Paraniko se elämisen laatu vapaa-ajan lisääntyessä ja saadessasi itse päättää siitä, mihin aikasi käytät.
Vai menikö oravanpyörä suuremmalle vaihteelle ja päivät ovat kuin tervan juontia?
Sairaana, varattomana ja ilman mitään yhteydenottoja vanhoihin työkavereihin saa eläkkeellä olon tuntumaan rangaistukselta.
Eihän tässä näin pitänyt käydä!
Vai menikö oravanpyörä suuremmalle vaihteelle ja päivät ovat kuin tervan juontia?
Sairaana, varattomana ja ilman mitään yhteydenottoja vanhoihin työkavereihin saa eläkkeellä olon tuntumaan rangaistukselta.
Eihän tässä näin pitänyt käydä!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Onko sinulle käynyt kuten kirjoitit? Ikävää jos niin kävi. Elämisen laatu parani kun jäin eläkkeelle, ei ole ongelmia ajankäytössä.
Kiitävi aika vierähtävät vuodet....
Kaikki kehunevat ja useat todistelevat omia kiireitään.
Lasse@ en voisi kuvitella istuvani paikoillaan.
Kun olin työelämässä, oli siinä kiinni kuin täi tervassa. Tulin kotiin rättiväsyneenä, istuin pöydän ääreen, söin, menin nukkumaan ja lihoin vaikka tein lähes aina 12-tunnin työpäiviä.
Nyt en enää tee kuin korkeintaan 4 - 6 tunnin työpuuhasteluja/ per päivä, loput aikaa ihailen aikaansaannoksiani ja olen olevinaan tärkeä ; )
Ennemmin olisin terveenä töissä.
Miksi varattomana, jos vuosikymmenet on ollut töissä, hankkinut tarvitsemansa, ja vielä saa ihan hyvän eläkkeenkin?
Alku oli kuin säikähdys,
aamulla hämmästyneenä mietin eikö mua enään todella tarvita työpaikalla,
onneksi oli perhe siis puoliso,
hän työllisti omallatavallaan, ja mä passaisin mielelläni,
onneksi oli myös harrastuksia, niitten ansiosta hyvin tottui eläkeläis elämään,
työelämä olis hyvä, mutta ei enään jaksaisi olla kuin korkeintaan 4 tuntia päivässä.
Jaa, vasta puoliksi eläkkeellä, mutta siltä osin elämänlaatu on kyllä parantunut. Tänään esimerkiksi kävin mustikkametsässä, ja ehdin jo perata saaliin pakastimeen.
Kyllä on, ensiksi nukuin väsyn pois, liki pariviikkoa. Yöpaituli päällä hissuttelin , söin jotain ja nukkumaa. Miten sitä unta niin riittikin?
Tarvittaessa olen ollut auttavana käsiparina ja tuurasin golleekaani kolmeviikkoa firman asioiden luistamisessa. En yöllä enää, lupautunut kääntelijäksi tehtäviin.
On musiikki, telkku , netti yksinäisenkin seurana, on paljon järjestöillä toimintaa kysele kaupunkisi kotipalvelusta. Esim. tervehdyskäyntejä sairaiden luona, tuovat omat kahvittelutarjonnat tullessaan jne. Oppisit pyytään apuja, sitä toivon.
En toivonut muuta kuin, että saisin viettää eläkevuosia aviomieheni kanssa. Se toive ei toteutunut, hän kuoli 1,5 v ennen. Mutta elämä on avannut uusia portteja, on ollut täyttä elämää iloineen ja suruineen. Työtovereihin en juuri ole yhteydessä, mutta uusia ja vanhoja ystäviä on.Ja olen saanut olla terve, mistä olen kiitollinen. Tämä eläkeläisen vapaus on ihanaa.
Onhan tämä, vapautta kellonajoista, ja lomatkin voi pitää aina hyvillä keleillä :)
Ei eläkeläisillä mitään lomaa ole ennenkuin oikeat lomalaiset kaikkovat kaupungista ja maalta.
Eipä ole hassumpata ollenkana.
Paljon on vedetty lonkkaa ja tehty vain sitä mikä huvittaa. Tai muutama pahkahomma on - rästissä tietysti ;-/. Reissattu on kovasti ja uutta suunnitellaan, tietynlaista uutta haastetta on ilmassa.
Jotain pikkuhommaa olen ottanut, hyväntekeväisyysluonteista, sitä on korkeintaan kerran viikossa. Sellainen pitää skarppina tai ainakin jämäköittää viikko-ohjelmaa. Itsestähän se eläkeläisellä on kiinni miten elämänsä järjestää. Tukiverkkoja on hyvä olla ja ystävistä kannattaa pitää kiinni, tai jos ei niitä ole niin kannattaa etsiä: "Kaikki maailman yksinäiset, liittykää yhteen!" - vai miten se nyt menikään?
En vaihtaisi takaisin 100-prosenttiseen enkä edes viimeisten vuosien 50-prosenttiseen työaikaan. Kesäkin vielä !!!
Saan maata pitkittäin tai poikittain. Ei tarvitse kytätä kelloa. Ei kiirettä minnekkään. Lapset mailmalla. Oma vapaus. Säännöllinen eläke tulo.
Mies kuoli joten siitäkin olen vapaa. En halua tavata häntä edes kuoleman jälkeen.
Avustajan kanssa liikunn 1x vk kauppakeskuksissa. Enään en ihmettele miksi niissä on niin paljon pyörätuoli ja rollaattori jengiä.
Olen ansainnut raskaalla työllä jokaisen eläke päiväni, turha siitä onn narista. Kun päätä ja luonnetta ei ollut varaa vaihtaa paremmin palkattuun. Oli sentään hyvä joukohenki.
Luen, löhöän, käynkirjastossa, katson telkkaa vaikka kuinka aikaiseen aamuun, ilman että kukaan äkseerää vieressä.
En voisi kuvitella parempaa elämää itselleni. Taidan mennä parsille puhaltamaan kiitossavut ylös.
maagikko
Savumerkein siunaukset taivaalle.
Olipa mukava lukea sinua!
Joistakin henkii ja hönkii hyvää mieltä.
Olet yksi heistä, toivon mukaan myös meistä. :))
Pallon kiertäminen rinkkaselkäisenä eläkeläisenä jäi toteuttamatta.
Olisi täytynyt eläköityä ennen kuin vaimo ei pystynyt ottamaan tarvittavia tropiikin estolääkityksiä.
Mä kiersin, mutta matkalaukun kanssa ja mukavat ovat muistot. Vene meilläkin piti olla kulkuvälineenä vaan ilmailuksihan se meni.
Lasse hyvä, vielä voit reissun tehdä, sillä ei siellä tropiikissa tarvitse rypeä, kun valitsee sopivan reitin. Rinkallekin löytyy vaihtoehtoja.
Onhan niitä vaihtoehtoja kokeiltu mutta varsinainen, aikatauluton, reilun ajan kanssa, paikallisilla kulkuvälineillä, alkeellisissa oloissa, napa-alueita lukuun ottamatta muiden mantereiden kiertely jäi tekemättä.
Rinkalle ei ole todellisia vaihtoehtoja.
Ne vaihtoehdot muuttavat liikkumisen luonteen oleellisesti.
Kaiken lisäksi, varsinaista tropiikkia välttelemme nykyään.
Itse asiassa jouduin eläkkeelle niin nopeasti,että en ehtinyt edeltäkäsin miettiä, mitä eläkkellä olo on tai mitä sen pitäisi olla. Kuvittelin olevani työelämässä pidempään, toisin kävi. Tuskin olen ainoa näissä kokemuksissa.
Ensin olin totaalisen väsynyt oravanpyörästä. Mielikuvia ei ole siitä, mitä muuta tein kuin nukuin ensimmäisen vuoden. Myöhemmin otin itse yhteyttä vanhoihin työkavereihin. Jotkut ystävät jäivät, eläkeläinen ei enää sopinut heidän pirtaansa, sekin piti hyväksyä. Katkeruuden kitkeminen ja sen hyväksyminen,että elämä muuttuu, oli kova vääntö.
Oman paikan löytäminen vie aikansa ja oma-alotteinen pitää olla. Ottaa yhteyttä vanhoihin kaveruuksiin, se joko onnistuu tai ei. Hankin myös kokemuksia vapaaehtoistyöstä, kävin alan kursseja. Totesin,että monet niistä töistä eivät vaan istu minulle. En ole äitihahmo eikä sitä kannata teeskennellä. Lopulta löysin mieluisen vapaaehtoistyön ja sitä kautta uusia tuttavia. Hakeuduin myös seurakunnan tilaisuuksiin olematta sen kummemmin tosiuskovainen. Niissäkin on ollut todella mukavaa. Eläkkeellä olevien työkavereidn kanssa käydään aika ajoin kahvilla, muistellaan joskus menneitä ja kuulostellaan, miten kullakin sujuu. Tuttavuutemme on siirtynyt lämpimän ystävyyden tasolle ja se on ihanaa.
Olen työni vuoksi ja muutenkin matkustellut ihan riittävästi nuorempana, joten etelänmatkat ja rannoilla makaaminen tai shoppailuhuumat eivät enää viehätä. Näin jälkeenpäin voin todeta, että pidän yksin olemisesta. Se ei merkitse minulle yksinäisyyttä, koska kontakteja on. Huomaan myös hidastuvani eli en ole enää nopea enkä jaksa touhuta yhtämittaa. Vanhetessa voimat vaan vähenvät. Silloin tuntuu hyvältä,että asioita voi tehdä omassa tahdissa. Viettää vaikka syntisen mitään tekemättömyyden päiviä. Oravanpyöräläiselle se on edelleen nautinto.
Saatat olla vaiheessa, jolloin haet omaa paikkaasi eläkeläisenä. Ota yhteyksiä vanhoihin kavereihisi, tuttaviisi, sukulaisiisi. Monet saattavat odottaa yhteydenottoasi. Miksi et myös käyttäisi ystäväpalveluja, mm. ET-lehdellä on sellainen. Älä jää säälimään itseäsi. Seurakunnilla on ystäväpalveluja, Punaisella Ristillä jne. Ei ole häpeä käyttää niitä, päinvastoin. Siksi ne vapaaehtoistyötä tekevät. Vapaaehtoisen kanssa voisit käydä kahvilla, retkillä, mitä nyt yhdessä keksitte ja mihin kuntosi riittää. Selvitä myös, saatko kaikki ne avustukset, jotka sinulle kuuluvat (kun kerrot,että olet varaton). Aloita Kelasta,siellä on myös erittäin selkeitä esitteitä.
Elämäni ei ole tanssia, vaikeita päiviä on, niin meillä kaikilla ja aina elämässä. Toivon,että saat sykäyksen tehdä jotakin omaksi hyväksesi. Ei suinkaan kaikilla eläkeläisillä ole suuret eläkkeet ja varallisuutta. Meitä taviksia on enemmistö, joten hyvä elämä onnistuu ilman Karibianreissuja, purjeveneitä ja mersuja. Harvempi myöskään on enää täysin terve, kremppamme meillä jo on ja lisää tulee. Älä masennu, ryhdy toimeen !
Minulla ei moittimista, toivon että epätoivosi katkeaa pian.
Väittävät että jossain on onnen maakin.
H.
En toivonut muuta varauduin.
Perheemme nettotulot putosivat tasoon 40% aikaisemmasta.
Ei tullut yllätyksenä joten romahdus ei ole uhannut vaatimattomia elintapojamme.
Sosiaaliset suhteet ovat runsaammat ja monipuolisemmat kuin mihin olin varautunut aloittaessani eläköitymistä.
Kävi niinkuin pitikin. Olen tyytyväinen eläköitymiseeni. Rahaa saa tekemättä yhtään mitään.
On tämä eläkkeellä olo niin ihanaa. Saa olla kuin lystää. Kävin tänäänkin tuolla stadissa ja kahveilla pienessä ulkoilmakahvilassa, liekö ollut "Sinisen huvilan" kahvila Linnulaulussa.
Elän elämäni parasta aikaa nyt. En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka valittavat, että aika käy pitkäksi eläkkeellä.
Tuloni eivät koskaan ole olleet niin suuret kuin nyt, kuitenkin vanhana työläisenä olisin toivonut toisin, mutta minä en määrää elämää sen määrää "jumala".
Vanhat työkaverit ovat aina lähellä ja toisaalta kuin asia on, en toivo liian usein läheistä kanssa käymistä....
Ajassa voi löytää aina uutta vaikka on 60 , näin olen asian itse kokenut joka on ollut ehkä mielenkiintoisin aika koko elämässäni, tietenkin elämä vaimoni kanssa ja lapset ovat tärkein, sain eilen neljännen lapsen lapsen.
Eläkkeellä kuitenkin tuntuu, kuinka elämä alkaa pikku hiljaa lähestyä sitä tuntematonta aikaa, joka on loppu ja ehkä ei, luulen ei. Tänäänkin vaimoni haudalla käydessä kastellen uusia kukkia ja hoivaillen kiviä näkyy oma todellinen tulevaisuus, ei hän sitä minulle halua nyt vaan ajalla...luulisin tapahtumista päätellen.
En voi sanoa, että eläisin elämäni onnellisinta aikaa, mutta hyvää elämää kuitenkin, koska olen saanut olla terveenä. Kyllä parisuhdeajat olivat hienoja. Nyt ei ole ketään, jonka kanssa voisi keskustella monesta asiasta samalla tavalla kuin todella läheisen ihmisen kanssa. Mutta realistina ymmärrän, että elämä vain kulkee näin. Mulla ei vielä ole yhtään lastenlasta enkä tiedä jos sellaisia suodaankaan. Mutta rakastava mummo olen, jos senkin oolin saan kokea.
kiitos sinulle-----humalassa- aika on toinen---.
Lämpimin ajatuksin , olet vahva nainen, Ihailen rauhallisuuttasi, ottaa asiat/tapahtumat järkeillen. Minä en kykene siihen, en ennen enkä nytkään.
Aika--- mikä on aika? Ihmisen teot ovat ajassa olivat ne hyviä tai pahoja--
Aika, ei ole koskaan määräävä, vain teko ajalle on.
Enemmän kyllä olen tunneihminen, mutta rauhallinen kyllä. Elämän myrskyissä mulla on aina ollut henkilöitä, jotka ovat tarvinneet minua. Se asia on muokannut minut tällaiseksi. Kiitos lämpöisistä ajatuksista.
Nyt kohta kuukausi kun työelämä jäi taakse ja en kaipaa pätkääkään takaisin kouluun. Ei se ollut paha paikka ja työkaverit enimmäkseen ihan jees, työtehtävätkin ihan milekkäitä ja antoisia ja silleen, mutta se oli sitä aikaa ja kestihän sitä.
Niinhän se menee...omantunnon kipuiluja kärsin kun lopetin kentällä käymisen... en halunnut mummujani jättää.. mut se raja oli vedettävä ja luopumisen kivut kärsittävä.
Olen silti joskus kuitenkin auttavana käsiparina, vaan en mene heidän luo joilla yhtä kipeää oli päästää minusta irti kun minun heistä.
Onnea vapaudellesi, olet vapautesi ansainnut.
Kiitos Meeri ja eihän se ole sanottua että en ottaisi minäkään jotain pätkätyötä vielä alaltani jos en löydä tarpeeksi sisältöä elämälleni, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että mieluummin ei. Minulle sattui niin somasti (ilman että olisin edes yrittänyt) että elämääni astui uusi mies samalla kun vapauteni alkoi ja nyt tuntuu jotenkin niin onnelliselta koko yhtälö- On kuin olisin saanut suuren lahjan ansaitsematta sitä edes.
2005 lopetin työyt ja hänen elämän 2007 käteeni jätin, kiitos kumminkin koska aina elät- kiitos-- siitä että "elät" siellä mistä ei ole paluuta.
Todisteet siitä rakas on kolmella ja muistissa puhelimessa-- kuka siitä
Ihminen on kaikessa lähes nolla.
Aika on elämä-- kuinka sen näen-- täytyy olla toinen.
Ehkä pitää nähdä toinen aika---
Toivottavaa on kuka näkee....
Eläkkeellä olo tarvitsee hyvin paljon rahaa minulle.
Minä kattelen noita kisoja ja lipunkantajia, joten siksi vielä olen messissä. Kaverinkaan ei tarvi rästitöitä tehdä... joten nautitaan tapahtumasta, olemme oleet pitkään pallojen perässä nuoruudessa. Joten urheilu on kuin sisäsyntyinen meille.
Voi siisus kun tulin iloiseksi kuulumisistasi, noin jokaiselle yksinäiselle tapahtua,
Ollos onnenne loputon...♥
Kiitos sinulle ei enää kirjautunut. Kesti sitä sitten päivän tai koko loppu elämää, aina se on lahja. Ja olen kiitollinen siitä.