Tapaan miehen, ei hirveästi kiinnosta.
Mies alkaa roikkua, olen kuulemma se oikea. Parasta mitä on koskaan tavannut.
Minä ajattelen: no kai tuota voisi harkita, on niin kiintynyt
Mies: Tehdään kesällä kaikkea, hänellä on suuria suunnitelmia
Minä: Onkohan tämä se oikea sittenkin Ihana kun lupailee. Osaa olla romanttinen ja puhua.
Minä ja mies: treffailemme, harrastamme seksiä.
Minä: Nyt on se oikea löytynyt
Mies möläyttää jotakin
Minä: Mitä se nyt tollasta. Huono päivä ehkä
Möläytyksiä tulee enemmän, mitätöintiä enemmän, mitä tämä oikein on. Sehän oli ensin se ihanampi osapuoli ja minä se, joka hankasin vastaan. Kohta miehessä ei enää ole mitään ihanaa, mutta katson häntä edelleen sillä tavalla kuin näin hänet huumassa. En ole enää ihaninta maailmassa, olen ruma lehmä, tyhmä. Ne kaverinaiset ovat kauniimpia. Maailmani on painajaisten värittämää. jaksan silti uskoa, että hän muuttuu. En ole oma itseni, leijun helvetissä, kirjaimellisesti. Maailma on jossain kaukana. Tiedän, että irti on päästävä, mutta en jaksa irrottautua. Olen myrkyn nielemänä, vuoteen omana. Join käärmeen myrkkyä, olen saatanan vallassa. Haluan pois, nopeasti, mutta haluan jäädä. Vahingoitamme toinen toisiamme. Minä en enää kykene antamaan hänelle lähdettä, häneltä en saa rakkautta ja tukea. Me olemme sairaita molemmat. Me ruokimme sairauttamme. Haluan, että hän lähtee, mutta jos hän lähtee, haluan hänet takaisin.
Kuka olen, mikä olen, mistä tulen. En enää muista. Oliko minulla joskus haaveita? Olinko joskus kokonainen ihminen? Olinko nainen?En ole enää mitään. Eikä ole hänkään. Alamme pikkuhiljaa olla yhtä. Minusta on kuoriutumassa yhtä tyhjä, jos en saa voimia. Sydäntäni en tunne, se ei sano mitään. Minun on päästävä pois, en halua vajota enää alemmas. En enempää, olen jo todella alhaalla.
Mies alkaa roikkua, olen kuulemma se oikea. Parasta mitä on koskaan tavannut.
Minä ajattelen: no kai tuota voisi harkita, on niin kiintynyt
Mies: Tehdään kesällä kaikkea, hänellä on suuria suunnitelmia
Minä: Onkohan tämä se oikea sittenkin Ihana kun lupailee. Osaa olla romanttinen ja puhua.
Minä ja mies: treffailemme, harrastamme seksiä.
Minä: Nyt on se oikea löytynyt
Mies möläyttää jotakin
Minä: Mitä se nyt tollasta. Huono päivä ehkä
Möläytyksiä tulee enemmän, mitätöintiä enemmän, mitä tämä oikein on. Sehän oli ensin se ihanampi osapuoli ja minä se, joka hankasin vastaan. Kohta miehessä ei enää ole mitään ihanaa, mutta katson häntä edelleen sillä tavalla kuin näin hänet huumassa. En ole enää ihaninta maailmassa, olen ruma lehmä, tyhmä. Ne kaverinaiset ovat kauniimpia. Maailmani on painajaisten värittämää. jaksan silti uskoa, että hän muuttuu. En ole oma itseni, leijun helvetissä, kirjaimellisesti. Maailma on jossain kaukana. Tiedän, että irti on päästävä, mutta en jaksa irrottautua. Olen myrkyn nielemänä, vuoteen omana. Join käärmeen myrkkyä, olen saatanan vallassa. Haluan pois, nopeasti, mutta haluan jäädä. Vahingoitamme toinen toisiamme. Minä en enää kykene antamaan hänelle lähdettä, häneltä en saa rakkautta ja tukea. Me olemme sairaita molemmat. Me ruokimme sairauttamme. Haluan, että hän lähtee, mutta jos hän lähtee, haluan hänet takaisin.
Kuka olen, mikä olen, mistä tulen. En enää muista. Oliko minulla joskus haaveita? Olinko joskus kokonainen ihminen? Olinko nainen?En ole enää mitään. Eikä ole hänkään. Alamme pikkuhiljaa olla yhtä. Minusta on kuoriutumassa yhtä tyhjä, jos en saa voimia. Sydäntäni en tunne, se ei sano mitään. Minun on päästävä pois, en halua vajota enää alemmas. En enempää, olen jo todella alhaalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tästä aloituksesta ei voi muuta kuin muistella erästä mustaa kuilua ja syvyyttä. Miten syvälle ihminen onkin valmis menemään kaivaakseen oman hautansa. Ja vaikka katsoo sitä omaa hautaansa; haluaa paeta kuolemaa, mutta silti vain kaivaa yhä syvemmälle ja syvemmälle vajoten kupan myötä.
Tervettä kiintymyssyhdetta ei synny, jos osapuolet pyrkivät fuusioitumaan toiseen. Loisiminen sairastuttaa. Tasapainoisuus edellyttää myös osapuolten kykyä erillistyä toisista.
Olisipa Temppuilija puhumassa symbioosista. Voisihan siitä joku muukin puhua.
Niin pidän aloitusta myös hyvänä, jotenkin noinhan se menee...
mutta toki pohjakosketus on sitten kullekkin omanlaisensa...se kohta kun tajuaa, että on noustava ja ainut tie on ylöspäin...valoon ja elämään...
Tuollaisia naiset ovat! Haetaan sitä ihailua ja rakastumista. Ei rakastuta ihmiseen vaan siihen miten se minua rakastaa. Yrittää miellyttää ja valloittaa.
Kun tämä miellyttäminen sitten loppuu, saat kuulla olevasi narsistipaska joka ajattelee vain itseään. :(
Koettu liian monta kertaa. Narsistieukko aloittaja. Ei vain tajua itse miksi se mielenkiinto noin loppui ja jokainen "möläytys" alkoikin viiltää kuin veitsi (ei voinut enää saada toista osapuolta roikkumaan)
Eikö se ole sama juttu miehillä? Kyllä ne miehetkin rakastuvat naisessa siihen kuinka nämä palvovat sitä miestä ja kuinka ihania sanoja miehestä käyttävät. Sama juttu miehillä, hetken päästä jo ollaan kyllästytty samaan vanhaan naamaan ja siihen tasapaksuun "perhe-elämään", jossa joutuu tiskaamaan, käymään kaupassa ja siivoamaankin, eikä vaan patsastella herrana, kun nainen tekee kaikki kotityöt ja lemmentyöt :)
Irtipäässyt! Miten se jatkui, haluan kuulla.