Isojen ongelmakoirien hankkijat

Metsästysrodut ovat maailman kilteimpiä rotutyyppejä, ainakin suurin osa noutajista, spanieleista, kanakoirista ja ajokoirista!

Dominoivimpia ovat pienet kääpiökoirat, kuten chihuahuat, griffonit, yorskhirenterrierit ym. nimenomaan vailla käyttötarkoitusta olevat rodut!

Itsellä tietty ei ole mikään seurakoira, vaan lapinporokoira joka nyt ei ehkä itsenäisyytensä vuoksi ole niinkään helppo. Kuitenkin tiesin rotuja tutkimalla että porokoiran kanssa pärjään jo sen luonteen vuoksi. Kuitenkin halusin koiran jonka kanssa voi harrastaa paljon, ja joka ei kuitenkaan sisällä ollessaan hypi seinille kun ei ole hetkeen mitään tekemistä.

Koira on kuitenkin juuri sopiva minulle, eikä minulla ole juurikaan ongelmia sen kanssa millään osa-alueella. Positiivisesti vahvistamalla ja vastaehdollistamalla olen totuttanut sen muiden koirien ohituksiin, ja paljon kouluttamalla olen saanut hyvän harrastuskaverin ja enempää ei voisi toivoakaan. Tämä on siis hyvin herkästi reagoiva koira, joka kuumuu helposti ja käyttää ääntään työkalunaan.

Kuitenkin positiivisella kouluttamisella olen saanut koirasta ystävän, ja elämänkumppanin. En ymmärrä miksi muuksikaan koira haluttaisiin ottaa. En ainakaan ystävääni kahlitsisi kuristuspantaan tai pakkokeinoilla yrittäisi hallita. Mitä koiranomistamista sen on. Ja kuka haluaa sellaisen koiran, jota on pakko yrittää hallita, eikä kouluteta ihmisen parhaaksi ystäväksi. En voisi kuvitellakaan ottavani koiraa jolle en henkisesti pärjäisi ja pystyisi kouluttamaan. Fyysisestihän harvalle koiralle pärjääkään jos tositoimiin ryhdytään. Kyllä se luottamus pitää koiralta saada, jotta se pystyy ihmisensä kanssa toimimaan.

Kai se on sitä itsensätodistamista että hankitaan koira joka ei ole ensisijaisesti perheenjäsen, vaan on egonjatke.

Siis tottakai metsästyskoirat ovat ihania, enkä sanonutkaan ettei olisi. Kyse on vaan siitä että ihmiset ottaa itselleen sopimattoman koiran, eivätkä pärjää sellaisen kanssa normielämässä. Usein metsästyskoirat kuitenkin tarvitsevat päästä metsälle, ja usein niillä vain on niin paljon riistaviettiä, että niitä esimerkiksi on vaikea pitää vapaana hallinnassa (varsinkin jos eivät pääse koskaan metsälle tai jäljestämään). Ja puhuin siis ISOISTA metsästyskoirista. Siis poikkeuksia on. Ja noutajat ja lintukoirat ovat usein keskikokoisia, jolloin niitä nyt pystyy hallitsemaan ilman kuristuspantojakin.. usein ainakin. Mutta mielestäni ei pitäisi tarvita.

Ja tässä puhun siis isoista koirista, joihin jotkut kertovat tarvitsevansa kurkkaria että pystyvät hallitsemaan niitä. En puhunut pienistä koirista, joihin ei tarvitse fyysisiä hallintakeinoja. Ne pienet koirat ovat erikseen. Puhuin siis näistä keskustelijoista tällä palstalla jotka sanovat että heillä on ISO DOMINOIVA koira, ja jota ei saa hallintaan muuta kuin käyttämällä pientä kipua koiran kaulassa.

Ja puhun tässä ihmisistä, jotka hankkivat koirarodun, joka vaatii enemmän kuin omistaja on valmis antamaan koiralle. Otetaan iso koira, jota ei pystytä hallitsemaan.

Eri asia on ihmiset jotka ovat sitoutuneet koiraansa, ja ymmärtävät koirista jotakin, sekä antavat sille tarpeeksi aktiviteettia ja koulutusta. Silloin voi olla hyvinkin iso ja vaativa koira, joka toimii kuin ihmisen ajatus, kun se on koulutettu oikein ilman mitään kurkkareita tai muita fyysisiä toimenpiteitä. Tässä on kyse ihmisen osaamisesta ja siitä että otetaan itselle vääränlainen koira kun kuvitellaan että sen kanssa pärjätään.

Ja kyllähän sitä pitäisi miettiä että miksi halutaan ottaa esim. metsästyskoira tai laumanvartijakoira tai taistelukoira? Koska luonteen ja koulutettavuuden on vastattava omistajan tarpeita

Ei taida ne pienten koirien omistajat täällä keskustelupalstalla mesota kuinka heillä on vaativa koira, jota on hallittava kuristuspannalla kun muuten se on liian voimakas :)

Vaikka pienet dominoivat räksyttävät koirat ovatkin ärsyttäviä, niin usein ne hauskasti onkin tarkoitettu seurakoiriksi, ja silloin se on suoraan omistajan vika kun antaa koiransa tehdä aivan mitä tahansa, kun se on vaan niin pieni ja söpö.. taistelukoirat on eri asia silleen, kyllä että niitä on jalostettu siten, että ne eivät osaa ottaa esimerkiksi huomioon toisen koirien rauhoittelevia eleitä, tai pysty niitä edes antamaan muille koirille (koiran kasvot on jalostettu siten), jotta koira pystyy hyökkäämään nopeasti välittämättä toisen koiran eleistä. Usein taistelukoiratkin ovat niin impulsiivisia, että koira tarvitsee aivan järjettömän paljon sosiaalistamista, että se pystyy toimimaan "seurakoirana":

Typerää tekstiä. Yleensä koira on sitä ärtyisämpi, mitä pienempi se on. En yleistä, mutta ainakin keskimääräisesti menee näin. Pieni koira osaa manipuloida isoja riitoihin, joten jos hommaa pienen koiran, jota ei osaa pitää hallinnassa, niin ei pidä antaa sen tulla vittuilemaan muille koirille katseillaan ja rähinöillään. Usein iso koira raivostuu pienelle juuri siitä syystä, että se pieni on tullut haastamaan riitaa isottelemalla isommalleen. Vähän sama kuin että pienikokoinen mies tulee esittelemään isoa munaansa suurelle, mutta pienimunaiselle, miehelle. Isompi mies saattaa kyrpiintyä pienen elvistelyistä ja näyttää mistä koosta se teho todellisuudessa on kiinni, eli antaa kunnon tukkapöllyt pienemmälleen miehelle koko vartalollaan.

Se mikä pisti tekstistä silmään on se kun väität että akitat on metsästyskoiria. Joo ehkä sillon joskus vuonna kivi ja keppi olivat metsästyskoiria ja mukana kaatamassa karhuja ja sen jälkeen niitä ruvettiin käyttämään koiratappeluissa, mutta nykyään akita on kuitenkin seurakoira. Vaikka joltain koiralta riistaviettiä löytyy niin se ei tee siitä koirasta mitään metsästyskoiraa. Ei huskejakaan voida missään metsällä käyttää, vaikka niillä onkin metsästysviettiä. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Ja aika kärjistetysti puhut että kaikki jotka ottaa vaativan rodun on sitten toisille leuhkimassa että heidänpä koiraa ei sitten tavallinen tallaaja pitele. Joskus tullu sellasia tyyppejä näilläkin palstoilla vastaan mutta jos menee lukemaan tota rotikka palstaa vaikka niin ei siellä ihmiset yritä mahtailla niillä koirillaan. Koska jos oikeasti jostain rodusta pitää niin ei ota koiraa vaan boostaamaan omaa egoaan että saa sitten naapureilleki sanoo että meillä onkin "tappajakoira". Sellaset egon boostaajat ei oo mitään koiraihmisiä vaan pelkkiä kusipäitä jotka haluu mahollisimman pahamaineisen koiran kun oma mulkku on liian pieni. Kai mulla sitten on enemmän uskoo koiraihmisiin ja kasvattajiin kun en usko että moni ottaa vaikeeta rotua ihan hepposin perustein, enkä usko että monikaan kunnon kasvattaja antas vaativaa rotua vaan sen takia että kun joku tarjoo rahaa.

Tuskin kukaan sitä koiraa ottaa siksi, että olisi haastetta. Yleensä ihmiset kuvittelee, että kykenevät hallitsemaan koiransa, olipa se mitä rotua hyvänsä. Koirissakin sitten on taas persoonakohtaisia eroja, ja ns. helpporotuinenkin koira voi olla omalla tavallaan hyvin hankala... Esim. noutajat kaikessa vilkkaudessaan ovat aika hankalia usein, vaikkei niiden kanssa nyt tarvikaan pelätä että ne tappaisivat jonkun, jos näin kärjistetysti ja rotuennakkoluulojen vallassa puhutaan... Ja tuosta noutajien helpommasta fyysisestä hallittavuudesta sen verran, että vaikka ne ovatkin keskikokoisiin koiriin luettavissa, niin on ne kuitenkin melko isoja, ja esim. labbikset on pelkkää lihasta, ja fyysisesti todella voimakkaita koiria, että ei kiskovaa labradoria ihan kuka vain pitele. Eikä se kokokaan merkkaa mitään, vaan usein pienet terrierit esim. jack russelit on todella haastavia luonteeltaan.

Aloittajalla on ensimmäinen koira ja hän on NIIIN innostunut positiivisesti vahvistavista koulutusmenetelmistä, että hän saarnaa täällä kuin jehovantodistajat saadakseen kaikki muutkin uskomaan tähän ihmeeseen. Mutta Siperia opettaa. Kunhan on tutustunut muutamaan hieman haastavampaankin tapaukseen, muuttuu ne ajatukset.

Vähän oudosti syyllistetään isojen koirien omistajia, ei niistä vaan pentuna aina tiedä, millaiseksi luonne kehittyy isona. On lempeitä jättiläisiä, ja sitten on niitä jotka kauhua herättävät ihan omistajassaankin.
Epäonnistumisia koirien koulutuksessa tapahtuu jatkuvasti, valitettavasti. Voi voi kun me ihmiset teemme virheitä.
Kurkkari on osaavalla kouluttajalla tehokas ja koiraystävällinen koulutusväline.

Siis en puhu tässä ihmisistä jotka osaavat kouluttaa koiriansa, ja joille sopii iso koira. Tai pienistä koirista joita ei ole koulutettu (ja jotka pitäisi kouluttaa).

Akitasta metsästyskoirana puhuin sen vuoksi, että sillä on usein vahva riistavietti, mitä huskyllä ei vaan ole samalla tavalla (joillakin on). Huskyllä taas laumavietti on hyvinkin vahva.

Siperialainen123 on just siinä asiassa (ja muissakin) oikeassa että egonboostaajat on kusipäitä.

Siis minun mielestä ison koiran voi hyvinkin ottaa, mutta sen koon ja voiman vuoksi pitäisi oikeasti miettiä miksi ottaa niin ison koiran ja voiko sen hallita ja onko kykyjä kouluttaa sellaista.

Mutta siis tämän jutun kirjoitin juurikin niistä ihmisistä jotka puhuvat (kehuvat) näillä palstoilla omistavansa sen ison koiran jota pystyy vain hallitsemaan esim. kurkkarilla. Ainoastaan siis näistä egonboostaajista puhuin jotka ottaa itselleen liian vaikean koiran ottamatta selvää miten pärjää sen kanssa.

Siis ja tosiaan en puhu nyt kaikista isojen/vaativien koirien omistajista tai nyt niistä labbiksien omistajista (koska ne ei jostain syystä valita/kehu sitä että on iso, vaativa koira jota tarvitsee hallita kurkkarilla), vaan tosiaan juuri niistä jotka egoilevat isoista koiristaan. Tekstini voi lukea tarkemmin, niin voi ymmärtää oikeinkin.

Mutta siis kokemusta on muistakin koirista :)

Olen myös nähnyt koulutettavan isoja, vaativia rotuja (joilla on pelkoaggressiota yms) positiivisilla menetelmilla ilman mitään fyysisiä hallintakeinoja. Ne tietty vievät aikaa, mitä monet omistajat eivät halua käyttää koiraansa. Kai sen koiran voi ilman kurkkaria (tässä hallintakeino) opettaa olemaan vetämättä. Jos sillä on kurkkari niin ei se silloin ole oppinut olemaan vetämättä oikeista syistä. Jos se olisi oppinut, niin sittenhän kurkkaria ei tarvitsisi käyttää. Mutta siis se kurkkarissa ja puolikuristavassa on helppoa, että sen voi ottaa helposti pois ja takaisin päälle. Ihan totta se.

Ja on totta sis että aina on isoja koiria, joista ei voi pentuina tietää millaisia niistä kehittyy vanhempina ja epäonnistumisia tapahtuu jatkuvasti. Siinä se kouluttaminen tulee kuvioihin, ja tiedon etsiminen sekä vaikka ongelmakoirakouluttajalla käyminen.

Itse en muuten ottaisi pientä seurakoiraa, en ottaisi bordercollieta tai huskyä niiden valtavan energiantarpeen vuoksi (mitä en usko että pystyisin tyydyttämään kun olen normipäivät töissä), labbikset ovat tosiaan hirvittävän energisiä ja vilkkaita, jota en kestäisi. Ja uroslabbiksen olen tosiaan huomannut jotain omistajaparkaa vetävän perässään 1-0. Metsästyskoirat (riistaviettiset koirat) on yleensä niin riistan perään perimänsä mukaan, että uskaltaisinko sellaista ottaa jos se vaikka aikuisenakaan ei pysy lähistöllä vapaana vaikkapa mökillä. En varmaan osaisi kouluttaa sellaista varmasti lähellä pysyväksi. Kyllä taitaa kaikilla metsästyskoirilla olla kuitenkin perimässään riistaviettiä, vaikka niitä kuitenkaan ei käytetä enää paljoa metsästyksessä. Samoin paimenkoirilla on paimennustaipumusta ja saalisviettiä.

Terrierit onkin oma juttunsa, kun ovat hyvin rohkeita ja sinnikkäitä, niin selviäisinkö selllaisenkaan kanssa. Useiden rotujen kanssa tulee niin paljon sairauksia ja luonneongelmia, että uskaltaako ottaa riskiä.

Saksanpaimenkoiran rakenne on taas jalostuksella niin pilattu, että ei sen liike ole edes kaunista. Eikä aina jalostuksessakaan ole otettu huomioon koiran luonnetta.

Siis minä sentään myönnän että en selviäisi ihan minkä tahansa rodun kanssa, vaan otan itselleni helppoja rotuja joiden kanssa tiedän selviäväni. Pitää olla aika paljon kokemusta että voi sanoa että pystyy kouluttamaan koiran kuin koiran mieleisekseen. Ehkä sitä vaan pitää tyytyä koiraan joka sopii itselle varmasti, ja jonka luonteen ja käyttäytymispiirteiden kanssa pärjää.

Mutta siis edelleen tämä juttu oli kohdistettu vain niille tällä palstalla omista suurista vaikeista koirista kehuville, ei niille jotka osaavat kouluttaa isot koiransa ja jotka myöntävät että kouluttaminen tietyillä koirilla on vaikeaa. Eihän kaikki täällä palstalla todellakaan kehu kuinka vaikea koira on

Täällä yksi ylpeä rottweilerin omistaja. Hyvin olemme pärjänneet kerrostalo elämässä. Herralla ikää nyt 2v. Remmirähjää eikä muuta ole ollut. Tulee toimeen toisten uroskoirien kanssa, ei ole koskaan tapellut. Kasvattaja kehunut kuinka itsevarma koira, ja luottaa 100% ohjaajaansa. Niin mitäs ihmettä? Tämä onnistuminen johtuu siitä, että pohdin vuosia miksi haluan rottweilerin, ja pystyisinkö hallitsemaan ja kouluttamaan sitä. Opiskelu alkoi siis jo paljon ennen kyseisen rodun hankkimista. Siinäkin vierähti aikaa, kun etsin sopivaa kenneliä, ja yhdistelmää. Kasvattaja sitten opasti pennun valinnassa, mikä sopii meidän perheeseen. Ja kun pentu saatiin kotiin, koulutus alkoi heti. Tokoa tavoitteellisesti olemme harrastaneet, ja muutamissa näyttelyissä käyty. Tämän minun p**** jauhamisen pointti oli se, että perehtykää hyvät ihmiset rotuihin mitä olette ottamassa.

Juuri näin itsekin ajattelen Runkweiler, että pitää perehtyä ja miettiä minkä rodun ja minkä luonteisen koiran hankkii pentueesta :) Vastuullisuutta koiran hankkimiseen, kiitos hyvästä kirjoituksesta!

Molemminpuoleinen luottamus on mun mielestä kaikken tärkeintä koiran ja omistajan välillä, koirasta tulee myös itsevarma eikä silloin ole tarvetta esim rähjätä muille koirille.

hyvää tekstiä aloittajalta! kumma kun ihmiset provosoituu niin helposti, hänhän puhui ihmisistä jotka tekevät niin, ei kaikista ihmisistä joilla on iso ja vaativa koira.

mulla itsellä on pikkukoiria ja voi pojat ne osaa olla hankalia. etenkin yksi niistä. mä en oikeasti ole mitenkään hyvä koiran kouluttamisessa vaikka yritänkin, on aika villejä mun haukut kun sille päälle sattuu. eivät oikein kuuntele mua. vaikka muuten ovatkin ainalähellä, seuraavat minne menen ja nukkuvat vieressä tai jalkojen juuressa. kaiketi ne pitävät mua vaan samanarvoisenaan, eivät johtajanaan enkä tiedä miten muuttaa tilanne koska se on mun luonteestani niin kiinni. olen hyvin eläin ja lapsirakas, en tykkää komentaa ellei oikeasti ole pakko.

hmh, sen takia käynkin paljon metsissä kävelyillä koissujeni kanssa koska en saa niitä hallintaan yleisissä paikoilla jos koira tulee vastaan. niin ja kyse on chihuahuoista.................

Miksi kuristava tai puolikuristava olisi huono? Saati kuonopanta? Jos koira tepsuttaa hienosti, on ihan sama mitä sillä pitää päällä. Valjaat on varmasti kaikkein mukavimmat koiran päällä ja niitä suosin. Talvella etenkin pidän koirallani kuonopantaa, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka nykäiseekin, nuori kun on, eikä tee mieli liukkaalla rikkoa itseään vain sen takia, että joku luulee kuonopannan takia ettei koira olisi hallinnassa. Silloinhan se juuri on erittäin hyvin hallinnassa, kun on kuonopanta ;) Aivot narikkaan remmilenkillä mulla on lähes poikkeuksetta kuonopanta, koska sen kanssa tuo rakkine ei kykene kiskaisemaan mua kumoon vaikka kuinka yrittäisi. Ja se kyllä kiskasee jos rusakko lähtee likeltä ;D sitä en varmaan saa ikinä koulutettua kokonaan pois, kun on hivenen saalisviettinen otus.

Samaa mieltä ap:n kanssa, että tarttis se koira valita tarkoituksen mukaan, eikä sen mukaan mikä on nätti tai söpö tai tarpeeks katu-uskottava =D

Ihmiset erehtyy rotuvalinoissa. Omistan kaksi pientä helppoa ja kilttiä koiraa. Haluaisin näiden jälkeen isomman belggarin vaikkapa. Mutta em taida ottaa vaikka haluisin koska en jaksa töiden jälkeen aktivoida niin paljon kuin pitäis.Haluan myös koiran jonka kanssa ei tarvi jännittää ulkona mitään. Ehkä otan sen helpon uudelleen. Ymmärrän kuitenkin ihmisiä jotka ottaa vaativimpiakin ja niitäkin jotka eivät pärjää. Kunhan taataan muiden koirien turvallisuus kohdatessa niin mulle on ihan sama rähjätäänkö meille vai ei ja mielummin kuonopannalla että koira pysyy käsissä.

Kuonopanta on koulutusväline. Sitä en suosittele käytettäväksi jokapäiväisessä elämässä, vain koulutustilanteissa. Paljon olen nähnyt kuono haavoilla kulkevia koiria, kuonopannan takia. Ja ketjupantaa suosin sen takia, koska se on helppo pukea, ja ottaa pois:) meillähän ei muuten käytetä pantaa, vain pihalla ollessa, ja treenatessa, ja silloinkaan se ei ole "kuristavassa asennossa" vaan laitettuna lenkkiin kiinni. Käytämme siis pitkälenkkistä kurkkaria.

Kyllä minusta peruspointti on oikein hyvä,ja hyvä välillä muistutella,kuinka tärkeää on valita nimenomaan omille resursseille sopiva rotu...
Ottaa tarkoin selvää ja miettiä tarkoin,onko sopiva vai ei.Itse aikoinaan pentuvälittäjänä aina sanoin ihmisille,jotka rodusta kyselivät(ei mikään helpoimpia)että miettiikää,pärjäättekö,jos saattekin sen ääripään,vaikeimmasta päästä.Siitä lähtekää...

Toki yllätyksiä voi tulla vastaan joskus myös.Mutta vähemmässä määrin(ja pikemmin odotettavia),kun on tiedetty,mitä ollaan hankkimassa ja omat resurssit.Ja tärkeää on,että koira on oltava hanskassa,vaatii siihen sitten jotain vaikka extravermeitäkin.Tärkein toki olisi aina hallita se koissu henkisesti,vaikka fyysinen puoli on ihan yhtä tärkeää.Se kuitenkin voi olla joskus se viiminen tekijäkin.

Itse kyllä olen hyvinkin positiivisen vahvistamisen puolella,mutta en niitä pakotteitakaan ihan hyljeksisi.Joskus ok,kun oikein toimitaan,EIKÄ se ole itseisarvo koiran kanssa toimimisessa.

ps.Ei ne pikkukoirat ole yhtään sen dominoivempia tai ärtsympiäkään,kun mikään muukaan kokoluokka.Ihan toisen narunpää juttuja,miten ne ilmentää...

Mun mielestä kuonopannassa, kurkkarissa tai puolikuristavassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Usein niitä käytetään vaan väärin, ja joka päiväisessä käytössä ja samalla unohdetaan kouluttaa esimerkiksi veto-ongelmaa, kun voi vaikka käyttää kurkkaria, tai sitten käytetään kuonopantaa aina, vaikka sitä pitäisi käyttää lähinnä koulutusmielessä esimerkiksi ohitustilanteissa. Puolikuristavahan ei edes kurista oikein käytettynä ollenkaan.

Mutta siis enemmän tuossa kurkkarissa häiritsi se, että lukiessani noita kommentteja noissa eri keskusteluissa että sitä käytetään sen takia koska on juuri se iso ja vaativa koira jota ei pysty hallitsemaan muuten kuin sillä kurkkarilla (ja tuli sellainen tunne että usein se oli se ainoa koulutusväline, ja muuta koulutusta ei siis annettukaan). Ja tosiaan puolikuristava ja kuristava on helppo laittaa päälle.

Sen ymmärrän hyvin, että jos iso koira kulkeekin pääsääntöisesti hyvin, niin käytetään vaikkapa kuonopantaa siltä varalta jos tosiaan se jänis hyppää nenän edestä, niin ei siinä keskikokoistakaan koiraa aina ihan helposti pidetä, varsinkaan saalisviettistä. Tottahan on että koira pitää olla aina hallinnassa, mieluiten ehkä kuitenkin kuonopannalla kuin kurkkarilla, ja kaikkein parastahan olisi jos koiraa myös koulutettaisiin eikä sitten piilouduta rodun tai sen isouden tai sen vaativuuden taakse. Mutta siis tässä en puhu kaikista isojen rotujen omistajista, vaan niistä jotka sitä mainostaa/kehuu.

Kuonopannassakin on se huono juttu, että se voi estää väärinkäytettynä koiran luonnollisten eleiden näyttämisen toiselle koiralle.

Joo ei munkaan mielestä pikkukoirat ole yhtään sen dominoivampia. Kyllähän niitä on kaikissa roduissa, toisissa roduissa enemmän ja toisissa vähemmän, yleensä urokset enemmän kuin nartut. Kyllä se vika usein vaan on narun toisessa päässä ja ihmisen ja koiran toisilleen sopimattomuudesta mahdollisesti.

Itse käytän valjaita, koska huomasin että oma koirani kiihtyi turhan herkästi kaulapannassa (vähänkin jännitystä kaulapannassa -> toi epämiellyttävän tunteen kaulaan -> yhdisti sen näkemiinsä koiriin), valjaiden kanssa ei vedä eikä kiihdy. Tai nykyään ei kiihdy enää pannassakaan, kun valjailla opetettiin aluksi. Ja onhan valjaat paremmat siitäkin syystä että ei ainakaan rasita kaulaa missään tilanteessa vahingossakaan, kun se kaula on hirvittävän helposti vahingoittuva kohta koiralla..

Heips kaikki keskustelijat! Minulla on pieni (siis alle 10 kg) narttu, joka vielä leikkaamaton. Tuli meille jo yli vuoden ikäisenä. Tosin tunsimme jo ennestään monien hoitojaksojen aikana. Ei mitään rähinöintiä isompien kanssa. Menee hyvin puistossa ja muutoinkin. Vastaan tullessa usein isompi on tulossa kohti. Omani ohittaa nätisti mekkaloimatta. En itse laita isoa tai pientä eri gategoriaan vaan olen alustajan "aloittajan" kanssa samaa mieltä, miksi ottaa liian haasteellinen koira.

Kun hallitsen koirani, niin se tarkoittaa koiran täysivaltaista hallintaa. Siis minun mielestäni. Silloin on helppo olla. Ei rähjää hihnass, ei vedä, tottelee kaikilla tavoilla tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta ei todellakaan ole helppoa. Omani ei räkytä, ohittaa aina kiltisti, kun näin vaadin. Ongelma on lähinnä siinä, että vastaantuleva iso tai pieni ei ohita, vaan rimpuileem, haluaa näykkäistä, murisee jne. Tosi kurjaa!!????!!! Olen ikäni haaveillut/halunnut saksanpaimenkoiraa, vartiokoiraa, suden näköistä koiraa yms. Ikinä en kumminkaan hommannut, koska tiesin, että aikani ei riitä sosiaalistamiseen, koulutukseen jne. Nyt mukana uusi tulokan kolimisen kuukautta ja kivaa on. Ei toisen koiran iloksi vaan itseni ja kaveriksi muuten vaan. Kivasti on mennyt. Harjoitellaan räksyttämättä olematta ja tykätään kulmakunnan kinngeistä jos voidaan.

Miettikää mitä otatte, ilo on mukava seura/vahti/harrastusrekku ilman liikoja hermojen menettämisiä. MIETTIKÄÄ VÄHÄN MITÄ HALUATTE. ÄLÄ HAUKKAA LIIAN ISOA PALAA.

Sinulle runkweiler; tiesitkö että yleensä rotikka urokset tulevatkin siihen 2v ikään asti kaikkien kanssa toimeen, mutta sen jälkeen alkaa luonne muuttua?

Eiköhän rotikoissa ole aivan kuten muissakin roduissa, monesti voi olla että urokset eivät tule keskenään toimeen aikuisena, mutta ainahan luonteesta ja kasvatuksesta riippuen voi tulla hyvinkin toimeen varsinkin eri-ikäisten urosten kanssa.

Useinhan luontaiset lisääntymiseen liittyvät käytösmallit (ja kuinka vahvat ne on yksilöllä ) vaikuttavat paljon siihen että missä vaiheessa muita uroksia ei siedetä lähistöllä. Varsinkin juoksuisten narttuhajujen vuoksi voi olla että ei tullakaan toimeen sitten ollenkaan, kun pitää eliminoida kilpailijat..

Aloittaja puhuu ihan asiaa.
Itse ensimmäistä koiraa hankkiessani olin ostamassa sakemannia.
Onneksi jossain vaiheessa järki tuli päähän ja päätin perua koko ajatuksen.
Ja alkaa katselmaan hieman helpompi rotuisempaa.
Ison koiran kuitenkin halusin, koska olen kova lenkkeilemään ja se oli yksi osa syy muutenkin koiran laittamiseen. Onpas muka metsälenkki kaveri.
Päätyimme loppujen lopuksi sekarotuiseen koiraa, jossa collieta, jämtiä ja karhua.
Koira on nyt vuoden ja sopivassa määrin on haastetta riittänyt.
Koira on ystävällinen ihmisille, koirille ja voisinpas sanoa että kaikille eläimille.
Ainoa huolipuoli koirassamme on, että maalle kun mennään muuttuu saman tien hyvin haukkuherkäksi ja reviirinpuolustajaksi.
Muttei meidän rivarissa tälläistä ongelmaa ole.

Mutta voisin myös sanoa, että meillä kävi vain hyvä tuuri koiran kanssa, koska ei ole metsästysviettinen. Lenkilläkään ei ole liian kova hajuen perään. Oppi hyvin nopeaa kulkemaan narussa vierellä, nyt menee lenkin päätteeksi ilman naruakin vierellä. Sen verran ei ole kuitenkaan vielä nuin nuoreen koiraan luottoa, että muita koiria jos vastaan tulee koira menee naruun heti.
Tietenkin uskon että ei mekään olla oltu ihan peukalot keskellä kämmentä kun olemma dogiamme kouluttaneet, mutta ei mitään ammattitaitoisia olla.
Kyllä mielestäni koiran rotuja kannattaa harkita ennenkuin ottaa.
Sekarotusessa ottaa huomioon kaikkirodut ja kun sieltä voi tulla ne huonot puolet tai hyvät puolet. Itsellemmä tuli ne hyvät puolet koiraamme kaikista roduista.
Collien perheystävällisyys, herkkyys. Jämtlännin rohkeus ja kovapäisyys (hyvässä määrin) karhukoiran sieltäkin rohkeutta tullut, ystävällisyys ihmisä kohtaa, valpas.

Olkaa ihmiset oikeesti tarkkoja niitten koirien hankinnassa.

meillä 4 isokokoista käyttis sakua, 1u ja 3 narttua ja kyllä minä yksin pienenä ihmisenä niiden kanssa olen pärjännyt mitä mainioimmin niin lenkillä kuin muuallakin.
kyllä mielestäni se on ihan omistajasta kiinni kuinka koirat käyttäytyvät.
meillä ohitetaan kaikki nätisti, ilman rähinöitä ja vetoa.ja ihan normaaleilla pannoilla :) vanhimman kanssa ei edes lenkeillä hihnaa tarvitse käyttää muita ohittaessa eikä muutenkaan.
kaikilla on ihan peruskoulutus ja pienimuotoisesti harrastellaan mutta emme siis käy koulutuksissa tms.
kaikki aina ihmetteleekin kuinka nätisti koirani ovat lenkkeillessä ja tulevat kaikkien kanssa toimeen koiran rodusta/koosta huolimatta.ilmeisesti monilla sakuilla ymmärtääkseni on ongelmia hihnakäyttäytymisessä ja muiden koirien kanssa.onneksi meillä ei ja saa olla ylpeä omista koiristaan :) nämä "pikkuiset" ovat 4v(uros) ,2½v, 1v3kk ja 5kk.
myös ystäväni rotikka ja podhalanski pojat ovat leppoisia kavereita niin lenkeillä kuin missä tahansa muuallakin ilman kuristuskaulapantoja sun muita härpäkkeitä.ja tulevat toimeen kaikkien kanssa.

Hei kuullostaapa kivoilta sakuilta =) tuu koutsaan minunkin koira!

Kyllähän se myös niin on, että omistajasta kiinni, mutta onhan se tietenkin rotukohtaistakin miten koira käyttäytyy. On kyllä itselläkin mahtavista sakuista kokemuksia. Niin löllyköitä, eikä mitään räyhäämistä mitä hyvin usein näkee.
Naapurissani asuu nainen 2 sakemannin kanssa ja ne käyvät ainostaan yöaikaan lenkillä koska ei nainen ei yksinkertasesti halliste koiria.
Itellä kuitenkin tuli se pelko sen sakemanni laitoin kanssa ja eihän siitä mitään tuu jos pelkää koko ajan ettei koirasta tuu mitään, eikä omiin taitoihinsa luota.
Enkä teksilläni tarkoittanut, että pitäisin saksanpaimenkoiria millään osilta huonompina kuin muita koiria.

Sinulle "2 Rotikkaa" Ilmeisesti et tiedä vittuakaan rotikoista, joten pidä pääsi kiinni, ja sunhan mielipidettä en ole kysynyt.

En tiedä missä mennään?

koirani ei ole metsästysviettinen, koska olen sitä on metsällä koitettu käyttää. Ei kiinnostu millään tavalla hirvisistä.
Pelkää pyssyä. Ilman ääntäki.
Täällä puhuu ihmiset jotka ei näyttävästi metsästyskoirista tiedä mitään ja siitä niiten vietistä.

Itse otin haastavan rotuisen koiran koska edelleinen samanlainen oli kuin ihmisen ajatus.. Mutta tämä kaveri ei olekkaan niin helppo.

Kyllä, me rähistään hihnassa. Vapaana ollessa, sisällä jne ei mitään häikkää mutta hihnassa ei osata käyttäytyä. MInulla on kuonopanta ja kurkkari käytössä, kuonopanta on hyvä olla jos tulee äkkitilanne; esim koira lähtee käskyn alta hyökkäämään kohti toista koiraa. Kurkkarin kanssa ohitamme koirat lähestulkoon hapettamalla.
Annan ensin mahdollisuuden toimia oikein ja sitten mennään kurkkari soiden jos ei onnistu.

Olemme kuitenkin ohittelua harjoiteltu hallituissa tilanteissa palkalla ja naksulla esim treenikentillä yms ja koira OSAA sen tehdä jos se haluaa.
Se tulee toisten koirien kanssa toimeen, sitä voi lenkittää toisten koirien seurassa ja pitää vapaana, joten päätin unohtaa ohituksissa pelleilyt tottistelun ja naksuilun kanssa ja mennä vaan.

EN tosiaan hommaa koiraa sillä ajatuksella että haluan haastetta tai että haluaisin koiran jolla ongelmakäytöstä, tämä kaveri nyt sattui olemaan "vähän" hankalampi tapaus ja ensimmäinen urokseni. Kohtelin sitä ensimmäisen elinvuoden liian "lepsusti" eli kuri oli mutten vaatinut siltä tarpeeksi.

Onneksi koira on nuori ja oppivainen vielä :D

ps. luultavasti kipuagreilee koska selkärangasta löydettiin muutoksia jotka vaikuttaa takapäänliikkeisiin asti.

Anteeksi että kirjoitusvirheeni häirittevät sinua =)

Kaikkein useimmiten näkee pieniä seurakoiria, jotka yrittävät käydä kiinni.. Pienet koirat saavat enemmän anteeksi, koska ne pysyvät "hallinnassa" pienen koonsa takia.

Jotkut haluavat tarkoituksella äkäisen oloisen koiran, joka saadaan, kun annetaan sen olla pomo ja tehdä mitä haluaa, munanjatkeeksi. Aika säälittävää ja surullista, sillä näistäkin koirista saisi varmasti hyviä lemmikkejä oikeiden omistajien avulla.

Haha, vitsailetko? PIENET KOIRAT KOULUTETTUJA??

Millä planeetalla? Hahahah :DDDD

Suurinosa EI OLE KOULUTETTUJA. Näyttelyissä kun käy, niin siell on yleiseti ottaen 90% isoista koirista hallinnassa kun taas pienien koirien osuus on vaivaset 20%. Pienet koirat kuseksii toisten häkkien kulmalle (oman häkin kulmalle, omistajansa laukut yms), ne kiskoo jokaisen ohikulkijan luokse ja omistaja/ohjaaja antaa sen myös tehdä niin, ne räksyttää hulluna jne.

Verenpaineet nousee näyttelyissä aina taivaisiin, siellä jos jossain on touhu kuin villissä lännessä. Ja todellakin siellä isot koirat ovat hallinnassa ja niiden ei anneta riekkua ja perseillä kuten pienten puudeleiden.