Ehkei minun edes pitäisi olla sinuun enää yhteydessä, tai tavata sinua... Mutta totta puhuen en pysty siihen. Merkitset minulle niin paljon ja välitän sinusta.
Kuinka päästä tästä hirveästä ikävän tunteesta eroon? En kestä tätä enää. Pala kurkussa koko ajan, ajatukset sinussa. Tiedän, ettemme voi tavata kovin usein. Lähdit eilen taas pois luotani, mutta tuo hetki, jonka sain viettää kanssasi oli jälleen niin upea, että haluan nähdä sinut vain uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että päivien myötä tämä tunne helpottaa, mutta se pysyy kuitenkin aina alitajunnassani. Ikävä. Kaipuu saada olla taas lähelläsi. Elämäntilanteemme ovat niin erilaiset, ei tästä tulisi mitään, mutta haluaisin kuitenkin nähdä sinua useammin. En kehtaa mainita tästä sinulle mitään, en halua, että luulet minun olevan riippuvainen ja takertuva. En olekaan, olen vain herkkä ihminen, joka pitää sinusta liian paljon. Ahdistaa vain tämä tunne, haluaisin vain käpertyä syliisi. Itku meinasi tulla, kun radiossa soi U2:n With or without you. Ehkä se on vain niin... ''I can't live with or without you''
Pakko saada nämä ajatukset pois päästäni, pakko oli kirjoittaa tämä jonnekkin, pois ajatuksistani. Mutta kuinka pääsen tästä ikävän tunteestani eroon, se tekee minut hulluksi! En kestä tätä enää :(
Miten lievittää ikävän tunnetta - ja päästä siitä eroon?!
15
8370
Vastaukset
- kaipase
Kaipa se helpottaa ajan kanssa?
- antaudu
Älä taistele sitä vastaan.
- 7+12
juuri näin kaipauksessa ja tuneissa on aika kaksi puolta, toiset sanoo etteivät tunne mitään.. itse ajattelen tunteita energiana jonka voi kanavoida... jos olette rehellisisti todenneet yhdessä asian nii eiks sillo vois olla onnellinen kun ei satuttanu toista ja on luultavasti edelleenki turvallinen ja hyvä ystävä... joskus voi olla itsekästä kaipuu myös mutta kun tulkitsee itseä syvemmin saattaa huomata että ettei se kaipuu ole henkilöstä kiinni vaan aidon kosketuksen halauksen rakkauden puutetta.. silmät kii pötkölleen ja ja se tunne mieleen positiivisellä asenteeella on kuin halaus, rakkautemme tulee sisältä..
- tismalleen.
7+12 kirjoitti:
juuri näin kaipauksessa ja tuneissa on aika kaksi puolta, toiset sanoo etteivät tunne mitään.. itse ajattelen tunteita energiana jonka voi kanavoida... jos olette rehellisisti todenneet yhdessä asian nii eiks sillo vois olla onnellinen kun ei satuttanu toista ja on luultavasti edelleenki turvallinen ja hyvä ystävä... joskus voi olla itsekästä kaipuu myös mutta kun tulkitsee itseä syvemmin saattaa huomata että ettei se kaipuu ole henkilöstä kiinni vaan aidon kosketuksen halauksen rakkauden puutetta.. silmät kii pötkölleen ja ja se tunne mieleen positiivisellä asenteeella on kuin halaus, rakkautemme tulee sisältä..
Juuri näin.
Niin kauan kun tällaisten järisyttävän voimakkaiden tunteiden jälkeen voi rehellisesti sanoen jäädä pelkästään ystäväksi, laitan kädet ristiin ja toivon, etten koskaan koe enää mitään vastaavanlaista tunnemyrskyä kenenkään muun miehen kanssa koko loppuelämäni aikana. - Anonyymi
Stalkkerit olette kiinnostuneita!myös sä....
- piip piip.
Hyvää päivänjatkoa virtuaalisessa maailmassa. Muistakaa kun päästä kuuluu piip, se ei tule tietokoneelta vaan ihan oikeasti päänne sisältä :DDDDD
- Anonyymi
Oon itse tavallaan samassa tilanteessa. Naisystäväni ilmoitti kolme kuukautta sitten ettei pysty panostamaan parisuhteeseemme niin psljon kuin haluaisi. Hänellä on omia lapsia ja ymmärsin sen tavallaan siinä vaiheessa. Itse en kuitenkaan pääse ikävästä eroon. On kuin rinnasta kalvettaisiin jollain lastalla sydäntä irti.
Eikä helpota ollenkaan. Kolme kuukautta tätä. En pysty tekemään mitään töiden jälkeen,ja omat lapsetkin jää liian vähölle huomiolle. Aamuisin en löydä syytä miksi nousisin koska mikään ei kiinnosta. Olen koittanut vieroittaa itseöni hänestä. En laita viestejä,en stalkkaa häntä facessa. Mutta mikään ei vaan auta.- Anonyymi
En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua. Mutta jaan oman kokemukseni vaikka se ei oo sama asia kuin edellisillä kommentoijilla. Menetin n. 3 vuotta sitten rakkaan avomieheni. Hän menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Tuska ei vaan meinaa kadota. Välillä on niin kova ikävä että ihan ahdistaa. Välillä itken, jos kuulen jonkun käyttävän joitakin sanontoja joita hän käytti.
Oon yrittänyt kaikkee mahdollista, että kipu menis pois. Se on kyllä laantunut siitä mitä oli... Ehkä aika on se paras lääke. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua. Mutta jaan oman kokemukseni vaikka se ei oo sama asia kuin edellisillä kommentoijilla. Menetin n. 3 vuotta sitten rakkaan avomieheni. Hän menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Tuska ei vaan meinaa kadota. Välillä on niin kova ikävä että ihan ahdistaa. Välillä itken, jos kuulen jonkun käyttävän joitakin sanontoja joita hän käytti.
Oon yrittänyt kaikkee mahdollista, että kipu menis pois. Se on kyllä laantunut siitä mitä oli... Ehkä aika on se paras lääke.Lähetän sulle mielessäni voimia ja halauksen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua. Mutta jaan oman kokemukseni vaikka se ei oo sama asia kuin edellisillä kommentoijilla. Menetin n. 3 vuotta sitten rakkaan avomieheni. Hän menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Tuska ei vaan meinaa kadota. Välillä on niin kova ikävä että ihan ahdistaa. Välillä itken, jos kuulen jonkun käyttävän joitakin sanontoja joita hän käytti.
Oon yrittänyt kaikkee mahdollista, että kipu menis pois. Se on kyllä laantunut siitä mitä oli... Ehkä aika on se paras lääke.Kun puoliso kuolee niin ei siinä auta muu kuin aika, vähitellen helpottaa.
Surua ei kannata tukahduttaa, vaan antaa tunteiden tulla vapaasti.
Voimia sinulle!
- Anonyymi
Just tuon taki en ala salasuhteisiin ja etäsuhteisiin. Ne johtaa kiintymykseen ja turhaan tunteiden vuoristorataan. Onko lyhyet satunnaiset läheiset hetket siitä seuraavan päivin ikävän ja tuskan arvoisia?
- Anonyymi
On, ehdottomasti, kaiken sen tuskan arvoista. Vaikeinta on tuntea, toisen tuska sydämessään. Tietäen rakkaan tuskan olevan yhtä viiltävää.
Emme edes tiedä, koska voimme olla taas yhdessä, koronan vuoksi. Molempien maiden rajat suljettu.
Kuitenkin jokainen aamu tuo lähemmäksi sitä päivää, kun voin kietoa käteni hänen ympärilleen, huulien hyväillen toisiaan vasten, karkoittaen sen tuskan pois.
Mielestäni aidolla rakkaudella ei ole hintaa. En myöskään osaa arvioida onnellisuuden hintaa. Tiedän että jos sen voisi rahalla ostaa, se olisi hinnoiteltu minulle liian kalliiksi.
Luojansa on ollut hyvinkin reilu antaessaan hänelle, kauneutta, viisautta, ymmärtämystä, rohkeutta, hyvyyttä, rakastamisen lahjan, huumorintajun.
Kun joskus voimme asua yhdessä, en halua tätä raastavaa tunnetta unohtaa. Haluan muistaa kuinka tärkeä hän on . - Anonyymi
Mulla on ikävä mun siskoa joka on helsingissä ja ikävä on todella kova
- Anonyymi
Et kai vaan enää ruikuta saman perään???
- Anonyymi
Jos joku todella tärkeä henkilö lähtee-kuolee ikävästä on vaikea toipua toisinaan ikävä ei lähde ikinä se on aina jossain!mutta se ajan kanssa helpottaa❤️
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t897259- 353841
- 453440
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402572- 2092453
- 412382
- 1232276
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292179Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241898- 411864