Onko isällä kuten myös äidilläkin minkäänlaista oikeutta harrastukseensa, jota on harrastanut pikkupojasta asti enää kun perhe on kuvioissa? Meillä avovaimon kanssa on nyt 9kk ikäinen tyttö. Minä harrastan ilmapistooliammuntaa ja olen harrastanut sitä lähes koko ikäni. Avovaimoni ei ole ymmärtänyt harrastustani ikinä ja nyt tytön synnyttyä siitä on tullut suurin ongelma perhe-elämässä. Avovaimolle on aivan liikaa se, että minä käyn kerran viikossa tai kahdessa muutaman tunnin ampumaradalla harjoittelemassa. Saati sitten jos käyn kerran vuodessa edes piirinmestaruuskisoissa. Kauhea mykkäkoulu ja murjottaminen alkaa heti, kun edes mainitsee asiasta ja uhkailee erolla. Itse antaisin avovaimon harrastaa jos se mitään harrastaisi, muttaa ei sitä kiinnosta mikään muu, kuin kotona olo tytön kanssa. oonko mä jotenkin itsekäs jos mulla on harrastus, minkä harrastaminen pysyy kohtuudessa?
isän harrastaminen
pirttipöytä
21353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Huoh:( erotkaa saatna!
Varsin kohtuulliselta määrältä kuullostaa. Jos muulloin olet läsnä arjessa, teet osasi kotitöistä ja hoidat tyttöäsi, niin pidä kiinni harrastuksestasi ja anna uhkailla erolla. Ei ketään voi kotiin vangita.
Onko vaimosi mustasukkaista tyyppiä? Pelkääkö hän sinun tapaavan muita naisia harrastuksen varjolla? Muuten en voi ymmärtää moista käytöstä ollenkaan.
On mustasukkaista tyyppiä, mut ei pelko ole vieraissa naisissa, olis kyllä maininnu asiasta jos pelkäisi. Muutoin kyllä olen kaiket päivät kotona ja osallistun kotitöihin jopa enemmän kuin avovaimo. Mä teen suurimman osan kotitöistä, niin sisällä kuin ulkonakin ja avovaimo hoitaa enemmän tyttöä, kuin minä. Ymmärtäisin tuon suhtautumisen harrastukseen, jos olisin öitä pois kotoa, mutta en ole. Ärsyttää, kun itse kannustan avovaimoa lähtemään viikonloppuisin viihteelle kavereiden kanssa tai jotain harrastusta keksisi. Viihtyisin kyllä tytön kanssa kahdestaan vaikka koko viikonlopun, mutta kun ei lähde. Syyllistää vaan mua, kun mä harrastan.
Eihän kukaan kestä elämää ilman harrastuksia ja ei sitä voi kukaan olla kotona kaiket illat että silleen. Kysyppä naiseltasi että mitä hänen vanhempansa harrastivat ja onko hän mitään harratanut lapsena ja kyllä normaalilla ihmisellä harrastus pitää olla tai muutamia. Kun lapsemme oli pieni niin kysyin aina naiseltani että hattaako että menen punttisalilla käymään ja kerkisin melkein joka päivä sen tunnin treenin tekemään ja sanoin myös naselleni kun rupesi liikaa kotona olemaan että jokin harratus pitää olla että pääsee kotoa vähäksi aikaa pois rentoutumaan. Nyt lapsi kohta 18v ja liikunnan lisäksi on moottoripyöräily mitä ole vuosesta -79 harastanut ja jos naiseni olisi yrittänyt kieltää mp ajelut olisi naisnen vaihtunut mutta en ole kyytiin saanut kuin kerran. Itse tykkäisin vkl käydä ajelamassa muutaman sadan kilsan lenkkejä että silleen.
Sen verran jäi mainitsematta, että eukko saisi mun puolesta muuten kenkää, mutta tytön takia en sitä halua. Tyttö mulle tosi tärkeä, enkä halua tyttöni kokea rikkinäistä perhettä. Tytön takia koitan sietää. Tosin olen ajatellut ottaa sen kannan, että harrastan kohtuuden rajoissa ja annan eukon mäkättää ja tehdä omat siirtonsa.
Tuota hlvettiä se on monella. Runkata vessassa kun akka etoo ja elätte yhdessä lasten takia. Miksi hankitte lapsen?
Jaajaa, vai tämmönen lisäys. Eronneena parin lapsen isänä annan lämpimän suosituksen, että jätät avovaimon, jos et häneltä rakkautta saa ja jos oma rakkautesi ei hänelle mene perille, äläkä lapsen takia jää luomaan parin kymmenen vuoden parisuhdehelvettia. Annat tytöllesi paljon tasapainoisemman ja eheämmän isän jatkossa, kun huolehdit oman elämäsi kuntoon.
nössö saat.na mtossun alla oleva paski.inen
Vaimosi varmaan pettää sinua itse
((mut ei pelko ole vieraissa naisissa, olis kyllä maininnu asiasta jos pelkäisi. )) olet tyhmä
Vittu mitä pskaa tuo elämä ja joku vtun ilmakivääriammunta!
Meidän isi pelaa tietokoneella 5 päivää viikossa. Se on joku tykki pum pum -peli. Ja mamilla menee herne nenään.
No hitto. Vähäistähän tuo on. Sanoisin, että monilla on parikin kertaa viikossa pakko päästä jotain oikeata harrastamaan, että pysyy pienen vauvan kanssa järjissään. Jos olisit suurimman osan arki-illoista aina jossain treeneissä ja kävisit jatkuvasti kilpailureissuilla, niin ymmärtäisin vaimosi nurinan.
Ajattele niin, että sen aikaa, kun käyt töissä vaimosi hoitaa vauvaa ja kotia, ja lopun ajan pistätte puoliksi vaimon kanssa. Eli kummallakin pitäisi jäädä aikaa nukkua ylimääräistä, harrastaa, tai nähdä kavereita monena päivänä viikossa.
Jos vaimo on vain jämähtänyt kotiin eikä halua harrastaa mitään, on tiedossa ongelmia. Hän kadottaa kovaa vauhtia minuutensa eikä kohta osaa olla kuin äiti. Ja se on usein myös parisuhteen loppu.
Joten ongelma ei ole sinun harrastuksesi jonka tuntimäärät kuullostavat hyvin kohtuullisilta vaan vaimosi passiivisuus oman elämänsä kanssa. Nyt alat järjestää hänelle omaa aikaa vaikka väkisin. Ehdotan että otat ihan vain kyselemättä tytön pari kertaa viikossa mukanasi johonkin, vaikka puistoon, ulkoilemaan tms. Lapsi vain rattaisiin ja menoksi ja äitiä ei oteta mukaan. Vietätte tytön kanssa kahdenkeskistä aikaa ja vaimosi saa olla omissa oloissaan tunnin tai pari. Silloin hän joutuu väkisinkin sen ajatuksen eteen että jotain omaakin pitää ollaa. Voit vielä vaikka vähän avittaa asiaa ja ottaa yhteyttä vaikka johonkin vaimosi ystävään ja pyytää heitä samaan aikaan vaikka edes soittamaan vaimollesi tai jos mahdollista, tulemaan käymään. Silloin hän saa jotain muuta ajateltavaa kuin vain kotihommat.
Jos haluat itse harrastaa, sinun siis pitää saada vaimosi tajuamaan että jokainen tarvitsee myös omaa aikaa ja että sinä olet valmis sitä hänelle järjestämään ja että hän sitä myös voi ottaa. Liian moni äiti ajattelee että eihän hän voi lasta jättää eikä siksi edes uskalla ajatella omia harrastuksia. Mutta kun osoitat hänelle että pärjäät hyvin tytön kanssa, hän uskaltautuu varmaan jossain vaiheessa ajattelemaan myös omaa elämäänsä.
Sano vaimolle että lähtee lenkille tai jonnekin jumppaan kumpaakaan ei voi kieltää koska eivät tule maksamaan ..
Meillä nuoripari kulkee säännöllisissä harrastuksissa, miniä lenkillä ja jumpassa poika, pelaamassa ja lenkillä..
MUTTA myös kotityöt jaetaan.
Lapset 05 ja 09
Niinhän sinä luulet. Tottapuhuen sun miniäs kulkee naimassa ihan muuta kuin sinun poikaasi!
Lasten takia ei kannata olla yhdessä, mutta ei kannata erotakaan miten sattuu.
Ehdottaisin että menisitte juttelemaan esimerkiksi perheneuvolaan, kenties vaimollasi on lapsuuden traumoja tms jotka ovat lapsen myötä aktivoituneet? ex mieheni hallitsi minua siten että hän ei itse mennyt minnekään ja syyllisti jos minä näin kerran kuussa ystäviäni ja kävin liikuntaharrastuksissa n 2-4 h viikossa. En luopunut ystävistä enkä harrastuksistani. Mies kävi itse pettämässä niinä harvoina kertoina kun meni itse ulos. Nyt on ex ja lapsillani on tasapainoinen ja positiivinen koti jossa aikuisilla on hyvät suhteet keskekään. lapsetkin sanoivat että hyvä kun erositte.
Moni akkahan alkaa mökkihirmuksi kun lapsia tulee. Ne kyttäävät ja vittumaiset ämmät kannattaa jöttää siittämättä. Naisen voi testata vain elämällä sen kanssa, mutta jos siihen lapsi tehdään ja akasta tulee yksi perkele, on myöhäistä kitistä.
Kyllä se veemäinen luonne naisessa asuu jo ennen lapsia, mutta se käyttää lapsia sitten välineenä pyrkimyksillee ja saa jotain ihme kiksejä kun saa toista alistaa.
Avovaimosi on selkeästi ihan kamalan minäkeskeinen marttyyri. On siinäkin pari toinen on marttyyri ja toinen nöyristelijä ilman käytännön järkeä. Totta hemmetissä saa olla lapset saatuaan harrastuksia URPO!
Melkein oikeita neuvoja, mutta ei vielä ihan.
Vaimosi kokee harrastuksesi uhkaksi. Hän ajatteli perhe-elämästä niin ikään jotain muuta. Todennäköisesti olet onnellisempi perheestänne kuin vaimosi.
Vaimosi kokee olevansa vain äiti. Ei muuta. Kuinka huomioit häntä? Voi olla, että hän on masentunut. Kannattaa hakea apua yhdessä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Tekemällä kotitöitä ja ehdottamalla hänelle omaa aikaa, teet oikein, mutta et vielä ihan. Pysy kuitenkin tuolla tiellä.
Huomioi vaimoasi nyt todella paljon. Kerro hänelle asiallisesti, että harrastuksesi on tärkeä. Tuo määrä on ihan kohtuullista. Jos olet työssä käyvä, ei vaimosi voi odottaa sinulta sitä, että vietät kaiken lopun aikaa kotona.
Mitä enemmän hellit ja huomoit vaimoasi, sitä tyytyväisempi hän alkaa olla itseensä ja sitä kautta parisuhteenne paranee. Anna halauksia, suukkoja, kehy hänen ulkonäköään (erityisen tärkeää!!), kerro, että haluat seksiä tai läheisyyttä. Ja että RAKASTAT HÄNTÄ.
Hän saa pikku hiljaa omaa elämäänsä hallintaan ja ehkä alkaa harrastaa myös itse. Tiedätkö, että se raskauden ajan rupsahtaminen ja vauva-arki on yllättävää myös äideille, ei pelkästään isille.
Todennäköisesti vaimosi aavistaa, että olette yhdessä nyt juuri vain lapsen takia. Tee hänelle nyt selväksi ihan kaikkea muuta. Todennäköisesti olette rakastaneet toisianne ennen lasta.
Kyllä se siitä, yritystä peliin.
Et ole itsekäs, jos harrastus vie noin vähän aikaa. Tuo on hyvin vähän ajallisesti. Eri asia, jos se olisi päivittäin useamman tunnin. Vaimosi alistaa sinua. Hän voi toki myös olla jotenkin uupunut vauvan hoidosta, mutta tuo käytös on liikaa. Kyllä kumpikin tarvitsee parisuhteessa omaa aikaa. Itse olen nainen ja pienen vauvan äiti.
Meillä asia toisinpäin, hirveä haloo 2-3 krt vkossa tapahtuvasta noin 40-60min juoksulenkistä, puhelimen kautta huudatetaan vauvan itkua korvaan. Aivan vihaksi pistää. Ymmärrän niitä, jotka "lähtevät ostamaan maitoa" tai "hakemaan postia", eivätkä koskaan palaa. :) (joo, ottaisin sen vauvan tietty mukaan)
Kyllä se on niin että molemmat perheen aikuiset tarvitsevat sitä omaa aikaa. Ja jos äiti on kotona lasten kanssa päivät niin syytä muistaa että vaikka työpaikka tuokin vaihtelua perheen arkeen niin todella harvalle se työ on sellaista omaa aikaa. Eli molemmilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja tehdä omia juttuja. Meillä vaimo käy pari kertaa viikossa jumpassa ja itse käyn talvisin 1-2 kertaa viikossa pelaamassa kiekkoa (tosin nämä kiekko jutut on joko kukonlaulun aikaan aamuvuoroja tai yön lepakkovuoroja joten illat 18-21 olen yleensä aina kotosalla lasten kanssa). Eli kyllä kannattaa molempien jotain tekemistä hommata olipa kyse sitten urheilusta tai vaikkapa osallistumisesta jollekin kansalais/työvenopiston kurssille..
Totta! Eihän kyse ole kuin järjestelystä. Parin lapsen kanssa kyllä voi tehdä niin, että molemmilla on 2 - 3 tuntia aikaa viikossa omille harrastuksille, jos siis harrastusmahdollisuudet suht likellä. Lenkillä voi käydä vaikka joka ilta - siis juoksemassa, mutta perheen kanssa tietty kävelemässä siihen lisäksi. Se antaa laatua suhteeseen ja lasten kanssakin olemiselle, kun välillä käy harrastelemassa puolin ja toisin.
Tietenkin jos on "monistanut" itseään liikaa, niin sittenhän se voi olla hankalampaa. Mutta jos katselee lestoja täällä Oulunseusullakin, niin kyllä ne ukot ovat harvoin kotona. Ollaan töissä lusmuilemassa sukulaisfirmassa 8 tuntia päivässä, sen jälkeen mennään pelaamaan golfia ja iltamyöhään koiranlenkitykset, niin siinä ei paljoa nainen voi muuta kuin tyytyä kohtaloonsa. Mutta lestoilla on omanlaisensa naisia alistava kulttuuri.
Järjestelykysymys tämä molemminpuoleinen harrastaminen, mutta jos liikaa lapsia, niin se oli oma valintanne!