"Kylmistä sanoistasi,
olit takonut ruoskan,
jolla ruoskit ihoni verille.
Sinä nautit siitä.
Puukotit selkään
kun kerran erehdyin
sinuun luottamaan.
Minä muistan yhä,
miten nauroit tehdessäsi sen.
Minä olin sinulle vain sätkynukke,
jonka naruja sinä huviksesi katkoit
ja riemastuit kuullessasi,
miten heikko ruumiini pudotessani,
kolahti vasten kylmää lattiaa.
Katso,
en minä ole puuta
öisin minä itken
vaikket sinä näekkään kyyneleitäni,
ja avohaavanikin ovat yhä
liian arkoja parantuakseen.
Vaikka ruoskaniskusi jättivät
pysyvät arvet ihooni,
etkä koskaan vaivautunut
kiskomaan puukkoasi pois selästäni,
minä en jaksa pyytää sinua tekemään sitä.
Annan anteeksi,
vaikket anteeksi tule koskaan minulta pyytämään,
annan anteeksi kuitenkin."
olit takonut ruoskan,
jolla ruoskit ihoni verille.
Sinä nautit siitä.
Puukotit selkään
kun kerran erehdyin
sinuun luottamaan.
Minä muistan yhä,
miten nauroit tehdessäsi sen.
Minä olin sinulle vain sätkynukke,
jonka naruja sinä huviksesi katkoit
ja riemastuit kuullessasi,
miten heikko ruumiini pudotessani,
kolahti vasten kylmää lattiaa.
Katso,
en minä ole puuta
öisin minä itken
vaikket sinä näekkään kyyneleitäni,
ja avohaavanikin ovat yhä
liian arkoja parantuakseen.
Vaikka ruoskaniskusi jättivät
pysyvät arvet ihooni,
etkä koskaan vaivautunut
kiskomaan puukkoasi pois selästäni,
minä en jaksa pyytää sinua tekemään sitä.
Annan anteeksi,
vaikket anteeksi tule koskaan minulta pyytämään,
annan anteeksi kuitenkin."
Vastaukset 7
Vanhimmat
helpompi rikkoa kuin korjata. Kuinkakohan moni haluaisi oikeasti palata takaisin ja kiskoa sen iskemänsä puukon pois sieltä selästä. Mutta jättää sen kuitenkin tekemättä?
se on tuo ylpeys rankkaa.
pidän ihmisistä, jotka osaavat myöntää, että:"nyt mä tein väärin, anteeksi." mielestäni se kertoo, että kunnioittaa toista ihmistä eikä pidä itseään toisen yläpuolella vaan tasavertaisena.
musta se on hienoa, että osaa myöntää virheensä, sellaiselle voikin antaa anteeksi, ellei sitten virheistä koskaan mitään opi. Minulle elämä on henkistä kasvua ja näkökenttä on hyvä pitää laajana, se opettaa ymmärtämään ihmisten erilaisuutta, siltikin omat mielipiteet ja periaatteet pitäen.
Anteeksi pyytäminen ja - antaminen on tärkeää. Kuitekin niin, että pyydetään anteeksi vasta, jos voidaan tehdä se reilusti. Jotenkin raukkamaista on lisätä pyyntöön "jos" -sana. "Anna anteeksi, jos olen bla bla bla....". Jos sana, kertoo, että pyytäjä ei itse varsinaisesti myönnä edes toimineensa mitenkään väärin, vastuu siirretään vastapuolelle. Tämmöinen ei ole anteeksi pyytämistä.
Toisaalta ajattelen, että rakkaudessa jokainen on aika lailla vastuussa itsestään ja tunteistaan. "Rakkaus saattaa satuttaa", sanotaan laulussakin. Elävään ihmiseen sattuu joskus, sitä ei varmaan voi välttää.
joskus joku voi liittää sen sanan- jos -jos on itse ollut huomaamaton- että toista on loukannut tai satuttanut- tämän hän on voinut todellakin tahattomasti tehdä-ettei ole missään tapauksessa halunnut tahallaan eikä millään muotoa toista loukata -on vain niin vahingossa päässyt tapahtumaan...itse kullakin voi olla välillä niin herkät tuntosarvet että tulkitsee ja vastanottaa toisen antamaa viestintää liian herkästi haavoittuvasti ja liikaa analysoiden..- tulee ikäviä väärinkäsityksiä- ...ja toisaalta satuttaja voisi myös kyllä mennä myös itsetutkistelun puolelle... -miten on tullutkaan toimineensa ...- ja sanoneensa -elikä -oikeasti -sen JOS SANAN TILALLA KUULUISIKIN OLLA-KUN..- siiis- . ANNA MINULLE ANTEEKS!! !- kun olen sinua satuttanut...!
sattuu joskus ja kylmät sanat sattuu aina.
Ja vaikka liimataan sirut pienet paikoilleen
ja tullaan melkein ennalleen
Ja vaikka laitetaan palat kaikki kohdilleen
on sisin arka rikkoutuneen
http://www.myspace.com/anuneuvonen/music/songs/posliininuket-77248865
Muistan.