että jos hän olisi kuulunut elämääni, olisin sittenkin voinut vain pahoin. Miksi en nähnyt sitä aikaisemmin? Mitä se kaikki oli? Sittenkin vain ihailua? Tai omaa itsekästä halua saada juuri häneltä tukea ja turvaa?
Se oli väärää tulkintaa omista tunteista. Tunne joka syntyi aina kun hän oli poissa...kaipaus..ja kun hän oli läsnä....pakokauhu... Ristiriitaista.
Näin muutamana päivänä en ole koskaan ollut niin kuohuksissa ja tuntenut tukehtuvani...vain kun näen hänen kirjoittavan asioita, joita ei mielestäni pitäisi kirjoittaa...Se ei ole vastuuntuntoisen ja fiksun ihmisen tekemää. Vaan ihmisen, joka haluaa kohahduttaa, elää ympäristön reaktioista. Tajuan nyt olleeni tässä hänen ansassaan liian kauan.
Jos hänellä olisi ollut mitään inhimillistä tunnetta missään vaiheessa, hän olisi toiminut toisin.
Olen kiitollinen hänelle siitä, että hän raotti hetkeksi minulle maailmaansa, jossa hän elää. Minä en kuulu sinne. Se on tunteeton, levoton, vaikka muuta kirjoittaa. Hän rakastaa olla ihailun kohteena. Hän löytää tukijansa, minä en sitä pysty hänelle antamaan. Missään muodossa. Koska minä olen minä. J
Ehkä hän löytää paikkansa. Ikuinen seikkalija :) Tiedän, että olen kohdellut häntä huonosti, mutta se johtuu omista ristiriitaisista tunteistani hänen persoonansa ristiriitaisuutta kohtaan.
Se oli väärää tulkintaa omista tunteista. Tunne joka syntyi aina kun hän oli poissa...kaipaus..ja kun hän oli läsnä....pakokauhu... Ristiriitaista.
Näin muutamana päivänä en ole koskaan ollut niin kuohuksissa ja tuntenut tukehtuvani...vain kun näen hänen kirjoittavan asioita, joita ei mielestäni pitäisi kirjoittaa...Se ei ole vastuuntuntoisen ja fiksun ihmisen tekemää. Vaan ihmisen, joka haluaa kohahduttaa, elää ympäristön reaktioista. Tajuan nyt olleeni tässä hänen ansassaan liian kauan.
Jos hänellä olisi ollut mitään inhimillistä tunnetta missään vaiheessa, hän olisi toiminut toisin.
Olen kiitollinen hänelle siitä, että hän raotti hetkeksi minulle maailmaansa, jossa hän elää. Minä en kuulu sinne. Se on tunteeton, levoton, vaikka muuta kirjoittaa. Hän rakastaa olla ihailun kohteena. Hän löytää tukijansa, minä en sitä pysty hänelle antamaan. Missään muodossa. Koska minä olen minä. J
Ehkä hän löytää paikkansa. Ikuinen seikkalija :) Tiedän, että olen kohdellut häntä huonosti, mutta se johtuu omista ristiriitaisista tunteistani hänen persoonansa ristiriitaisuutta kohtaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
On se kyllä ihanaa, että asiat ja tunteet selkiää palstapaukkeesta. Antaa ukkosen jylistä, se raikastaa ilmaa.
Mitäs sanotte, no sanokaa: Ristiriitainen, tunteeton, levoton ihailun kohde. On ihanaa olla sellainen, ja vain kenenkään tukematta.
Sanos muuta, tunteet...tunteet. Ei kannata yrittää tiivistää tekstiä, koska et voi tietää mitä tarkoitan :)
Ja sinäkö ap luulet tunnistavasi täältä aivan varmasti jonkun tekstejä? Huh huh. Siltäkö pohjalta sitten vedät noin rankkoja päätelmiä jostakin ihmisestä? Se on todella typerää, jos nyt hieman itsekin asiaa mietit..
Joo en täällä, vaan muualla. Ja siitä olen helpottunut ja kiitollinen.
Miten niin rankkoja? No ehkä ne on sitä sun mielestä, ne ovat minussa heränneitä tunteita hänestä.
No miksi sitten avaudut tänne? Jos todella väität jotakin ihmistä mm. tunteettomaksi, niin kyllä se kuule aika rankkaa on. Tämä on taas näitä aloituksia, joiden katkeraa tarkoitusta me muut lukijat voimme vain ihmetellä.
No juuri siksi. Koska en tiennyt hänestä mitään. Oli vain tunne.
Ei tämä sulle ollut tämä aloitus.
Aivan eli ensin hutkitaan ja sitten hutkitaan vielä lisää :)
joko jyrisee
Ei taida olla suurta eroa teidän maailmoissanne
On on, täydellisesti eroavat toisistaan,
Hän on ratkaisunsa tehnyt ja vapauttanut samalla minut jostakin mystisestä. Olen sen hänelle kertonut.
Ikävä olla ristiriidassa omien tunteiden kanssa, kun on hyvä olla ja ei ole hyvä olla. Toisen kanssa on helppo olla, kun hyväksyy hänet vikoineen päivineen, mutta terve itsekkyys on tarpeen siinä, että mitä hänessä ja hänen käytöksessään sulattaa ja mitä ei. Eli mikä on oikein ja väärin ihan omaa itseä kohtaan. Lopussa kerroit kuitenkin kohdelleesi häntä huonosti, ehkäpä "metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan" Ehkä sinunkin on katsottava peiliin, ehkäpä hän ei näyttänytkään sitä todellista itseään, kun huomasi miten häntä kohtelet.
Olet oikeassa. Näin se on. Mutta mennyt mikä mennyt. Mutta tässä tapauksessa ei odotukset koskaan kohdanneet. Missään mielessä. Kun elää elämää ilman kulissia, on paljon helpompi olla avoin ja luotettava.
On otettava opiksi ja kasvettava.
http://www.youtube.com/watch?v=BLZ0NgVXpF8
Tämä on sitä mistä minä pidän.
Voi, ymmärrettkö, miten sitä voi ihminen olla vapautunut kun lopultakin ymmärtää kaiken.... Toivon sitä kaikille.
Enkä katkerana, kuten joku lukija tuolla tulkitsi. Hän saa elää nyt sitä elämää jonka hän on halunnut ja siihen varmasti pystyy.
Olen vain hyvin helpottunut.
Ei kai tämä liittynyt tuohon FB-vuodatusketjuun?
Ei, vaikka siellä vastasin. Mutta kun tarkemmin ajattelen niin on taas ollut jollakin sama tilanne päällä.