Olen melkein 18 vuotias isoveli, ja olen alkanut kiinnittää huomiota 16 vuotiaaseen siskooni. Hän on kokoajan ärtynyt ja kun hänen huoneeseensa uskaltaa astua niin alkaa kamala huuto. Ja auta armias jos oven jättää auki tai avaa ikkunan sälekaihtimet. Hän on AINA pimeässä huoneessaan koneella tai tuijottaa telkkaria tai pelaa pleikkaria ja syö sipsiä ja kokista tai nukkuu. Hän ei kuitenkaan liho, en tajua sitä. Hän valvoo joka yö väh. kolmeen asti ja nukkuu sitten puoleenpäivään asti. Hän ei "jaksa" syödä kunnolla kotiruokaa, mutta kyllä hese/mäkkisafka maittaa vaikka joka päivä. Silti hän on aika laiha. Eikä hänellä tunnu olevan juuri ystäviäkään enää. Hän on liian väsynyt tehdäkseen mitään kuten siivota tai lähteä kauppaan. Lisäksi hän alkaa itkeä aika herkästi. Tätä on jatkunut noin vuoden. Mahtaako siskoa vaivata masennus? Miten saisin hänen elämänsä takaisin raiteille? En halua että hän tuhlaa nuoruutensa moiseen. Olen myös joskus kuullut siskoni puhuvan mitättömästä elämästään ja pelkään että homma karkaa käsistä ja sisko tekee itselleen jotain. Emme kuitenkaan ole olleet koskaan kovin avoimia toisillemme tai vanhemmillemme joten en viitsisi puhua asiasta hänelle tai porukoille...
Mikä siskoa vaivaa?
jooonaass
11365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyll toi vähä siltä kuulostaa... ja se että hän pysyy laihana saattaa johtua esim bulimiasta joten kerro porukoilles hyvän sään aikana
Joonas, ihana että sun siskolla on veli joka välittää. Vaikka ette olisi kovin läheisiä yritä puhua hänelle. Kysy ihan suoraan onko hänellä kaikki hyvin, ilmaise hänelle että välität. Sillä kuulostaa hyvinkin että siskosi saattaa olla masentunut.. Näin itse tiedän että masentuneena voi olla aikamoinen kynnys hankkia apua, saati myöntää kenellekkään että nyt ei ole kaikki hyvin.
Äksyily voi tuntua todella ilkeältä sulle mutta siskosi ei välttämättä tarkoita sitä eikä pysty kontrolloida ärtymystään mikä on tyypillistä masentuneelle..
Jos olet oikeasti huolissasi että hän tekisi jotain itselleen, ole kiltti ja kerro vanhemmillesi. Muuten voit todella katua sitä myöhemmin.
Tässä vain omia näkökulmiani... Tsemppiä! :)
kiitos tästä :) veikkaan että jos meen kysyy siltä et onks kaikki ok nii se vaa karjuu et "painu vittuu ja pidä huoli omista asioista" ja pitäis mua varmaa jotenki vinksahtaneena ku ei me ikin tollasii puhuta. Mut kai mun on pakko yrittää. Ja jos sisko ei mulle suostu avautuu nii pakko sanoo porukoille jotai et onks tollanen käytös iha normaalii... Sisko saattaa suuttuu ja pitää mua "vasikkana" mut pitää vaa miettii sitä et se kiittää mua myöhemmin. En vaa kestä kattoo vierestä tota ku itellä on suht' sosiaalinen elämä ja ku mietin miltä musta tuntus jos olisin tossa jamassa. :)
Mitäs jos kirjoittaisit hänelle kirjeen. Olen äiti ja kirjoitin itse 14-vuotiaalle pojalleni, joka samalla tavoin kuin siskosi torjui eikä juuri sananvuoroa antanut, kun huoneeseen menin. Hänkin istui päivät pitkät koneella ja mietin, onko hän masentunut. Kirje on hyvä tapa lähetyä. toinen saa säilyttää "pokkansa" ja ottaa kirjeen juuri niin vastaan kuin pystyy. lukee sitten omalla ajallaan ja omassa rauhassa.
Ilmaiset huolesti tässklin niin hyvin, että varmasti oasaisit laittaa siitä siskolle paperille.
Osa siskon käytöksestä on ehkä ihan normaalia murrosikään liittyvää, mutta varmistaminen ei haittaa. Siskosta todennäköisesti tuntuu todella hyvältä, että välität (vaikka hän ei sitä sanoisikaan kuin aikuisena joskus myöhemmin).
Voi kunpa munkin sisarukset ois ollu yhtä välittäviä kuin sä oot siskoas kohtaan.... Eikö teidän vanhemmat oo tosiaan kiinnittäny mitään huomiota siskos ilmiselvästi huonoon oloon?!!! Kyllä uskon, että siskosi kiittää sua sit myöhemmin!!!!! :) Yksin sieltä masennuksen syövereistä voi olla todella vaikee nousta. Toivottavasti siskos suostuu kuuntelee sua!!!
Täysin normaalia teini-ikäisen käytöstä. Menee ohi 20. ikävuoteen mennessä, jos ei, palaa asiaan 2016 tällä foorumilla.
Tyttöhän nukkuu siis 9 tuntia, eli täysin normaalia.
Tykkää pimeästä ja mustasta, äksyilee, syö roskaruokaa, pelailee.. normaalia tämäkin.
Perheenjäsen kuitenkin varmaan tajuaa paremmin, jos aihetta huoleen on ja mieluummin aina "turhasta" huolestuminen kuin välinpitämättömyys.
-------
Meneekö siskosi vielä peruskouluun/muuhun kouluun syksyllä? Sinnekin voi terkkariin olla salaa yhteydessä, ja hän voi terveystarkastuksen yhteydessä kysellä vähän tarkemmin syömisistä, ulkoilusta, kavereista jne. Tai tarvittaessa kutsua tytön juttusille, jolloin siskosi luulee varmasti jonkun opettajan toivoneen niin.
Mistä nämä hese- ja mäkkisafkat tulevat? Käykö hän siis kuitenkin hamppariravintoloissa viikottain? Kavereiden kanssa? Vai joku tuo tätä ruokaa hänelle kotiin?
Jos vanhemmille on vaikeaa puhua, entäpä joku isovanhemmista tai setä/täti - onko joku näistä läheisempi ja tuntee teidät kaikki hyvin?
Teettekö joskus koko perhe jotain? Mattojen pesua/ruoan laittoa/lättyjen paistamista/joku pieni reissu viereiseen kaupunkiin tms? Voisitko itse ehdottaa tällaista? Olisi helpompaa nähdä, missä mennään kaikkien osalta.
Voimia ja pidähän huoli myös omasta jaksamisesta!
Tosi hyviä pointteja näissä vastauksissa ja aina on varmasti parempi katsoa kuin katua. Eli tehdä asialle jotain ja ojentaa auttava kätensä. Mutta silti...
Olen sitä mieltä, että toi kuvaus voi kuulostaa yhtä hyvin ihan vain murrosikäisen kiukuttelulta. Itse 16-vuotiaana leikkasin yhtäkkiä pitkät hiukset ihan lyhyiksi, pukeuduin tummaan ja aina kun isä tuli huoneeseeni niin huusin hänet poistumaan vaikka muuten olinkin kiltti. Kaipasin omaa rauhaa ja yksityisyyttä.
Roskaruuan syöminen taas on melko yleistä nykyään kaiken ikäisillä eikä se kerro muuta kuin epäterveellisistä ruokailutavoista. Normaalista hoikkuudesta ei voi päätellä, että hänellä olisi minkäänlaista syömishäiriötä.
Kone ei ole epäsosiaalinen väline vaan netissä voi olla paljonkin ihmiskontakteja, joihin ensin tutustutaan virtuaalisesti ja sitten tavataan livenä, itselläni ei ollut kavereita kunnes löysin niitä netin kautta. Jos hänellä on vaikka juuri meneillään intensiivinen chat-keskustelu ystävänsä kanssa jostain tärkeistä asioista niin on ihan ymmärrettävää, että hän murrosikäisen temperamentillaan helpostikin kiehahtaa yli kun joku kehtaa keskeyttää sen.
Murrosikäiselle siivoaminen ei ole niistä kaikista mukavimpia hommia, lievästi sanottuna, ja kellepä olisi? Murrosiässä voi olla tunneherkempi, mikä selittäisi helpommin itkuun purskahtamisen.
Tässä vain näkökulmia pohdittavaksi ennen kuin tekee kärpäsestä härkäsen.
Hei Joonas!
On hienoa, että välität siskostasi ja olet huomannut, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Kuulostaa kyllä siltä, että jokin on pielessä. Vaikka murrosikään kuuluukin tietynlaista äksyilyä, niin yksin pimeään huoneeseen sulkeutuminen ja ystäväpiirin pieneneminen sekä jaksamattomuus ovat selviä merkkejä jostain vakavammasta. Ota rohkea askel ja mene juttelemaan siskollesi. Tai tuo kirjeen kirjoittaminen oli myös hyvä idea. Ja ehdottomasti sinun täytyy kertoa huolesi vanhemmillenne. Tai jos vanhemmille tuntuu vaikealta kertoa, niin kerro huolesi jollekin muulle aikuiselle, esim. terveydenhoitajalle, tädille, mummolle, naapurille.. Pääasia on, että puutut tilanteeseen!
Tsemppiä!
Anna siskosi olla rauhassa. Normaali angstaava teini. Älä ainakaan levittele hänen asioitaan muille. Jos epäilet että hänellä on joku syömishäiriö niin voisit vaikka sanoo jotain positiivista ulkonäöstä.
Tuo on tosi paha ruokavalio hänen ikäiselle.
Käske syömään sitä kotiruokaa ja antaa mässyttää sipsit sun muut sen jälkeen.
Hänestä tulee masentunut ennenpitkää tuolla ruokavaliolla.
Itse elin karkilla myös hänen iässään ja siitä seurasi vuosien masennuskierre.
Vasta 15 vuotta jälkeenpäin ymmärsin mistä kaikki johtui... ja siinä vaiheessa aika moni asia oli jo pilalla.