Paljon olen kuullut ja lukenut juttuja, miten vanhemmat oikeastaan yrittävät pakottaa teini-ikäisiä lapsiaan syömään yhtäaikaa koko perheen voimin.
Miksi ihmeessä?
Itse olen jo 25-vuotias, mutta ollessani 14-18-vuotias minä en todellakaan syönyt kotona yhtäaikaa muiden kanssa. Yleensä syötiin kavereiden kanssa jossain ulkona tai sitten kotona, mutta vein ruoan omaan huoneeseeni. Miksikö?
Se vain kuuluu siihen ikään! Ei kiinnosta hengailla perheen kanssa.
Se ei silti tarkoittanut sitä, ettemme olisi olleet läheisiä, ei todellakaan.
Jos minun äitini ja isäni olisivat minut pakottaneet syömään kanssaan vaikken olisi halunnut, se se vasta läheisyyttä olisikin karkoittanut! Riidoisa oltais oltu lie koko ajan? Toisekeen luulen, että olisin paennut pihalle jos olisivat väkisin pöytään käskeneet ja illalla vasta olisin takaisin tullut.
Minusta on niin hullua, kun netissä äidit valittavat kun poika haluaa syödä omassa huoneessaan tietsikan ääressä. Voi ei?!
Kyllä se kuuluu lapsuuteen se, että syödään kimpassa ja sitten teini-iän ohitettua. Nykyään kun kotona käyn syön mielelläni vanhempieni kanssa.
Tietysti jos teillä on murkkuja jotka eivät ajattele niinkuin minä ajattelin/ajattelin ja MONET muutkin, niin ei siinä silloin mitään. Mutta jos teinisi haluaa syödä omassa huoneessa niin please.. anna hänen syödä.
Eri asia on sitten esim. jouluruokailu. Kyllä minutkin löysi tuolloin ruokapöydästä samaan aikaan. Ja oli joitain yksittäistapauksia muutenkin, mutta silloin kyllä tuli luettua pöydässä (josta äiti taas ei pitänyt ja saattoi heittää lehden pois jolloin nousin tottakai uhmakkaana tenuna pöydästä ja poistuin huoneeseeni).
En usko että siitä heruu mitään hyvää jos oikeasti joku 15-18-vuotias yritetään pakottaa ruokapöytään syömään samaan aikaan kuin muutkin.
Ymmärrän, että se tuntuisi vanhemmista vain niin kivalta jutulta kun päivisin näkee niin vähän kun vanhemmat töissä ja lapset koulussa- mutta niitä lapsia ei välttämättä kiinnosta se yhteinen aika, ainakaan ruokapöydässä.
Parempia keinoja on esim isän ja pojan mopon tuunaaminen. Tai äidin ja tyttären shoppailu reissu. Tai mikä vain! Kunhan se on jotain, mitä lapsesi haluaa eikä pelkästään sitä mitä sinä haluat.
Minä sanoin nyt vain mielipiteeni tähän itse teinin näkökulmasta, itsellänihän ei ole kokemusta teini-ikäisen vanhemmuudesta, ja tiedostan tämän kyllä, joten siitä ei tarvitse huomauttaa :)
Itselläni on 2-vuotias lapsi, joten sen näkee sitten kun lapsi täyttää 15-vuotta ja haluaa syödä muualla, mitä minä ja isäntä silloin tuumaamme asiasta =) pitää yrittää silloinkin muistaa asia tältä kantilta.
Miksi ihmeessä?
Itse olen jo 25-vuotias, mutta ollessani 14-18-vuotias minä en todellakaan syönyt kotona yhtäaikaa muiden kanssa. Yleensä syötiin kavereiden kanssa jossain ulkona tai sitten kotona, mutta vein ruoan omaan huoneeseeni. Miksikö?
Se vain kuuluu siihen ikään! Ei kiinnosta hengailla perheen kanssa.
Se ei silti tarkoittanut sitä, ettemme olisi olleet läheisiä, ei todellakaan.
Jos minun äitini ja isäni olisivat minut pakottaneet syömään kanssaan vaikken olisi halunnut, se se vasta läheisyyttä olisikin karkoittanut! Riidoisa oltais oltu lie koko ajan? Toisekeen luulen, että olisin paennut pihalle jos olisivat väkisin pöytään käskeneet ja illalla vasta olisin takaisin tullut.
Minusta on niin hullua, kun netissä äidit valittavat kun poika haluaa syödä omassa huoneessaan tietsikan ääressä. Voi ei?!
Kyllä se kuuluu lapsuuteen se, että syödään kimpassa ja sitten teini-iän ohitettua. Nykyään kun kotona käyn syön mielelläni vanhempieni kanssa.
Tietysti jos teillä on murkkuja jotka eivät ajattele niinkuin minä ajattelin/ajattelin ja MONET muutkin, niin ei siinä silloin mitään. Mutta jos teinisi haluaa syödä omassa huoneessa niin please.. anna hänen syödä.
Eri asia on sitten esim. jouluruokailu. Kyllä minutkin löysi tuolloin ruokapöydästä samaan aikaan. Ja oli joitain yksittäistapauksia muutenkin, mutta silloin kyllä tuli luettua pöydässä (josta äiti taas ei pitänyt ja saattoi heittää lehden pois jolloin nousin tottakai uhmakkaana tenuna pöydästä ja poistuin huoneeseeni).
En usko että siitä heruu mitään hyvää jos oikeasti joku 15-18-vuotias yritetään pakottaa ruokapöytään syömään samaan aikaan kuin muutkin.
Ymmärrän, että se tuntuisi vanhemmista vain niin kivalta jutulta kun päivisin näkee niin vähän kun vanhemmat töissä ja lapset koulussa- mutta niitä lapsia ei välttämättä kiinnosta se yhteinen aika, ainakaan ruokapöydässä.
Parempia keinoja on esim isän ja pojan mopon tuunaaminen. Tai äidin ja tyttären shoppailu reissu. Tai mikä vain! Kunhan se on jotain, mitä lapsesi haluaa eikä pelkästään sitä mitä sinä haluat.
Minä sanoin nyt vain mielipiteeni tähän itse teinin näkökulmasta, itsellänihän ei ole kokemusta teini-ikäisen vanhemmuudesta, ja tiedostan tämän kyllä, joten siitä ei tarvitse huomauttaa :)
Itselläni on 2-vuotias lapsi, joten sen näkee sitten kun lapsi täyttää 15-vuotta ja haluaa syödä muualla, mitä minä ja isäntä silloin tuumaamme asiasta =) pitää yrittää silloinkin muistaa asia tältä kantilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ainiin ja tietysti teinin on myös siivottava jälkensä eli tuoda astiansa takaisin keittiöön --> tiskikoneeseen. tottakai tällaiset pelisäännöt on sovittava.
olen sun kans samaa mieltä.. itse en pahemmin teininä syönyt vanhempieni kans.. jos satuin olemaa kotona ja äiti oli tehny ruokaa,sillon söin ihan ruokapöydässä.mutta muuten josaki kavereiden kanssa tai omassa huoneessa.. eikä mun vanhemmat sanonu siitä mitään jos en niitten kans syöny..
itse olen 22v ja 9kk ikäsen vauvan äiti.. mä en myöskään ala pakottamaan teini ikästä syömään meidän kans jos ei halua.. joko syö tai sitten ei..!!