Onko eläimillä sielu

Hyvää pohdintaa. Samalla kun kysytään, mikä on eläin, voidaan kysyä myös sitä, mikä on sielu.

Oppi kuolemattomasta sielusta palautuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, mutta myös käsitykseen siitä, mikä on Jumala. Ihminen Jumalan kuvana, ajattelevana, tuntevana, vastuullisena toimijana on Jumalan maailmassa ainutlaatuinen. Ihmisen toiminta on tietoista, sosiaalista ja ihmisellä on kyky uskoa tuonpuoleiseen.

Meri-Anna teologi

Kun en ole sitoutunut mihinkään oppiin, niin minun on helppo esittää pohdintoja sielusta. Siitä olen ensin yhtä mieltä, että se ei ole mitenkään selvä juttu.

Kaikilla filosofioilla on oma versionsa asiasta. Kristinusko jakaa ihmisen ruumiiseen, sieluun ja henkeen ja siten kuin esim. Kari Kuula sielun esittää, minun on helppo yhtyä hänen tulkintaansa. Siinä sielu tarkoittaa ihmisen psyykkistä kokonaisuutta, eikä se edellytä mitään yliluonnollista. Yliluonnollinen on siirretty hengen alueelle, joka on yhteydessä Jumalaan ja olkoon minun puolestani niin.
Toisaalta olen täältä lukenut että Vanhassa Testamentissa oletetaan sielun asuvan kaikien eläinten veressä. Eli eläimilläkin olisi sielu.
Jotkut taitavat kuitenkin mieltää sielun ja hengen keskenään juuri toisin päin.

Kristinusko on lievästi sekävä tässä asiassa, koska toisaalta sielu olisi esim. juuri Kuulan mukaan luonnollinen osa ihmistä ja henki taas yliluonnollinen osa. Kuitenkin sielu on se joka menee taivaaseen tai kadotukseen. Mutta miten käy hengen kun ihminen kuolee?

Itse ajattelen niin, että kuolematonta sielua ei ole olemassa, koska en toistaiseksi saa sitä sopimaan maailmankuvaani. Voin kuitenkin olettaa kuolevaisen sielun. Se ei ole mikään erillinen entiteetti ihmisessä, vaan ihmisen "ohjausprosessi". Se sisätää tiedostetun osan psyykeä, mutta ehkä erityisesti tiedostamattoman osan, samoin esim. autonomisen hermoston toiminnot. Sielu on ihmisen elävä ydin. Tässä logiikassani ihminen ei eroa muista eläimistä - joten mielestäni eläimilläkin on sielu.
Jos sielu on tällä tavalla osa biologista prosessia, niin se ei ole mikään varasto, vaan geneettisesti koodattu prosessikokonaisuus jonka juuret ovat lajinkehityksen aikana syntyneessä ohjauksessa.

Niin.
Tässähän on taas se yksi liberaaliteologian kompastuskivi. Kun aletaan selittää ihmistä eläimeksi, niinkuin täällä osa liberaaliteologeista jo selittää, niin sitten ollaankin ongelmassa milloin limanuljaska muuttui sielulliseksi.

Raamattu sanoo, että vain ihmiseen Jumala puhalsi elämän hengen, jolloin ihmisestä tuli elävä sielu. Se erottaa ihmisen eläimesta.

Eläimet kuolevat ja muuttuvat mullaksi.

Ehkä pitäisi pyytää niitä selittämään, jotka sanovat tietävänsä. Ehkä ne tietäänkin;)

Itseasiassa aihe antaa paljon jatkokysymyksiä, niin olisi kiva kuulla, onko joku pohtinut vastauksia:)

Ihminenhän on esim. ainoa eläin, joka pystyy tietoiseen itsemurhaan. en tiedä, onko murmelien joukkohyppimiset mereen tietoista toimintaa..:) Niin, lokki ei voi jättää pesäänsä, mutta ihminen pystyy tappamaan itsensä....

Sitten kumpi määrittää kumman, tietoisuus minusta, vai tietoisuus sielusta? Täytyykö ihmisen ensin tietää olevansa, jolloin tajuaa, että on sielukin?

Onko sitten ihmisen ja eläimen sielu eriarvoisia? Ts. saako ihminen syödä eläimen? Jumalahan antoi ihmiselle eläimen hoidettavakseen kuten hyväksi näkee ja Jeesuskin sanoi, että kaikkea saa syödä.
Mutta moraalikäsitys sielun yhteydessä tekee asian vieläkin hankalammaksi. mielestäni.

Yhteen asiaan näin aluksi koska siihen on viitattu monessakin kommentissa:

Minusta sielua ei voida Raamatun perusteella ymmärtää. Raamatun 1933 käännöksessä sanotaan: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."

Kuitenkin Raamatun 1992 käännöksessä sanotaan: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento."

Alkaa, meinaan, epäilyttää, että onko Raamattu sittenkään Jumalan sanaa sen paremmin kuin Anderssenin sadut.

On se metkaa kun tällainen asia käännetään uudessa käännöksessä kokonaan päälaelleen. Myös veren ja sielun yhteys on uudessa käännöksessä romutettu. Mitenkähän Jehovan todistajatkin tähän suhtautuvat? No, onhan heillä ihan ikioma Raamattunsa joten ei se taida heitä sen kummemmin hetkauttaa.

Raamatun perusteella en oikein osaa sielusta sanoa paljoakaan. Jos nyt jotain sanoisin niin sielu voisi mielestäni olla jonkinlainen ihmisen ulkopuolelle muodostuva sähkökemiallinen, tietoinen olemus, joka on ihmiseen yhteydessä alkuaineista muodostuvan jonkinlaisen napanuoran välityksellä. Kun ihminen kuolee niin tuo napanuora katkeaa ja olio etsii yhteyksiä muihin vielä elossa oleviin ihmisiin.

Näin olemme siirtyneet ikään kuin taivaaseen enkä voi välttyä siltä ajatukselta, että tuo taivas sijaitsee täällä maan päällä.

Kenelläkään ei ole sielua. Sielu on satua ja höpötystä.

Olkaa rehellisiä.

Jos ihmisellä on niin sanottu sielu sen täytyy sijaita jossain muualla kuin ihmisessä itsessään. Näkisin täysin mahdollisena sellaisen ajatuksen, että sielu muodostuu ihmisen läpi virtaavien alkeishiukkasten vaikutuksesta ihmisen ulkopuolelle.

Jo Aristoteles aikoinaan päätteli, että kaikki mitä tapahtuu pyrkii aina parasta mahdollista päämäärää kohti. Myös ihminen on aina paras mahdollinen mutta ajan kuluessa ihmisestä tulee Aristoteleen mukaan aina vain parempi.

Aristoteleen filosofiaa tukee varsin hyvin pienimmän vaikutuksen periaate jota Maupertuis tutki innokkaasti. Yleinen kaikkea koskeva pienimmän vaikutuksen periaate on, että tarpeellisen vaikutuksen määrä muutoksen aiheuttamiseksi luonnossa on niin pieni kuin mahdollista.

- Luonto ikään kuin tekee kussakin erikoistapauksessa matemaattiseen variaatiolaskentaan perustuvan optimaalisen päätöksen.
- Luonto pyrkii alati kohti parhainta mahdollista olotilaa. (Aristoteles: Finaalinen syy ja Leibnizin ajatus ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”)

Maupertuis’n innostuksella ei ollut rajoja, kun hän tajusi löytönsä kauaskantoisuuden. Esseessään kosmologiasta (Berliini 1750) hän kirjoittaa:

”Kun tiedetään, että kaikki liikkeen lait perustuvat parhaimman periaatteelle, ei voida epäillä, etteivätkö ne olisi Kaikkivaltiaan ja Kaikkiviisaan Olennon asettamia, joko niin, että Hän on antanut kappaleille vallan vaikuttaa toinen toisiinsa, tai niin, että Hän on käyttänyt jotain muuta keinoa, jota emme vielä kyllin hyvin tunne.”

Ensinnäkin voitaisiin onko sielua edes olemassa, jos halutaan ajatusleikkeillä niin voitaisiin miettiä onko ihmisellä sielu, jos ihmisellä on sielu niin varmaankin muillakin elollisilla on sielu, kun olemme samaa eläintä kaikki pienine eroavaisuuksineen.

Käsitettä "sielu" ei kai kukaan voi yksiselitteisesti määritellä. Minä määrittelen sen tietoisuutena. Joku on määritellyt sen taas jossakin uskonnollisessa yhteydessä Jumalan olemassaolon tunnustamisena. Aika kaukanahan nuo näkemykset toisistaan ovat.

Onko eläimillä sielu? Minun käsitykseni mukaan jossa sielu on tietoisuus itsestään on helppo ajatella eläimilläkin olevan sielu. Mutta onko niiden toiminta tietoista vaiko vaistojen ja geeniperimän ohjailemaa? Ihminen helposti liittää esimerkiksi rakastamiinsa kotieläimiin ihmismäisiä piirteitä ja vaikka luo niille sielun halutessaan. Tai sitten niillä todellakin on se...

Tutkijat ovat sitämieltä, että koirilla ja kissoilla ei ole varsinaista tietoisuutta mutta esimerkiksi joillakin ihmisapinoilla ja delffiineillä on jonkinasteinen tietoisuus itsestään. Näitä lajeja pidetään myös älykkäimpinä eläinkunnassa.

Ovatko vain älykkäät lajit sielullisia? Maan mato tuskin sitä on, ei ehkä katti, eikä rakki mutta apina on?