yksinäiselle tuskallisin viikonaika. Mitäs aiotte tehdä?
Ja taas viikonloppu
aurinko paistaa
29631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lepoa, väsyttää. Olisi kiva lähteä jonnekin, mutta en tiedä jaksaako, kun on ihan poikki siivouksista, kaupassa ravaamisesta, leipomisesta ja ruoanlaitosta uuh. Voisi vaan kävellä jollekin terassille kuuntelemaan kitaransoittoa ja pyörähtämään muuta tanssi jonkun kanssa ja katselemaan kaunista kesäiltaa.
Vaimoni lähti toisen miehen matkaan keväällä. Oltiin yhdessä lähes 30 v. Nyt yksin. Ei ketään kaveria tai ystävää. Koulukavereistani yksi hukkui, toinen kaveri kuoli yllättäen sydäriin. Se kolmas ja viimeinen kaverini on tullut rapajuopoksi, vaikka yritinkin häntä saada jalkeille jo vuosien ajan. Varmaan hän kohta vaihtaa hiippakuntaa.
Ei ketään, kenen kanssa voisin purkaa ahdistustani, ei ketään, joka kuuntelisi murheitani. Toinen koiristani piti lopettaa 12 -vuotiaana, sillä oli keuhkosyöpä. Onneksi sentään vielä toinen koira on seuranani. Mutta kaipaan silti myös ihmisten seuraa.
Otan ehkä aurinkoa. Ehkä grillaan. Käyn poimimassa mustikoita, pakastan ne talven varalle. Siivoan kaappeja. Teen pientä pintaremonttia omakotitalossani, remontoitavaa riittää. Katson televisiota. Käyn saunassa. Otan kaljat. Pesen pyykkiä. Soittelen tai käyn lasteni luona. Selailen tätäkin palstaa. Itken ja masennun lisää...
Huh, ? ja vielä kerran huh ! ei voi muuta sanoa, mutta onhan hieno ilma, kesä ja koira sinulla. Hyvin sulla riittää kuitenkin energiaa ja tekemistä, joten eiköhän se jonkun verran auta...joo huonoa lohdutusta tiedän, mutta ei tämä elämä aina niin herkkua ole. Minä olen syönyt liikaa tummaa suklaata ja taitaa tulla päänsärky, en saisi sitä syödä, mutta minkäs teet, se auttaa hyvin alakuloon ja nostaa serotoninitasoa paremmin kuin mikään muu, tälläiselle lääkkeettömälle paniikkihäiröiselle ainut apu mielialan kohenemiseen :) Niin, minulla on oikeasti paniikkihäiriö, en muuten istuisi tässä koneella yksinäisyyspalstaa selaamassa :D
Onneksi se paniikkihäiriö ei taida olla sieltä pahimmasta päästä, kun kerran pystyt hoitamaan kaikki ulkona käymiset ilman lääkkeitä.
Niin, en tarvitse lääkkeitä tai en usko niihin tai mielestäni olen nähnyt niiden niin heikosti sopivan kenellekään. No, toisille toimii lääkkeet itse olen käyttänyt toisenlaisia hoitometodeja kuten siedätyshoitoa. On ollut aikoja, kun minun oli vaikea lähteä kauppaan tai yleensä pois kotoa. Nyt voin jo vapaasti kulkea,....tai en nyt ihan, on tiettyjä paikkoja, joissa paniikki iskee ja joita edelleen joudun välttelemään. Paniikkihäiröinen yrittää tehdä elämänsä mahdollisemman yksinkertaiseksi välttääkseen paniikkia.
Suuret muutokset aiheuttavat stressitilanteen ja helposti laukaisevat paniikin. Pahimmillani mietin elokuvateatterissa, kun ovet suljettiin ja valot sammutettiin ja aloin tuntea ahdistusta ja kauhua miten pääsen sieltä pois. Ihmettelin miten ihmiset istuivat niin rennosti tuoleissaan :) Suljetut paikat ja autiot metsäiset pelkkää tietä ja peltoa silminkantamattomiin tai erämaa aiheuttaa minussa paniikin. Minun pitää asua keskellä kaupunkia tai taajamassa, että koen olevani turvassa. Tälläinen hullu minä olen :D
Rauhoittava, turvallinen ymmärtävä ihminen on auttanut minua selviämään paremmin. Vaikea ymmärtämätön ihminen aiheuttaa suurta stressiä ja vaikeuttaa tilanteen hallintaa ja sairaus pahenee. Minulla on turvallinen ihmissuhde, jossa minun on turvallinen olla ja se on helpottanut paniikkihäiröongelmaani. Nyt tuli avauduttua asiasta, jota olen joutunut vuosikaudet salaamaan ja josta en ole kehdannut puhua. Nykyään sanon jo rehellisesti, että minulla on paniikkihäiriö. Minusta on ikävää, että siihen suhtaudutaan kuin olisin mielenvikainen tai idiootti tai sitten jotenkin arka ja olematon vaikka itse en oireisiin ole voinut juurikaan vaikuttaa.
hei lopeta tai kohta mäkin itken
Jeps, sinä '55' olet nyt/vielä aika hyvässä jamassa, kun kuitenkin saat nuo harrasteet toimitettua ja elettyä edes niissä. Taaaaaaatusti kokemuksesi yksinjäämisestä tuolla lailla on kauhean raskas, mutta kiitollista, että toimintakykyäsi olet saanut pidettyä. Siihen varmaan sulla tarvekin kuin ahdistusta ja vihaa kanavoimaan.
Mua niin kenkuttaa, kun asioista huolehtiminen, ns. omat työt, eivät minulta suju, liian usein lamatilaa. Jotkuthan sanovat, että tuska myös ajaa tekemään, se on rakenteellinen lahja sinullakin.
Lottamarilla mielenkiintoinen tiedote tummasta suklaasta, hmmm. Vaikka psyykenvaivoihini minulla kyllä pikku lääkitys menee, niin silti yritän taas muistaa tuon tummasuklaan. Olen kyllä ihastunut yhteen lidlin myymään. Tänäänkin vain olen ollut niin töööt ja vain sisällä, etten saanut liiterissäkään käytyä, vaikka olis tuo suklaan haku ja muuta. Jospa huomenna. Kyllä on jännä kokemus siis sulla yksilöllisesti siitä suklaasta!
Lähden metsään--> mustikkaa poimimaan, olen 52v nainen, jos joku halua mun kanssa ja tietää missä mustikkaa on
Loma loppuu virallisesti huomenna. Viikonloppuna aioin treenata ja lenkkeillä. Tarkoitus saada talven aikana saada pidettyä lihaskunto samana kuin nyt, mutta saada kymppitonni alle 36 min nyt 38min 18sek. Prätkällä täytyy käydä vetää viimeinen pitkä reissu sunnuntaina. Tjaa ehkä vois myös yrittää löytää jostain sopivan tien pätkän ja ajaa kesän kovimmat luvut, en kehtaa sanoo paljon on täl hetkel kovin vauhti ollu tänä kesänä. Olympialaisia luultavasti tulee kateltua joku tunti.
Kohta saunaan sen jälkeen terassille jospa siellä kohtaisin "lottamarin" tai jonkun muun yksinäisen naisen.Jos terassilla ei tärppää niin sitten yökerhoon. Olutta pitää ottaa kohtuudella kun huomenna olisi heinätöitä. Kyllähän yksinäiselläkin tekemistä riittää mutta se yksinäisyys ahdistaa ja kaikki tuntuu välillä niin toivottomalta.
Omalla pihaterassilla taidan pysyä, kun ei kuitenkaan samalle terassille osuttaisi heinätyömiehen kanssa :)
Mun on nyt kyllä pakko muuttaa pois kotoa. Vanhemmat rajoittaa liikaa mun elämää. Tänäänkin ajattelin vielä mennä pyörälenkin, mutta he sanoivat, että ei nyt enää viitsi yksin mennä. Ja naapurin alakouluikäiset kakarat ravaa tuolla kadulla monesti vielä kahdentoista aikaan yöllä. Kuka täällä pienellä paikkakunnalla nyt kimppuuni hyökkäisi, eikä ihminen nyt niin säikky voi olla, että omia menojaan rajoittaa. Harmittaa vaan se, että monet ikäiseni ( olen 18) ovat jossain bileissä ja minä en saa enää edes pyörälenkkiä mennä. Joten kysymys: päästäisitkö 18 v lapsesi yksin kello 21.30 pyöräilemään? Jos sinulla ei ole lapsia niin voit kuvitella tilanteen. Arvelen kyllä, että monilla ei ole mitään pyöräilyä vastaan. Ja minua luotettavampaa ei ole, ikinä en ole missään bileissä yms. ollut, enkä välttämättä haluasikaan mennä, mutta tälläistä elämäni kauheaa rajoittamista en siedä.
Ja aina he hokevat, että älä mene yksin sinne yms. Eivätkö he tajua, että minulla ei ole ketään, jota mukaan pyytäisin. Eli sitten en voisi mennä mihinkään. Aina yksin joka paikassa. Ja en minä sitä pelkää, että joku tuolla kadulla kimppuuni hyökkää. Koulussa minua on rääkätty ihan tarpeeksi, se on paha paikka eivätkä nämä läheiset kadut. Hyvä alku viikonlopulle. Täytyy kyllä kohta päästä omaan kämppään, sillä en voi enää elää näin. Tiedän, että vanhempani tarkoittavat hyvää, mutta tämä menee yli.
Hassua on myös se, että kun he puhuvat nuorista niin he ikään kuin sulkevat minut pois, tyyliin nuoret ostivat kaljaa, nuoret ajavat lujaa, nuoret eivät viihdy mökillä jne. Minäkin olen nuori, miksi minun täytyisi leikkiä aikuista, jonka pitäisi paheksua jokaista asiaa, mitä oman ikäiset tekevät. Kyllä minun täytyy olla kiinnostunut nuorten asiosta. Eräs tuttuni käyttää huumeita ja toinen on asunut hyvin nuorena omassa kämpässä, he elävät kyllä aivan eri maailmassa kuin minä. Minä olen täysi-ikäinen ihminen, jota ei voi enää kieltää lähtemästä pyöräilemään. Ja ei tämä pieni kylä, nyt mikään maailman pelottavin paikka ole. En jaksa ja ikäviä asioita on muutenkin tarpeeksi. Olisivat vanhemmat nyt iloisia siitä, että edes jaksan ulkoilla näiden kauheiden yksinäisten vuosien ja kiusaamisen jälkeen. Miksi mun elämä on tälläistä kuin vankilassa olisi. Haluasin nyt edes vähän vapautta, koska kaikki nyt tietävät, että olen luotettava.
Enkä ole muutenkaan ollut missään nuorten jutuissa mukana, aika tylsää elämää tämä on. Tekisi mieli sanoo huomenna vanhemmille, että jos että päästä mua edes pyöräilemään niin lähden sitten kaupunkiin vetämään kännit. Ihan oikeesti ei näin voi jatkua, vanhemmat taitavat olla osa syy yksinäisyyteni. Ei se, että he aina kieltävät menemästä eri tapahtumiin yms. ole ainakaan auttanut minua kavereiden saamisessa. Hassua, että toiset vanhemmat patistavat lapsiaan menemään mukaan kaikkeen ja minua anellaan jäämään kotiin.
Naapurin lapset ajavat vielä tuolla pyörillään ja minä istun täällä sisällä, kun ei mukamas ole turvallista lähteä enää mihinkään. Niin helvetin paha olla. Joskus tulee kuitenkin aika jolloin muutan kotoa pois. Eivät vanhemmat nyt minua vankina täällä voi pitää, eikä Suomi nyt niin vaarallinen maa ole. No, ei nämä asiat ainakaan oloani helpota yhtään. Vielä päivällä oli ihan ok fiilis, mutta nyt taas pudottiin korkealta. Tiedän, että joku olisi alkanut huutamaan, että vittu mä menen pyöräilemään vaikka väkisin, mutta mä en kuitenkaan haluaisi riidelläkään.
No, saivat ainakin minut taas itkemään niin kuin ei olisi tuskaa jo tarpeeksi.
Sori, että valitan tänne. Mutta oli nyt pakko saada puretuksi tää kaikki.
Täysi-ikäisenä saat itse päättää mitä teet, mihin menet, kenen kanssa vaikka olisit koko yön. Miksi kuuntelet ketään, astu ovesta ulos ja mene ja tule takaisin kun huvittaa. Ei sinua aikuisena voi kukaan määrätä enää, karkaa, mene ja elä. Pahinta on jäädä paikoilleen. Olisin minäkin tänään lähtenyt baariin, jos olisi ollut fiilis päällä, ei ketään kieltämässä...vapaus on hieno juttu :)
http://www.youtube.com/watch?v=3CAScv287QA&feature=related
paikoilleen, juuri sitähän sinä koko ajan kuutenkin teet.
Miten niin?
Lopeta toi vitun spammaaminen
Ei sinun tarvitse riidellä eikä uhitella, olet täysi-ikäinen joten on vain ilmoitusluonteinen asia että kerrot vanhemmillesi lähteväsi pyöräilemään. Et olisi velvollinen periaatteessa edes ilmoittamaan menoistasi, mutta se on toki fiksua. Jos tänään tekee mieli pyöräillä niin sano, että lähdet pyöräilemään ja palaat noin klo xx, heippa. Sinun ei tarvitse perustella, puolustella, riidellä tai yhtään mitään, senkun menet.
Aivan oikein. Vanhemmat eivät itse viitsi lähteä pyöräilemään, mutta tuskin kyseessä oli varsinainen kielto? Vanhemmille lapsi on tärkeä, mutta tekevät joskus karhunpalveluksen jos eivät anna toimia itsenäisesti.
Periaatteessa 18-vuotiaan saa häätää ulos vanhempiensa kodista, eli on fiksua ilmoittaa milloin menee ja tulee. Ei kannata käyttää valtaa jos ei samalla ole valmis kantamaan vastuuta.
Aion käydä poimimassa mustikoita, ennen kuin bulgarialaiset kerkee poimia
kaikki... :)
Minä taas odotan puolukka aikaa. Niitä on kiva poimia samalla, kun on jänis metsällä.
Istua netissä ja miettiä elämätarkotusta tai sen tarkoituksettomuutta..
Kumpa joku joskus edes soittaisi tai laittaisi textaria.
Noniin, nyt laitoin sulle textarin - biip biip. "Lähdetkö pyöräilemään, upea sää?"
Inhoan tätä kuumuutta! En halua mennä ulos hikoamaan niin fyysisesti kuin henkisesti kun nolottaa olla aina yksin... Inhoan kesää, tulisipa jo syksy! Ei näin rumakroppainen voi mennä edes rannalle tai ottaa aurinkoa.
Ainakin semmosilla rannoilla missä on vähän enempi ihmisiä on kyllä monenlaisia läskejä seassa ja samoin yksin olevia. Tuskin siis kukaan kiinnittäisi pahemmin huomiota.
Mene rannalle tarpeeksi syrjäselle niin ei ihmiset näe.
Huomenna on edessä paluu töihin, joten olen ottanut kaiken irti koko kuluneesta viikosta. Onneksi kesä ei lopu vaikka loma loppuukin, ja sitä lomaakin on vielä jäljellä vähän myöhemmin käytettäväksi.
On tullut reissattua, täytettyä pakastinta mansikoilla ja mustikoilla, istuttua kuohuviinipiknikillä, katseltua salamointia ja paljon muuta. Ja ihastuttua. Ainoa huono puoli on ollut kesän kylmyys ja sateisuus.
Yksinäiselle viikonloppu saattaa olla todella vaikea paikka.
Normaalin työviikon kestää, koska ei tarvitse olla koko päivää yksin ja töissä on sen verran tohinaa etteivät ajatukset pääse liikaa harhailemaan.
Viikonlopustakin perjantain ja lauantain kestää jos on jotain puuhaa kaverien kanssa, mutta sunnuntai... Kaikki kaverit ja ystävät viettävät sunnuntain perheidensä ja tai puolisoidensa kanssa.. Sunnuntaina tuntuu että on todella yksin.. Kaupungilla näkee kuinka pariskunnat viettävät yhdessä aikaa ja keskittyvät kiireettömästi toisiinsa.
Mitä tekee kaltaiseni yksinäinen?? Katsoo vieraita pariskuntia kadehtien, toivoen itselleen jotain samaa..
Joo, mä ikisinkku olen ratkaissut ulkonakulkemisten aikataulua niin, että vältän varsinaista lenkkiä ja oleilua ulkoilualueilla nimenomaan viikonloppuisin. Silloin siellä ei oo kivaa. Siellä on ihan eri näköiset ihmiskokoelmat, ja heitä on paljon, kuin mitä arkipäivinä. Kuljen mieluummin arkisin.
Ulkoiluväylillä on arkisin kivan väljää, saa niinku rauhan. Rauhan myös siltä, ettei tarvii seurata kun toisilla on toisensa.
Sinkut taitaa enempi liikkua arkena. Ja ainakin me työelämästä poissa olevat. Niin kantsii tehdä. Pitää vaikka siivous- ja pyykinpesupäivää la-su.
Yksi kirjoittaaa olevansa "rumakroppainen" ja toinen alkaa puhua "kaiken maailman läskeistä". Onko ihan oikeasti niin, että vain lihavat voivat olla / ovat mielestään rumia? Mitäpä, jos kirjoittaja tarkoittikin olevansa niin luiseva ja kurttuinen, ettei siksi kehtaa mennä rannalle.
No, terveiseni kirjoittajalle kuitenkin: olet sitten minkälainen tahansa. mene sinne rannalle kaikesta huolimatta, jos se muuten tuntuu sinusta hyvältä. Kommenttini tarkoitus ei ollut arvostella sinua, vaan lähinnä ihmisten yleistä ajatusmaailmaa.