Hei kaikki äidit ja tulevat äidit.
Minulla ja miehelläni tuli ero. Olen oikeastaan aivan shokissa. Miehelläni, tai siis ex-miehelläni on naispuolinen ystävä jonka kanssa on lähentynyt ja minä, viikolla 15ja3 saan väistyä taka-alalle. Hän vietti viimeyön tämän naisen luona. Sain tietää tämän tänään. Olen ihan konemaisesti hoitanut asioita järjestääkseni kaiket asiat. En saa oikein ajatuksistani tolkkua. Miten näin voi tehdä toiselle? En voi käsittää asiaa että olisin nyt yksin. Auttakaa minua. Miten tästä voi selvitä yksin kun lapsi ei edes kiinnosta isää. Hän syyllistää minua ja puhuu kylillä minusta huonoa ihmisille ja mm puhuu etten anna hänen osallistua odotukseen vaan olen sysännyt hänet sivuun. Asia on ihan päinvastoin, ja en ymmärrä miksi hän tekee näin :( Tuntuu etten jaksa. Tuntuu että olen aivan epäonnistunut ihmisenä kun en pystynyt huolehtimaan miehestä niin hyvin että olisi halunut jäädä isäksi. Tämä on aika sekava koska kaikki tapahtui tänään. Minä olen 31vuotias ensisynnyttäjä ja hän 38vuotias jo kolmen lapsen isä.
Minulla ja miehelläni tuli ero. Olen oikeastaan aivan shokissa. Miehelläni, tai siis ex-miehelläni on naispuolinen ystävä jonka kanssa on lähentynyt ja minä, viikolla 15ja3 saan väistyä taka-alalle. Hän vietti viimeyön tämän naisen luona. Sain tietää tämän tänään. Olen ihan konemaisesti hoitanut asioita järjestääkseni kaiket asiat. En saa oikein ajatuksistani tolkkua. Miten näin voi tehdä toiselle? En voi käsittää asiaa että olisin nyt yksin. Auttakaa minua. Miten tästä voi selvitä yksin kun lapsi ei edes kiinnosta isää. Hän syyllistää minua ja puhuu kylillä minusta huonoa ihmisille ja mm puhuu etten anna hänen osallistua odotukseen vaan olen sysännyt hänet sivuun. Asia on ihan päinvastoin, ja en ymmärrä miksi hän tekee näin :( Tuntuu etten jaksa. Tuntuu että olen aivan epäonnistunut ihmisenä kun en pystynyt huolehtimaan miehestä niin hyvin että olisi halunut jäädä isäksi. Tämä on aika sekava koska kaikki tapahtui tänään. Minä olen 31vuotias ensisynnyttäjä ja hän 38vuotias jo kolmen lapsen isä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jopas teki ukko tempun, ja vielä kolmen lapsen isä eikä enää mikään kakarakaan. Vaikka näköjään iästä huolimatta näyttää hänen touhunsa olevan edelleen keskenkasvuisen kohellusta.
Kun käyt neuvolassa, puhu asiasta siellä. Toivottavasti neuvolan terv. hoitaja on Ihminen, eli että voit puhua nyt tästäkin tilanteesta hänelle.
Onko Sinulla sisaruksia, läheisiä ystäviä, vanhempia lähellä? Olisiko heistä apua ja kuuntelijaksi?
Varmaan paikallaan olisi keskustelu tämä ukonkin kanssa, vaikka se sitten olisi kuinka vaikeaa. Mitähän hän elämältä oikein haluaa ja miksi hän yleensäkin on tähän tilanteeseen hankkiutunut, että olet raskaana? Eli mitä hän silloin ajatteli ja suunnitteli, kun ajatus lapsen saamisesta heräsi? Vai onko hänen touhunsa vain hetken mielijjohteista tapahtuvaa yleensäkin.
Onko ne miehen kolme lasta kaikki samalle naiselle vai eri naisille?
Ja jos et hänen mielestään anna osallistua odotukseen, niin tuo vieraissa hyppääminenkö nyt sitten sen korjaa?
Sinä olet huolehtinut aivan hyvin miehestäsi, hänvain ei ole huolehtinut alunperinkään itsestään eikä Teistä. Ja millainen tämä "ystävä"nainen on? Onko hän haukka vai mikä?
Mutta puhu nyt siellä neuvolassa ainakin, koska sekin voi hieman helpata.
Ei elämä tähän lopu, mutta varmasti Sinusta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.
Pysyi mies matkassa tai ei (ansaitset parempaa), niin saat pienokaisen, joka tuo elämään paljon iloa. Onhan se alussa raskasta, kun yksin vastaat kaikesta jos ei sitä toista ole. Mutta kenties parempi niin, kuin kaitsea siinä vielä toistakin "lasta".
Olet nuori ja tapaat vielä sen oikean, joka antaa Sinulle ansaitsemasi arvon.
No nenä näyttää eteenpäin ja sinne kuljet.
- onko sinulla työpaikka?
- onko sinulla sukua vanhemmat/sisarruksia tueksi?
- onko sinulla asunto?
Lue tuolta: Tuet korvaa miehen > faktaa asiaan.
Asiat menee omalla painollaan.
Tarkoittaako tuo raskaus viikkojasi?
"viikolla 15ja3 saan väistyä taka-alalle."
Mahdollisesti tuo 3 ensimmäisen vaimon lapsia?
.
Onnellinen äiti...
Jäin itse kanssa yksin ollessani viidennellä kuulla raskaana. Mies sai kuulema tarpeekseen minusta. En kylläkään ollut parasta seuraa raskausaikana jatkuvan oksentelun vuoksi. Pyhä kolmioni oli tällöin sänky, wc:n pönttö ja sairaalassa tippaa välillä kun elimistö kuivui. En kyennyt olemaan seuraksi joka taas harmitti miestä niin kovasti että sain lähtöpassit. Muutin äitini luokse kuukaudeksi ennenkuin sain oman asunnon. Alkuun olin kovin itkuinen ja sekaisin miten selvitä kaikesta yksin. Olin kuitenkin onnekas kun minulla oli mahtava tukiverkosto jotka auttoivat surutyössä.
Paras neuvo on että ota itsellesi aikaa. Sinulla on hyvin aikaa järjestää asiat itsellesi ja vauvalle kuntoon ennen synnytystä. Itke kun itkettää, naura kun siltä tuntuu mutta jätä stressi pois. Selviät kyllä. Hormoonit varmasti sekoittavat pakkaa ohella :) joka saa asiat tuntumaan ajoittain mahdottomilta.
Kun saat lapsen syliisi niin mikään ei ole enään mahdotonta. Äidin rakkaus on niin vahva että menet läpi harmaan kiven tarvittaessa.
Tyttäreni on nyt puolitoista vuotias ja nyt lapsen isä haluaisi olla lapsen elämässä. Mikä on mielestäni hienoa että lapsella on isä. Mietityttää tietenkin että kauanko tällä erää meinaa pysyä kuvioissa vai meinaako kadota taas kun tulee haasteita. Itse en halua edes nähdä koko miestä ja haluaisin poistaa hänet omasta elämästäni mutta sitä en tietenkään täysin voi tehdä kun on yhteinen lapsi. Hän saa tavata lastaan mutta valitettavasti en vielä kykene olemaan hänen kanssaan tekemisissä. En ole katkera, se ei auta ketään. Kommunikointia meillä ei ole lainkaan minkä lapsi varmasti alkaa kohta huomaamaan. Kaikki hoidetaan käräjien kautta mikä on lapselle kaikista huonoin vaihtoehto. Kun ei ole muuta reittiä käsitellä asioita niin taitaa se olla ainoa vaihtoehto kuitenkin, valitettavasti.
Kenties aika auttaa myös tuohon komminikoinnin paranemiseen että voisimme olla yhteisymmärryksessä lapsen kasvatuksesta. Hän on narsisti joten haastetta riittää.
Hirmuisesti tsemppiä sulle!
Ota kaikki irti pienestä ihmeestäsi :)
Melkein unohtui...
Otin neuvolassa asian puheeksi ja sieltä suositeltiin että kävisin juttelemassa neuvola psykologin kanssa. Alkuun koko ajatus kuulosti hölmöltä mutta varasin ajan ja vuodatin kaiken pois. Kerta riitti sain koottua itseni :) ja täytyy myöntää että se auttoi jatkamaan.
Hei, älä murehdi, parempi että hän lähti nyt kuin vasta sitten kun lapsi juuri kiintynyt. Minun mieheni lähti ja jätti monta pientä jälkeensä jo toistamiseen. Kun miehellä on seksi tärkeämpää kuin mikää muu ja itsekäs luonne niin silloin hän lähtee vaikka tekisit mitä. Se on luonne jota et voi muuttaa. Muista olet kohta äiti ja ansaitset kunnioitusta, älä syyllistä itseäsi toisen itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä kantaa vastuu. Pää pystyy ja nauttimaan odotuksesta, vaikka minulla oli odottaessa mies olin silti henkisesti yksin ja hyvin meni. synnytys-salissa hänestä ei ollut mitään apua, katsoi telkkaria ja vedenkin sain tuskissani itse pöydältä ottaa.
iloista odotusta :-)
Heip, asioilla on taipumus selvitä, rohkeutta pyytää ja vastaanottaa apua sekä tukea. Et ole yksin! mulla kävi samoin tosin siitä on jo aikaa poika 19 v ja kaikki on hyvin!
Oon kaks lasta odottanut ja synnyttänyt yksin. Onneks on jonkinlainen tukiverkosto ollut, ja neuvolan kautta aikoinaan sain apua perhetyöntekijöiden muodossa. Nyt lapsilla (5 ja 3v) on tukiperhe jossa käyvät kerran kuussa viikonloppuna. On ollut kyllä suuri siunaus! :) Pohjalta ei oo suunta ku ylöspäin! :)