vs. rakkaudella kasvatetut lapset, niissä on huima ero. Kertokaas äidit tai isät, miten näette tuon eron?
Vanhemmat riitelevät rahasta, kuka maksaa enemmän kuka vähemmän, ja mitä pitää maksaa ja mitä ei..! Harvemmin riidellään siitä rakkauden määrästä ja lapsen kanssa yhdessä olosta, kuka saa olla enemmän lapsen kanssa ja kuka ei! Yleensä se kärjistyy sitten siihen, että toinen syyttää toista estämäisestä!
Kukaan ei puhu siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Vanhemmat riitelevät rahasta, kuka maksaa enemmän kuka vähemmän, ja mitä pitää maksaa ja mitä ei..! Harvemmin riidellään siitä rakkauden määrästä ja lapsen kanssa yhdessä olosta, kuka saa olla enemmän lapsen kanssa ja kuka ei! Yleensä se kärjistyy sitten siihen, että toinen syyttää toista estämäisestä!
Kukaan ei puhu siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä en ymmärrä koko vastakkainasettelua viestissäsi. Eiväthän raha ja rakkaus ole toisensa poissulkevia asioita? Eli en näe kysymääsi eroa mitenkään omassani enkä lähi- tai tuttavapiirieni perheissä.
Oma perheeni on hyvin toimeentuleva, ja juuri tämä taloudellinen tilanne antaa mahdollisuuden tehdä lyhyempää työpäivää ja viettää aikaa enemmän lasten kanssa. Eikös tämä ole myös sitä peräänkuuluttamaasi rakkaudella kasvattamista? Ja kyllä, meillä kyllä yleensä melkein nahistellaan siitä, kumpi saa jäädä esim. sairaan lapsen kanssa kotiin työpäivänä.
Toisaalta eräs yksinhuoltajatuttavani, jolla on taloudellisesti todella tiukkaa joutuu jatkuvasti tekemään ylimääräisiä työvuoroja. Siten hänen lapsensa ovat usein kymmenen tuntiakin päiväkodissa. En syytä tai kritisoi häntä (edes tällä palstalla nimettömästi), koska hänen elämänsä realiteetit vain ovat tuollaiset. Hän tekee parhaansa ja ihailen hänen sinnikyyttään. En silti näkisi, että hänen lapsensa ovat yhtään sen enempää tai vähempää rakkaudella kasvatetut kuin minunkaan.
Ehkä en tajunnut aloitustasi, selvennä vähän.
Minustakin outo kirjoitus ap:ltä, mutta silti on helppo vastata miksi perheissä ei riidellä rakkauden vaan rahan määrästä. Rakkautta on rajattomasti ja rahaa vain määrätty määrä
ihan ymmärtänyt pointtiasi.
Hyvät tulot = ei rakasta lapsiaan, huonot tulot = rakastaa lapsiaan?
Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja itse olen kotona lasten vuoksi yhteisestä päätöksestä, koska siihen on mahdollisuus.
Rakastammeko me nyt logiikallasi lapsiamme vai emme? Minä olen kotiäiti = annan lapsillemme aikaa, mutta mieheni on töissä ja tienaa hyvin = saa rahaa...
Olisiko kyse eronneista vanhemmista? Ja etävanhemman elatusmaksuista? Tai siitä kuka sen polkupyörän nyt ostaa lapselle?
Juu siitä oli kyse, eronneista vanhemmista.
Peruskysymys mielestäni on: Miksi perheissä riidellään?
Lapsen pitäisi saada elää tasapainoisessa ympäristössä aikuisten hoivissa, ei riitelvien puolikasvuisten.
? Meillä ei ole koskaan viisitoistavuotisen avioliiton aikana riidelty rahasta. Ei sitä liika ole koskaan ollut, mutta selkeä tärkeysjärjestys on. Molempien palkat tulee samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki. Lasten todelliset tarpeet ensin ja sitten vanhempien. Sen jälkeen "turhat kotkotukset" jos tileistä jää : )
Onko rahasta tappelu sitten yleistä?
Voihan rakkaudellakin kasvatetuilla lapsilla olla rahaa niin, että köyhempiä hirvittää.
Mutta tosiaan melko usein erovanhemmat tappelevat tapaamisten ohella myös rahasta.
Lapsia myös syyllistetään vielä siinäkin vaiheessa tapaamisilla, kun he olisivat jo kyllin vanhoja päättämään, missä haluavat asua.
Raha tulee esiin sillon kun mies löytää sen uuden naisen, jota alkaa ärsyttää miehen lapsille maksettava elatusmaksu, koska se raha on häneltä pois. Ei pääse kaljalle eikä shoppaileen, eikä mies ostele naiselleen uusia vaatteita tai kukkia.
Eihän se ole siltä naiselta pois, jos mies omilleen maksaa. Eihänmiehen rahat sille nasielle kuulu. Mut jos se on työtön eikä viitti hankkia omia rahjoja, kun on siivellä helppo elää.
Kunnon mies laittaa naisensa töihin eikä maksa sille mitään.
Minä olen miehelleni se " uusi vaimo" (no, uusi ja uusi, olemme olleet avioliitossa kohta 10 vuotta) ja minä kyllä tienaan itse rahani. Itse asiassa tienaan enemmän kuin mieheni. KOSKAAN minulla ei ole ollut mitään sitä vastaan että mies maksaa lapsestaan elatusmaksua. EN KOSKAAN ole vaatinut häntä jättämään maksamatta.
Sillonkin, kun olen ollut äitiyslomalla/vanhempainvapaalla (meillä on 2 yhteistä lasta), EN OLE KOSKAAN vaatinut miestäni maksamaan kaljojani (en juo) enkä ostamaan minulle uusia vaatteita tai kukkia. Kukkia mies on ihan vapaaehtoisesti minulle merkkipäivinä ostanut, ja eipä tuo kukkapuska pari kertaa vuodessa ole mitenkään pois miehen lapselleen maksamasta elatusmaksusta.
Äitiyslomalla olen aina saanut ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa, mutta silti raha on minulla ollut tiukemmalla. Tällöin mies on huolehtinut suuremmalta osalta asuntolainasta ja muista asumiskuluista sekä siitä, että pöydässä on leipää ja maitoa. Mutta minunkin työni on silloin arvokasta, olenhan hoitanut lapsiamme. Näin toimitaan usein myös ydinperheissä, kun perheen äiti on äitiyslomalla. Vai pitäisikö minun jättää äitiysloma pitämättä ja antaa vastasyntynyt päiväkotiin ja mennä töihin vain sen vuoksi, että olemme uusperhe?
Sanot, että eihän miehen rahat naiselle kuulu. No, jos ollaan avioliitossa ja on yhteinenkin pankkitili, niin kyllähän se kuuluu. Niin kuuluvat myös minun rahani miehelleni. Mutta emme kumpikaan törsää kaljaan ja vaatteisiin, vaan rahaa menee enimmäkseen asumiseen ja elämiseen, ruokaan ja pari kertaa vuodessa perhematkoihin. Kaikki isommat hankinnat sovimme yhdessä.
Sinulla ei ole mitään järkevää syytä täällä yhtään halveksua ketään. Vaikka vihaatkin kaikkia uusperheiden naisia, et sinä loppujen lopuksi tiedä muista ihmisistä ja muiden elämästä YHTÄÄN MITÄÄN. Mikä sinä olet yleistämään että uudet puolisot elävät vain siivellä työttömänä ja juovat puolisonsa rahat???????? Mistä revit näitä juttujasi?? Minä tienaan tällä hetkellä miestäni enemmän, elääkö hän siis minun, "uusikkonsa" siivellä?? Olet kyllä niin hemmetin katkeroitunut. Piehtaroi rauhassa katkeruudessasi mutta älä tule tänne puhumaan paskaa ihmisistä joita et tunne.
No jopas katkerana vaahtoat kaljarahoistasi. Mikä sinä olet arvostelemaan kenenkään elämää kun rikoit toisten perheen? Mene itseesi ja anna toistenkin elää ihan rauhassa. Koita niellä se katkeruus ja myönnä virheesi.