Viime yönä olympia-avajaisia katsellessani mietin ylpeyttä, johon kimmoke tuli täältä palstalta (elisakettu).
Monilla meistä kehitystarina alkaa pohjalta - eli ollaan äkkiä elämän tilanteessa, josta ei enää pääse eteenpäin muuten kuin alkamalla henkisesti uudelleen kehittyä.
Monet tämän läpikäyneet muistavat kyseisen pääpisteen/hetken elämässään erittäin selvästi; kuin shokissa olevat. Se on hetki, jossa ei ylpeyttä ole pätkääkään. Se on hetki, joka määrittelee uudelleen sen, mitä olemme.....koska mikään vanha ei enää toimi. Siinä hetkessä on läsnä suuri nöyryys ja siitä hetkestä kasvaa moni hyvä asia, jotka kantavat läpi elämän.
Mielestäni "oikeamielinen" ylpeys kasvaa nöyryydestä. Eli tuosta hetkestä, jossa ihminen on pohjalla. Samoin siinä hetkessä muuntuu moni piirre pysyvästi; huolimatta siitä, mitä ne ovat ennen olleet. Mm. turhat minän defenssit katoavat.
Kaikki tätä eivät koskaan koe. Mutta ne, jotka kokevat muistavat sen koko loppuelämänsä. Se on etuoikeus.
Monilla meistä kehitystarina alkaa pohjalta - eli ollaan äkkiä elämän tilanteessa, josta ei enää pääse eteenpäin muuten kuin alkamalla henkisesti uudelleen kehittyä.
Monet tämän läpikäyneet muistavat kyseisen pääpisteen/hetken elämässään erittäin selvästi; kuin shokissa olevat. Se on hetki, jossa ei ylpeyttä ole pätkääkään. Se on hetki, joka määrittelee uudelleen sen, mitä olemme.....koska mikään vanha ei enää toimi. Siinä hetkessä on läsnä suuri nöyryys ja siitä hetkestä kasvaa moni hyvä asia, jotka kantavat läpi elämän.
Mielestäni "oikeamielinen" ylpeys kasvaa nöyryydestä. Eli tuosta hetkestä, jossa ihminen on pohjalla. Samoin siinä hetkessä muuntuu moni piirre pysyvästi; huolimatta siitä, mitä ne ovat ennen olleet. Mm. turhat minän defenssit katoavat.
Kaikki tätä eivät koskaan koe. Mutta ne, jotka kokevat muistavat sen koko loppuelämänsä. Se on etuoikeus.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Omalla kohdallani tämä hetki oli se, jolloin ensin menetin kaksoisveljeni onnettomudessa, josta itse selvisin juuri ja juuri...ja heti perään miehen, jonka kanssa olimme jo hääpäivänkin sopineet. Olin äkkiä ilman tulevaisuutta ja jouduin umpikujaan, josta irtiotto oli vaikeaa. Jokainen päivä oli yhtä tuskaa. Aloin juoda helpottaakseni oloani - niin tekevät kai hyvin monet. Join paljon lyhyessä ajassa ja nuorena naisena, jolle kaikki tällainen oli outoa en osannut pitää varaani. Pian ajauduin yhteen miehen kanssa, joka kävi minuun kiinni väkivaltaisesti eräänä iltana. Suutuin siitä mielettömästi ja melkein tapoin tuon miehen - on minun onneni, että ase, jonka sain käteeni hajosikin iskuni voimasta.
Sen aamuyön istuin yksin sängylläni ja mietin; mitä helv*ttiä minulle oli tapahtumassa. Vihasin ja pelkäsin itseäni väkivaltasuuteni ja alkoholiriippuvuuteni takia.
Siitä alkoi kehityskertomukseni. En voi katua sitä, koska ilman näitä hetkiä en olisi sitä, mitä nyt olen.
Joku joskus kysyi tällä palstalla, mikä on minun tarinani - vastasin, että kerron joskus....no tässä se nyt oli.
Ja, arvaa mitä, en usko sanaakaan tuota hölynpölyä, jota taas mielikuvituksissasi olet luonut. Montako tälläistä "traagista elämäntarinaa" sinulla mahtaakaan olla takataskussasi.
No, tämä on mun elettyä elämääni. Jos se on sun mielestäsi hölynpölyä, se ei ole minulta pois, eikä tee elämästäni tyhjää. En sitä siihen sulle uskokappaleeksi kirjoittanutkaan.... Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ole onnellinen, ettet ole joutunut kokemaan samoja asioita.
Tuo kohta elämässäni oli kuitenkin se hetki, jolloin kaikki muuttui ja vieläpä kahteen kertaan.... Elämässäni on tapahtunut paljon ennen tuota ja vielä enemmän noiden tapausten jälkeen.
Narsistihan ei tunne empatiaa ja selittää tyhjän kohtansa just noin. "Sä valehtelet". Kokemusta on.
Jaa vai niin. No, entä se narsisti, joka valehtelee suut ja silmät täyteen ja kehittelee näitä traagisia tarinoitaan, joka tätä kautta toimii hänen lähteenään saada empatiaa, sympatiaa, huomiota ja ihailua siitä miten paljon hän on joutunut kestämään ja miten vahva ja hieno ihminen hänestä siksi on kasvanut??
Kerro mielummin mistä sinulla ei olisi kokemusta. Minulla ei paskaakaan ole kokemusta muusta kuin näistä paskapuhujista, luonnehäiriöisistä, joita elämäni aikana on vähän turhankin paljon tullut vastaan. Vasta nyt aikuisena olen ruvennut ymmärtämään, että näitä todella oikealla tapaa olevia ylpeitä nöyriä on todella vähän ja onneksi yhden tälläisen olen saanut elämässäni kohdata ja häneen tutustua, enkä lakkaa ihmettelemästä hänessä sitä nöyrää vaatimattomuutta, joka kumpuaa hänen rehellisyydestään ja aidosta itsensä tuntemisesta ja terveestä itsensä arvostamisesta ja ylpeydestä siitä mitä hän on sellaisena kuin on. Hänessä on sitä oikeamielistä nöyrää ylpeyttä, jota minä ihaillen kateellisena hänessä ylöspäin saan katsoa.
Narsistihan kääntää kaiken, eikä ota mitään vastaan uskoo mielummin omiin valheisiinsakin ja syyttää ja suuttuu, kun hänelle yrittää totuuksia tuoda esille. Tämäkin on tuttua joo.
"Narsistihan kääntää kaiken, eikä ota mitään vastaan uskoo mielummin omiin valheisiinsakin ja syyttää ja suuttuu, kun hänelle yrittää totuuksia tuoda esille. Tämäkin on tuttua joo. "
Tuo sopii sinuun aivan täydellisesti.... Koska aiot tehdä tuolle jotain?
Sinua nyt todennäköisesti haittaa tässä tämä aihe, jonka päälle et pinnallisena ymmärrä mitään. Mutta ei sinun tarvitse tähän osallistua millään muotoa - ei se pakko ole. Voit loistaa jollakin kopioimallasi jutulla toisaalla ja vaihtaa taas vaihteeksi vaikka nimimerkkisi....
Sinä et mitään aitoa ja oikeaa havaitse, vaikka kompastuisit siihen. Vuorovaikutushäiriösi on sitä luokkaa....välillä myönnät häiriön olemassa olon ja sitten taas kiellät - kumpihan nyt on vuorossa?
"Vasta nyt aikuisena olen ruvennut ymmärtämään, että näitä todella oikealla tapaa olevia ylpeitä nöyriä on todella vähän ja onneksi yhden tälläisen olen saanut elämässäni kohdata ja häneen tutustua, enkä lakkaa ihmettelemästä hänessä sitä nöyrää vaatimattomuutta, joka kumpuaa hänen rehellisyydestään ja aidosta itsensä tuntemisesta ja terveestä itsensä arvostamisesta ja ylpeydestä siitä mitä hän on sellaisena kuin on. Hänessä on sitä oikeamielistä nöyrää ylpeyttä, jota minä ihaillen kateellisena hänessä ylöspäin saan katsoa."
VASTAUS.
Ja, arvaa mitä, en usko sanaakaan tuota hölynpölyä, jota taas mielikuvituksissasi olet luonut. Montako tälläistä "traagista elämäntarinaa" sinulla mahtaakaan olla takataskussasi.
Sopii se sinuunkin, jos minuunkin, koska olet yhtä jääräpää, etkä näe itsessäsi olevaa vääränlaista nöyryyttä ja ylpeyttä. Minä sentään myönnän ja tiedostan omat heikkouteni ja vajavuuteni, kun sinä vastaavasti yrität peitellä omiasi vaikka kilometrien päähän loistaa oma epävarmuutesi.
En tarvitse mitään kopioituja juttuja minulla on omatkin aivot ja kokemusta varmasti yllinkyllin, lähinnä naurattaa välillä noiden linkkien naiivit jutut, mutta tarkentaakseeni omaa näkemystäni esmes sinulle jääräpää joudun niitäkin joskus käyttämään, koska olet niin opportunismi että ellei ole todellista painettua faktaa näyttää sinulle niin et usko.
Milloin olet ajatellut alkaa ajattelemaan omillakin aivoillasi, etkä vaan ime kaikkea totuutena mitä kirjallisuudessa sinulle totuutena kerrotaan?
Minä havaitsen paljonkin aitoa ja se nimenomaan tuleekin minun herkkyyteni seuraksena, että osaan erottaa aidon ja valheen. Minä en ole täydellinen ja osaan sen myöntää toisin kuin sinä, joka et myönnä vaikka pää pölkylle laitettaisiin.
Olen sama eilen, tänään ja vastaisuudessa, vuorovaikutustaitoni on täysin kunnossa, kunhan ei vastassani ole kallio jonka läpi on mahdoton päästä.
Sinä et ole löytänyt itseäsi, et ole nyörä, etkä edes osaa olla aidosti ylpeä siitä mitä olet. Olet valunut sinne kuoppaan takaisin ja vain luulet, että olet "valaistunut", ehei..sinulla ei ole hajuakaan siitä kuka tai mikä olet, et tunne itseäsi, olet kaiken lukenut kirjoista ja opetellut asioita ulkoa, mutta käytännössä et osaa niitä elää ja toeuttaa. On eri asia puhua kuin elää elämää. Sofisti Kallikles sanoo Sokrateelle näin:
"Onhan filosofia miellyttävä harrastus, Sokrates, jos sitä harjoittaa kohtuullisessa määrin ja sopivassa iässä; mutta jos sen parissa askartelee tarpeettoman pitkään, se pelkästään turmelee. Ihminen voi olla lahjakaskin, mutta jos hän harjoittaa filosofiaa liian vanhaksi asti hän jää pakostaki tietämättömäksi kaikista niistä asioista jotka täytyy tietää, jos aikoo kehittyä täysimittaiseksi ja arvostetuksi kansalaiseksi. Hän ei tunne kaupungin lakeja eikä kieltä jota ihmisten yksityisessä ja julkisessa kanssakäymisessä sopii käyttää, ei tiedä mistään inhimillisistä nautinnoista tai tarpeista tai ylipäätään ihmisluonnosta...
Mutta kun minä näen vanhemman miehen yhä harrastavan filosofiaa, koska hän ei osaa luopua siitä, niin sellainen mies ansaitsisi piiskaa. Sillä vaikka hän olisi lahjakaskin, hänestä tulee pakostakin kuten sanoin epämiehekäs, kun hän pakenee keskuspaikkoja ja toreja joilla miehet - kuten runoilija sanoo - kasvavat täyteen mittaansa, ja sen sijaan piiloutuu loppuelmäkseen johonkin nurkkaan jossa sitten kuiskailee kolmen tai neljän nuorukaisen kanssa, sanomatta koskaan mitään rohkeaa, suurta, vapaan miehen arvolle sopivaa"..
"Minä sentään myönnän ja tiedostan omat heikkouteni ja vajavuuteni..."
Ai niinkö??!!!...ja tuon lauseen päälle satoja kirjaimia, joissa kehut itseäsi - tietenkin alentamalla minua (niinhän narsisti tekee). Et SANALLAKAAN puhu heikkouksistasi tai vajavuuksistasi....minun heikkouteni ja vajavuuteni sen sijaan uskottelet tuntevasi paremmin kuin omasi...Mutta entä jos ne minussa vain sinulle "näkyvät" heikkoudet ja vajavuudet ovatkin niitä, joita minuun itsestäsi ulkoistat/projisoit - joiden olemassa oloa et itsessäsi kestä/halua nähdä/häpeät?
Se silti on ymmärrettävää, että käyt loukkaamaan minua. Niin narsisti aina tekee heille, joita ei saa hallintaansa. Olen sinulle ollut (ja olen vastakin) se kallio, josta et läpi mene. Siinä olet oikeassa. Manipulointisi ei minuun tehoa. Siitä tunnistaa myös aidon, rajatun ihmisen - narsisti ei kykene murtamaan.
"koska olet niin opportunismi että ellei ole todellista painettua faktaa näyttää sinulle niin et usko."
Se on opportunisTi, kun puhutaan henkilöstä...;) - tiedoksi vaan......ja toisekseen, ei ole kyse siitä, mitä tai mihin minä uskon, vaan siitä, mihin SINÄ PERUSTAT NAURETTAVAT VÄITTEESI. Kun joskus tajuaisit sen, ettet pysty minua manipuloimaan, enkä käy MITÄÄN kilpailuja kanssasi, niin kirjoittelusuhteemme muuttuisi dramaattisesti.
---ellei ole todellista painettua faktaa näyttää sinulle niin et usko---
Lottis, juuri tuo on ongelmasi; uskomaan pakottaminen! Jos toinen ei jaa näkemystäsi jostakin asiasta, on sinun aivan turhaa yrittää väkisin saada muutettua toisen mielipide. Voit ainoastaan perustella omasi. Mikä ihmeen yksimielisyyden vaade tällä narsistien palstalla on olemassa? Sinäkö sen aina määrittelet, mikä on totta ja mikä ei?
Näytä minulle missä kehun itseäni? Osoita se tuosta tai muusta kirjoituksistani, en ole kehunut itseäni vaan jos se sinun mielestäsi onkin ollut kehumista on se vaan sitä, että et kestä sitä, että joku voi nähdä itsessään jopa hyviäkin puolia kaikesta ulkopuolisesta mitätöinnistä huolimatta. En ole snua alentanut, olen vaan tehnyt huomioitani ja jos et kestä kritiikkiä niin se on sinun ongelmasi, minä kyllä kestän sinun kritiikkisi olen pahempaakin sietänyt.
En minä projisoi omia heikkouksiani sinuun, enkä näe sinua ollenkaan samanlaisena kuin itseäni, minä olen itsepäinen sen myönnän, mutta minusta ei ole samaan jääräpäisyyteen kuin sinä, minä osaan luovuttaa ja myöntää, jos olen väärässä sinä et. Minun ei tarvitse hävetä itseäni muut tekevät sen puolestani, sillä minä olen vapaa jo tuosta vääränlaisesta häpeästä, jota en viitsi taakka mukanani kantaa. Olen onneksi siitä vapaa. Häpeän itseäni tottakai, jos oikein pahasti nolaan itseni jossain julkisella paikalla, jossa tuhat silmäparia tujottaa jos helmat korvissa makaan esmes lattialla nurinpäin. No, onneksi suurin osa ihmisistä on inhimillisiä ja osaavat itsekia asettua kaatujan asemaan....onneksi en kaatuile korkeissa koroissakaan helposti :)
Miksi otat aina kaiken loukkauksena tai manipuloimisena? Huomaatko kuinka varautunut ja ennakkoluuloinen sinä olet ja sitten syytät minua, että manipuloin ja kilpailen kanssasi. Minulla ei ole mitään tarvetta kilpailla kanssasi ja ihmettelenkin sitä miksi sinun kanssasi joudun käymään aina tätä samaa keskustelua, että meillä olisi joku kilpailu? vaan kun ei ole! Enkä manipuloi sinua, se on sinun harhakuvitelmasi. Pattitilanne johtuu pelkästään sinun ennakkoasenteesta sanon mitä tahansa sinä hanaat vastaan.
Saat minun puolestani olla vaikka vuori minä en kierrä enkä kiipeä, ole ja pidä pääsi. Vuori ei ole sama kuin rajattu ihminen hölmö. Sinä et ole rajannut itseäsi, sinä olet estänyt pääsyn vuorelle vyöryttämällä sieltä alas tuhkaa ja tulikiveä.
Minulla on kerran ollut tuollainen vuori elämässäni jonka juurella seison ja mietin kierränkö vai kiipeänkö, mutta tajuttuani että se on liian vaikea ja vaarallinen käännyin ja jatkoin tasaisempaa tietä ja olen luvannutkin itselleni jos eteeni tulee vuoria, niin en lähde toista kertaa valloittamaan niitä sillä siinä ei ole mitään järkeä.
Nöyryyteni ja ylpeyteni on siinä, että tunnistan omat rajani, heikkouteni, vahvuuteni ja osaan olla rohkeasti sitä mitä olen.
Kurimus, oletko varma että tuo on minun ongelmani ettei se vaan olisikin juuri se sinun ongelmasi,..mieti tarkkaan ennenkuin vastaat. Kaikissa käymissämme keskusteluissa on selkeä linja - minä sanon ja sinä kumoat ja väität, että; "ei asia ole niin sinun pitää luopua tuosta hölynpölystä, et tiedä asiasta mitään, minä olen oikeassa ja minulla vain on oikea tieto"
Jos olisi aikaa ja mahdollisuus voitaisiin kelata joka ainoa keskustelu ja nähdä, että ensinnäkin asiat lähtevät aina rönsyilemään ja lopulta ne ovat aivan asian vierestä kuin mitä alunperin oli tarkoitus, kiitos sinun.
Sinä määrittelet sen mitä minä olen, mitä en saa olla, mitä minun tulee olla ja miksi minun en saa tulla and so....
"Näytä minulle missä kehun itseäni..." (itseasiassa vastasin jo tuohon edellä)
Et muuta teekään kuin kehut itseäsi, jos tiedostasit ongelmasi, ei sinulla olisi sitä. Muistathan?
:)
Siis niikuin minkä olen väittänyt sinun ongelmaksesi, paitsi narsismin?
""ei ole kyse siitä, mitä tai mihin minä uskon, vaan siitä, mihin SINÄ PERUSTAT NAURETTAVAT VÄITTEESI. Kun joskus tajuaisit sen, ettet pysty minua manipuloimaan, enkä käy MITÄÄN kilpailuja kanssasi, niin kirjoittelusuhteemme muuttuisi dramaattisesti.""
Mikäs tuossa on mahdoton tajuta? kerro vaan niin väännän sen taas rautalangasta...tai vaikka rautatiekiskosta.
Miksi minun väitteeni ovat naurettavia ja sinun eivät, voisiko se selvitä sinulle? Kun tajuaisit sen, että manipuloit itse itsesi uskomaan, että sinua manipuloidaan ja sinun kanssasi kilpaillaan vaikka näin ei ole, niin voimme jatkaa keskustelua.
Niin kauan kuin uskot, että olen sinua vastaan ja tahdon jotenkin näyttää sinulle olevani sinua parempi tai kilpailla kanssasi tilanne pysyy tälläisenä juupas eipäs väittelynä mikä minusta on täysin naurettavaa aikuisilta ihmisiltä.
Ei minun ole mahdoton tajuta sitä etten kilpaile, mutta minun on mahdoton tajuta sitä, miksi sinä et sitä saa mahtumaan päähäsi.
Kuivaapas nyt taas ne suupielesi raivokuolasta ja hengitä rauhassa leväten noin 15 minuuttia ja palaa sitten lukemaan tämä ainakin kolmeen kertaan ennen kuin kommentoit SANALLAKAAN.
Kun esität julkisesti kirjoittamalla jotain, luultavasti haet sille yleisöä ja lukijoita - olenko oikeassa? Joskus lukija olen minä, yleensä kyllä en lue tekstejäsi, koska en halua joutua tähän samaan tilanteeseen kanssasi, mutta tämä seuraa jokaista kertaa, jolloin sinulle jotain kirjoitan...Valitettavasti. Lopulta aina syytät minua kaikesta ja kehut omaa osuuttasi. Niin kuin tänäänkin.
Kun sanot; musta on valkoista - eri mieltä ei saa olla. Sen vielä ymmärränkin, että joku sokeasti uskoo niin, mutta kun kysyn, mihin perustat tämän näkemyksesi, jossa musta mielestäsi on valkoista - sinä suutut ja väität minun haastavan riitaa. Aloitat sittemmin sen linkittelyn ja alat kaivaa itseltäsi maata jalkojesi alta.... Et tyydy vain perustelemaan omaa kantaasi omin sanoin...ja/tai ottamaan vastaan huomioita siitä kannastasi.
Ja jos et ihan ensimmäisestä kysymyksestä vielä täysin leviä, niin leviät aivan varmasti viimeistään silloin, kun esitän oman näkemykseni asiasta... jos se ei ole mielesi mukainen tai se on omasi vastainen.
Siis jospa selittäisit minulle, miksi teet julkisen aloituksen, jos sitä ei saa kommentoida, eikä esittää siitä tarkentavia kysymyksiä tai perusteita? Eikö keskustelu juuri ole sitä? Miksi haluat hallita?
Lottamari, elämä ei ole kaikille pakonomaista oikeassa olemista, muiden tahallista loukkaamista, itsensä loputonta kehumista. Toivoisin, ettei se olisi sitä sinullekaan.
Kyllä sinä olet olemassa, vaikka en kanssasi samaa mieltä olisikaan.
Ok, minä vastaan sinulle: lue tämä viestiketju alusta loppuun, niin saat vastauksen kysymyksiisi.
Hyvää viikonloppua sinulle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10804118
Kiitos tarinastasi ilkikurimus!
Et kaivanne sääliäni, mutta myötätuntoni saat, sillä tiedän miltä paha olo tuntuu tapahtumahetkellä ja sen jälkeen. Siinä on kavuttava pitkä matka oudosta paikasta ihan tuntematonta tiietä takaisin maanpinnalle. Siellä pinnalla, sitten aikanaan, voi olla sekä nöyrä ja ylpeä samanaikaisesti.
Me kaikki, tässä hetkessä, olemme oman polkumme, oman filosofiamme lopputuloksia.
Kun olin itse kuilun pohjalla rensselit levällään, olin tyrmistynyt. Sitten alkoi ihmettelyvaihe, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan edelleen. Päivääkään en vaihtaisi elämästäni pois, en varsinkaan kuiluun putoamista, sillä oman filosofiani kehittymisen katson alkaneen juurikin mainitsemastasi pohjakosketuksesta.
Olet siinä oikeassa, etten kaipaa sääliäsi, enkä oikeastaan myötätuntoasikaan. Olen tämän asian jo aikoja sitten elämässäni elänyt ja käsitellyt pois.
Päivääkään en minäkään vaihtaisi pois. Tosin läheiseni olisin halunnut pitää, mutta.....siinä tapauksessa kaikki olisi toisin.
Läheisteni kuolema opetti paljon luopumisen tuskasta. Mikään ei ole itsestään selvää. Kaikki on meillä lainassa. Se miten ihmiset arvostavat ja arvottavat tuota lainaa on erilaista. Hieman synkkää.
Ilman luopumista en olisi kuitenkaan löytänyt mielitiettyäni, joten 'pahuudellekin' on laskettava tietty hyvyysarvo.
Pohjakosketusta voisi sanoa eräänlaiseksi psykoosiksi, mielen pirstaloitumiseksi. Meidän ei kai pitäisi ajatella sielun peilin pirstoutumista niin lopullisena kuin fyysisen lasipeilin, vaan ajatella se uutena mahdollisuutena, uudelleensyntymisenä. Fenixlintuna.
Henkinen kasvu lähtee aina sieltä missä kokemus on vaikuttava ja voimakas. Mitä intensiivisempi kokemus sen opettavaisempi se on. Nöyryyttä on olemassa monenlaista on oikeaa ja väärää nöyryyttä samoin kuin oikeaa ja väärää ylepyttä. Miten sinä nyt mahdat tuon "oikeamielisen ylpeyden määritellä ja mitä ylpeys sinulle mahtaa käytännössä merkitä sekin on varmasti aivan muuta sinulle kuin minulle.
Oikeamielinen ylpeys ei ole muita vahingoittavaa. Se ei tähtää siihen, että muut kadehtisivat ja/tai ihailisivat, mutta joutuu kyllä kadehdinnan kohteeksi erittäin usein - ja sitä kautta oikeamielinen ylpeys usein turmellaankin.
Väärä nöyryys puolestaan tähtää sihen, että saa muut nöyräksi, itse aikomattakaan olla sellainen.
Tässä nyt nämä esimerkit. Variaatioita lienee paljon....
Olen pitkälle samaa mieltä. Tosin taitaa olla yleisempi sellainen tapahtumainkulku, että ihminen pohjalle jouduttuaan rakentaa itsensä uudelleen samanlaiseksi kuin oli ennen pohjalle joutumista. Ja tuosta voi kehittää vielä uuden pöyhkeilemisen aiheen: "Minä kävin pohjalla, mutta katsokaapa minua, olen vain vahvistunut siitä!".
Ei itsensä löytäminen ole mikään automaatio, edes vaikean, seisauttavan elämäntilanteen jälkeen. Kun ihminen hukkaa ensin itsensä (jonkin seurauksena), ei se tarkoita, että ainoa löydettävä tie edetä on oikea ja johtaa itsensä hedelmälliseen löytämiseen.
Ei tosiaankaan.
Samanlaiseksi kyllä, plus että hieman huonosti sovitetut legopalikat voi saada nyt loksahtamaan paikoilleen, plus että tietoisuuteen syntyy kokemuspohjainen tieto hajoamisvaiheesta ja uudelleenrakentumis/eheytymisvaiheesta.
Ilkikurimus mainitsi variaatiot. Kyllä persoonallisuudesta riippuen monet lopputulokset ovat mahdollisia. Nykyluonteensa selittäminen ja mahdollistaminen vedoten kurjaan lapsuuteen. Anteeksiantamattomuus vedoten siihen koska 'narsisti' ei pyydä anteeksi, ja muita nega-malleja.
Ihminen voi olla nöyränylpeä. Pöyhkeänylpeä. Kieron nöyristelevä tai nöyryydessä kieriskelevä. Halpamainen tai jalo. Käytöksemme on myös arviointimittarimme sosiaalisissa tilanteissa.
*minä olen habitus joka ei näe omaa habitustaan* ;)
Perusteeton ylpeys voisi olla valheellinen itseluottamus (itselleen valehteluun perustuva, falseself) . Kukko tunkiolla efekti. 'Minä' olen paras vaikkei siihen ole mitään perusteita. Suuret luulot itsestä, ja nöyryyden puutostila.
Olen kanssasi samaa mieltä että itsestään voi olla tosi ylpeä jonkin henkisen tai fyysisen koettelemuksen jälkeen.
*ylpeästi istui hän hiljaa, itseään onnitellen, rinnassaan riemua, kavuttuaan vuorenhuipulle. Voitin olosuhteet, ja itseni* ;)
Pidin aloituksesta ja tuossa oli monta kohtaa, jotka minäkin allekirjoitan.
Ylpeys - nöyryys - käännekohta. Muistan taitekohdan hetken, eikä siitä ole edes kovin pitkäkään aika. Sanoin kerran muistaakseni Banderokselle, että olemme etuoikeutettuja, mutta emme vain heti oivalla sitä. Se ehkä pääsee oikeuksiinsa vasta noiden koettujen elementejen jälkeen ja silloin, kun ihminen alkaa kasvattaa sitä toisenlaista ylpeyttä. Joka tietenkin sisällyttää itseensä kunnioituksen, arvostuksen ja hyväksynnän. Itseään ja toisia kohtaan, sekä elämää kohtaan.
Kysyit IK tuossa toisessa ketjussa olisiko perusteettomalle ylpeydelle jotain muuta ilmaisua. En mä tiedä. Mutta muistiini tuli se pirunomainen yksinäisyys, joka sitä seurasi. Olo oli kuin koteloidella toukalla, joka elää omassa vankilassaan odottaen vapaaksipääsyä, mutta lähteminen turvallisesta kotelosta on mahdotonta.Helvetin surullista ja yksinäistä. Ja tuo kotelo on myös hyvä suoja kaikkea ulkopuolelta tulevaa vastaan, ettei kukaan pääse koskettamaan herkkyyttäsi ja pääse katsomaan sisimpääsi. Vaikka salaa ehkä haaveilet siitä, että joku murtaisi tuon kuoren, koskettaisi sinua ja herättäisi henkiin horroksesta. Ja jos joku oikeasti yrittää tehdä sen, pakenet ja piiloudut syvemmälle koteloosi; tehden itsesi näkymättömäksi ja koskemattomaksi.
Minä ainakin olen kysynyt sulta tuota tarinaasi kerran Ilkikurimus. Hienoa että olet rohjennut kertoa sen meille. Kuten varmaan tiedätkin, avautumista (vertaisin sitä tietyin edellytyksin synnyttämiseen) voi tulla tyhjä ja joskus raskaskin olo. Se kestää muutaman päivän, mutta sen jälkeen olo kevyempi, vapautuneempi. Kuin perhosen lentoonlähtöhetkenä :)
Noh, tiedä ny kelle vastaan, siksi en kopioikkaan mitään tähän alkuun...kunhan ny vaan totean, että poissaollessani syntynyt monta hyvää keskustelua luettavaksi...enkä edes tunne tarvetta lisäillä niihin sen kummemmin mitään...