Oikeudenmukaisuus

monta nikkiä, ajattelin käyttää nyt tätä lottiksen nikkiä ja kiusata sitä vähän :D

niin?

Ole nyt järkevä ja oikeudenmukainen mua kohtaan ja vastaa mitä mieltä tuosta mun ylihyvästä narsistisesta aloituksesta samavanhapaska olet?

temppuilija<1 kirjoitti:

monta nikkiä, ajattelin käyttää nyt tätä lottiksen nikkiä ja kiusata sitä vähän :D

niin?

Ole nyt järkevä ja oikeudenmukainen mua kohtaan ja vastaa mitä mieltä tuosta mun ylihyvästä narsistisesta aloituksesta samavanhapaska olet?

"Ole nyt järkevä ja oikeudenmukainen mua kohtaan ja vastaa mitä mieltä tuosta mun ylihyvästä narsistisesta aloituksesta samavanhapaska olet?"

Noh minulta ei kysytty, mutta en allekirjoita tuota väittämääsi..."Jokainen järkevä ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu,"

mielummin väittäisin että jokainen ihminen haluaisi tulla hyväksytyksi/kuulluksi, arvostetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin hän on ja tuntea iloa pelkästä omasta olemisestaan"

temppuilija<1 kirjoitti:

monta nikkiä, ajattelin käyttää nyt tätä lottiksen nikkiä ja kiusata sitä vähän :D

niin?

Ole nyt järkevä ja oikeudenmukainen mua kohtaan ja vastaa mitä mieltä tuosta mun ylihyvästä narsistisesta aloituksesta samavanhapaska olet?

P*skalle.

"Väität siis, että ihmiset eivät kaipaisi ihailua ja haluaisi olla kadehdittuja "

noh, tottakai ihminen kaipaa ihailua, mutta en ymmärrä miksi joku haluaisi olla kadehdittu...

kun silloin se kateellinen ikäänkuin vertailee itseään/omaansa siihen toiseen...kohdistaa negatiivisia tunteita kateuden kohdetta kohti...pyrkii mitätöimään niitä asioita/ominaisuuksia joita toisessa kadehtii...

kateus pilaa hyvinkin monia ihmissuhteita...
Kuka sellaista haluaisi...

18+6=24 kirjoitti:

"Väität siis, että ihmiset eivät kaipaisi ihailua ja haluaisi olla kadehdittuja "

noh, tottakai ihminen kaipaa ihailua, mutta en ymmärrä miksi joku haluaisi olla kadehdittu...

kun silloin se kateellinen ikäänkuin vertailee itseään/omaansa siihen toiseen...kohdistaa negatiivisia tunteita kateuden kohdetta kohti...pyrkii mitätöimään niitä asioita/ominaisuuksia joita toisessa kadehtii...

kateus pilaa hyvinkin monia ihmissuhteita...
Kuka sellaista haluaisi...

Eikö ihailun hintana ja mukana tule aina kateus?

ap kirjoitti:

Eikö ihailun hintana ja mukana tule aina kateus?

"Eikö ihailun hintana ja mukana tule aina kateus?"

Jaa en tiedä...jos minä sanon jollekkin että sinä olet ihana niin kuka sitä kadehtii...tai jos joku sanoo minua hyvännäköiseksi niin kuka sitä kadehtii...

kun meitä ihmisiä ny on niin monenlaisia, yksi tykkää tyttärestä toinen äidistä...

En ny väitä etten olisi itse koskaan tuntenut kateutta, mutta kadehdittu/kateuden kohde en mieluusti tahdo olla...

koska silloin minuun kohdistuu negatiivisia tunteita...sen kateellisen toimesta..ja pahimassa tapauksessa hän yrittäisi mitätöidä/tuhota sen hyvän mitä minulla kokee olevan ja jota ilman itse kokee jääneensä....

"Jokainen järkevä ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu"

Niin mutta siltikään en oikein ymmärrä tuota pointtiasi, että miksi pitäisi haluta olla kadehdittu...

tarkoitatko sitten ettei ihailu ole aitoa/riittävää sellaisenaan jos ei kukaan kadehdi...sittenkö vasta joku aidosti ihailee jos hän samalla salaa kadehtii...

Kyllä minäkin tunnistan itsessäni joskus kateuden piston, voin jopa ilmaistakkin sen tyyliin vitsi ku mä olen kade...

mutta toisaalta en ole huomannut että kukaan varsinaisesti olisi kadehtunut minua, mutta olen kyllä saanut osakseni ihailua...

että pitäisikö minun nyt ajatella, että saamani ihailu on jotenkin vähempi arvoista kun ei sitä kukaan ole kadehtinut...

Se kokemus mikä minulla on konkreettisesti voimakkaasta kateudesta liittyy hyvinkin narsismiin...kun sitä mitätöintiä , vähättelyä alkoi tulla minun elämääni ja tekemisiäni ja menemisiäni kohtaan...

niin olin hyvin hämmentynyt ja tuntui käsittämättömältä kun en tiennyt, miksi noita kuitenkin suht vähäpätöisiäkin normaalin elämäänkin kuuluvia asioita piti tuolla tavoin mitätöidä/väheksyä...

otin asian niin, että koska elämäni/tekemiseni/menemiseni olivat niin mitättömiä/väheksyttäviä hänen mielestään...niin aloin ihmtellä, että miksi hän ylipäätään oli kanssani jos ei kerran pitänyt minusta.

Tuosta se sitten tavallaan lähti se suhteen loppulaulu...päätin armahtaa hänet itseltäni, koska tuntui että olin täysin vääränlainen ihminen hänelle...mutta tiesin kyllä että kelpaisin jolllekkin muulle, etten siten itse luuseriksi itseäni tuntenut...kun sitä muutakin elämää ja ihmissuhteita oli...

Noh, suhteen loppuvaihesssa hän itse lanseerasi narsismi sanan tietoisuuteeni ja aloin ottaa aiheesta selvää...kun vaikka olin hänen mielestään surkimus niin siltikin hän olisi halunnut pitää minut...silloin minulle selvisi että juurikin tuo kateus saattoi olla sen mitätöinnin/väheksynnän taustalla...

että kyllä minä mieluusti ajattelen että oleminen kateuden kohteena ei välttämättä ole minulle ainakaan mikään tavoiteltu tila...jos se saa aikaan ihmisessä vihan tunnetta ja negatiivista käyttäytymistä...ajattelisin ettei kateellinen ihminen silloin voi toivoa minulle mitään hyvää...ja kuka sellaisen ihmisen lähelleen haluaisi...

9+17=26 kirjoitti:

"Jokainen järkevä ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu"

Niin mutta siltikään en oikein ymmärrä tuota pointtiasi, että miksi pitäisi haluta olla kadehdittu...

tarkoitatko sitten ettei ihailu ole aitoa/riittävää sellaisenaan jos ei kukaan kadehdi...sittenkö vasta joku aidosti ihailee jos hän samalla salaa kadehtii...

Kyllä minäkin tunnistan itsessäni joskus kateuden piston, voin jopa ilmaistakkin sen tyyliin vitsi ku mä olen kade...

mutta toisaalta en ole huomannut että kukaan varsinaisesti olisi kadehtunut minua, mutta olen kyllä saanut osakseni ihailua...

että pitäisikö minun nyt ajatella, että saamani ihailu on jotenkin vähempi arvoista kun ei sitä kukaan ole kadehtinut...

Se kokemus mikä minulla on konkreettisesti voimakkaasta kateudesta liittyy hyvinkin narsismiin...kun sitä mitätöintiä , vähättelyä alkoi tulla minun elämääni ja tekemisiäni ja menemisiäni kohtaan...

niin olin hyvin hämmentynyt ja tuntui käsittämättömältä kun en tiennyt, miksi noita kuitenkin suht vähäpätöisiäkin normaalin elämäänkin kuuluvia asioita piti tuolla tavoin mitätöidä/väheksyä...

otin asian niin, että koska elämäni/tekemiseni/menemiseni olivat niin mitättömiä/väheksyttäviä hänen mielestään...niin aloin ihmtellä, että miksi hän ylipäätään oli kanssani jos ei kerran pitänyt minusta.

Tuosta se sitten tavallaan lähti se suhteen loppulaulu...päätin armahtaa hänet itseltäni, koska tuntui että olin täysin vääränlainen ihminen hänelle...mutta tiesin kyllä että kelpaisin jolllekkin muulle, etten siten itse luuseriksi itseäni tuntenut...kun sitä muutakin elämää ja ihmissuhteita oli...

Noh, suhteen loppuvaihesssa hän itse lanseerasi narsismi sanan tietoisuuteeni ja aloin ottaa aiheesta selvää...kun vaikka olin hänen mielestään surkimus niin siltikin hän olisi halunnut pitää minut...silloin minulle selvisi että juurikin tuo kateus saattoi olla sen mitätöinnin/väheksynnän taustalla...

että kyllä minä mieluusti ajattelen että oleminen kateuden kohteena ei välttämättä ole minulle ainakaan mikään tavoiteltu tila...jos se saa aikaan ihmisessä vihan tunnetta ja negatiivista käyttäytymistä...ajattelisin ettei kateellinen ihminen silloin voi toivoa minulle mitään hyvää...ja kuka sellaisen ihmisen lähelleen haluaisi...

Katsos kun ajattelen niin, että ilman kateutta ei tule ihailuakaan. Kateus ja ihailu kuuluvat kuin kietoutuneet ameebat toisiinsa. Vaikka ihailemme jotakuta silti salaa myöskin tunnemme kateutta, jonka ei tarvitse tietenkään olla pahasuopaista katkeraa kateutta toista kohtaan vaan ihailevaa kateutta siitä, että; "voi, voisinpa minäkin osata olla yhtä hyvä" Kun ihminen on aidosti jonkun ihailema ja suosiossa hän ei välttämättä sitä itse tiedosta ollenkaan. Hän voi hämmästyä täysin, kun joku kertoo ihailevansa ja kadehtivansa häntä hänen ominaisuuksistaan. Naristiset ihmiset pyrkivät tietoisesti ihailtaviksi ja kadehdittaviksi.

Tuo sinun arvostelemisesi; jostain syystä kumppanisi ei ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet ja silloinhan kysymys ei ole oikeasta rakastamisesta vaan hän itse on saattanut haluta olla vain se ihailun kohde ja vaatinut sinua olemaan täydellinen kelvataksesi häntä ihailemaan. Narsisti ei välttämättä arvosta "luusereilta" tulevaa kadehdintaa, hän haluaa että häntä kadehtivat ovat kauniita ja rohkeita, kuuluisia ja älykkäitä, rikkaita ja menestyviä. En tarkoita että sinä olisit mitenkään luuseri, mutta jos sinussa oli heikkouksia, pieniäkin "virheitä", jotka häntä ärsyttivät hän heti miten halusi ne tuoda sinulle esille ja huomauttaa niistä, jotta ymmärtäisit paikkasi ja asemasi ja olisit tietoinen omasta alentavasta käyttäytymisestäsi, yrittäisit parantaa tapasi HÄNEN vuokseen, koska HÄN on sen ansainnut.

Ehkä hän ei kestänyt sitä, että sinäkin olisit halunnut osan ihailusta olla kadehdittuna ja kokea olla hänen huomionsa keskipisteenä. Voi olla että häntä harmitti tavallaan sinun "itsekeskeinen" pyrkimyksesi haluta olla myöskin haluttu, rakastettu ja onnellinen. Narsistin mielestä kukaan muu ei ole mitään ansainnut muu kuin hän.

Mutta kuten huomaat ihailun ja kateuden merkitys voi muuttua, kun oikeamielisyydestä puuttuu se aito hyvyyden tarkoitus. Kumppanisi ehkä saattoi jossakin kohtaa ylistää ja ihailla sinua, mutta se ei perustunutkaan oikeamieliseen aitoon ihailuun vaan sillä hän saavutti ja varmisti sen, että palvoit häntä entistä tiukemmin ja vakaammin, kun sait vähän kehuja itsestäsi.

lottamari<3 kirjoitti:

Katsos kun ajattelen niin, että ilman kateutta ei tule ihailuakaan. Kateus ja ihailu kuuluvat kuin kietoutuneet ameebat toisiinsa. Vaikka ihailemme jotakuta silti salaa myöskin tunnemme kateutta, jonka ei tarvitse tietenkään olla pahasuopaista katkeraa kateutta toista kohtaan vaan ihailevaa kateutta siitä, että; "voi, voisinpa minäkin osata olla yhtä hyvä" Kun ihminen on aidosti jonkun ihailema ja suosiossa hän ei välttämättä sitä itse tiedosta ollenkaan. Hän voi hämmästyä täysin, kun joku kertoo ihailevansa ja kadehtivansa häntä hänen ominaisuuksistaan. Naristiset ihmiset pyrkivät tietoisesti ihailtaviksi ja kadehdittaviksi.

Tuo sinun arvostelemisesi; jostain syystä kumppanisi ei ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet ja silloinhan kysymys ei ole oikeasta rakastamisesta vaan hän itse on saattanut haluta olla vain se ihailun kohde ja vaatinut sinua olemaan täydellinen kelvataksesi häntä ihailemaan. Narsisti ei välttämättä arvosta "luusereilta" tulevaa kadehdintaa, hän haluaa että häntä kadehtivat ovat kauniita ja rohkeita, kuuluisia ja älykkäitä, rikkaita ja menestyviä. En tarkoita että sinä olisit mitenkään luuseri, mutta jos sinussa oli heikkouksia, pieniäkin "virheitä", jotka häntä ärsyttivät hän heti miten halusi ne tuoda sinulle esille ja huomauttaa niistä, jotta ymmärtäisit paikkasi ja asemasi ja olisit tietoinen omasta alentavasta käyttäytymisestäsi, yrittäisit parantaa tapasi HÄNEN vuokseen, koska HÄN on sen ansainnut.

Ehkä hän ei kestänyt sitä, että sinäkin olisit halunnut osan ihailusta olla kadehdittuna ja kokea olla hänen huomionsa keskipisteenä. Voi olla että häntä harmitti tavallaan sinun "itsekeskeinen" pyrkimyksesi haluta olla myöskin haluttu, rakastettu ja onnellinen. Narsistin mielestä kukaan muu ei ole mitään ansainnut muu kuin hän.

Mutta kuten huomaat ihailun ja kateuden merkitys voi muuttua, kun oikeamielisyydestä puuttuu se aito hyvyyden tarkoitus. Kumppanisi ehkä saattoi jossakin kohtaa ylistää ja ihailla sinua, mutta se ei perustunutkaan oikeamieliseen aitoon ihailuun vaan sillä hän saavutti ja varmisti sen, että palvoit häntä entistä tiukemmin ja vakaammin, kun sait vähän kehuja itsestäsi.

Miksi pitää ihailla muita ja näin alentaa itseään?
Ihmisiähän me kaikki vain ollaan...
En tule koskaan ymmärtämään tätä. :)

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Miksi pitää ihailla muita ja näin alentaa itseään?
Ihmisiähän me kaikki vain ollaan...
En tule koskaan ymmärtämään tätä. :)

Eihän siitä kysymys olekaan, että kukaan sitä tietoisesti tekisi vaan ihmiset nyt sattuvat olemaan hyvin erilaisia ja kateuden aiheuttavia ominaisuuksia ja piirteitähän maailmassa riittää. Minä ajattelen, että ihmisen on tervettä olla hieman kade sillä se auttaa taistelemaan itsessä olevia heikkouksia vastaan ja pyrkii kehittämään itseä ja saavuttamaan itselleen sen mihin hän lopulta itsessään on tyytyväinen.

lottamari<3 kirjoitti:

Katsos kun ajattelen niin, että ilman kateutta ei tule ihailuakaan. Kateus ja ihailu kuuluvat kuin kietoutuneet ameebat toisiinsa. Vaikka ihailemme jotakuta silti salaa myöskin tunnemme kateutta, jonka ei tarvitse tietenkään olla pahasuopaista katkeraa kateutta toista kohtaan vaan ihailevaa kateutta siitä, että; "voi, voisinpa minäkin osata olla yhtä hyvä" Kun ihminen on aidosti jonkun ihailema ja suosiossa hän ei välttämättä sitä itse tiedosta ollenkaan. Hän voi hämmästyä täysin, kun joku kertoo ihailevansa ja kadehtivansa häntä hänen ominaisuuksistaan. Naristiset ihmiset pyrkivät tietoisesti ihailtaviksi ja kadehdittaviksi.

Tuo sinun arvostelemisesi; jostain syystä kumppanisi ei ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet ja silloinhan kysymys ei ole oikeasta rakastamisesta vaan hän itse on saattanut haluta olla vain se ihailun kohde ja vaatinut sinua olemaan täydellinen kelvataksesi häntä ihailemaan. Narsisti ei välttämättä arvosta "luusereilta" tulevaa kadehdintaa, hän haluaa että häntä kadehtivat ovat kauniita ja rohkeita, kuuluisia ja älykkäitä, rikkaita ja menestyviä. En tarkoita että sinä olisit mitenkään luuseri, mutta jos sinussa oli heikkouksia, pieniäkin "virheitä", jotka häntä ärsyttivät hän heti miten halusi ne tuoda sinulle esille ja huomauttaa niistä, jotta ymmärtäisit paikkasi ja asemasi ja olisit tietoinen omasta alentavasta käyttäytymisestäsi, yrittäisit parantaa tapasi HÄNEN vuokseen, koska HÄN on sen ansainnut.

Ehkä hän ei kestänyt sitä, että sinäkin olisit halunnut osan ihailusta olla kadehdittuna ja kokea olla hänen huomionsa keskipisteenä. Voi olla että häntä harmitti tavallaan sinun "itsekeskeinen" pyrkimyksesi haluta olla myöskin haluttu, rakastettu ja onnellinen. Narsistin mielestä kukaan muu ei ole mitään ansainnut muu kuin hän.

Mutta kuten huomaat ihailun ja kateuden merkitys voi muuttua, kun oikeamielisyydestä puuttuu se aito hyvyyden tarkoitus. Kumppanisi ehkä saattoi jossakin kohtaa ylistää ja ihailla sinua, mutta se ei perustunutkaan oikeamieliseen aitoon ihailuun vaan sillä hän saavutti ja varmisti sen, että palvoit häntä entistä tiukemmin ja vakaammin, kun sait vähän kehuja itsestäsi.

Jos vaikka kateuteen ja ihailuun olisi osittain käytetty vähän samaa puuta. Mutta en viitsisi käytää normaalin ihailun vallitessa sanaa kateus ollenkaan, koska se rikkoo ja särkee sävyllään. Se todellakin on negatiivinen sana. Vaikka... raakileina kun kaikki liikkeelle olemme lähteneet, se varmaan yhtä ja toista matkalla riepottelee, ainakin joskus. Voi toimia positiivisena käyttövoimana.

Mutta, kun ihaillaan, niin ihaillaan. Se tarkoittaa, että ei aiota vahingoittaa, ever.

Ja kun on niin paljon ihailtavaa, vaikka luonnon kauneus. En kuitenkaan haluaisi olla esim. koivuna kalliolla.

Ovat kaksi eri sanaa. Tarkoittavat kahta eri asiaa.

lottamari<3 kirjoitti:

Eihän siitä kysymys olekaan, että kukaan sitä tietoisesti tekisi vaan ihmiset nyt sattuvat olemaan hyvin erilaisia ja kateuden aiheuttavia ominaisuuksia ja piirteitähän maailmassa riittää. Minä ajattelen, että ihmisen on tervettä olla hieman kade sillä se auttaa taistelemaan itsessä olevia heikkouksia vastaan ja pyrkii kehittämään itseä ja saavuttamaan itselleen sen mihin hän lopulta itsessään on tyytyväinen.

Kateus on jonkunlainen ihmisten sosiaalistumiseen välttämätön tunne, pelkkä evoluution salajuoni, aivan kuten rakkauskin.
Sen aiheuttaa halu olla hyväksytty muiden silmissä...Halu olla "oikeanlainen", sen sijaan että olisi omanlaisensa. Mitä kehittymistä se sellainen on?

Näin epäsosiaaliselle ihmiselle ei tuollaisilla hömpötyksillä ole onneksi mitään käyttöä. :)

lottamari<3 kirjoitti:

Eihän siitä kysymys olekaan, että kukaan sitä tietoisesti tekisi vaan ihmiset nyt sattuvat olemaan hyvin erilaisia ja kateuden aiheuttavia ominaisuuksia ja piirteitähän maailmassa riittää. Minä ajattelen, että ihmisen on tervettä olla hieman kade sillä se auttaa taistelemaan itsessä olevia heikkouksia vastaan ja pyrkii kehittämään itseä ja saavuttamaan itselleen sen mihin hän lopulta itsessään on tyytyväinen.

Mistä muuten lähtee käsitys, että ihminen olisi alunperin heikko ja tarvitsisi jotain tullakseen vahvaksi?
Se paistaa monessa tekstissä täällä.
Ihminen voi olla vahva kyllä ihan lähtökohtaisestikin...

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Mistä muuten lähtee käsitys, että ihminen olisi alunperin heikko ja tarvitsisi jotain tullakseen vahvaksi?
Se paistaa monessa tekstissä täällä.
Ihminen voi olla vahva kyllä ihan lähtökohtaisestikin...

Rakkaus on mielestäni sellainen seikka, joka heikolta ihmiseltä puuttuu, jos ja kun hän kadehtii, on suvaitsematon ja eripurainen jne. Tullakseen omaksi itsekseen, voidakseen suvaita muita ja hyväksyä oma minä sellaisine puutteineen ja vajavaisuuksineen ihmisen on opittava aidosti rakastamaan. Rakkaus on viisautta, sellaista viisautta mihin ihmisen on elämässään tarkoitus kilvoitella ja oppia, jotta hän olisi "valmis"

Niin kauan kun kamppailet elämää ja itseäsi vastaan rakkaudettomuudessasi, niin sen kauemmas sinä pakenet itsestäsi ja elmämästä. Rakkaus tuo sinut perille.

Harvemmin kukaan ihminen on lähtökohtaisesti vahva, vahvuus tulee yleensä vasta kun ihmiseltä on riisuttu kaikki aseet ja hän seisoo avuttomana, neuvottomana ja alastomana yksin pimeässä, eikä kukaan näe eikä kuule, kun hän yksinään huutaa.

lottamari<3 kirjoitti:

Rakkaus on mielestäni sellainen seikka, joka heikolta ihmiseltä puuttuu, jos ja kun hän kadehtii, on suvaitsematon ja eripurainen jne. Tullakseen omaksi itsekseen, voidakseen suvaita muita ja hyväksyä oma minä sellaisine puutteineen ja vajavaisuuksineen ihmisen on opittava aidosti rakastamaan. Rakkaus on viisautta, sellaista viisautta mihin ihmisen on elämässään tarkoitus kilvoitella ja oppia, jotta hän olisi "valmis"

Niin kauan kun kamppailet elämää ja itseäsi vastaan rakkaudettomuudessasi, niin sen kauemmas sinä pakenet itsestäsi ja elmämästä. Rakkaus tuo sinut perille.

Harvemmin kukaan ihminen on lähtökohtaisesti vahva, vahvuus tulee yleensä vasta kun ihmiseltä on riisuttu kaikki aseet ja hän seisoo avuttomana, neuvottomana ja alastomana yksin pimeässä, eikä kukaan näe eikä kuule, kun hän yksinään huutaa.

Rakkaus = heikkous...

"Tullakseen omaksi itsekseen, voidakseen suvaita muita ja hyväksyä oma minä sellaisine puutteineen ja vajavaisuuksineen ihmisen on opittava aidosti rakastamaan."

En halua. :)

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Rakkaus = heikkous...

"Tullakseen omaksi itsekseen, voidakseen suvaita muita ja hyväksyä oma minä sellaisine puutteineen ja vajavaisuuksineen ihmisen on opittava aidosti rakastamaan."

En halua. :)

Miksi rakkaus sinulle on heikkous? Miksi et halua tunnustaa rakkautta miksi se sinua pelottaa vai pelottaako?

lottamari<3 kirjoitti:

Miksi rakkaus sinulle on heikkous? Miksi et halua tunnustaa rakkautta miksi se sinua pelottaa vai pelottaako?

Ei pelota. Mutta rakkauden vuoksi ihmiset tekevät tyhmiä asioita ja laittavat muut itsensä edelle, mikä näyttää minun silmissäni suurelta typeryydeltä...En halua olla idiootti. :)
Jokainen huolehtikoon itsestään...

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Ei pelota. Mutta rakkauden vuoksi ihmiset tekevät tyhmiä asioita ja laittavat muut itsensä edelle, mikä näyttää minun silmissäni suurelta typeryydeltä...En halua olla idiootti. :)
Jokainen huolehtikoon itsestään...

Eikö rakkauden tähden tehdä paljon hyviä ja puolustavia tekoja, kuten autetaan, tuetaan, ollaan lähellä ja kuunnellaan. Miten näet rakkauden pelkästään negatiivisena asiana, eikö sen pitäisi päinvastoin olla ihmisen voimavara?

Onko sinusta idioottimaista tarvita toista ihmistä ja hänen rakkauttaan?

lottamari<3 kirjoitti:

Eikö rakkauden tähden tehdä paljon hyviä ja puolustavia tekoja, kuten autetaan, tuetaan, ollaan lähellä ja kuunnellaan. Miten näet rakkauden pelkästään negatiivisena asiana, eikö sen pitäisi päinvastoin olla ihmisen voimavara?

Onko sinusta idioottimaista tarvita toista ihmistä ja hänen rakkauttaan?

*Phyi...*

"Onko sinusta idioottimaista tarvita toista ihmistä ja hänen rakkauttaan? "

Kyllä. Itse kun en ole koskaan tarvinnut ketään...en edes lapsena. Itse asiassa toivoin silloin aina, että minut jätettäisiin yksin kotiin...Se vapauden ja riippumattomuuden tunne oli varmaan parasta, mitä tiesin.

UPDATE_9721742 kirjoitti:

*Phyi...*

"Onko sinusta idioottimaista tarvita toista ihmistä ja hänen rakkauttaan? "

Kyllä. Itse kun en ole koskaan tarvinnut ketään...en edes lapsena. Itse asiassa toivoin silloin aina, että minut jätettäisiin yksin kotiin...Se vapauden ja riippumattomuuden tunne oli varmaan parasta, mitä tiesin.

Ok, olet siis itse tullut toimeen lapsesta lähtien, etkä ole tarvinnut ketään. Hölynpölyä, kaipaat rakkautta niin että täriset, mitä enemmän sitä yrität kiistää sen enemmän vaikuutat minulle tarvitsevasi rakkautta ja kaipaavasi hellään syliin :) Voi olla, että olet jäänyt pienenä vaille rakkautta, etkä oikeasti tiedä millaista se on.

lottamari<3 kirjoitti:

Ok, olet siis itse tullut toimeen lapsesta lähtien, etkä ole tarvinnut ketään. Hölynpölyä, kaipaat rakkautta niin että täriset, mitä enemmän sitä yrität kiistää sen enemmän vaikuutat minulle tarvitsevasi rakkautta ja kaipaavasi hellään syliin :) Voi olla, että olet jäänyt pienenä vaille rakkautta, etkä oikeasti tiedä millaista se on.

Ihan kuin välittäisin siitä, mitä SINÄ olet mieltä.

Onhan toki toisen kainalossa mukava maata...en sitä kiellä...
Mutta rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Pikemminkin se on samaa, kuin vetäisi lämpimän peiton päälleen kylmänä pakkasaamuna...Mukavaa, mutta merkityksetöntä.
Käytetyn rievun voi sitten aina heittää takaisin kierrätykseen. :D

lottamari<3 kirjoitti:

Katsos kun ajattelen niin, että ilman kateutta ei tule ihailuakaan. Kateus ja ihailu kuuluvat kuin kietoutuneet ameebat toisiinsa. Vaikka ihailemme jotakuta silti salaa myöskin tunnemme kateutta, jonka ei tarvitse tietenkään olla pahasuopaista katkeraa kateutta toista kohtaan vaan ihailevaa kateutta siitä, että; "voi, voisinpa minäkin osata olla yhtä hyvä" Kun ihminen on aidosti jonkun ihailema ja suosiossa hän ei välttämättä sitä itse tiedosta ollenkaan. Hän voi hämmästyä täysin, kun joku kertoo ihailevansa ja kadehtivansa häntä hänen ominaisuuksistaan. Naristiset ihmiset pyrkivät tietoisesti ihailtaviksi ja kadehdittaviksi.

Tuo sinun arvostelemisesi; jostain syystä kumppanisi ei ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet ja silloinhan kysymys ei ole oikeasta rakastamisesta vaan hän itse on saattanut haluta olla vain se ihailun kohde ja vaatinut sinua olemaan täydellinen kelvataksesi häntä ihailemaan. Narsisti ei välttämättä arvosta "luusereilta" tulevaa kadehdintaa, hän haluaa että häntä kadehtivat ovat kauniita ja rohkeita, kuuluisia ja älykkäitä, rikkaita ja menestyviä. En tarkoita että sinä olisit mitenkään luuseri, mutta jos sinussa oli heikkouksia, pieniäkin "virheitä", jotka häntä ärsyttivät hän heti miten halusi ne tuoda sinulle esille ja huomauttaa niistä, jotta ymmärtäisit paikkasi ja asemasi ja olisit tietoinen omasta alentavasta käyttäytymisestäsi, yrittäisit parantaa tapasi HÄNEN vuokseen, koska HÄN on sen ansainnut.

Ehkä hän ei kestänyt sitä, että sinäkin olisit halunnut osan ihailusta olla kadehdittuna ja kokea olla hänen huomionsa keskipisteenä. Voi olla että häntä harmitti tavallaan sinun "itsekeskeinen" pyrkimyksesi haluta olla myöskin haluttu, rakastettu ja onnellinen. Narsistin mielestä kukaan muu ei ole mitään ansainnut muu kuin hän.

Mutta kuten huomaat ihailun ja kateuden merkitys voi muuttua, kun oikeamielisyydestä puuttuu se aito hyvyyden tarkoitus. Kumppanisi ehkä saattoi jossakin kohtaa ylistää ja ihailla sinua, mutta se ei perustunutkaan oikeamieliseen aitoon ihailuun vaan sillä hän saavutti ja varmisti sen, että palvoit häntä entistä tiukemmin ja vakaammin, kun sait vähän kehuja itsestäsi.

"Katsos kun ajattelen niin, että ilman kateutta ei tule ihailuakaan."

Siis minä taas ajattelen, että jos kadehtisin toista...niin tuskin ihailisin häntä...toki voin neutraalisti onnitella esim. voitosta, kun se tapoihin kuluu...mutta ei se mielentilaani paremmaksi muuttaisi...siten että ihailisin häntä...

jotenkin ajattelen että miten voisi tuntea kahta vastakkaista tunnetta samaan aikaan...kun ihailu syntyy positiivisessa mielentilassa, kateus taas kun mieli on musta...

Mutta noh, jotenkin minun ihailuni on hyvin spontaania ja tilannekohtaista, syntyvät siinä hetkessä, niistä tekijöistä/olosuhteista joita siinä on...eikä silloin synny negatiivisia tunteita(kateutta) kun kaiken kaikkiaan ilmassa väreilee pelkkä ilo/rakkaus ja positiivisuus joskus jopa pyhyyden tunne...

Jos jälkeenpäinkin kerron ihailevani jotakuta, niin palaan siihen positiiviseen iloiseen hetkeen/tapahumaan/tilanteeseen jossa tuo ihailun tunne syntyi...

Mitä taas tuohon tulee...

"Tuo sinun arvostelemisesi; jostain syystä kumppanisi ei ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet "

Niin useimmiten tuo mitätöinti/väheksyntä ei kohdistunut niinikään persoonaani vaan tekemiseeni/menemisiini...esim. kesälomani oli melkoinen mitätöinnin kohde jo viikkoja ennenkuin se oli alkanutkaan...

Persoonaan kohdistetut mitätöinnit olivat jotenkin kierompia, tyyliin kukaan mies ei halua minulta kuin seksiä...tai hän kertoi että maailmassa on paljon ns. rumia naisia, jotka ei saa miestä...oli syy miksi hänellä oli useita naisia...

huvittuneena ajattelin että kai minäkin sitten kuulun hänen mielestään niihin, vaikka omat kokemukset "markkinoilla" taas tuntuivat olevan että kiinostuneita riitti...

"Kumppanisi ehkä saattoi jossakin kohtaa ylistää ja ihailla sinua,"

Niin sitähän se alkuhuuma olikin...hyvinkin massiivista...ja tosiaan minussa kait oli sitten se imartelulle heikko kohta, kun en ollut sellaiseen tottunut...

Toki suhteen päättymisen jälkeenkin on tuota imartelua tullut, mutta noh, silloin minä jo tiesin, mihin sillä pyritään...

mutta edelleenkin minun on vaikea mieltää että ihailu ja kateus kuuluvat jotenkin yhteen...että voisin jopa ajatella, että ihailun tilalla pitäisi käyttää sanaa imartelu (epäaitoa ihailua)...jos sen taustalla on kateutta...

ja sitähän se on imartelua jos puhutaan narsistista...kun taustalla on aina sitä kateutta...

Varsinaiseen ihailuun taas ei kuulu kateus...kun kokee itsekin onnen tunteita toisen onnistumisesta...niin että tekis mieli rutistaa tai joskus jopa liikuttuu, riippuen aiheesta/tilanteesta...

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Ihan kuin välittäisin siitä, mitä SINÄ olet mieltä.

Onhan toki toisen kainalossa mukava maata...en sitä kiellä...
Mutta rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Pikemminkin se on samaa, kuin vetäisi lämpimän peiton päälleen kylmänä pakkasaamuna...Mukavaa, mutta merkityksetöntä.
Käytetyn rievun voi sitten aina heittää takaisin kierrätykseen. :D

Rakastumisen voi estää sekin että pelkää kiintyä. Silloin on tilanne missä sisäinen rakkaus odottaa vapautumistaan, kenties menettämisenpelko-nimiseltä vanginvartijaltaan :)

old_profile_59029 kirjoitti:

Rakastumisen voi estää sekin että pelkää kiintyä. Silloin on tilanne missä sisäinen rakkaus odottaa vapautumistaan, kenties menettämisenpelko-nimiseltä vanginvartijaltaan :)

Rakastuminen on empatiaa ja jos sitä ei kerran ole, ei sitä myöskään mistään tule...Ja hyvä niin. En edes haluaisi tietää millaista olisi miettiä muidenkin ihmisten huolia ja murheita.

old_profile_59029 kirjoitti:

Rakastumisen voi estää sekin että pelkää kiintyä. Silloin on tilanne missä sisäinen rakkaus odottaa vapautumistaan, kenties menettämisenpelko-nimiseltä vanginvartijaltaan :)

Tällä mennään. :)

http://www.youtube.com/watch?v=QSAflwii9Rc

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Tällä mennään. :)

http://www.youtube.com/watch?v=QSAflwii9Rc

.. ei pöllömpi ... :D

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Rakastuminen on empatiaa ja jos sitä ei kerran ole, ei sitä myöskään mistään tule...Ja hyvä niin. En edes haluaisi tietää millaista olisi miettiä muidenkin ihmisten huolia ja murheita.

Ehkä rakastat tietämättäsi - elämän pieniä osatekijöitä, koiria, bissee, siveltimenvetoja. Tai koko elämää. Se joka sanoo ettei tiedä paljoakaan, on viisaampi kuin se joka väittää tietävänsä kaiken :)

Voi vattu, mitä puskaa taas...

Olen ollut löytävinäni sinusta "jotain" - ja huomaan, että olen ollut oikeassa.

Tässä ketjussa (sen mitä siitä luin) on taas kerran tehty mahdottomasta mahdollista. Jollekin elämä on kai sitten mahdotonta, mutta siitä ei saata syyttää kuin itseään?

En yhdistäisi kateutta ihailuun. Ihminen lähtökohtaisesti ei hae ihailua, vaan hyväksyntää. Kateutta en ymmärrä millään muotoa positiivisena.

Hyväksyntä, kunnioitus ja arvostus....Siinä se on. Ilman niitä on vaikea elää yhdessä muiden kanssa. Sitä paitsi, nämä tunteet on tunnettava myös itseään kohtaan, jonka jälkeen tarve tulla ulkopuolelta rakastetuksi ja ihailluksi onkin vähemmän merkityksellistä.

"Sana kateus hämmentää sille pitäisi keksiä toinen muoto"

Entäpä jos kateutta ei ajateltaisikaan pelkästään negatiivisena muotona, jos sille antaisi myöskin positiivisen arvon, silloin sitä voitaisiin ajatella ja pitää myöskin voimavarana. Lahjakkuutta on vaikea lähteä jäljittelemään ja tavoittelemaan sillä se on jokaisen ominaispiirre, mutta kuten sinä sanoit olet omalla työlläsi ja saavutuksillasi ansainnut tietotaitosi, niin voithan toimia esimerkkinä muille kuinka tinkimättömyydellä ja ahkeruudella voi saavuttaa jotain ja päästä päämääräänsä. Ehkä jotkut näkevät sinun kyvyissäsi kadehdittavaa ja haluavat itse myöskin kokeilla miten pitkälle omat rahkeet riittävät.

Antiikin Kreikan neljä hyvettä:

Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Minusta sinulla kettu on nämä kaikki hyveet. Sinua voi vilpittömästi ihailla. Olet kadehdittavan ihailtava ;)

Pahe on hyveen vastakohta ja niitä ovat: Mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo.

-pelkuruudessa tulee rohkeuden käyttämättömyys
-turmeluksessa oikeamielisyyden käyttämättömyys
-himossa kohtuullisuuden käyttämättömyys

lottamari<3 kirjoitti:

"Sana kateus hämmentää sille pitäisi keksiä toinen muoto"

Entäpä jos kateutta ei ajateltaisikaan pelkästään negatiivisena muotona, jos sille antaisi myöskin positiivisen arvon, silloin sitä voitaisiin ajatella ja pitää myöskin voimavarana. Lahjakkuutta on vaikea lähteä jäljittelemään ja tavoittelemaan sillä se on jokaisen ominaispiirre, mutta kuten sinä sanoit olet omalla työlläsi ja saavutuksillasi ansainnut tietotaitosi, niin voithan toimia esimerkkinä muille kuinka tinkimättömyydellä ja ahkeruudella voi saavuttaa jotain ja päästä päämääräänsä. Ehkä jotkut näkevät sinun kyvyissäsi kadehdittavaa ja haluavat itse myöskin kokeilla miten pitkälle omat rahkeet riittävät.

Antiikin Kreikan neljä hyvettä:

Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Minusta sinulla kettu on nämä kaikki hyveet. Sinua voi vilpittömästi ihailla. Olet kadehdittavan ihailtava ;)

Pahe on hyveen vastakohta ja niitä ovat: Mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo.

-pelkuruudessa tulee rohkeuden käyttämättömyys
-turmeluksessa oikeamielisyyden käyttämättömyys
-himossa kohtuullisuuden käyttämättömyys

Kateusko positiivinen voimavara? Hah.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Olen ollut löytävinäni sinusta "jotain" - ja huomaan, että olen ollut oikeassa.

Tässä ketjussa (sen mitä siitä luin) on taas kerran tehty mahdottomasta mahdollista. Jollekin elämä on kai sitten mahdotonta, mutta siitä ei saata syyttää kuin itseään?

En yhdistäisi kateutta ihailuun. Ihminen lähtökohtaisesti ei hae ihailua, vaan hyväksyntää. Kateutta en ymmärrä millään muotoa positiivisena.

Hyväksyntä, kunnioitus ja arvostus....Siinä se on. Ilman niitä on vaikea elää yhdessä muiden kanssa. Sitä paitsi, nämä tunteet on tunnettava myös itseään kohtaan, jonka jälkeen tarve tulla ulkopuolelta rakastetuksi ja ihailluksi onkin vähemmän merkityksellistä.

"..tarve tulla ulkopuolelta rakastetuksi ja ihailluksi onkin vähemmän merkityksellistä. "

Niin. Se on joskus pitkä tie kuljettavaksi, ennenkuin merkityksen löytää. Mutta nuo tunteet ovat silloin arvokkaampia ja aidoimpia kuin jos painoarvo olisi metsästää niitä.

Minun piti kiittää sinua jo eilen. Mutta kiitän sinua nyt.

elisakettu kirjoitti:

"..tarve tulla ulkopuolelta rakastetuksi ja ihailluksi onkin vähemmän merkityksellistä. "

Niin. Se on joskus pitkä tie kuljettavaksi, ennenkuin merkityksen löytää. Mutta nuo tunteet ovat silloin arvokkaampia ja aidoimpia kuin jos painoarvo olisi metsästää niitä.

Minun piti kiittää sinua jo eilen. Mutta kiitän sinua nyt.

Kiittää miksi?

Mitä nyt olen tehnyt...

lottamari<3 kirjoitti:

"Sana kateus hämmentää sille pitäisi keksiä toinen muoto"

Entäpä jos kateutta ei ajateltaisikaan pelkästään negatiivisena muotona, jos sille antaisi myöskin positiivisen arvon, silloin sitä voitaisiin ajatella ja pitää myöskin voimavarana. Lahjakkuutta on vaikea lähteä jäljittelemään ja tavoittelemaan sillä se on jokaisen ominaispiirre, mutta kuten sinä sanoit olet omalla työlläsi ja saavutuksillasi ansainnut tietotaitosi, niin voithan toimia esimerkkinä muille kuinka tinkimättömyydellä ja ahkeruudella voi saavuttaa jotain ja päästä päämääräänsä. Ehkä jotkut näkevät sinun kyvyissäsi kadehdittavaa ja haluavat itse myöskin kokeilla miten pitkälle omat rahkeet riittävät.

Antiikin Kreikan neljä hyvettä:

Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Minusta sinulla kettu on nämä kaikki hyveet. Sinua voi vilpittömästi ihailla. Olet kadehdittavan ihailtava ;)

Pahe on hyveen vastakohta ja niitä ovat: Mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo.

-pelkuruudessa tulee rohkeuden käyttämättömyys
-turmeluksessa oikeamielisyyden käyttämättömyys
-himossa kohtuullisuuden käyttämättömyys

Lottamari; omalla työllä tai saavutuksilla voi todella saavuttaa jotain ja toimia esimerkillisestikin.

Eräs komponentti puuttuu tästä silti.

Minä en usko että ihminen yksin silti tekee kaikkea.

Mainitsemasi hyveet; ihmisen on matkattava taivaltaan hyvän aikaa saavuttaakseen tiettyjä ominaisuuksia. Ne vaativat opettelua ja virheistä oppimista, mutta myös opettajia, neuvojia ja opastajia. Ihmisiä, jotka näyttävät suuntaa, minnepäin kulkea.

Minä en olisi mitään ilman teitä. Viimeiset vajaa puolitoista vuotta ovat opettaneet paljon itsestäni. Kiitos kun olette antaneet minun puhua ja olette puhuneet myös minulle.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Kiittää miksi?

Mitä nyt olen tehnyt...

Näin unta missä tapasin pienen ketun. Se nukkui tyytyväinen ja nöyrä ilme kuonossaan ja paukutteli unissaan henkseleitä ;)

Minäkin kiitän teidän dialogistanne - lukemisen kautta saadusta mielihyvästä.

lottamari<3 kirjoitti:

"Sana kateus hämmentää sille pitäisi keksiä toinen muoto"

Entäpä jos kateutta ei ajateltaisikaan pelkästään negatiivisena muotona, jos sille antaisi myöskin positiivisen arvon, silloin sitä voitaisiin ajatella ja pitää myöskin voimavarana. Lahjakkuutta on vaikea lähteä jäljittelemään ja tavoittelemaan sillä se on jokaisen ominaispiirre, mutta kuten sinä sanoit olet omalla työlläsi ja saavutuksillasi ansainnut tietotaitosi, niin voithan toimia esimerkkinä muille kuinka tinkimättömyydellä ja ahkeruudella voi saavuttaa jotain ja päästä päämääräänsä. Ehkä jotkut näkevät sinun kyvyissäsi kadehdittavaa ja haluavat itse myöskin kokeilla miten pitkälle omat rahkeet riittävät.

Antiikin Kreikan neljä hyvettä:

Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Minusta sinulla kettu on nämä kaikki hyveet. Sinua voi vilpittömästi ihailla. Olet kadehdittavan ihailtava ;)

Pahe on hyveen vastakohta ja niitä ovat: Mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo.

-pelkuruudessa tulee rohkeuden käyttämättömyys
-turmeluksessa oikeamielisyyden käyttämättömyys
-himossa kohtuullisuuden käyttämättömyys

Kardinaalihyveistä suurin on oikeudenmukaisuus (oikeamielisyys)

Sen läpi tulee katsoa myös muita hyveitä, esim mitä on oikeudenmukainen viisaus, oikeudenmukainen rohkeus, oikeudenmukainen kohtuullisuus.

Empatiakyvytön ja empatiakykyinen kokenevat kateutta eri tavoin. Siinä missä empatiakyvytön on katkerankateellinen toisen hyvästä, empatiakykyinen taas toivottaa ystävälleen mukavaa etelänlomaa sanoin; ihanaa, pidä hauskaa, vähänkö mä oon kade :)

elisakettu kirjoitti:

Lottamari; omalla työllä tai saavutuksilla voi todella saavuttaa jotain ja toimia esimerkillisestikin.

Eräs komponentti puuttuu tästä silti.

Minä en usko että ihminen yksin silti tekee kaikkea.

Mainitsemasi hyveet; ihmisen on matkattava taivaltaan hyvän aikaa saavuttaakseen tiettyjä ominaisuuksia. Ne vaativat opettelua ja virheistä oppimista, mutta myös opettajia, neuvojia ja opastajia. Ihmisiä, jotka näyttävät suuntaa, minnepäin kulkea.

Minä en olisi mitään ilman teitä. Viimeiset vajaa puolitoista vuotta ovat opettaneet paljon itsestäni. Kiitos kun olette antaneet minun puhua ja olette puhuneet myös minulle.

Palsta on parhaimmillaan hyvien ihmisten juhla.

Katsoisin että olemme yhteisessä vuotavassa Psykopaatti-purressamme keskellä Tietoisuuden valtamerta, ja olemme oppineet elisaketun tavoin äyskäröimään yhteisen edun nimissä ;)

*kumma meri, rantaa ei näy vieläkään*

*katselee kiikarit silmillä väärinpäin*

*soutakaa, hirttämättömät lurjukset* :D

old_profile_59029 kirjoitti:

Kardinaalihyveistä suurin on oikeudenmukaisuus (oikeamielisyys)

Sen läpi tulee katsoa myös muita hyveitä, esim mitä on oikeudenmukainen viisaus, oikeudenmukainen rohkeus, oikeudenmukainen kohtuullisuus.

Empatiakyvytön ja empatiakykyinen kokenevat kateutta eri tavoin. Siinä missä empatiakyvytön on katkerankateellinen toisen hyvästä, empatiakykyinen taas toivottaa ystävälleen mukavaa etelänlomaa sanoin; ihanaa, pidä hauskaa, vähänkö mä oon kade :)

Kateus perustuu heikkoon itsearvostukseen. Oma tyhjyyden tunne kateellisella lisääntyy, kun joku vaikuttaa tyytyväiseltä.
Todellisuus ympärillämme on rakentunut sillä tavoin, ettei kenenkään meistä ole mahdollista tulla onnelliseksi eristäytymällä täysin muista, sekä kadehtimalla ja kilpailemalla heidän kanssaan.

Vain yhdessä olemme ehjät, sanoi aikoinaan Timo Koivusalokin laulussaan - ja oikeassa on.

Patologinen kateus ei tunnista, eikä tunnusta olemassa oloaan. Oikeasti kateellinen ei siis totea "vähänkö olen kade".... Jos kateellinen saa sen, mitä kadehtii, loppuuko kateus? Olen varma, että ei. Kateus on loputon suo.
Kun vahvistetaan ihmisten oikeuskäsitystä siitä, että kadehtiminen on positiivista niin samalla ajetaan heidät oravanpyörään, joka ei pysähdy. Tällaisena ihmisten pompottajana kateus on omaa luokkaansa.

Omaa tyhjyyttää siis voi täyttää kateudella ja sen mukanaan tuomalla ikuisella toiminnalla sen hyväksi, mitä naapurilla/lähimmäisellä on....mutta ei koskaan sen eteen, mitä itse oikeasti on ja tarvitsee. Elämästä tulee "tyhjä kuori"...Kateus vie sisällön.

old_profile_59029 kirjoitti:

Palsta on parhaimmillaan hyvien ihmisten juhla.

Katsoisin että olemme yhteisessä vuotavassa Psykopaatti-purressamme keskellä Tietoisuuden valtamerta, ja olemme oppineet elisaketun tavoin äyskäröimään yhteisen edun nimissä ;)

*kumma meri, rantaa ei näy vieläkään*

*katselee kiikarit silmillä väärinpäin*

*soutakaa, hirttämättömät lurjukset* :D

Jos kunnioitat omaa sisäistä ääntäsi, onnistut matkallasi. Rehellisyys ja oman tien kulkeminen erottaa sinut silloin hetkellisen nautinnon tavoittelijoista....Näitä hetkellisen nautinnon tavoittelijoita on paljon enemmän....Ja mieti mikä rikkaus, kun nämä oppii erottamaan toisistaan!

Silloin olet matkalla kohti täyttymystä.

elisakettu kirjoitti:

Lottamari; omalla työllä tai saavutuksilla voi todella saavuttaa jotain ja toimia esimerkillisestikin.

Eräs komponentti puuttuu tästä silti.

Minä en usko että ihminen yksin silti tekee kaikkea.

Mainitsemasi hyveet; ihmisen on matkattava taivaltaan hyvän aikaa saavuttaakseen tiettyjä ominaisuuksia. Ne vaativat opettelua ja virheistä oppimista, mutta myös opettajia, neuvojia ja opastajia. Ihmisiä, jotka näyttävät suuntaa, minnepäin kulkea.

Minä en olisi mitään ilman teitä. Viimeiset vajaa puolitoista vuotta ovat opettaneet paljon itsestäni. Kiitos kun olette antaneet minun puhua ja olette puhuneet myös minulle.

En todellakaan yksin olisi pärjännyt, johdatus on ollut mukana koko ajan

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Kateus perustuu heikkoon itsearvostukseen. Oma tyhjyyden tunne kateellisella lisääntyy, kun joku vaikuttaa tyytyväiseltä.
Todellisuus ympärillämme on rakentunut sillä tavoin, ettei kenenkään meistä ole mahdollista tulla onnelliseksi eristäytymällä täysin muista, sekä kadehtimalla ja kilpailemalla heidän kanssaan.

Vain yhdessä olemme ehjät, sanoi aikoinaan Timo Koivusalokin laulussaan - ja oikeassa on.

Patologinen kateus ei tunnista, eikä tunnusta olemassa oloaan. Oikeasti kateellinen ei siis totea "vähänkö olen kade".... Jos kateellinen saa sen, mitä kadehtii, loppuuko kateus? Olen varma, että ei. Kateus on loputon suo.
Kun vahvistetaan ihmisten oikeuskäsitystä siitä, että kadehtiminen on positiivista niin samalla ajetaan heidät oravanpyörään, joka ei pysähdy. Tällaisena ihmisten pompottajana kateus on omaa luokkaansa.

Omaa tyhjyyttää siis voi täyttää kateudella ja sen mukanaan tuomalla ikuisella toiminnalla sen hyväksi, mitä naapurilla/lähimmäisellä on....mutta ei koskaan sen eteen, mitä itse oikeasti on ja tarvitsee. Elämästä tulee "tyhjä kuori"...Kateus vie sisällön.

Ymmärrän nyt paremmin sanonnan; 'elämäni tuntuu niin tyhjältä' (tarvitsen jonkun jonka kautta elää)

Jos elämä perustuu muilta kadehtimiseen, ja sokeuteen siitä mitä itsellä on, lopputulos voi olla riippuvainen ihmisnarkkari - toista vahingoittava narsisti.

Sensijaan..

*näillä eväillä mennään, sanoi yksjalkainen mummo lumihangessa* ;)

elisakettu kirjoitti:

"..tarve tulla ulkopuolelta rakastetuksi ja ihailluksi onkin vähemmän merkityksellistä. "

Niin. Se on joskus pitkä tie kuljettavaksi, ennenkuin merkityksen löytää. Mutta nuo tunteet ovat silloin arvokkaampia ja aidoimpia kuin jos painoarvo olisi metsästää niitä.

Minun piti kiittää sinua jo eilen. Mutta kiitän sinua nyt.

Sinusta Kettu löytyy uskomattoman syvää Viisautta, jonka parhaimmillasi puet ymmärrettäviin lauseisiin, jotka jatkumona asettuvat perätysten ikiaikaisiksi totuuksiksi asioiden luonteesta, samalla kun samoissa lauseissa syleilet sitä tosiasiaa, että ei ole vain yhtä totuutta ja että asioilla on ulottuvuutensa. Joillakin se yksi, joillakin useampi :)

Sinuun on piiloutunut hyvyyttä, joka kuplahtelee pintaan iloa ympärilleen luoden.

M.B. kirjoitti:

Sinusta Kettu löytyy uskomattoman syvää Viisautta, jonka parhaimmillasi puet ymmärrettäviin lauseisiin, jotka jatkumona asettuvat perätysten ikiaikaisiksi totuuksiksi asioiden luonteesta, samalla kun samoissa lauseissa syleilet sitä tosiasiaa, että ei ole vain yhtä totuutta ja että asioilla on ulottuvuutensa. Joillakin se yksi, joillakin useampi :)

Sinuun on piiloutunut hyvyyttä, joka kuplahtelee pintaan iloa ympärilleen luoden.

=)

Projektioon on muitakin syitä kuten syyllisyys ja itsetunto-ongelmat. Kaikki epäterve käyttäytyminen, jos sen olemassaoloa ei tiedosta tai tunnista on henkisen kehittymisen esteenä.

Kyllä kateus voi toimia voimavarana. Tunnusta itsellesi kateus, niin se toimiikin henkisenä kasvattajana sinulle, eikö?

lottamari<3 kirjoitti:

Projektioon on muitakin syitä kuten syyllisyys ja itsetunto-ongelmat. Kaikki epäterve käyttäytyminen, jos sen olemassaoloa ei tiedosta tai tunnista on henkisen kehittymisen esteenä.

Kyllä kateus voi toimia voimavarana. Tunnusta itsellesi kateus, niin se toimiikin henkisenä kasvattajana sinulle, eikö?

Tunnista kateus itsessäsi niin huomaat, ettei se voi olla voimavara----

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Tunnista kateus itsessäsi niin huomaat, ettei se voi olla voimavara----

Tunnista ja tunnusta kateus itsessäsi niin huomaat, että se voi toimia voimavarana ja henkisenä kasvattajana sinulle. Minkä kiellät sen kierrät.

lottamari<3 kirjoitti:

Projektioon on muitakin syitä kuten syyllisyys ja itsetunto-ongelmat. Kaikki epäterve käyttäytyminen, jos sen olemassaoloa ei tiedosta tai tunnista on henkisen kehittymisen esteenä.

Kyllä kateus voi toimia voimavarana. Tunnusta itsellesi kateus, niin se toimiikin henkisenä kasvattajana sinulle, eikö?

"Kyllä kateus voi toimia voimavarana. Tunnusta itsellesi kateus, niin se toimiikin henkisenä kasvattajana sinulle, eikö? "

no tuskin on ihmistä jolle ei kateuden tunne ole mitenkään tuttu...useimmille se on vain ohimenevä pisto, liittyen myös johonkin asiaan/tilanteeseen...eikä tee sen kummemmin pesää...vaikuta ihmissuhteisiin...

Toki voi kysyä itseltään...mitä sitten oikein kadehtii...

ja joissain tapauksissa se voi toimia polttomoottorina siten, että ihminen itsekseen yrittää pyrkiä vähintäänkin samaan...mitä kadehtii...mutta kuitenkin toista, kateuden kohdettaan mitenkään tallomatta/väheksymättä...

esimerkkinä tulee mieleen koulumailma ja koenumeroista kilpailu...tavallaan kateus silloin kannustaa toistakin lukemaan kokeisiin paremmin...

mutta tuskin noissakaan tapauksissa...huonomman numeron saanut kadehtija mitenkään ihailee paremman numeron saanutta...hän vain kadehtii...

kun taas narsistin kateus johtaa kateuden kohteen vähättelyyn/mitätöimiseen...ei hänkään ihaile...korkeintaa imartelee tai mielistelee...jos kohde on hänelle ns. tärkeä/hyödyllinen...

lottamari<3 kirjoitti:

Tunnista ja tunnusta kateus itsessäsi niin huomaat, että se voi toimia voimavarana ja henkisenä kasvattajana sinulle. Minkä kiellät sen kierrät.

Miten ihmeessä sellainen tunne, joka ei sallisi minun olla omastani tyytyväinen siksi, että haluan sen, minkä muilla on - olisi minulle henkisesti merkittävä kasvattaja?

Sä yrität nyt taas vääntää mustaa valkoiseksi, mutta jatketaan...

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Miten ihmeessä sellainen tunne, joka ei sallisi minun olla omastani tyytyväinen siksi, että haluan sen, minkä muilla on - olisi minulle henkisesti merkittävä kasvattaja?

Sä yrität nyt taas vääntää mustaa valkoiseksi, mutta jatketaan...

En yritä vääntää mustaa valkoiseksi vaan yritän kertoa sinulle miten negatiivisen voi kääntääkin kätevästi itselleen positiiviseksi. Voiko kateuden kääntää itselleen voimavaraksi - voi, entä voiko vihan kääntää itselleen voimavaraksi?

lottamari<3 kirjoitti:

En yritä vääntää mustaa valkoiseksi vaan yritän kertoa sinulle miten negatiivisen voi kääntääkin kätevästi itselleen positiiviseksi. Voiko kateuden kääntää itselleen voimavaraksi - voi, entä voiko vihan kääntää itselleen voimavaraksi?

Sä perustelet väitteesi tuolla alempana vanhalla kvartaalitalouden mantralla, joten oletan sun tarkoittavan tällä "voimavaralla" taloudellista hyvää. Se nyt vain ei ole henkinen voimavara vaan taloudellinen, jos sitäkään. Kaikkea ei voi määrittää rahassa, vaikka niin markkinavoimat haluaisivatkin.

Sä haukkaat nyt niin suurta palaa (taas kerran) ettei tuu onnistumaan...

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Sä perustelet väitteesi tuolla alempana vanhalla kvartaalitalouden mantralla, joten oletan sun tarkoittavan tällä "voimavaralla" taloudellista hyvää. Se nyt vain ei ole henkinen voimavara vaan taloudellinen, jos sitäkään. Kaikkea ei voi määrittää rahassa, vaikka niin markkinavoimat haluaisivatkin.

Sä haukkaat nyt niin suurta palaa (taas kerran) ettei tuu onnistumaan...

Se mikä pätee markkinavoimien kasvuun pätee myöskin henkiseen hyvinvoinnin kasvuun. Kummankin takana toimii ihminen. En haukkaa mitään suurta palaa vaan esitän sinulle tosiasioita. Tuo piirimyyjän blogista otettu kateuden vertaus sopii aivan yhtä hyvin henkiseen kuin materialistiseen ajatteluun.

Mikä estää ihmistä kääntämästä negatiivista ajattelua itselleen positiiviseen ajattelumuotoon? Jos elisaketulla on kaikki neljä hyvettä ja joku kadehtisi häntä siksi, mutta ajattelisi siinä samalla, että olisiko hänelläkin mahdollisuutta saavuttaa itsessään tuollainen samanlainen hyveellinen ajattelutapa katkeran katellisuutensa sijasta.

Minusta vihakin voi toimia voimavarana, jos se saa aikaan ja laittaa ihmisessä itsessä liikkeellä jotain positiivista. Aloitekyvyttömyys voi muuttua aloitekyvyksi ja saada ihmisen huomaamaan onnistumisen seurauksena vihan, kateuden ja katkeruuden katoavan.

lottamari<3 kirjoitti:

En yritä vääntää mustaa valkoiseksi vaan yritän kertoa sinulle miten negatiivisen voi kääntääkin kätevästi itselleen positiiviseksi. Voiko kateuden kääntää itselleen voimavaraksi - voi, entä voiko vihan kääntää itselleen voimavaraksi?

Vihassa on valtava määrä voimaa. Vihan voimalla ponnistaa vaikka minne, kun sen vaan kanavoi hyvin.

lottamari<3 kirjoitti:

Se mikä pätee markkinavoimien kasvuun pätee myöskin henkiseen hyvinvoinnin kasvuun. Kummankin takana toimii ihminen. En haukkaa mitään suurta palaa vaan esitän sinulle tosiasioita. Tuo piirimyyjän blogista otettu kateuden vertaus sopii aivan yhtä hyvin henkiseen kuin materialistiseen ajatteluun.

Mikä estää ihmistä kääntämästä negatiivista ajattelua itselleen positiiviseen ajattelumuotoon? Jos elisaketulla on kaikki neljä hyvettä ja joku kadehtisi häntä siksi, mutta ajattelisi siinä samalla, että olisiko hänelläkin mahdollisuutta saavuttaa itsessään tuollainen samanlainen hyveellinen ajattelutapa katkeran katellisuutensa sijasta.

Minusta vihakin voi toimia voimavarana, jos se saa aikaan ja laittaa ihmisessä itsessä liikkeellä jotain positiivista. Aloitekyvyttömyys voi muuttua aloitekyvyksi ja saada ihmisen huomaamaan onnistumisen seurauksena vihan, kateuden ja katkeruuden katoavan.

Onko tuo mielestäsi kateutta?

Ensinnäkin kateus ei näe omaa tilaansa - - > sensuuri - - > projektio.

Ainoa "hyvä kateus" on täydellisessä hallinassa oleva kateus. Voimavaraksi siitä ei ole - ei ainakaan terveelle ihmiselle. Narsisti varmasti elää kateudesta....:)

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Onko tuo mielestäsi kateutta?

Ensinnäkin kateus ei näe omaa tilaansa - - > sensuuri - - > projektio.

Ainoa "hyvä kateus" on täydellisessä hallinassa oleva kateus. Voimavaraksi siitä ei ole - ei ainakaan terveelle ihmiselle. Narsisti varmasti elää kateudesta....:)

Ensinnäkin kateutta ei voi kokonaan koskaan poistaa mutta sitä voi hallita ja sen voi kääntää kehitysvoimaksi, jos ymmärtää sen perimmäisen luonteen ja syntymekanismit. Kateuden voi kääntää työyhteisönkin voimavaraksi, kun opitaan perehtymään kateuden syihin.

Kateudessa on pohjimmiltaan kyse nähdyksi tulemisen kaipuusta ja tarpeesta saada muilta tunnustusta. Siksi positiivinen palaute työnantajalta ja johtalta lisää työntekijöiden motivaatiota ja vähentää työpaikkakiusaamista ja kateuden syntymistä työpaikoilla. ( lainaus- http://www.insinoori-lehti.fi/yhteiskunta/kateus-tyoyhteisossa-taakasta-eteenpain-vievaksi-voimaksi)

Itse ei välttämättä kateutta huomaakaan sen huomaavat muut, jotka ehkä kärsivät huonosta työilmapiiristä tai jonkun henkilön kiusaamisesta.

lottamari<3 kirjoitti:

Ensinnäkin kateutta ei voi kokonaan koskaan poistaa mutta sitä voi hallita ja sen voi kääntää kehitysvoimaksi, jos ymmärtää sen perimmäisen luonteen ja syntymekanismit. Kateuden voi kääntää työyhteisönkin voimavaraksi, kun opitaan perehtymään kateuden syihin.

Kateudessa on pohjimmiltaan kyse nähdyksi tulemisen kaipuusta ja tarpeesta saada muilta tunnustusta. Siksi positiivinen palaute työnantajalta ja johtalta lisää työntekijöiden motivaatiota ja vähentää työpaikkakiusaamista ja kateuden syntymistä työpaikoilla. ( lainaus- http://www.insinoori-lehti.fi/yhteiskunta/kateus-tyoyhteisossa-taakasta-eteenpain-vievaksi-voimaksi)

Itse ei välttämättä kateutta huomaakaan sen huomaavat muut, jotka ehkä kärsivät huonosta työilmapiiristä tai jonkun henkilön kiusaamisesta.

Jaaha ja nyt siirryttiin sitten työelämään.....

Hohhoijaa.

lottamari<3 kirjoitti:

Ensinnäkin kateutta ei voi kokonaan koskaan poistaa mutta sitä voi hallita ja sen voi kääntää kehitysvoimaksi, jos ymmärtää sen perimmäisen luonteen ja syntymekanismit. Kateuden voi kääntää työyhteisönkin voimavaraksi, kun opitaan perehtymään kateuden syihin.

Kateudessa on pohjimmiltaan kyse nähdyksi tulemisen kaipuusta ja tarpeesta saada muilta tunnustusta. Siksi positiivinen palaute työnantajalta ja johtalta lisää työntekijöiden motivaatiota ja vähentää työpaikkakiusaamista ja kateuden syntymistä työpaikoilla. ( lainaus- http://www.insinoori-lehti.fi/yhteiskunta/kateus-tyoyhteisossa-taakasta-eteenpain-vievaksi-voimaksi)

Itse ei välttämättä kateutta huomaakaan sen huomaavat muut, jotka ehkä kärsivät huonosta työilmapiiristä tai jonkun henkilön kiusaamisesta.

Pitäydyn edelleen sinun kiusaksesi väitteessäsi, että kateus on voimavara. Voimavarahan on resurssi.

Jokaisella on tietty määrä resursseja - aineettomia ja aineellisia. Kumpaan mielestäsi kateus kuuluu, aineettomiin ja aineellisiin?

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Pitäydyn edelleen sinun kiusaksesi väitteessäsi, että kateus on voimavara. Voimavarahan on resurssi.

Jokaisella on tietty määrä resursseja - aineettomia ja aineellisia. Kumpaan mielestäsi kateus kuuluu, aineettomiin ja aineellisiin?

Hyödyllisempää on tietää kumpaa tarvitsee milloinkin käyttää. Jos sinulla on rahaa käytettävissäsi sinun ei tarvitse kadehtia rikkaita tai jos sinulla ei ole rahaa silloin voit joko miettiä miten sitä saat/hankit - tai tyydyt kadehtimaan. Raha on aineellinen voimavara aineelliseen hyvinvointiin, mutta esmes rahan hankinnassa kateus toimii hyvänä aineettomana voimavarana.

lottamari<3 kirjoitti:

Hyödyllisempää on tietää kumpaa tarvitsee milloinkin käyttää. Jos sinulla on rahaa käytettävissäsi sinun ei tarvitse kadehtia rikkaita tai jos sinulla ei ole rahaa silloin voit joko miettiä miten sitä saat/hankit - tai tyydyt kadehtimaan. Raha on aineellinen voimavara aineelliseen hyvinvointiin, mutta esmes rahan hankinnassa kateus toimii hyvänä aineettomana voimavarana.

Sä et nyt vaan taaskaan tajua. Mutta ei se mitään - minä olen siihen jo kohdallasi tottunut. Mutta vastauksesi selvensi minulle kyllä sen, miksi sinä kuvittelet kateuden olevan positiviista.

Omasta näkökulmastani katsoen kateus ei voi olla positiivista - eikä voimavara. Minulle kaikki tekemäni asiat ovat minulle TARPEELLISIA. En siis osta mersua sitä varten, että naapurillakin on sellainen - en vaikka se nostaisi autoteollisuuden työllisyyttä ja lihottaisi sijoittajien tilipussia - jos kerran julkisillakin ja/tai polkupyörällä pärjään, niin käytän niitä. En osta mitään mistään muusta syystä kuin siksi, että TARVITSEN sitä. Syyksi ei silloin kelpaa, että koska kadehdin, niin minunhan on tuo saatava...en huijaa itseäni silläkään, että kateus on muka kannaltani positiivista, koska se tuottaa minulle lisäomaisuutta - omaisuutta, jota kartutan vain siksi, etten saa kateuttani kuriin, mutta EN TARVITSE!!! En lainkaan ymmärrä, miksi se olisi parempi vaihtoehto - ainoa, joka siitä hyötyisi olisi markkinatalous....

Koska kunnioitan itseäni, en myöskään väheksy omia kykyjäni ja taitojani. Minun ei tarvitse olla kaikessa paras, eikä toiseksikaan paras - riittää, että olen tehnyt pahaani - riittää se sitten mihin riittää...Elämä ei ole minulle kilpailua. Tämä luonnollisesti vaatii lujan itsetuntemuksen - mutta tutustuminen itseen on kannattanut.

Sinä olet todella vahvasti ulkoa ohjautuva. Se on tyypillistä narsistista toimintaa...voi myös liittyä läheisriippuvuuteen.
Sinä esität "suuria tunteita" ja väität mustaa valkoiseksi. Valehtelet itsellesi jatkuvasti - kosketuksesi todellisuuteen on pelottavan olematon.

Ymmärsitkö, mitä tarkoitan?

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Sä et nyt vaan taaskaan tajua. Mutta ei se mitään - minä olen siihen jo kohdallasi tottunut. Mutta vastauksesi selvensi minulle kyllä sen, miksi sinä kuvittelet kateuden olevan positiviista.

Omasta näkökulmastani katsoen kateus ei voi olla positiivista - eikä voimavara. Minulle kaikki tekemäni asiat ovat minulle TARPEELLISIA. En siis osta mersua sitä varten, että naapurillakin on sellainen - en vaikka se nostaisi autoteollisuuden työllisyyttä ja lihottaisi sijoittajien tilipussia - jos kerran julkisillakin ja/tai polkupyörällä pärjään, niin käytän niitä. En osta mitään mistään muusta syystä kuin siksi, että TARVITSEN sitä. Syyksi ei silloin kelpaa, että koska kadehdin, niin minunhan on tuo saatava...en huijaa itseäni silläkään, että kateus on muka kannaltani positiivista, koska se tuottaa minulle lisäomaisuutta - omaisuutta, jota kartutan vain siksi, etten saa kateuttani kuriin, mutta EN TARVITSE!!! En lainkaan ymmärrä, miksi se olisi parempi vaihtoehto - ainoa, joka siitä hyötyisi olisi markkinatalous....

Koska kunnioitan itseäni, en myöskään väheksy omia kykyjäni ja taitojani. Minun ei tarvitse olla kaikessa paras, eikä toiseksikaan paras - riittää, että olen tehnyt pahaani - riittää se sitten mihin riittää...Elämä ei ole minulle kilpailua. Tämä luonnollisesti vaatii lujan itsetuntemuksen - mutta tutustuminen itseen on kannattanut.

Sinä olet todella vahvasti ulkoa ohjautuva. Se on tyypillistä narsistista toimintaa...voi myös liittyä läheisriippuvuuteen.
Sinä esität "suuria tunteita" ja väität mustaa valkoiseksi. Valehtelet itsellesi jatkuvasti - kosketuksesi todellisuuteen on pelottavan olematon.

Ymmärsitkö, mitä tarkoitan?

Voi herran tähden! Miksi aina vedät näihin käsitteisiin henkilökemiamme mukaan? Jos puhun kateudesta voimavarana, niin en tarkoita sitä että sinä tai minä tarvitsimme olla kateellisia naapurin Petterin Mersulle, joka meidänkin on itsekin saatava. Itse sinä nyt et ymmärrä ollenkaan koko ajatustani, mutta minäkin olen jo tottunut siihen, että sinä veivaat asiat aina muuksi mitä olen tarkoittanut.

Kateus voi toimia voimavarana, mutta myöskin tuhoisana voimana kumpaan me haluamme ja päädymme sitä käyttämään. Rakkauttakin voi käyttää oikein ja väärin, vihaa voi käyttää oikein ja väärin, kateutta voi käyttää oikein ja väärin. Tämä on vähän kuin hyvän ja pahan yhdentymä, jossa käsite ja lopputulos riippuu henkilön henkisestä kypsyystasosta.

Vaikka sinä et tietoisesti olekaan kateellinen monestakaan asioista saattaa eteesi joskus tulla tilanne, jossa haluat haastaa itsesi kateutta tuntien hiomaan omaa osaamistasi vähän parempaan kuin työkaverisi. Emme tiedosta kaikkea toimintaamme aina ja emme välttämättä miellä jotakin tekoamme kateellisuuden pohjalta hankituksi tai tehdyksi. Jos olet pannut merkille erinäisiä asioita miten kateus hienoisesti toimiin niin tässä muutama esimerkki:

Naapurin Sanna tulee raskaaksi ja saa lapsen, hänen onneaan ja pikkuistaan käy ihastelemassa koko suku ja naapurit. Muutamia kuukausia myöhemmin naapurista kuuluu huhu, että toinenkin nainen on saamassa lapsen Maija on kas kummaa tullut raskaaksi hänkin ja saa pian lapsen. Hän on onnellinen, ja yhdessä Sanna ja Maija hehkuttavat äidin onneaan ja naapurin Liisa yrittää hymyillä onnessa mukana ja kertoo kuinka hänelle riittää nuo kaksi lasta. No, kuinkas käykään. Liisa huomaa miten Sannalla ja Maijalla on yhteistä jakamista ja heillä riittää puhumista vauvoista. Liisa miettii ja lopulta hän kertoo naapuri mammoille iloisena kierukan pettäneen ja yllätyksekseen kas kummaa tulleensa raskaaksi. Ja..usko tai älä tämä tarina on tosi.

"EN TARVITSE"! Joopa joo, niin me luulemme että emme tarvitse, mutta alitajuntamme on PALJON vaativampi ja työskentelee omaksi huvikseen silloinkin, kun järkemme on toista mieltä :)

Kyllä minä ymmärrän, mutta ymmärrätkö sinä siitä en ole ollenkaan varma :D

Minä en ole ulkoa ohjautuva ollenkaan, en osaa olla kenellekään kade en ole koskaan ollut. Minulla ikävä kyllä on suuria tunteita, olen hyvin tunteilla elävä ihminen, ehkä liikaakin, mutta siitä huolimatta elän jalat maassa vaikka olen taipuvainen romantisoimaan ja unelmoimaan, mutta näen sen pelkästään hyvänä ja positiivisena asiana. En koskaan valehtele itselleni, koska minulla on niin voimakas yliminä, joka kyllä saa minut pidettyä itselleni rehellisenä.

lottamari<3 kirjoitti:

Voi herran tähden! Miksi aina vedät näihin käsitteisiin henkilökemiamme mukaan? Jos puhun kateudesta voimavarana, niin en tarkoita sitä että sinä tai minä tarvitsimme olla kateellisia naapurin Petterin Mersulle, joka meidänkin on itsekin saatava. Itse sinä nyt et ymmärrä ollenkaan koko ajatustani, mutta minäkin olen jo tottunut siihen, että sinä veivaat asiat aina muuksi mitä olen tarkoittanut.

Kateus voi toimia voimavarana, mutta myöskin tuhoisana voimana kumpaan me haluamme ja päädymme sitä käyttämään. Rakkauttakin voi käyttää oikein ja väärin, vihaa voi käyttää oikein ja väärin, kateutta voi käyttää oikein ja väärin. Tämä on vähän kuin hyvän ja pahan yhdentymä, jossa käsite ja lopputulos riippuu henkilön henkisestä kypsyystasosta.

Vaikka sinä et tietoisesti olekaan kateellinen monestakaan asioista saattaa eteesi joskus tulla tilanne, jossa haluat haastaa itsesi kateutta tuntien hiomaan omaa osaamistasi vähän parempaan kuin työkaverisi. Emme tiedosta kaikkea toimintaamme aina ja emme välttämättä miellä jotakin tekoamme kateellisuuden pohjalta hankituksi tai tehdyksi. Jos olet pannut merkille erinäisiä asioita miten kateus hienoisesti toimiin niin tässä muutama esimerkki:

Naapurin Sanna tulee raskaaksi ja saa lapsen, hänen onneaan ja pikkuistaan käy ihastelemassa koko suku ja naapurit. Muutamia kuukausia myöhemmin naapurista kuuluu huhu, että toinenkin nainen on saamassa lapsen Maija on kas kummaa tullut raskaaksi hänkin ja saa pian lapsen. Hän on onnellinen, ja yhdessä Sanna ja Maija hehkuttavat äidin onneaan ja naapurin Liisa yrittää hymyillä onnessa mukana ja kertoo kuinka hänelle riittää nuo kaksi lasta. No, kuinkas käykään. Liisa huomaa miten Sannalla ja Maijalla on yhteistä jakamista ja heillä riittää puhumista vauvoista. Liisa miettii ja lopulta hän kertoo naapuri mammoille iloisena kierukan pettäneen ja yllätyksekseen kas kummaa tulleensa raskaaksi. Ja..usko tai älä tämä tarina on tosi.

"EN TARVITSE"! Joopa joo, niin me luulemme että emme tarvitse, mutta alitajuntamme on PALJON vaativampi ja työskentelee omaksi huvikseen silloinkin, kun järkemme on toista mieltä :)

Kyllä minä ymmärrän, mutta ymmärrätkö sinä siitä en ole ollenkaan varma :D

Minä en ole ulkoa ohjautuva ollenkaan, en osaa olla kenellekään kade en ole koskaan ollut. Minulla ikävä kyllä on suuria tunteita, olen hyvin tunteilla elävä ihminen, ehkä liikaakin, mutta siitä huolimatta elän jalat maassa vaikka olen taipuvainen romantisoimaan ja unelmoimaan, mutta näen sen pelkästään hyvänä ja positiivisena asiana. En koskaan valehtele itselleni, koska minulla on niin voimakas yliminä, joka kyllä saa minut pidettyä itselleni rehellisenä.

Kun kirjoitat jotain noin päätöntä, mitä tässä olet kirjoittanut, ei se ole irrallaan sinusta. Se ON sinun käsityksesi asiasta - vai puhutko jonkun muun käsityksistä?
Syvyys puuttuu kaikista ajatuksistasi - niitä ei ole mietitty, eivätkä ne vastaa todellisuutta. Tämän olet minulle todistanut niin monta kertaa, ettei havaintoni voi olla väärä.

Mikä yhteys tällä raskaus-sepitteellä on kateuteen? Esitätkö, että lapsia tehdään kateudesta?

Elämästäsi puuttuu syvyys. Olet erittäin pinnallinen väittäessäsi jotain sellaista, että kateus on voimavara. Niin kauan kuin ihminen on kateellinen, hän ei ole onnellinen. Voi olla, että kateuden mukanaan tuoma kilpailu ja mahd. voittaminen tuo hetkellisen tyydytyksen tunteen, mutta se ei kestä pitkään - kuten mikään pinnallinen ei kestä.
Ne, jotka ovat paremmin tietoisia itsestään ja kateudestaan ymmärtävät, mistä puhun ja tekevät parempia valintoja elämässään. Sinä et ymmärrä - eikä se ole minulta pois, vaikka et ymmärräkään. Täällä on kuitenkin heitäkin, jotka ymmärtävät.

Sinä voit edelleenkin etsiä onnea hajuvesipullostasi, ulkomaanmatkoista tai suurista gaaloista, mutta niistä et sitä löydä.
Yhteys omaan minään aluksi pelottaa, mutta palkitsee sen, joka siihen uskaltautuu.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Kun kirjoitat jotain noin päätöntä, mitä tässä olet kirjoittanut, ei se ole irrallaan sinusta. Se ON sinun käsityksesi asiasta - vai puhutko jonkun muun käsityksistä?
Syvyys puuttuu kaikista ajatuksistasi - niitä ei ole mietitty, eivätkä ne vastaa todellisuutta. Tämän olet minulle todistanut niin monta kertaa, ettei havaintoni voi olla väärä.

Mikä yhteys tällä raskaus-sepitteellä on kateuteen? Esitätkö, että lapsia tehdään kateudesta?

Elämästäsi puuttuu syvyys. Olet erittäin pinnallinen väittäessäsi jotain sellaista, että kateus on voimavara. Niin kauan kuin ihminen on kateellinen, hän ei ole onnellinen. Voi olla, että kateuden mukanaan tuoma kilpailu ja mahd. voittaminen tuo hetkellisen tyydytyksen tunteen, mutta se ei kestä pitkään - kuten mikään pinnallinen ei kestä.
Ne, jotka ovat paremmin tietoisia itsestään ja kateudestaan ymmärtävät, mistä puhun ja tekevät parempia valintoja elämässään. Sinä et ymmärrä - eikä se ole minulta pois, vaikka et ymmärräkään. Täällä on kuitenkin heitäkin, jotka ymmärtävät.

Sinä voit edelleenkin etsiä onnea hajuvesipullostasi, ulkomaanmatkoista tai suurista gaaloista, mutta niistä et sitä löydä.
Yhteys omaan minään aluksi pelottaa, mutta palkitsee sen, joka siihen uskaltautuu.

Et selvästikään käsitä yhtään mitään. Väitätkö sinä muka etteivät naiset ole tehneet koskaan kateudesta lapsia? Lueppa vaikka raamatusta, niin sieltä jo löytyy esimerkkejä naisten kateudesta toistensa hedelmällisyyttä kohtaan.

Mikä hiton syvyys minun elämästäini muka puuttuu? Mistä sinä tiedät minun elämäni syvyyksistä yhtikäs mitään, oletko elänyt ja ollut kanssani, että voit noin vain laukoa ELÄMÄN syvyyksistä täällä, tämän näiden kirjoitusten perusteella? Et tunne minua alkuunkaan, et voi sanoa mitään kenestäkään näiden perusteella muista se. EN ole PINNALLINEN kaukana siitä, jos edes sen tajuaisit niin hyvä olisi, mutta sinä teet omat johtopäätöksesi omien olettamuksiesi perusteella johon minä en voi mitään.

En ole koskaan väittänyt, että kateus toisi onnea vai olenko? Eihän mikään ihmiselle yksistään onnea tuo vai tuoko sinun mielestäsi? Elämän salaisuus on sen monimuotoisuuden ulottovuus, kaikkien mausteiden maistaminen ja kokeminen. Et voi jättää kateutta pois vain ajatellen, että se ei tuo sinulle onnea tai olet onneton, jos tunnet kateutta.

Kun naapurin Sanna sai lapsen mitä tunteita se herätti ja sai muissa naisissa aikaan, onnellisuuden, iloisuuden, mutta myöskin kateuden, eikö vaan? Olivatko he onnettomia, kun näkivät toisen onnen, oliko se onni heiltä pois, halusivatko he olla Sannan tilalla. Eivät olleet onnettomia, eikä onni ollut heiltä pois, mutta heillä oli tarve saada kokea tuo sama ja olla ihailun kohteena vauvansa kanssa. Samalla, kun he iloitsivat he myöskin kadehtivat toisen saamaa huomiota ja onnellisuutta.

Emme me ihmiset kadehdi niitä toisten taloja, autoja ja tavaroita vaan sitä ONNEA mitä ihmiset kokevat. Me jokainen haluaisimme olla onnellisia, koska se on elämän tarkoitus ja päämäärä...olla ja elää onnellisena. Kateus voi toimia alkuunpanevana voimavarana niin, että saavutetaan tuo onnellinen olotila.

Minä pidän kalliista hajuvesistä ja halpaa en ostakaan tai ole koskaan saanutkaan, enkä sano tätä kerskuakseni vaan siksi, että halvan tunnistaa siitä, että sen tuoksu ei kestä kauan vaan sitä saa olla lisäämässä jatkuvasti jos haluaa tuoksun säilyvän ihollaan tai vaatteessaan. Onni löytyy hyvästä hajuvedestä, suurista gaaloista ja matkoista, jos niihin on sisällytetty jotain syvällisempää tarkoitusta. On aina elämys kohdata jotain uutta ja kiehtovaa vielä jos sen saa jakaa jonkun ihanan seurassa.

lottamari<3 kirjoitti:

Et selvästikään käsitä yhtään mitään. Väitätkö sinä muka etteivät naiset ole tehneet koskaan kateudesta lapsia? Lueppa vaikka raamatusta, niin sieltä jo löytyy esimerkkejä naisten kateudesta toistensa hedelmällisyyttä kohtaan.

Mikä hiton syvyys minun elämästäini muka puuttuu? Mistä sinä tiedät minun elämäni syvyyksistä yhtikäs mitään, oletko elänyt ja ollut kanssani, että voit noin vain laukoa ELÄMÄN syvyyksistä täällä, tämän näiden kirjoitusten perusteella? Et tunne minua alkuunkaan, et voi sanoa mitään kenestäkään näiden perusteella muista se. EN ole PINNALLINEN kaukana siitä, jos edes sen tajuaisit niin hyvä olisi, mutta sinä teet omat johtopäätöksesi omien olettamuksiesi perusteella johon minä en voi mitään.

En ole koskaan väittänyt, että kateus toisi onnea vai olenko? Eihän mikään ihmiselle yksistään onnea tuo vai tuoko sinun mielestäsi? Elämän salaisuus on sen monimuotoisuuden ulottovuus, kaikkien mausteiden maistaminen ja kokeminen. Et voi jättää kateutta pois vain ajatellen, että se ei tuo sinulle onnea tai olet onneton, jos tunnet kateutta.

Kun naapurin Sanna sai lapsen mitä tunteita se herätti ja sai muissa naisissa aikaan, onnellisuuden, iloisuuden, mutta myöskin kateuden, eikö vaan? Olivatko he onnettomia, kun näkivät toisen onnen, oliko se onni heiltä pois, halusivatko he olla Sannan tilalla. Eivät olleet onnettomia, eikä onni ollut heiltä pois, mutta heillä oli tarve saada kokea tuo sama ja olla ihailun kohteena vauvansa kanssa. Samalla, kun he iloitsivat he myöskin kadehtivat toisen saamaa huomiota ja onnellisuutta.

Emme me ihmiset kadehdi niitä toisten taloja, autoja ja tavaroita vaan sitä ONNEA mitä ihmiset kokevat. Me jokainen haluaisimme olla onnellisia, koska se on elämän tarkoitus ja päämäärä...olla ja elää onnellisena. Kateus voi toimia alkuunpanevana voimavarana niin, että saavutetaan tuo onnellinen olotila.

Minä pidän kalliista hajuvesistä ja halpaa en ostakaan tai ole koskaan saanutkaan, enkä sano tätä kerskuakseni vaan siksi, että halvan tunnistaa siitä, että sen tuoksu ei kestä kauan vaan sitä saa olla lisäämässä jatkuvasti jos haluaa tuoksun säilyvän ihollaan tai vaatteessaan. Onni löytyy hyvästä hajuvedestä, suurista gaaloista ja matkoista, jos niihin on sisällytetty jotain syvällisempää tarkoitusta. On aina elämys kohdata jotain uutta ja kiehtovaa vielä jos sen saa jakaa jonkun ihanan seurassa.

Joo.

Me ollaan tästäkin asiasta niin eri mieltä kuin vain voi kaksi ihmistä olla, että eiköhän jätetä tähän.

Sinä olet pinnallinen idiootti, jonka kanssa ei kunnon keskustelua saa aikaan millään tavalla. Haluat tehdä siitä haluttavan ominaisuuden, josta et pääse eroon.

Minä olen minä. Mulle on suuri kokemus jo sekin, että saan elää.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Joo.

Me ollaan tästäkin asiasta niin eri mieltä kuin vain voi kaksi ihmistä olla, että eiköhän jätetä tähän.

Sinä olet pinnallinen idiootti, jonka kanssa ei kunnon keskustelua saa aikaan millään tavalla. Haluat tehdä siitä haluttavan ominaisuuden, josta et pääse eroon.

Minä olen minä. Mulle on suuri kokemus jo sekin, että saan elää.

Jaahas, meitä entisiä ilkikurimuksia näyttääkin olevan enemmän kuin yksi tänä iltana. Ei se sinällään minua haittaa, varsinkin, kun mielipiteesikin näyttää olevan ihan okei.
En nyt kuitenkaan sanoisi lottamaritemppuilijaa idiootiksi..... Ehkä hän on vähän...hmmm.....erilainen, mutta sallitaan se.....ehkä se johtuu hänen geeneistään...;)

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Joo.

Me ollaan tästäkin asiasta niin eri mieltä kuin vain voi kaksi ihmistä olla, että eiköhän jätetä tähän.

Sinä olet pinnallinen idiootti, jonka kanssa ei kunnon keskustelua saa aikaan millään tavalla. Haluat tehdä siitä haluttavan ominaisuuden, josta et pääse eroon.

Minä olen minä. Mulle on suuri kokemus jo sekin, että saan elää.

Jaa, ja sinunko kanssasi sitten saa kunnon keskustelun aikaan, kun jo idiootiksi haukut vaikka et itse totuttuun tapaasi halua antaa periksi yhtään tai sitten itse olet niin idiootti tai pelkuri, että et uskalla keskustella, kun huomaat jääväsi alakynteen. Pitääkö sinun kanssasi olla aina samaa mieltä, jotta pystyt keskustelemaan? Arvatenkin se on sula mahdottomuus, koska sinun kanssasi syntyy aina se tilanne, että haluat kaikesta olla eri mieltä.

"Minä olen minä" siinähän se ongelma juuri onkin, kun sinä olet MINÄ, eikä kukaan muu mitään olekaan. Laskeudu alas tänne tavallisten kuolevaisten seuraan, niin ehkä osaat katsoa asioita alhaalta ylös, etkä aina ylhäältä alas.

Ettei vain kateus olisi sinun ongelmasi.

lottamari<3 kirjoitti:

Jaa, ja sinunko kanssasi sitten saa kunnon keskustelun aikaan, kun jo idiootiksi haukut vaikka et itse totuttuun tapaasi halua antaa periksi yhtään tai sitten itse olet niin idiootti tai pelkuri, että et uskalla keskustella, kun huomaat jääväsi alakynteen. Pitääkö sinun kanssasi olla aina samaa mieltä, jotta pystyt keskustelemaan? Arvatenkin se on sula mahdottomuus, koska sinun kanssasi syntyy aina se tilanne, että haluat kaikesta olla eri mieltä.

"Minä olen minä" siinähän se ongelma juuri onkin, kun sinä olet MINÄ, eikä kukaan muu mitään olekaan. Laskeudu alas tänne tavallisten kuolevaisten seuraan, niin ehkä osaat katsoa asioita alhaalta ylös, etkä aina ylhäältä alas.

Ettei vain kateus olisi sinun ongelmasi.

Kirjoittelit tässä kylläkin MUN kanssani, et hänen, jolle nyt vastasit.

Mutta haitanneeko tuo, kun asiaa sulla ei kuitenkaan ollut.....

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Kirjoittelit tässä kylläkin MUN kanssani, et hänen, jolle nyt vastasit.

Mutta haitanneeko tuo, kun asiaa sulla ei kuitenkaan ollut.....

Vastasin sulle ja en tiedä kenelle vastasin. Sulla sitävastoin olikin kauheasti kommentoitavaa...

lottamari<3 kirjoitti:

Vastasin sulle ja en tiedä kenelle vastasin. Sulla sitävastoin olikin kauheasti kommentoitavaa...

Vastasit mulle, mutta et mun kirjoittamaani viestiin. Joko valuu jakeluun?

Ymmärrän aivan täysin mitä tarkoitat voimavaralla tässä yhteydessä. Et silti kertonut, mitä se vaatii, ennen kuin kateudesta tulee voimavara. Siirsit puheen kaikenmaailman piirimyyjiin, amerikkalaiseen ja venäläiseen kateuteen ja työelämään....Huh. Siitä tiesin, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, mistä puhut.

Jotta kateus olisi voimavara, sitä pitäisi osata käyttää "oppaana" osoittamaan ne ongelmat, joiden vuoksi joku kadehtii jotain toista. Se ei ole yksinkertainen tapa, eikä kyllä millään onnistu yksittäiseltä ihmiseltä, jolla on kateutensa kanssa vakavia ongelmia. Suurin syy tähän on sama kuin narsistienkin kanssa: kateellinen ei tunnista olevansa mitenkään ongelmissa!!

Periaatteessa voimavaraksi ei siirry koskaan kateus, vaan sen sivutuote, joka syntyy kateutta hallittaessa. Kateuden hallinta tähtää sen toimintakyvyttömäksi tekemiseen.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Vastasit mulle, mutta et mun kirjoittamaani viestiin. Joko valuu jakeluun?

Ymmärrän aivan täysin mitä tarkoitat voimavaralla tässä yhteydessä. Et silti kertonut, mitä se vaatii, ennen kuin kateudesta tulee voimavara. Siirsit puheen kaikenmaailman piirimyyjiin, amerikkalaiseen ja venäläiseen kateuteen ja työelämään....Huh. Siitä tiesin, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, mistä puhut.

Jotta kateus olisi voimavara, sitä pitäisi osata käyttää "oppaana" osoittamaan ne ongelmat, joiden vuoksi joku kadehtii jotain toista. Se ei ole yksinkertainen tapa, eikä kyllä millään onnistu yksittäiseltä ihmiseltä, jolla on kateutensa kanssa vakavia ongelmia. Suurin syy tähän on sama kuin narsistienkin kanssa: kateellinen ei tunnista olevansa mitenkään ongelmissa!!

Periaatteessa voimavaraksi ei siirry koskaan kateus, vaan sen sivutuote, joka syntyy kateutta hallittaessa. Kateuden hallinta tähtää sen toimintakyvyttömäksi tekemiseen.

Tiedätkö mitä Kurimus, sä olet:

http://www.youtube.com/watch?v=cyE-2NZ99Lk

Et taaskaan ole viitsinyt yhtään syventyä siihen mitä olen sulle yrittänyt noiden linkkien ja muiden kautta selvittää. Nyt sitten tarjoat tuota samaa "opas" juttua, joka jo siinä insinöörilehdessä oli ja itsekin olin kertonut, että vaatii ongelman tiedostamista ja tunnistamista. Enkö sanonut sinulle aikaisemmin tuolla viestiketjussa että: Tunnusta ja tunnista ongelma, niin huomaat...jne..sinä vaan et opi lukemaan näitä mun juttujani ajatuksella tai et osaa nähdä asioita kolmiuloitteisena, kun sulla on putkiaivot.

On aivan sama kuinka paljon jankutan samaa asiaa, niin sinä vaan et sisäistä tai ymmärrä. Sitten alat itse tarjoamaan minulle jo minun moneen kertaa sinulle selvittämiäni juttuja kuin omiasi, kuten tuossakin nyt taas teet, niin tuttua sinun kanssasi.

Kyllä se olet sinä, jolla ei ole hajua yhtään mistä minä puhun, mutta hetken päästä kuitenkin tuot samat asiat esille mitä jo olen aikaisemmin sanonut, MIKSI?

lottamari<3 kirjoitti:

Tiedätkö mitä Kurimus, sä olet:

http://www.youtube.com/watch?v=cyE-2NZ99Lk

Et taaskaan ole viitsinyt yhtään syventyä siihen mitä olen sulle yrittänyt noiden linkkien ja muiden kautta selvittää. Nyt sitten tarjoat tuota samaa "opas" juttua, joka jo siinä insinöörilehdessä oli ja itsekin olin kertonut, että vaatii ongelman tiedostamista ja tunnistamista. Enkö sanonut sinulle aikaisemmin tuolla viestiketjussa että: Tunnusta ja tunnista ongelma, niin huomaat...jne..sinä vaan et opi lukemaan näitä mun juttujani ajatuksella tai et osaa nähdä asioita kolmiuloitteisena, kun sulla on putkiaivot.

On aivan sama kuinka paljon jankutan samaa asiaa, niin sinä vaan et sisäistä tai ymmärrä. Sitten alat itse tarjoamaan minulle jo minun moneen kertaa sinulle selvittämiäni juttuja kuin omiasi, kuten tuossakin nyt taas teet, niin tuttua sinun kanssasi.

Kyllä se olet sinä, jolla ei ole hajua yhtään mistä minä puhun, mutta hetken päästä kuitenkin tuot samat asiat esille mitä jo olen aikaisemmin sanonut, MIKSI?

Jospa sinäkin lukisit, mitä sulle kirjoitan - kirjoitan sentään ilman linkityksiä - omasta tietomäärästäni...
En ole lukenut ainuttakaan linkkiä, jonka mulle olet laittanut - en yleensä avaa lainkaan linkkejä.....Joten, jos siellä on ollut samoin ajateltua asiaa - niin hyvä. Sinun ajatuksistasi en samoja ajatuksia löytänyt.

Tiedostaminen ja tunnistaminen ei tässä yhteydessä kyllä millään riitä, mutta siitä homma lähtee käyntiin, kuten niin monen muunkin hallinnan kohdalla. Itsestäänselvyys, jonka patenttia et omista....

Kateus on kuten narsismi, jos sitä on siunaantunut normaalia enemmän, sitä ei itse enää pysty havaitsemaan eikä hallitsemaan....kateus tulee näkymättömäksi kun se hallitsee elämää. Oppaana omaan henkiseen hyvinvointiin sitä voi käyttää vain siihen asti, kun itse on oma herransa - ei enää sen jälkeen, kun kateus päättää mitä tehdään ja kuinka paljon...eli kun elämästä on tullut pelkkä sisällötön kuori.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Jospa sinäkin lukisit, mitä sulle kirjoitan - kirjoitan sentään ilman linkityksiä - omasta tietomäärästäni...
En ole lukenut ainuttakaan linkkiä, jonka mulle olet laittanut - en yleensä avaa lainkaan linkkejä.....Joten, jos siellä on ollut samoin ajateltua asiaa - niin hyvä. Sinun ajatuksistasi en samoja ajatuksia löytänyt.

Tiedostaminen ja tunnistaminen ei tässä yhteydessä kyllä millään riitä, mutta siitä homma lähtee käyntiin, kuten niin monen muunkin hallinnan kohdalla. Itsestäänselvyys, jonka patenttia et omista....

Kateus on kuten narsismi, jos sitä on siunaantunut normaalia enemmän, sitä ei itse enää pysty havaitsemaan eikä hallitsemaan....kateus tulee näkymättömäksi kun se hallitsee elämää. Oppaana omaan henkiseen hyvinvointiin sitä voi käyttää vain siihen asti, kun itse on oma herransa - ei enää sen jälkeen, kun kateus päättää mitä tehdään ja kuinka paljon...eli kun elämästä on tullut pelkkä sisällötön kuori.

Kaikki mitä kirjoitan on omia ajatuksiani, sattumoisin satuin katsomaan mitä kateudesta voimavarana muuallakin kerrotaan, eipä juuri paljon mitään noiden linkkien takaa löytynyt mitä jo en itse tietäisi. Koska väitit niin kovasti vastaan, että kateus ei voi toimia voimavarana ja koska et koskaan usko mitä minä sanon, niin ajattelin pistää vielä omien ajatusteni tueksi linkit, mutta niinpä,.eivät nekään tietenkään sinua vakuuta kuten arvasinkin. Sanoin jo, että minun on aivan turha sinun kanssasi vägätä asiasta, antaa olla.

Tietysti joka asia lähtee siitä käyntiin, että tiedostaa, tunnistaa ja tunnustaa jotain sellaista itselleen, jonka voi kääntää itselleen suosuisaksi.

"kateus on kuin narsismi, jos sitä on siunaantunut normaalia enemmän, sitä ei enää pysty havaitsemaan eikä hallitsemaan...kateus tulee näkymättömäksi, kun se hallitsee elämää" Ilmeisesti jätät muutakin lukemasta teksteistäni ja luet niitä vain sieltä täältä, koska tuolla aiemmalti kerroin juuri miten salakavalasti alitajuntamme toimii, kun taas sinä väitit, että et tee KOSKAAN MITÄÄN KATEUDESTA. Tämä on niin tätä, turhauttavaa :// et tuo mitään uutta jankutat vain tuota samaa. Näkee, että sinua ei tippaakaan aihe kiinnosta, niin miksi edes vaivaudut vastaamaan, anna olla.

Sinulla ei selkeästikään ole ajatusta siitä mikä aloitukseni lähtökohtana on ollut. "Jokainen järkevä ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu ja ajatella itsestään hyvää, eikä olla halveksittu"..Kun järkevä ihminen toteuttaa oikeamielisesti hyvyyttä saavuttaakseen tuon päämärän tulla toisten ihailemaksi ja kadehdittavaksi, minä ymmärrän mitä tuolla ajatuksella tarkoitetaan, sinä et. Kun "järetön" tai narsistinen tms ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu hän ei käytä oikeamielisyyttä saavuttaakseen tuon päämäärän hänen keinonsa ovat toisten ihmisten tallaaminen, hyväksikäyttö jne.. sinä et näyttänyt tunnistavan näiden kahden ajatuksen ja "kateuden" eroavaisuutta. Noh, minkä minä sille voin

*kohauttaa olkapäitää ja kääntyy kannoillaa* :)

hyvää päivänjatkoa kuitenkin.

lottamari<3 kirjoitti:

Kaikki mitä kirjoitan on omia ajatuksiani, sattumoisin satuin katsomaan mitä kateudesta voimavarana muuallakin kerrotaan, eipä juuri paljon mitään noiden linkkien takaa löytynyt mitä jo en itse tietäisi. Koska väitit niin kovasti vastaan, että kateus ei voi toimia voimavarana ja koska et koskaan usko mitä minä sanon, niin ajattelin pistää vielä omien ajatusteni tueksi linkit, mutta niinpä,.eivät nekään tietenkään sinua vakuuta kuten arvasinkin. Sanoin jo, että minun on aivan turha sinun kanssasi vägätä asiasta, antaa olla.

Tietysti joka asia lähtee siitä käyntiin, että tiedostaa, tunnistaa ja tunnustaa jotain sellaista itselleen, jonka voi kääntää itselleen suosuisaksi.

"kateus on kuin narsismi, jos sitä on siunaantunut normaalia enemmän, sitä ei enää pysty havaitsemaan eikä hallitsemaan...kateus tulee näkymättömäksi, kun se hallitsee elämää" Ilmeisesti jätät muutakin lukemasta teksteistäni ja luet niitä vain sieltä täältä, koska tuolla aiemmalti kerroin juuri miten salakavalasti alitajuntamme toimii, kun taas sinä väitit, että et tee KOSKAAN MITÄÄN KATEUDESTA. Tämä on niin tätä, turhauttavaa :// et tuo mitään uutta jankutat vain tuota samaa. Näkee, että sinua ei tippaakaan aihe kiinnosta, niin miksi edes vaivaudut vastaamaan, anna olla.

Sinulla ei selkeästikään ole ajatusta siitä mikä aloitukseni lähtökohtana on ollut. "Jokainen järkevä ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu ja ajatella itsestään hyvää, eikä olla halveksittu"..Kun järkevä ihminen toteuttaa oikeamielisesti hyvyyttä saavuttaakseen tuon päämärän tulla toisten ihailemaksi ja kadehdittavaksi, minä ymmärrän mitä tuolla ajatuksella tarkoitetaan, sinä et. Kun "järetön" tai narsistinen tms ihminen haluaa olla ihailtu ja kadehdittu hän ei käytä oikeamielisyyttä saavuttaakseen tuon päämäärän hänen keinonsa ovat toisten ihmisten tallaaminen, hyväksikäyttö jne.. sinä et näyttänyt tunnistavan näiden kahden ajatuksen ja "kateuden" eroavaisuutta. Noh, minkä minä sille voin

*kohauttaa olkapäitää ja kääntyy kannoillaa* :)

hyvää päivänjatkoa kuitenkin.

Tämähän on aina vakiolopputulos kanssasi; minussa on kaikki vika ja sinä olet vain oikeassa - silloinkin kun et ole -ja yleensä et ole.

"Kun järkevä ihminen toteuttaa oikeamielisesti hyvyyttä saavuttaakseen tuon päämärän tulla toisten ihailemaksi ja kadehdittavaksi, minä ymmärrän mitä tuolla ajatuksella tarkoitetaan, sinä et."

Kukaan oikeamielinen ihminen ei käytä hyvyyttään hyväkseen tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi. Hyvyys ei toimi niin.

Olet ymmärtänyt myös Keppen ajatukset näemmä väärin.....

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Tämähän on aina vakiolopputulos kanssasi; minussa on kaikki vika ja sinä olet vain oikeassa - silloinkin kun et ole -ja yleensä et ole.

"Kun järkevä ihminen toteuttaa oikeamielisesti hyvyyttä saavuttaakseen tuon päämärän tulla toisten ihailemaksi ja kadehdittavaksi, minä ymmärrän mitä tuolla ajatuksella tarkoitetaan, sinä et."

Kukaan oikeamielinen ihminen ei käytä hyvyyttään hyväkseen tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi. Hyvyys ei toimi niin.

Olet ymmärtänyt myös Keppen ajatukset näemmä väärin.....

Arvasin! Minä niin arvasin tuon! että et taaskaan tajua sanojen merkitystä vaan luet kuin piru raamattua.

"kukaan oikeamielinen ihminen ei käytä hyvyyttään hyväkseen tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi. Hyvyys ei toimi niin."

OLENKO sanonut tai väittänyt jossain noin, että oikeamielinen käyttää hyväkseen hyvyyttään tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi????!!

Näetkö nyt; kun nimenomaan sanon ja yritän sinulle selittämällä selittää, että oikeamieliselle hyvyys on ja tulee itsestäänselvyytenä ja hän toteuttaa sitä tiedostamattaan, tekee asioita sydämestään koska ei ajattelemalla ajattele, että "teempän nyt näin, niin saan kirkkaamman kruunun ja minua ihaillaan ja kadehditaan"

Se, mitä yritin jo edellisessä viestissäni kertoa sinulle ja kerron sen nyt vielä kerran, että; TOINEN käyttää oikeamielisyyttä kulissinaan saavuttaakseen ja päästääkseen päämääräänsä tulla ihailluksi ja kadehdituksi, mutta hän ei olekaan tuo AITO OIKEAMIELINEN vaan feikki..nyt jos en saa sinua tajuamaan, niin enää en sadatta kertaa suostu selittämään itsestäänselvää asiaa sinulle, elä sitten jääräpäisyydessäsi ja pidä siitä kiinni.

Viikonlopputulos? Tämä on tulos aina sinun kanssasi!, koska olet VÄÄRÄSSÄ ja minä olen OIKEASSA väititpä kuinka paljon tahansa. Yleensä olen aina ollut oikeassa ja sinä väärässä.

lottamari<3 kirjoitti:

Arvasin! Minä niin arvasin tuon! että et taaskaan tajua sanojen merkitystä vaan luet kuin piru raamattua.

"kukaan oikeamielinen ihminen ei käytä hyvyyttään hyväkseen tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi. Hyvyys ei toimi niin."

OLENKO sanonut tai väittänyt jossain noin, että oikeamielinen käyttää hyväkseen hyvyyttään tullakseen toisten silmissä ihailluksi ja kadehdituksi????!!

Näetkö nyt; kun nimenomaan sanon ja yritän sinulle selittämällä selittää, että oikeamieliselle hyvyys on ja tulee itsestäänselvyytenä ja hän toteuttaa sitä tiedostamattaan, tekee asioita sydämestään koska ei ajattelemalla ajattele, että "teempän nyt näin, niin saan kirkkaamman kruunun ja minua ihaillaan ja kadehditaan"

Se, mitä yritin jo edellisessä viestissäni kertoa sinulle ja kerron sen nyt vielä kerran, että; TOINEN käyttää oikeamielisyyttä kulissinaan saavuttaakseen ja päästääkseen päämääräänsä tulla ihailluksi ja kadehdituksi, mutta hän ei olekaan tuo AITO OIKEAMIELINEN vaan feikki..nyt jos en saa sinua tajuamaan, niin enää en sadatta kertaa suostu selittämään itsestäänselvää asiaa sinulle, elä sitten jääräpäisyydessäsi ja pidä siitä kiinni.

Viikonlopputulos? Tämä on tulos aina sinun kanssasi!, koska olet VÄÄRÄSSÄ ja minä olen OIKEASSA väititpä kuinka paljon tahansa. Yleensä olen aina ollut oikeassa ja sinä väärässä.

Mainitsit aiemmin antiikin kreikan..

Platon oli n 20-vuotias kun hän 'imeytyi' filosofiaan ja Sokrateen oppilaaksi kuunneltuaan ja ihmeteltyään Sokrateen ja sofistien (lat. viisas) väittelyä Platon huomasi Sokrateen rakastavan viisautta, ei niinkään pyrkivän olemaan viisas. Ajatus että viisautta pystyy ainoastaan tavoittelemaan, ei saavuttamaan, oli varmasti tavattoman kiehtova. Sokrateen, ja myöhemmin Platonin, ja vielä myöhemmin Platonin oppilaan Aristoteleen metodina oli keskustelu ihmisten kanssa, ja kunkin henkilökohtainen filosofia kehittyi ajatusten esittämisen ja vasta/myötänäkemysten sekä kritiikin kautta.

Sokrateelta ei jäänyt ainuttakaan kirjoitusta jälkipolville, kaikki mitä hänestä tiedämme perustuu Platonin kirjoituksiin. Leikillisesti sanon, että ehkä Sokrates olikin Platonin alter ego ;)

Musta tuntuu että narsismipalsta on tavallaan myös filosofiapalsta. :D

Vanha kvartaalitalouden mantra....Ei muuta.

"koska loppujen lopuksi vain sinulla itselläsi on merkitystä."

Milloin on "loppujen loppu"? Filosofisesti olet oikeassa. Käytännön tasolla täysin väärässä. Ihminen on luonnostaan lähimmäisriippuvainen. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ollakseen ihminen. Ihminen on myös luonnostaan narsistinen. Ihminen tarvitsee hyväksyntää, huomiota ja välittämistä.

Eri asia on, kun lähimmäisriippuvuus tai narsismi hallitsee ihmisen elämää. Ihminen ei itse valitse lähimmäisriippuvuutta tai narsismia. Kirjoituksesi viestii, että pakenet ja puolustaudut ympäröivältä maailmalta.

Anna itsellesi anteeksi ja lähesty rohkeasti jotain elävää, ihmistä, jonka olet menettänyt taistelussasi olemassaolosi kanssa, tai uutta ihmistä, menneestäsi oppien.

Ihmissusi kirjoitti:

"koska loppujen lopuksi vain sinulla itselläsi on merkitystä."

Milloin on "loppujen loppu"? Filosofisesti olet oikeassa. Käytännön tasolla täysin väärässä. Ihminen on luonnostaan lähimmäisriippuvainen. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ollakseen ihminen. Ihminen on myös luonnostaan narsistinen. Ihminen tarvitsee hyväksyntää, huomiota ja välittämistä.

Eri asia on, kun lähimmäisriippuvuus tai narsismi hallitsee ihmisen elämää. Ihminen ei itse valitse lähimmäisriippuvuutta tai narsismia. Kirjoituksesi viestii, että pakenet ja puolustaudut ympäröivältä maailmalta.

Anna itsellesi anteeksi ja lähesty rohkeasti jotain elävää, ihmistä, jonka olet menettänyt taistelussasi olemassaolosi kanssa, tai uutta ihmistä, menneestäsi oppien.

Onko ihminen, joka ei ole läheisriippuvainen, sairas ?

Ihminen tarvitsee toista ihmistä pysyäkseen kartalla ihmisyydessä ?
Muuten punainen lanka hukkunee.

Ihminen on AINA narsistinen, joidenkin on vain vaikea sitä käsittää koska käsitteestä on tehty vain sairaalloisuuden merkki. Ääripäät on erikseen, kuten uhrit ja narsistit.

Mutta oikeassa olet, tällaista ääripään ihmistä ei auta kuin siedätyshoito toisten ihmisten keskuudessa, riippuen tietenkin omasta tavoitteesta. Kusipäälläkin on oikeus olla kusi päässään.

Hmm...

Miksi kateus olisi missään "halveksittu piirre"?
On asioita, joista voidaan nauttia ja asioita, joista ei voi nauttia. Kun ihminen on itselleen rehellinen, hän tunnustaa tosiasiat ja ne tunteet, joita hänelle kuhunkin yhteyteen syntyy. Kun on itsensä kanssa sinut tarve kadehtia menettää nopeasti merkityksensä....
Kateuden tunteesta tulee ikään kuin turha, se ei enää vaikuta.

Kärsin itse ylettömästä empatian määrästä. En tiedä, miten pääsisin siitä irti. En tule jaksamaan nykyisessä työssäni kovinkaan kauaa, jos en pääse siitä irti.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Hmm...

Miksi kateus olisi missään "halveksittu piirre"?
On asioita, joista voidaan nauttia ja asioita, joista ei voi nauttia. Kun ihminen on itselleen rehellinen, hän tunnustaa tosiasiat ja ne tunteet, joita hänelle kuhunkin yhteyteen syntyy. Kun on itsensä kanssa sinut tarve kadehtia menettää nopeasti merkityksensä....
Kateuden tunteesta tulee ikään kuin turha, se ei enää vaikuta.

Kärsin itse ylettömästä empatian määrästä. En tiedä, miten pääsisin siitä irti. En tule jaksamaan nykyisessä työssäni kovinkaan kauaa, jos en pääse siitä irti.

Ehkä sillä on jokin tarkoitus. Kyllä se vielä hyväksi kääntyy kunhan hyväksyt sen.

Kyllä ympäröivä kulttuuri ja todellisuus vaikuttaa. Paljonkin.

Esim viime vuosisadalla eläneet ihmissyöjät kertoivat haastattelussa tuomitsevansa ihmissyönnin. Tätä tutkimusmatkailijat ihmettelivät kunnes selvisi että ihmissyöjät eivät koskaan syöneet omaheimolaisiaan, vaan muita viidakkolaisia. He eivät pitäneet näitä syötyjä ihmisinä vaan ruokana.

Sitten vielä. Ihminen joka ylevästi tuomitsee tappamisen, unohtaa että hänkin on tappaja. Itse asiassa me kaikki olemme tappajia, toisen elollisen olion hengen riistäjiä. Oli tuo olio sitten pieni tai iso. Ja tuemme tappamista jokaisella vakuumipakatun jauhelihan ostoskerralla. Mekö emme ole narsisteja, riistäjiä.. Vain valheeliseen hyvyyteensä sokaistunut voi olla näkemättä tätä tosiasiaa.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Hmm...

Miksi kateus olisi missään "halveksittu piirre"?
On asioita, joista voidaan nauttia ja asioita, joista ei voi nauttia. Kun ihminen on itselleen rehellinen, hän tunnustaa tosiasiat ja ne tunteet, joita hänelle kuhunkin yhteyteen syntyy. Kun on itsensä kanssa sinut tarve kadehtia menettää nopeasti merkityksensä....
Kateuden tunteesta tulee ikään kuin turha, se ei enää vaikuta.

Kärsin itse ylettömästä empatian määrästä. En tiedä, miten pääsisin siitä irti. En tule jaksamaan nykyisessä työssäni kovinkaan kauaa, jos en pääse siitä irti.

Oikeastaan mietin tuossa edellisessä kommentissani juuri kadehtivaa ihailua, mitä Lottamari on toistuvasti tuonut esille tässä ketjussa. Ihmetttelin sitä, miksi hän pitää niin tiukasti kiinni käsitteestä. Jolloin mieleeni tuli henkilöt, jotka tulevat tai ovat eläneet toisessa kulttuurissa.

Joissakin kulttureissa ei esimerkiksi pidetä siitä, että ihminen puhuu rahasta, omaisuudesta tai saavutuksista. Asiat pitää kiertotein ilmaista. Mahtaa olla monimutkaista hommaa...Usein tällöin myös kadehdintaa ja suoraa ihailua pyritään välttämään. Siksi se voi olla rinnastettavissa halveksuttavaan piirteeseen, vaikka samassa yhteydessä pyritään käsittääkseni tätäkin välttäämään.

Joissakin kulttureissa tai sanoisinko tietyissä piireissä taas ihailua tulee osoittaa - suorastaan ylenmäärin - toisen omistuksista, taidoista, saavutuksista jne. Ihastelun lisäksi hänen kuuluu myös osoittaa pyrkivänsä samankaltaiseksi luokiteltuihin saavutuksiin ja ennenkaikkea osoittaa tämä. Se kuuluu etikettiin. Jos et toimi noin, olet sivistymätön moukka. Ei ihme jos aikansa sellaisessa oltuaan, ihminen tapaoppii ja omaksuu osaksi käyttäytymiseensä tiettyjä ominaisuuksia.

Ilkikurimus, miten kokemasi empatia satuttaa sinua? Imeekö empatiasi sinut kuivaksi vai asiakassuhteesi? Vai onko siinä joku muu haitallinen piirre?

elisakettu kirjoitti:

Oikeastaan mietin tuossa edellisessä kommentissani juuri kadehtivaa ihailua, mitä Lottamari on toistuvasti tuonut esille tässä ketjussa. Ihmetttelin sitä, miksi hän pitää niin tiukasti kiinni käsitteestä. Jolloin mieleeni tuli henkilöt, jotka tulevat tai ovat eläneet toisessa kulttuurissa.

Joissakin kulttureissa ei esimerkiksi pidetä siitä, että ihminen puhuu rahasta, omaisuudesta tai saavutuksista. Asiat pitää kiertotein ilmaista. Mahtaa olla monimutkaista hommaa...Usein tällöin myös kadehdintaa ja suoraa ihailua pyritään välttämään. Siksi se voi olla rinnastettavissa halveksuttavaan piirteeseen, vaikka samassa yhteydessä pyritään käsittääkseni tätäkin välttäämään.

Joissakin kulttureissa tai sanoisinko tietyissä piireissä taas ihailua tulee osoittaa - suorastaan ylenmäärin - toisen omistuksista, taidoista, saavutuksista jne. Ihastelun lisäksi hänen kuuluu myös osoittaa pyrkivänsä samankaltaiseksi luokiteltuihin saavutuksiin ja ennenkaikkea osoittaa tämä. Se kuuluu etikettiin. Jos et toimi noin, olet sivistymätön moukka. Ei ihme jos aikansa sellaisessa oltuaan, ihminen tapaoppii ja omaksuu osaksi käyttäytymiseensä tiettyjä ominaisuuksia.

Ilkikurimus, miten kokemasi empatia satuttaa sinua? Imeekö empatiasi sinut kuivaksi vai asiakassuhteesi? Vai onko siinä joku muu haitallinen piirre?

Tulee vaan välillä semmonen olo, ettei jaksa enää välittää....ihan sama mitä muille tapahtuu...mutta mä en jaksa. Kai se jollain tavalla silloin mut imee kuiviin. On niin paljon semmosta mikä kaipaisi nyt äkkiä mun huomiota - mutta kun ei kykene repeämään joka paikkaan, silti tuntee muiden hädän ihan joka päivä. Välillä mietin, että olispa joku hattu vaikka, minkä laittamalla päähänsä ei enää ottaisi vastaan yhtään mitään!

Mulla on fiilis, että tämä liiallinen empatia aiheuttaa pidemmän päälle masennusta. Jossain se raja tulee - se on varma.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Tulee vaan välillä semmonen olo, ettei jaksa enää välittää....ihan sama mitä muille tapahtuu...mutta mä en jaksa. Kai se jollain tavalla silloin mut imee kuiviin. On niin paljon semmosta mikä kaipaisi nyt äkkiä mun huomiota - mutta kun ei kykene repeämään joka paikkaan, silti tuntee muiden hädän ihan joka päivä. Välillä mietin, että olispa joku hattu vaikka, minkä laittamalla päähänsä ei enää ottaisi vastaan yhtään mitään!

Mulla on fiilis, että tämä liiallinen empatia aiheuttaa pidemmän päälle masennusta. Jossain se raja tulee - se on varma.

Olen sen monta kertaa että ajatellut, että Dumledoren ajatusseulalla olisi käyttöä...

Itse olen kokenut lähinnä väsymistä, totaalista uupumista empatian takia. Empatia itsessään tai sen kautta toisen koetun hädän tunne ei sinänsä aiheuta sitä masennusta, vaan se avuttomuus, riittämättömyys ja kykenemättömyys kyllä laittavat matalatilaan aika-ajoin. Mutta onneksi nuo ovat hetkellisiä ajanjaksoa, joista pääsee kyllä irtaantumalla. Irtaantuminen tarkoittaa muita juttuja.

Jotenkin tuntuu oudolle, että sanon sulle tämän, koska tiedät nämä asiat hyvin itsekin.

Perusasia: työasiat hoidetaan työaikana ja työssä, ei kotona. On parempi että raskaan päivän jälkeen purat olosi kirjaimellisesti, mikä oikeasti mättää, ahdistaa tai vituttaa, mutta tasan sen jälkeen jätät ne mielestäsi. Hyvinvointisisi edellytys ihmissuhdetyössä on pitää huolta myös itsesi henkisestä hyvinvoinnista. Älä vatuloi asiakkaiden juttuja vapaa-aikanasi. Hyväksy se, ettet voi heitä auttaa silloin.

Toinen juttu: sinun ei tarvitse osata, kyetä, ehtia ja jaksaa kaikkea. Lakkaa pyrkimästä täydellisyyteen, koska sellainen ajatus on harhaa. Et voi koskaan tulla täydelliseksi (ihmissuhdetyössä se on mahdotonta) ja ahdistut vain enemmän, mitä enemmän pyrit siihen. Tuon kautta se masennus tulee takuuvarmasti. Sinun olisi hyvä opetella sanoa ensin itsellesi: minä en tiedä tähän vastausta. Okei. Seuraavaksi opettelet sanomaan sen asiakkaallesi. Herkässä vaiheessa oleva ihminen hyväksyy inhimmillisyyden (ei ole heikkous) jos se on aidosti osoitettu. Älä myöskään yritä ratkaista kaikkia asiakkaan ongelmia yhtäaikaa. Se useammin juuri on se uuvuttavin tekijä. Keskity yhteen tai olennaiseen, jätä muut seikat kylmästi sivummalle.

En tiedä tarkkaan, millaisessa työssä olet. Mutta mitä ounastelen, niin teillä on kai mahdollisuus saada työnohjausta? Osallistu näihin kokoontumisiin aktiivisesti. Vertaistuki - tässäkin asiassa - on arvokas asia. Ja pidä lomaa välillä.

Voimia sulle. Ihan oikeesti.

elisakettu kirjoitti:

Olen sen monta kertaa että ajatellut, että Dumledoren ajatusseulalla olisi käyttöä...

Itse olen kokenut lähinnä väsymistä, totaalista uupumista empatian takia. Empatia itsessään tai sen kautta toisen koetun hädän tunne ei sinänsä aiheuta sitä masennusta, vaan se avuttomuus, riittämättömyys ja kykenemättömyys kyllä laittavat matalatilaan aika-ajoin. Mutta onneksi nuo ovat hetkellisiä ajanjaksoa, joista pääsee kyllä irtaantumalla. Irtaantuminen tarkoittaa muita juttuja.

Jotenkin tuntuu oudolle, että sanon sulle tämän, koska tiedät nämä asiat hyvin itsekin.

Perusasia: työasiat hoidetaan työaikana ja työssä, ei kotona. On parempi että raskaan päivän jälkeen purat olosi kirjaimellisesti, mikä oikeasti mättää, ahdistaa tai vituttaa, mutta tasan sen jälkeen jätät ne mielestäsi. Hyvinvointisisi edellytys ihmissuhdetyössä on pitää huolta myös itsesi henkisestä hyvinvoinnista. Älä vatuloi asiakkaiden juttuja vapaa-aikanasi. Hyväksy se, ettet voi heitä auttaa silloin.

Toinen juttu: sinun ei tarvitse osata, kyetä, ehtia ja jaksaa kaikkea. Lakkaa pyrkimästä täydellisyyteen, koska sellainen ajatus on harhaa. Et voi koskaan tulla täydelliseksi (ihmissuhdetyössä se on mahdotonta) ja ahdistut vain enemmän, mitä enemmän pyrit siihen. Tuon kautta se masennus tulee takuuvarmasti. Sinun olisi hyvä opetella sanoa ensin itsellesi: minä en tiedä tähän vastausta. Okei. Seuraavaksi opettelet sanomaan sen asiakkaallesi. Herkässä vaiheessa oleva ihminen hyväksyy inhimmillisyyden (ei ole heikkous) jos se on aidosti osoitettu. Älä myöskään yritä ratkaista kaikkia asiakkaan ongelmia yhtäaikaa. Se useammin juuri on se uuvuttavin tekijä. Keskity yhteen tai olennaiseen, jätä muut seikat kylmästi sivummalle.

En tiedä tarkkaan, millaisessa työssä olet. Mutta mitä ounastelen, niin teillä on kai mahdollisuus saada työnohjausta? Osallistu näihin kokoontumisiin aktiivisesti. Vertaistuki - tässäkin asiassa - on arvokas asia. Ja pidä lomaa välillä.

Voimia sulle. Ihan oikeesti.

Minne lienee eilinen vastaukseni kadonnut? Ehkä ukkonen vei mennessään?

Joka tapauksessa kiitin sinua, olivat nuo asiat sitten minulle tuttuja tai eivät.

Jäin nyt lomalle. Aluksi kaksi viikkoa, mutta luultavasti jatkuu....

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Minne lienee eilinen vastaukseni kadonnut? Ehkä ukkonen vei mennessään?

Joka tapauksessa kiitin sinua, olivat nuo asiat sitten minulle tuttuja tai eivät.

Jäin nyt lomalle. Aluksi kaksi viikkoa, mutta luultavasti jatkuu....

Loma vaikuttaa hyvälle ratkaisulle. Ei duunijuttuja. Jos läheisissä suhteissasi on paljon ammentavia tekijöitä, karsi niitä ainakin väliaikaisesti. Sanan ei opetteleminen ei ole helppoa, mutta osaat sen varmasti. Itsesäätelyä täytyy opetella jaksaakseen kuormittavassa työssä. Mitä nyt tapahtui; oli varoitus - ja usko vaan - se oli hyvä varoitus.

Kevennä kirjallisen lukemisen aiheita. Fantasiaa ja kevyttä hauskaa lukemista. Leffoja, joissa saa nauraa selällään lattialla. Jätä kaupunkisivistys pariksi päiväksi ja mene maalle tai metsään; luontoon ja hiljaisuuteen, jolloin voit kuulla vaikkapa veden liplatuksen ja oman sydämesi sykkeen. Itselleni noista kaikista on ollut apua.

*elämä on kuin suklaarasia: winston groom/ forrest gump*