että jos "ohjaan" hänet katkolle esim vaikka kertomalla hänen vanhemmilleen hän suuttuisi toden teolla.
Miten saan hänet uskomaan? Onko ainut keino ohjata katkolle?
Mitä tekisit asemassani?
Hän ei ole kovien huumeiden käyttäjä mutta keskaria ja kannabista menee senkin edestä, joka päivä niin kauan kun rahat suinkin riittää ja joskus velaksikin.
Kannabista nauttineena hän on leppoisa ja melko normaalin oloinen, mutta humalassa hän on ERITTÄIN räjähdysherkkä, hermoheikko. Olen myös huomannut
selkeää muistin heikkenemistä joskus jopa niin ettei hän muista asiaa joka käytiin läpi 15-30minuuttiakin sitten ja asiasta mainitseminenkin saa hänet taas raivon partaalle.
Asiaa vaikeuttaa se ,että hänellä on todettu lievä aivovaurio jonka johdosta hän on työkyvyttömyys eläkkeellä joten mikään rutiini tai velvoite ei sido /vakauta häntä.
Olen usein koittanut saada häntä säännöstelemään päihteidenkäyttöään mutta useimmiten se päätyy : ,"että kuka minä häntä neuvomaan kun en itsekään ole absolutisti". syyllistykseen ja voimakkaaseen ärsyyntymiseen.
Hän on hädin tuskin kolmekymppinen mutta alkaa olla myös fyysisesti todella heikossa jamassa. En tiedä mitä tehdä. Hän on paras ystäväni ja todella toivon ,että voisimme jatkaa samoilla linjoilla vielä pitkään ja terveinä mutta hänen elintavoillaan se ei tule onnistumaan.
Pelkään, että hänellä jo pohjalla oleva aivovaurio saattaisi aiheuttaa päihteiden yhteisvaikutuksena pysyvää haittaa, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos hänelle sattuisi jotain enkä tehnyt asialle mitään. Samalla kuitenkin pelkään ,että jos "ohjaan" hänet katkolle esim vaikka kertomalla hänen vanhemmilleen hän suuttuisi toden teolla.
Miten saan hänet uskomaan? Onko ainut keino ohjata katkolle?
Mitä tekisit asemassani?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.