Olen pitkään ollut tässä samassa tilanteessa ja siitä on muodostunut nyt jonkinlainen ongelma. Eli en voi olla ilman meikkiä puolituttujenkaan edessä! Jotenkin ajattelen että olen todella ruma että muut näkevät vain ulkoiset vikani. Muutun myös täysin luonteeltani kun olen ilman meikkiä, olen jotenkin arka ilman sitä "suojakalvoa" ja itsetuntoni laskee pohjalukemiin.
Omistan melko tummat silmänaluset ja minulla on myös joitain finnejä ja jopa pieniä arpeja ja pelkään kaikkien tuijottavan vain niitä. Minulla on vaikeuksia olla jossain yökylässä kun minulla täytyy meikki olla kunnossa ennenkuin kukaan näkee, joten hätäisesti jossain piilossa laitan meikkiä ja olen helpottunut kun kaikki on sitten kunnossa eikä tarvitse enää hävetä.
Samoin jos kotiini tulee yllätysvieraita enkä ole ehostautunut, voin jopa piiloutua hetkeksi että saisin kasvoihin edes vähän meikkivoidetta ja silmiin ripsiväriä. Olen kuullut jotain samaa muiltakin, muttei heillä ole niin pahaa kuin minulla :( tästä on tullut jonkilainen pakkomielle? Kuulostaa melko turhamaiselta, mutta tässä ei ole kyse pelkästään ulkonäöstä vaan se myös rakentaa minut persoonaltaan. En tiedä miten saisin apua tähän neuroosiin.... asiallisia vastauksia kiitos!
Omistan melko tummat silmänaluset ja minulla on myös joitain finnejä ja jopa pieniä arpeja ja pelkään kaikkien tuijottavan vain niitä. Minulla on vaikeuksia olla jossain yökylässä kun minulla täytyy meikki olla kunnossa ennenkuin kukaan näkee, joten hätäisesti jossain piilossa laitan meikkiä ja olen helpottunut kun kaikki on sitten kunnossa eikä tarvitse enää hävetä.
Samoin jos kotiini tulee yllätysvieraita enkä ole ehostautunut, voin jopa piiloutua hetkeksi että saisin kasvoihin edes vähän meikkivoidetta ja silmiin ripsiväriä. Olen kuullut jotain samaa muiltakin, muttei heillä ole niin pahaa kuin minulla :( tästä on tullut jonkilainen pakkomielle? Kuulostaa melko turhamaiselta, mutta tässä ei ole kyse pelkästään ulkonäöstä vaan se myös rakentaa minut persoonaltaan. En tiedä miten saisin apua tähän neuroosiin.... asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apua voisi tietysti saada psykiatrilta/terapiasta, jos haluat tuosta parantua ja nostaa itsetuntoasi.
Itsekin olin nuorena tuollainen. Kun olin synnyttämässä esikoistani, niin aamulla heti ensimmäisenä piti mennä sairaalahuoneen vessaan meikkaamaan, jotteivät edes hoitajat näkisi minua ilman meikkiä. Minulla se ainakin oli jonkinlainen suojakuori ja itsetunto oli myös heikko johtuen huonommuudentunteestani.
Vieläkin AINA töihin lähtiessäni meikkaan itseni huolella, koska en halua näyttää työkavereille "todellista minääni", mutta ystävien ja sukulaisten kanssa voin olla ihan oma meikitön itseni enkä kyllä kauppaankaan mennessäni laita mitään kuin korkeintaan huulipunaa sipaisen joskus.
Tosin myöhemmin sairastuin masennukseen, ja se kaikki itsetunnon puute ym. olivat oire masennuksesta, jota nyt hoidetaan SSRI-lääkkeillä, jotka varmasti ovat saaneet itsetuntoni kohoamaan huomattavasti verrattuna entiseen.
Opettele kehittämään itsetuntoasi vahvemmaksi. Kiinnitä huomiotasi muihin ominaisuuksiisi kuin pelkkään ulkonäköösi ja huomioi, että sisäistä epävarmuuttasi ei paksukaan maalikerros voi peittää vaan se heijastuu sinusta aina ulospäin. Samoin hyvä itsetunto heijastuu ulospäin, oli ulkoinen pinta minkä näköinen tahansa. Tähän ihmiset sinussa reagoivat, siihen energiaan mikä olemuksestasi heille välittyy. Löydä siis itsestäsi muita ominaisuuksia kuin pelkkä ulkonäkö, joille voit rakentaa itsetuntosi. Olet paljon muutakin kuin vain kauniit kasvot. Vähennä meikin määrää vähitellen niin että edelleen meikkaat, mutta lopputulos on aina luonnollisempi ja luonnollisempi. Näin ikään kuin huijaat itseäsi kun naamio on edelleen päällä, mutta vähän ohuempana vaan. Lakkaa katsomasta peiliin niin usein ja huomaa kuinka vapauttavaa on olla tietämättä miltä näyttää ja huomaa kuinka omilla ajatuksillasi vaikutat siihen minäkuvaan, joka sinulla on itsestäsi. Lakkaa pitämästä itseäsi rumana, se riippuu ihan omasta asenteestasi. Ota päivä jolloin olet yksin kotona äläkä koko päivänä katso kertaakaan peiliin, näin et jatkuvasti ole päivittämässä mielikuvaasi siitä miltä näytät milläkin hetkellä muiden silmissä. Keksi itsellesi jokin sellainen käytännön nopeatempoinen harrastus, jossa on pääosassa itse tekeminen eikä se miltä näytät, tällöin sinun on helpompi unohtaa oma ulkonäkösi kun et ehdi muuta kuin keskittyä vain tekemiseen. Esim. jokin liikuntalaji voisi sopia tähän tarkoitukseen. Tee itsestäsi subjekti eikä objekti. Opettele olemaan välittämättä siitä mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Läheisesi varmasti pitävät sinusta sellaisena kuin oikeasti olet, mikset siis itsekin näkisi itsessäsi samoja hyviä piirteitä mitkä he näkevät sinussa. Finneihin muuten auttaa hyvä hygienia, mutta jos olet koko ajan meikkaamassa niin pidät vain yllä tukkeutuneita ihohuokosia etkä anna ihosi levätä.
Voi että kun se olisikin noin helppoa! Minä myös, kuten aloittajakin, joudun meikkaamaan itseni huolellisesti ennen "ihmisten ilmoille" tuloa, ja tietysti myös laitan samalla kivat vaatteet, korut ym. Ja voi että sitä tuijotuksen määrää mitä osakseni saan! Olen huomannut että ne "ihmiset" jotka eniten tollottaa ovat itse aika mitättömän, ns. plus/miinus nillan näköisiä, eli eivät erotu mitenkään itse massasta, ovat värittömiä ja "mauttomia", eivät rumia jos eivät kauniitakaan.
Eli jos on eri näköinen kuin muu massa niin saat tuntea sen nahoissasi. Jos vain yksi tai kaksi tuijottajaa kauppareisulle sattuu niin ei paha ollenkaan mutta kun jos niitä sattuu joka toinen tulemaan vastaan niin se pistää vihaksi. Yleensä näille tuijottajille on paras vain kääntää selkänsä ja siten osoittaa mitä mieltä kyseisestä tollottamisesta on.
Ja tiedoksi vielä että ei, en ole ylipainoinen tai huomiotaherättävästi pukeutuva, vaan hoikka vaalea nainen jolla vaan on ilmeisesti liian persoonalliset, rumat kasvot. Ja lausumaton "totuushan" on että eihän rumat saa meikata, sehän on ihmisten huijaamista!
Kyllä kaikki naiset näyttää taviksilta ilman meikkiä, jopa Hollywood -tähdet! Meikillä huijataan silmää ja saadaan nainen näyttämään kauniilta, yksikään nainen ei olisi minkään näköinen jos kosmetiikkaa ei olisi keksittykään, ei meikkaaminen tarkoita sitä että olisi ruma. Meikillä korostetaan kasvojen parhaita puolia ja peitetään huonoja, kuten näppyjä jne.
Asia on niin, että kyllä me naiset toisten takia meikkaamme, emmekä itsemme. Tarkoitan sitä, että harvapa nainen meikkaa jos on yksin kotona koko päivän lähtemättä minnekään. Tietysti siinä mielessä meikataan itsensä tähden, että on itsevarmempi olo tms., mutta sekin johtuu kanssakäymisestä muiden kanssa, sillähän se itsevarmuus mitataan.
Enkä ymmärrä, miksi joku haluaa laittaa itsensä kauniiksi, jos ei kestä toisten katseita. Niitä vartenhan me itsemme laitamme. Emmehän me itseämme voi koko ajan peilistä tuijota, vaan muut meidät katsovat paljon enemmän kuin me itse.
Jos ei halua kenenkään tuijottavan, niin ei kannata meikata eikä pukeutua erikoisiin tai näyttäviin vaatteisiin, vaan esiintyä harmaana hiirulaisena, jos ei kestä katseita!