Muistaako joku vielä Jukka Kajavan?

JUKKA KAJAVAan tutustuin
v. 1964-65 kun hän oli paikallislehden teräväkynäisenä toimittajana.
Hänen tekstiään olen mielelläni lukenut Hesarissa.

Samoihin aikoihin kun Jukka Kajava vielä vaikutti, oli eräs saamelaisten pariin kulkeutunut toimittaja, ehkä pääkaupunkiseudulta lähtenyt.
On mahdoton googlettaa kun nimeä vaan ei tule mieleen. Tais olla vuosi sitten kun kuulin uusintoja näistä entisistä toimittajakuuluisuuksista.
Olisko ollut joku 25v sitten sarjaan liittyvä ohjelmasarja.

Muistan hyvin Kajavan, ihan ulkonäköä myöten. Voi olla, että aika vahva vaikuttaja-persoona olikin, luin minäkin aina hänen "arvostelunsa", en vaan muista, olinko eri- vai samaa mieltä. Muistanenko väärin, että myöhempinä vuosinaan kerkis myös teatteriohjaajana olla.

Tuo kriitikon arvostelu on itsessäänkin taidelaji, on todettu. Jukka Kajavan arvostelut oli niin omalaatuisen nasevia ja uusia tasoja avaavia, että tavallinen katsoja ei yhtymäkohtia paljon löytänyt.

Sekin on ammattinäkemys, joka jaetaan maailman valtalehtien ja elokuvamaailman tyyliin ja näkemyksiin, pintailmiöihinkin, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö hänellä näkemystä olisi ollut.Enpä vaan ollut ajan hermolla siinä taide/taitolajissa.
Mielelläni kyllä luin!

Jukka Kajava ansaitsee tulla muistetuksi myös lastenkulttuurin puolestapuhujana, ja saihan hän Lastenkulttuurin valtionpalkinnonkin. Läheskään aina en ollut samaa mieltä Kajavan arvosteluista, hänhän piti Jouko Turkkaakin loistavana. Mutta Pikku kakkosen ohjelmien suhteen hän oli usein oikeassa : lapsille tarjottiin aikuisten lapsellisuutta , lapsia aliarvioivaa ohjelmaa, huitaisten kyhättyä. Nyt on niin paljon viihdekanavia ja kansainvälistä massatarjontaa, että suomalainen lastenkulttuuri tahtoo tv:ssäkin hukkua siihen höttöön. Viimeksi palkittiin valtionpalkinnolla Risto Räppääjän tekijät , ja Risto onkin kiva tyyppi, Tatu ja Patu ovat tutustumisen arvoisia myös, Rölli-peikko ihan yliveto.

Montakymmentä vuotta sitten olin olin hirveen vihanen minäkin, nimittäin lastenkirjallisuudesta, erityisesti huitaisten tehdyistä lastenkirjojen
suomennoksista. Se oli sitä aikaa, kun lapset olivat vielä pieniä, ja kotona luettiin paljon, kyllä tulivat itselleinki tutuiksi lasten- ja nuorten kirjatkin.
Muuten....mieliohjelmamme oli yhden lapsenlapsen kanssa Pikku kakkosen Nalle putoaa heikkoihin jäihin.....joka syksy ootimme jännittyneinä, milloin tulee ensimmäinen putoaminen ja pettyneitä kun ei viel tullutkaan.

NImi tulee mieleen, mutta ei juurikaan tullut luetuksi asianomaisen kirjoituksia. Oli kai jonkin alan arvostelija.

1980-luvun alussa J.K. lyttäsi minut Hesarissa ihan aiheellisesti. Kaikkein pahimmalta
tuntui kuitenkin se, että hän nollasi siinä yhteydessä kaikki ruotsinsuomalaiset kirjoittajat laisinkaan ajattelematta tuottajan mokaa, joka mahdollisti kirjoitukseni julkaisun.

OLLIn
Mustapartainen mies oli mieluisaa luettavaa kun naapuriin tuli Uusi Suomi.
Kulttuurimaailman lehtenä oli harmi kun lehti lopetettiin T0ki netissä.

Hän kohteli työpaikalla erityisen ilkeästi nuoria naisia. Monen mielestä ikävä työtoveri.