Papin moraali

Tsemppiä! sanoi :
Samalla tavalla papit ovat ihmisiä kuin muutkin.
__________
Eivät ole Raamatullisesti vaan heidän pitää olla kaikessa esimerkkinä.
Kyseinen pappi pitäisi erottaa papin toimestaan.

pertsa2012 kirjoitti:

Tsemppiä! sanoi :
Samalla tavalla papit ovat ihmisiä kuin muutkin.
__________
Eivät ole Raamatullisesti vaan heidän pitää olla kaikessa esimerkkinä.
Kyseinen pappi pitäisi erottaa papin toimestaan.

Lue lisää

Voi olla, että kyseinen pappi on mielikuvitusolento.

a-teisti kirjoitti:

Voi olla, että kyseinen pappi on mielikuvitusolento.

a-teisti sanoi :
Voi olla, että kyseinen pappi on mielikuvitusolento.
__________
Yritätkö viestittää , että olisi??

pertsa2012 kirjoitti:

Tsemppiä! sanoi :
Samalla tavalla papit ovat ihmisiä kuin muutkin.
__________
Eivät ole Raamatullisesti vaan heidän pitää olla kaikessa esimerkkinä.
Kyseinen pappi pitäisi erottaa papin toimestaan.

Lue lisää

Periaatteessa kyllä. Toisaalta, kyllähän se jeesuskin sanoi, että älä seuraa opettajia, vaan seuraa opetusta..

pertsa2012 kirjoitti:

Tsemppiä! sanoi :
Samalla tavalla papit ovat ihmisiä kuin muutkin.
__________
Eivät ole Raamatullisesti vaan heidän pitää olla kaikessa esimerkkinä.
Kyseinen pappi pitäisi erottaa papin toimestaan.

Lue lisää

Jos nyt ei ihan ensimmäiseksi nyt erottaa vaan pitäisi itse osata erota vähän siihen malliin kuin eräs piispa.Virka kyllä edellyttää hyvää yhteiskunta moraalia.kannatan akanat pois palkkalistoilta.Annetaan kuitenkin anteeksi ei hän ymmärtänyt mitä teki.Työmies on palkkansa ansainnut mutta ei fariseus.Toivottavasti tämä ei ollut huhu.

Tuo ei ole asiallinen kommentti ihmiselle, joka joutuu käymään läpi vaikean luopumisen. On totta, että ammatti on vain ammatti, mutta petetty tarvitsee ymmärrystä ja keinon purkaa tunteitaan, ei syyllistämistä.

Tsemppiä! kirjoitti:

Tuo ei ole asiallinen kommentti ihmiselle, joka joutuu käymään läpi vaikean luopumisen. On totta, että ammatti on vain ammatti, mutta petetty tarvitsee ymmärrystä ja keinon purkaa tunteitaan, ei syyllistämistä.

Lue lisää

Peiliin on yritetty katsoa. Selitystä syylle ei ole löytynyt. Vaimoni on myös perheterapeutti, joten kai hänkin tarvitsi käytännön koulutusta. Työyhteisö ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Ryhmän johtaja suositteli vaikenemista koko asiasta, ettei tule turhaa sotkua. Paremmuudesta en tiedä.

Tsemppiä! kirjoitti:

Tuo ei ole asiallinen kommentti ihmiselle, joka joutuu käymään läpi vaikean luopumisen. On totta, että ammatti on vain ammatti, mutta petetty tarvitsee ymmärrystä ja keinon purkaa tunteitaan, ei syyllistämistä.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Lue lisää

Myönnä pois häviösi. Kerrankos sitä rakastuu ihme tyyppeihin. Eikä sitä tiedä, oliko se onneksi vai onnettomuudeksi. Jos nainen on pöllöke, niin se on. Älä nyt sentään itseäsi vahingoita idiootin takia.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Lue lisää

Elämäsi ei ole ohi. Kaikki se paha olo mikä sinulla nyt on tapauksen ja asetelman johdosta, ei varmaankaan katoa kokonaan koskaan, mutta täysin varmaa on se että, samanlaisista lähtökohdista moni kohtalotoverisi on selvinnyt - ja vielä oppinut nauttimaan elämästä, sekä saanut kokea sille mielekästä merkitystä.

Mitä enemmän joudut tuota kaikkea mielessäsi vatvomaan, sitä raskaammaksi ja ylivoimaisemmaksi se sinulle käy. Mitä vähemmän sitä työstät, sitä enemmän tulet oirehtimaan toisilla tavoin, alitajunnan alkaessa tuottamaan tepposiansa. Tällöin voi myös olla, että viet ongelmasi tahtomattasikin läheistesi riesaksi.

Suo siellä, vetelä täällä, voisi joku sanoa, mutta tilanteesi ei suinkaan ole toivoton. Vie taakkasi Kristuksen luo. Hän antaa sinulle riittävästi voimia selvitä. Hän on luvannut sen meille, vaikka ei luvannutkaan helppoa elämää.

Ikävästä kokemuksesta ammentamasi antipatiat pappeja kohtaan sinun täytyy ymmärtää niin, että niillä ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Pappi teki yksiselitteisesti väärin, paitsi niiden mielestä, jotka tulevat rukoilemaan tuon uuden liiton puolesta ja kenties siunaamaan heidät avioliiton satamaan.
Tee pesäeroa moisiin. Jumala vihaa hylkäämistä. Se ei tarkoita, etteikö voisi lähteä pois sellaisista ympyröistä, jotka ovat hylänneet Jumalan sanan.

Ympäristönvaihdos voisi tehdä sinulle todella hyvää.



Toivon sinulle kaikkea hyvää Kristuksessa.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Lue lisää

Kokenut 2 sanoi :
eiliin on yritetty katsoa. Selitystä syylle ei ole löytynyt. Vaimoni on myös perheterapeutti, joten kai hänkin tarvitsi käytännön koulutusta. Työyhteisö ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Ryhmän johtaja suositteli vaikenemista koko asiasta, ettei tule turhaa sotkua. Paremmuudesta en tiedä.
___________
Sinä et ole huorannut , mutta vaimosi on huora.
Eroamispakkoa ei ole , mutta sinulle on sallittua eroaminen ja uudelleenavioituminen.
Anteeksi antaminen on myös mahdollista jos mahdollista.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Lue lisää

Ei sinun tarvitse ketään tappaa etkä myöskään ole hävinnyt osapuoli tässä sotkussa. Vaimosi on petturi, tuo pappi on petturi, joten rehellisenä osapuolena teistä kolmesta, sinä et mitenkään voi olla häviäjä. Vaikka kokisitkin häviäväsi, niin voit olle tyytyväinen sitten siitä, että ainakin hävisit kunnialla ja oman rehellisyytesi säilyttäen. Minusta se on oikeastaan voittoakin tärkeämpää. Ainakaan se ei ole häviö :)

Voimia sinulle.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Asia on todella raskas, olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa, mutta nyt mietteet ovat vain, että pitääkö minun tappaa tuo pappi ensin ja vasta sitten itseni, vai riittääkö että minä häviän.

Lue lisää

Kokenut 2

Mussukka. Elä ryhdy tappoon. Jätä asia Jumalalle. Mä koitan pyytää sulle lohdutusta.

EL.a .K:IM kirjoitti:

Kokenut 2

Mussukka. Elä ryhdy tappoon. Jätä asia Jumalalle. Mä koitan pyytää sulle lohdutusta.

Amen

alipaineoktaavi kirjoitti:

Myönnä pois häviösi. Kerrankos sitä rakastuu ihme tyyppeihin. Eikä sitä tiedä, oliko se onneksi vai onnettomuudeksi. Jos nainen on pöllöke, niin se on. Älä nyt sentään itseäsi vahingoita idiootin takia.

Lue lisää

Näinhän tuo pappi sanoi, että hän on sentään eri maata kuin minä. Ehkä häviö pitäisi myöntää, mutta olemme sentään vaimoni kanssa olleet yhdessä yli 30 vuotta ja näistä vuosista kaikki paitsi viimeinen ovat olleet onnellisia. Perheterapeuttipapilla on kuitenkin alaikäiset lapset ja lyhyempi ihmissuhde. Olisin todella halunnut keskustella hänen kanssaan siitä, millä perusteella hän katsoo olevansa parempi kuin minä, joka sentään olen ollut uskollinen koko liittomme ajan. En myöskään ymmärrä pappia, joka ei noudata edes niitä annettuja kymmentä käskyä ja silti jatkaa virassaan. Voimia myös hänen perheelleen

Vankila tai oma kuolema ei minua tässä tilanteessa juurikaan ahdista. Meillä on vaimoni kanssa ollut kymmeniä ihania vuosia ja minä uskoin niiden jatkuvan. Ehkä keskityin liikaa perheen taloudellisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Meillä on aikuiset lapset ja hankin heille asunnot, jotta he pääsevät hyvään elämän alkuun. Uskoin, että sen jälkeen meillä olisi vaimon kanssa edessä monia ihania vuosia, jolloin voisimme keskittyä toisiimme. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes tämä yli vuoden kestänyt suhde pappiin tuli ilmi. Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi. Kun sitten kuvioon astuu pappi ja perheterapeutti, joka on koulutettu kuuntelija, niin varmaan hänen on helppo saada nainen, jota oma mies ei kuuntele omiin verkkoihinsa. Sääli, että papin omat lapset ovet vielä nuoria.
Uutta ihmissuhdetta en ole katselemassa, sillä uskoni ja luottamukseni ihmisiin on mennyt. Tilanne ei nyt oikein naurata ja se että minä olen sentään MIES oikeastaan vaatii minua haastamaan tämän papin ja ehkä jopa tappamaan hänet. Miehinen itsekunnioitus on muuten mennyttä. Jumalaan tai kirkkoon en myöskään enää luota yhtään tämän heidän suhtautumisensa takia. Erosin kirkosta, kun näin miten siellä tällaiset asiat hyväksytään kaikesta heidän puheestaan riippumatta.

Kokemus 2 kirjoitti:

Vankila tai oma kuolema ei minua tässä tilanteessa juurikaan ahdista. Meillä on vaimoni kanssa ollut kymmeniä ihania vuosia ja minä uskoin niiden jatkuvan. Ehkä keskityin liikaa perheen taloudellisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Meillä on aikuiset lapset ja hankin heille asunnot, jotta he pääsevät hyvään elämän alkuun. Uskoin, että sen jälkeen meillä olisi vaimon kanssa edessä monia ihania vuosia, jolloin voisimme keskittyä toisiimme. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes tämä yli vuoden kestänyt suhde pappiin tuli ilmi. Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi. Kun sitten kuvioon astuu pappi ja perheterapeutti, joka on koulutettu kuuntelija, niin varmaan hänen on helppo saada nainen, jota oma mies ei kuuntele omiin verkkoihinsa. Sääli, että papin omat lapset ovet vielä nuoria.
Uutta ihmissuhdetta en ole katselemassa, sillä uskoni ja luottamukseni ihmisiin on mennyt. Tilanne ei nyt oikein naurata ja se että minä olen sentään MIES oikeastaan vaatii minua haastamaan tämän papin ja ehkä jopa tappamaan hänet. Miehinen itsekunnioitus on muuten mennyttä. Jumalaan tai kirkkoon en myöskään enää luota yhtään tämän heidän suhtautumisensa takia. Erosin kirkosta, kun näin miten siellä tällaiset asiat hyväksytään kaikesta heidän puheestaan riippumatta.

Lue lisää

Muista kuitenkin: Jumala ja kirkko ovat eri asioita. Kirkossa epätäydelliset ihmiset puhuvat täydellisestä Jumalasta. Kirkon voit hylätä, Jumalaa ei kannata hylätä. Jos ei vankila juuri tässä tilanteessa ahdista, asia voi olla ihan päinvastoin sen jälkeen kun istut kiven sisässä. Turhaan tekisit vuosia kestävän sakkokierroksen, kun voisit jo nyt löytää armahtavan ja lohduttavan Jumalan surussasi, joka tietenkin on inhimillisesti raskas ja järjenkin sumentava niin, että luulet pettäjän eliminoimisen olevan sopiva ratkaisu. Se olisi kuitenkin luuserin ratkaisu, miehekäs teko on anteeksianto, jolla vapautat omat tunteesi vihan kahleista ja pääset jatkamaan elämääsi vapaana negatiivisten tuhoavien tunteiden kierteestä.

Kokemus 2 kirjoitti:

Vankila tai oma kuolema ei minua tässä tilanteessa juurikaan ahdista. Meillä on vaimoni kanssa ollut kymmeniä ihania vuosia ja minä uskoin niiden jatkuvan. Ehkä keskityin liikaa perheen taloudellisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Meillä on aikuiset lapset ja hankin heille asunnot, jotta he pääsevät hyvään elämän alkuun. Uskoin, että sen jälkeen meillä olisi vaimon kanssa edessä monia ihania vuosia, jolloin voisimme keskittyä toisiimme. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes tämä yli vuoden kestänyt suhde pappiin tuli ilmi. Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi. Kun sitten kuvioon astuu pappi ja perheterapeutti, joka on koulutettu kuuntelija, niin varmaan hänen on helppo saada nainen, jota oma mies ei kuuntele omiin verkkoihinsa. Sääli, että papin omat lapset ovet vielä nuoria.
Uutta ihmissuhdetta en ole katselemassa, sillä uskoni ja luottamukseni ihmisiin on mennyt. Tilanne ei nyt oikein naurata ja se että minä olen sentään MIES oikeastaan vaatii minua haastamaan tämän papin ja ehkä jopa tappamaan hänet. Miehinen itsekunnioitus on muuten mennyttä. Jumalaan tai kirkkoon en myöskään enää luota yhtään tämän heidän suhtautumisensa takia. Erosin kirkosta, kun näin miten siellä tällaiset asiat hyväksytään kaikesta heidän puheestaan riippumatta.

Lue lisää

"Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi"

Mieleeni juolahti ajatus, että olitko itse vaimollesi uskollinen noilla työmatkoillasi, jolloin olit paljon poissa kotoa? Jos olit, niin sinua on kohdeltu totaalisen väärin. Jos taas et ollut, niin ymmärrän tilanteen.

Spegeln kirjoitti:

"Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi"

Mieleeni juolahti ajatus, että olitko itse vaimollesi uskollinen noilla työmatkoillasi, jolloin olit paljon poissa kotoa? Jos olit, niin sinua on kohdeltu totaalisen väärin. Jos taas et ollut, niin ymmärrän tilanteen.

Lue lisää

Tein töitä taatakseni perheelle hyvän toimeentulon. Matkatöissä olisi varmaan ollut mahdollisuuksia johonkin yhden illan suhteisiin, mutta elin onnellisessa avioliitossa jossa uskoin kaiken olevan hyvi ja jätin nämä mahdollisuudet käyttämättä. Uskoin avioliittoon ja uskollisuuteen. Ehkä sen takia tämä asia tuli minulle niin raskaan. Olin ehkä sokea ja kuuro havaitakseni ongelmia suhteessamme. Lisäksi lyhyt syrjähyppy olisi varmasti helpompi antaa anteeksi kuin toista vuotta kestänyt valehtelu ja pettäminen. Tämänkin ajan vaimoni käyttäytyi, kuin mitään ei olisi vinossa. Vasta kun näin heidän viestinsä, jossa he miettivät oikeaa hetkeä kertoa asiasta perheilleen ymmärsim tilanteen. Eniten säälin papin alaikäisiä lapsia, omat lapsemme ovat sentään jo aikuisia.

Kokenut 2 kirjoitti:

Tein töitä taatakseni perheelle hyvän toimeentulon. Matkatöissä olisi varmaan ollut mahdollisuuksia johonkin yhden illan suhteisiin, mutta elin onnellisessa avioliitossa jossa uskoin kaiken olevan hyvi ja jätin nämä mahdollisuudet käyttämättä. Uskoin avioliittoon ja uskollisuuteen. Ehkä sen takia tämä asia tuli minulle niin raskaan. Olin ehkä sokea ja kuuro havaitakseni ongelmia suhteessamme. Lisäksi lyhyt syrjähyppy olisi varmasti helpompi antaa anteeksi kuin toista vuotta kestänyt valehtelu ja pettäminen. Tämänkin ajan vaimoni käyttäytyi, kuin mitään ei olisi vinossa. Vasta kun näin heidän viestinsä, jossa he miettivät oikeaa hetkeä kertoa asiasta perheilleen ymmärsim tilanteen. Eniten säälin papin alaikäisiä lapsia, omat lapsemme ovat sentään jo aikuisia.

Lue lisää

Olen pahoillani puolestasi. Mutta älä kuitenkaan syyllisty tappoon (tai oikeammin murhaan). Sitä ei vain saa tehdä. Minusta kaikkein vastenmielisin ilmaisu on "Kyllä elämä kantaa". Eihän se mitään kanna. Joskus asiat ovat liian raskaita. Mutta voimia jatkoon. Ajattele asiaa jo avioerona ja valmistaudu henkisesti siihen. Se on neuvoni. Kannattaako enää avioliiton jatkamista ajatella ihmisen kanssa, jolla on ollut salasuhde niinkin kauan. Se nakertaa luottamuksen nollalukemiin.

Kokemus 2 kirjoitti:

Vankila tai oma kuolema ei minua tässä tilanteessa juurikaan ahdista. Meillä on vaimoni kanssa ollut kymmeniä ihania vuosia ja minä uskoin niiden jatkuvan. Ehkä keskityin liikaa perheen taloudellisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Meillä on aikuiset lapset ja hankin heille asunnot, jotta he pääsevät hyvään elämän alkuun. Uskoin, että sen jälkeen meillä olisi vaimon kanssa edessä monia ihania vuosia, jolloin voisimme keskittyä toisiimme. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes tämä yli vuoden kestänyt suhde pappiin tuli ilmi. Varmasti minä keskityin liikaa työntekoon ja työmatkoilta tullessani olim väsynyt enkä jaksanut kuunnella vaimoani tarpeeksi. Kun sitten kuvioon astuu pappi ja perheterapeutti, joka on koulutettu kuuntelija, niin varmaan hänen on helppo saada nainen, jota oma mies ei kuuntele omiin verkkoihinsa. Sääli, että papin omat lapset ovet vielä nuoria.
Uutta ihmissuhdetta en ole katselemassa, sillä uskoni ja luottamukseni ihmisiin on mennyt. Tilanne ei nyt oikein naurata ja se että minä olen sentään MIES oikeastaan vaatii minua haastamaan tämän papin ja ehkä jopa tappamaan hänet. Miehinen itsekunnioitus on muuten mennyttä. Jumalaan tai kirkkoon en myöskään enää luota yhtään tämän heidän suhtautumisensa takia. Erosin kirkosta, kun näin miten siellä tällaiset asiat hyväksytään kaikesta heidän puheestaan riippumatta.

Lue lisää

"Miehinen itsekunnioitus on muuten mennyttä."

Sanotaan nyt sitten suoraan:

Jo on munatonta höpinää. Tuollainen kunniakäsitys ei kumpua miehisyydestä, vaan teinikulttuurista, jota jotkut jatkavat sitten pärinäporukoissa, toiset rappareissa.

Kokoa itsesi ja laita kädet ristiin. Hyväksy se, että olet rikki ja parisuhteenne ainakin katkolla, koska nuo ovat tämänhetkisiä tosiasioita. Tarvitset varmasti voimia tulla toimeen itsesi kanssa, mutta sinun miehisyydellesi ei tee hyvää viedä joiltakin isää ja äitiä, tai ystävää sen enempää kuin nuo petturit ovat jo itse sitä aiheuttaneet. Tässäkään tapauksessa kaksi pahaa ei tee yhtä hyvää.

Kestä kuin mies - siis hajoa - mutta rukoile jotta eheytyisit.


Sinä et ole ensimmäinen etkä viimeinen uunotettu mies tässä maassa. Silti voit varmasti nähdä tilanteessa edes sen verran hyvää, että totuus paljastui. Jumalaan et enää luota, kerroit, mutta älä sekoita asioita keskenään. Ainakaan luterilaisessa kirkossa ei enää edes opeteta kuten vielä vajaat 30 vuotta sitten. Itse en enää voi luterilaisesta kirkosta antaa hyvää todistusta, valitettavasti, vaikka kyllä sen piirissä varmaan vielä on Jumalan palvelijoita.

Olet omassa tilanteessasi hengellisen sodankäynnin keskiössä. Uskon, että vaikka koet suunnatonta vihaa ja toisaalta uskon kaikkoamista, sinussa on kuitenkin jäljellä jotain sellaistakin, joiden pohjalta toivot Jumalan kääntävän tämän kaiken vielä parhain päin. Se mielessä, muista tämä:

1. Korinttolaiskirje 15

19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.


Rukoilen puolestasi ja kaiketi tuohon rukoukseen liittyy täällä muitakin.
Elä hetki kerrallaan ja jos et jaksa uskoa, toivo uskovasi. Usko toivovasi. Se on kaikista hiljaisin rukous, koska epäuskoonsa ja hätäänsä rukoileva ei pue sitä lainkaan sanoihin, vaan kätkee sen huokauksiinsa.

Kerron hänelle keskustelusta ja ja kysyn haluaako hän kommentoida. Tottakai asiassa on aina kaksi puolta ja minä itsekin olisin kiinnostunut näkemään hänen kommenttinsa

Kokemus 2 kirjoitti:

Kerron hänelle keskustelusta ja ja kysyn haluaako hän kommentoida. Tottakai asiassa on aina kaksi puolta ja minä itsekin olisin kiinnostunut näkemään hänen kommenttinsa

Olen kokenut samankaltaisen tilanteen. Luottamukseni Jumalaan kasvoi, sillä sain Häneltä avun.

Luottamus naisiin laski ja tiedän nyt, että se on luottamus on sile kuuluvalla tasolla. Vaikka itse olisi valmis kuolemaan ennenkuin pettäisi niin kumppani voi olla toista maata. Anteeksiantaminen on paras ratkaisu. Kuulostaa varmasti epäloogiselta, mutta ei ole.

Aika parantaa haavat.

http://www.youtube.com/watch?v=0KPeMCMUWBM

Kokemus 2 kirjoitti:

Kerron hänelle keskustelusta ja ja kysyn haluaako hän kommentoida. Tottakai asiassa on aina kaksi puolta ja minä itsekin olisin kiinnostunut näkemään hänen kommenttinsa

Pettäneet perheterapeutit eivät halua asiaa palstalla kommentoida. Ehkä syyllisyys painaa tai pelkäävät kirkon työnantajana puuttuvan asiaan. Selitystä en ole saanut itsekään tapahtuneeseen

Kokemus2 kirjoitti:

Pettäneet perheterapeutit eivät halua asiaa palstalla kommentoida. Ehkä syyllisyys painaa tai pelkäävät kirkon työnantajana puuttuvan asiaan. Selitystä en ole saanut itsekään tapahtuneeseen

Lue lisää

Kokemus2,

Kaipaatko yleisesti kirkon perheneuvonnan puolelta kommenttia tähän asiaan? Vai juuri näiden tiettyjen ihmisen kommenttia? On ehkä kuitenkin ymmärrettävää, että asianomaiset eivät tänne tule kommentoimaan, varsinkaan omilla nimillään.

Tärkeintähän on, että sinä voisit vaimosi kanssa keskustella ja saisit jotain tietoa, joka auttaisi ymmärtämään. Olen jutellut monen eronneen kanssa, kulkenut joidenkin rinnalla pitkänkin matkaa ja lueskellut monenlaista erokirjallisuutta. Yksi asia, johon huomioni on kiinnittynyt on juuri tämä tarve saada selitys ja se, miten usein se selitys jää saamatta. Monet, joiden erosta on jo aikaa, sanovat vastaeronneelle: "Voi olla, ettet koskaan saa puolisoltasi selitystä siihen, miksi näin kävi. Eikä sitä selitystä kannata jäädä odottamaan. Joskus joutuu vain hyväksymään että näin kävi, enkä koskaan saa tyhjentävää vastausta." Kuulostaa julmalta, mutta näin se näyttää usein menevän. Toivottavasti teillä olisi keskusteluyhteyttä niin että edes jotain ymmärrystä löytyisi!

Aija-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kokemus2,

Kaipaatko yleisesti kirkon perheneuvonnan puolelta kommenttia tähän asiaan? Vai juuri näiden tiettyjen ihmisen kommenttia? On ehkä kuitenkin ymmärrettävää, että asianomaiset eivät tänne tule kommentoimaan, varsinkaan omilla nimillään.

Tärkeintähän on, että sinä voisit vaimosi kanssa keskustella ja saisit jotain tietoa, joka auttaisi ymmärtämään. Olen jutellut monen eronneen kanssa, kulkenut joidenkin rinnalla pitkänkin matkaa ja lueskellut monenlaista erokirjallisuutta. Yksi asia, johon huomioni on kiinnittynyt on juuri tämä tarve saada selitys ja se, miten usein se selitys jää saamatta. Monet, joiden erosta on jo aikaa, sanovat vastaeronneelle: "Voi olla, ettet koskaan saa puolisoltasi selitystä siihen, miksi näin kävi. Eikä sitä selitystä kannata jäädä odottamaan. Joskus joutuu vain hyväksymään että näin kävi, enkä koskaan saa tyhjentävää vastausta." Kuulostaa julmalta, mutta näin se näyttää usein menevän. Toivottavasti teillä olisi keskusteluyhteyttä niin että edes jotain ymmärrystä löytyisi!

Aija-pappi

Lue lisää

Kiitos, mutta olen jo saanut myötätuntoisen viestin piispalta, mutta mitään konkreettista työyhteisössä en ole nähnyt tapahtuvan. Olen keskusteluväleissä vaimoni kanssa, mutta syytä tapahtuneeseen en ole kuullut. Minua pyydettiin pariterapiaan, mutta tuntuu siltä, että näitä pariterapeutteja on tässä ongelmassa jo tarpeeksi. Minä en näiden henkilöiden julkituloa omilla nimillään kaipaa, mutta palstalla haluttiin kuulla myös toisen osapuolen näkemys. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan tule.
Perheneuvonta on osa samaa yhteisöä, jossa tälläinen toiminta on ehkä kuitenkin hyväksyttyä, joten en ehkä heidän kommenttejaan kaipaa.

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Lue lisää

Kirkon lanseeraama ns. katteeton armo mahdollistaa nämä synnit - myös lestadiolaiset hyödyntää tehokkaasti tätä katteetonta armoa. Armoa ilman parannuksen tekoa - käytän myös termiä taktinen armo.

Itse aina vaistomaisesti kun pappi puhuu synnistä Jumalan palveluksessa, niin olen aina mieltänyt, että siinä puhutaan synnista ja syntisyydestä ilman meininkiäkään tehdä parannusta. Haetaan vaan lupa olla syntinen ja sitten voidaan hyvällä omalla tunnolla olla se syntinen ja tehdä ihan mitä haluaa kauheita asioita. Itse olen törmännyt paljon näihin pappien seksuaaliasioihin, koska on myös pappeja, joilla on tarve puhua ne julki jonkunkanssa ja kirkon edustajien kanssa tämä ei onnistu.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Lue lisää

Kokenut 2,

Toivottavasti saat vahvistusta ja luottamusta itseesi: tapahtunut ei ole luuserin leima sinuun, vaimosi teko ei tarkoita, että sinussa miehenä olisi jotain perustavanlaatuista vikaa.

Nimimerkki Armon väärinkäyttö ottikin jo esille sen, että armoa voi käyttää väärin. Emme me ihmiset tietenkään voi vedenpitävästi määritellä, millaista tarkkaan ottaen on oikeanlainen katumus tai oikea armon käyttö. Mutta kyllä minä ajattelen, ettei se ole oikeaa kristityn elämää jossa tehdään mitä mieleen juolahtaa ja ajatellaan vaan että Jumala armahtaa ja antaa anteeksi, joten jatketaan vaan tätä väärintekemistä. Ei, ei todellakaan niin! Armoa ei ole tarkoitettu luvaksi tehdä väärin.

Minua niin harmittaa ja kiukuttaa puolestasi!

Aija-pappi

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Lue lisää

Kakka tilanne mutta kuule, nyt katse eteenpäin vaikka kuinka jurppisi.Ehkäpä Jumala on osoittanut sinulle epäkelvon jonka kanssa olisit kärsinyt ja antaa tuleivaisuudelle jotain muuta.

Tilanteet näyttävät ja tuntuvat pahalle aikansa.Tärkeintä on että et hautaudu negatiivisien tunteiden valtaan ja jää sinne.Katse eteenpäin tuskatonta sekään ei ole.Voi olla odotettavissa jotain paljon parempaa joko yksin tai jonkun kanssa yhdessä.

Itselleni oli helppo irtaantua koska ihmisuhteet olivat jo niin huonoja ei jäänyt ikävä mitään.Nyt elän yksin ja olen elänyt pitkän aikaa.Tyytyväinen olen joskin jotain tietysti kaipaa välillä.Osani olen niellyt koska se on osittain oma tahtoni.Elämä yksin on riskittömämpää jos on herkkä ihminen.Yksinäisyys voi olla voimavara kuin joku ilkiö vierellä joka tempoilee sinne tänne ja satuttaa kun on epätasapainoinen tai itsekäs.

Toiseen ei kannata tukeutua vaan elää rinnalla omana itsenään suhteessa jossa on molemminpuolinen hyväksyntä eikä palvovaa suhdetta toiseen nähden jossa toinen alistuu ja toinen määrää.

Se on tosiasia että jotkut ihmiset alkavat etsiä itseään ovat eläneet jossain kummissa kuvitelmissa.Sitten löytävät sen mitä etsivät ja vaihtavat ihmistä.Tai sitten loputtomiin jatkavat itsensä etsimistä.

Joillekkin se on tarpeen jos ovat eläneet omasta mielestään toiselle ihmiselle itsensä unohtaen.Suositeltavaa tietenkin olisi että jokainen parisuhteeseen astuva ymmärttäisi olla kypsä aikuinen joka tuntee itsensä ja on vakaa..Mutta niin vain ei ole useinkaan.

Sekin on tosiasia että me kaikki muutumme elämän myötä.

terapeuteista ei ole oikein hyötyä, he ovat myös ihmisiä joilla on omat näkemykset eivätkä he voi tilannetta ratkaista se on jokaisen oma tehtävä kuitenkin.Ehkä voivat tukea.Itse en kokenut apua heistä.

epitimia kirjoitti:

Kakka tilanne mutta kuule, nyt katse eteenpäin vaikka kuinka jurppisi.Ehkäpä Jumala on osoittanut sinulle epäkelvon jonka kanssa olisit kärsinyt ja antaa tuleivaisuudelle jotain muuta.

Tilanteet näyttävät ja tuntuvat pahalle aikansa.Tärkeintä on että et hautaudu negatiivisien tunteiden valtaan ja jää sinne.Katse eteenpäin tuskatonta sekään ei ole.Voi olla odotettavissa jotain paljon parempaa joko yksin tai jonkun kanssa yhdessä.

Itselleni oli helppo irtaantua koska ihmisuhteet olivat jo niin huonoja ei jäänyt ikävä mitään.Nyt elän yksin ja olen elänyt pitkän aikaa.Tyytyväinen olen joskin jotain tietysti kaipaa välillä.Osani olen niellyt koska se on osittain oma tahtoni.Elämä yksin on riskittömämpää jos on herkkä ihminen.Yksinäisyys voi olla voimavara kuin joku ilkiö vierellä joka tempoilee sinne tänne ja satuttaa kun on epätasapainoinen tai itsekäs.

Toiseen ei kannata tukeutua vaan elää rinnalla omana itsenään suhteessa jossa on molemminpuolinen hyväksyntä eikä palvovaa suhdetta toiseen nähden jossa toinen alistuu ja toinen määrää.

Se on tosiasia että jotkut ihmiset alkavat etsiä itseään ovat eläneet jossain kummissa kuvitelmissa.Sitten löytävät sen mitä etsivät ja vaihtavat ihmistä.Tai sitten loputtomiin jatkavat itsensä etsimistä.

Joillekkin se on tarpeen jos ovat eläneet omasta mielestään toiselle ihmiselle itsensä unohtaen.Suositeltavaa tietenkin olisi että jokainen parisuhteeseen astuva ymmärttäisi olla kypsä aikuinen joka tuntee itsensä ja on vakaa..Mutta niin vain ei ole useinkaan.

Sekin on tosiasia että me kaikki muutumme elämän myötä.

terapeuteista ei ole oikein hyötyä, he ovat myös ihmisiä joilla on omat näkemykset eivätkä he voi tilannetta ratkaista se on jokaisen oma tehtävä kuitenkin.Ehkä voivat tukea.Itse en kokenut apua heistä.

Lue lisää

On myös niitä jotka etsivät onneaan toisten ihmisten kautta ymmärtämättä että onni tulee ja lähtee itsestä.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Lue lisää

Eikö Buhalaisissa sitten ole pettäjiä

Armon väärinkäyttö kirjoitti:

Kirkon lanseeraama ns. katteeton armo mahdollistaa nämä synnit - myös lestadiolaiset hyödyntää tehokkaasti tätä katteetonta armoa. Armoa ilman parannuksen tekoa - käytän myös termiä taktinen armo.

Itse aina vaistomaisesti kun pappi puhuu synnistä Jumalan palveluksessa, niin olen aina mieltänyt, että siinä puhutaan synnista ja syntisyydestä ilman meininkiäkään tehdä parannusta. Haetaan vaan lupa olla syntinen ja sitten voidaan hyvällä omalla tunnolla olla se syntinen ja tehdä ihan mitä haluaa kauheita asioita. Itse olen törmännyt paljon näihin pappien seksuaaliasioihin, koska on myös pappeja, joilla on tarve puhua ne julki jonkunkanssa ja kirkon edustajien kanssa tämä ei onnistu.

Lue lisää

On aika vahvasti muodostunut sama käsitys mutta eri kirkkokunnassa.

Kokenut 2 kirjoitti:

Kiitos lohduttavasta viestistä. Oma tunteeni on, että eiköhän tässä kriisissä ole jo riittävästi perheterapeutteja mukana. Luottamus heidän toimintaansa on mennyt. Kuvani tästä perheterapeutti papista on sellainen, että hän käyttää näitä terapiaan hakeutuvia naisia, jotka ovat henkisesti raskaassa tilanteessa jotenkin hyväkseen.
Hänellä on esimerkiksi yksityisvastaanotolla pumpattava patja, jossa ilmeisesti voi hyvinkin läheisesti lohduttaa näitä surevia. Samoinhan voi toimia myös työtövereiden kanssa, jos näiden miehet eivät riittävästi kommunikoi rouviensa kanssa.
Vaimoni kanssa olemme puheväleissä, vaikka asummekin eri osoitteissa. Monasti keskustelu vaan johtaa toisen moittimiseen, lähinnä minun puoleltani. Luin yli 600 heidän toisilleen lähettämää viestiä ja hyvin helposti sieltä aina löytyy muistoista joku kohta, mihin helposti viittaa ja joka sitten tietysti loukkaa toista.
Tällä hetkellä en juuri jaksa tavata ketään, jonka kanssa keskustella. On varmaan oman itsetunnon puutetta se, että kuvittelen kaikkien pitävän minua luuserina, joka ei kyennyt edes pitämään huolta vaimostaan. Vaimoni kylä vakuuttaa, että taloudellisesti ja seksuaalisesti hänellä ei ole ollut mitään valittamista. Minä vaan en ole aina jaksanut kuunnella hänen murheitaan, vaan olen niihin nopeasti keksinyt ratkaisun. Hän ei halunnut ratkaisua, vaan kuuntelijan. Jos tämä koulutettu pappi/terapeutti sitten hoitaa kuuntelun sängyssä, niin minusta se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Minusta tuntuu, että tuo Jumalan armo on yksi tekijä, joka suo papeille oikeuden toimia omien mielihalujensa mukaa. Eikö kuitenkin viimeisenä päivänä tule joku joka armahtaa kaikki synnit. Eli ei niillä niin väliä.
Kannattaa tutustua myös Buddhalaisuuteen, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan.

Lue lisää

Minulla on vaimoni kautta vahan samanlaisia kokemuksia terapeuteista. Vaimoni kavi pari vajaa pari voutta siiteen ongelmiensa takia psykoterapeutilla Machelininkadulla. Parin tapaamisen jalkeen terapeutti alkoi ehdotella laheisempaa kontaktia tapaamisten aikana. Terapia loppui siihen. Tamakin terapeutti oli koulutuseltaan pappi.

Nikkodemus kirjoitti:

Minulla on vaimoni kautta vahan samanlaisia kokemuksia terapeuteista. Vaimoni kavi pari vajaa pari voutta siiteen ongelmiensa takia psykoterapeutilla Machelininkadulla. Parin tapaamisen jalkeen terapeutti alkoi ehdotella laheisempaa kontaktia tapaamisten aikana. Terapia loppui siihen. Tamakin terapeutti oli koulutuseltaan pappi.

Lue lisää

Kai vaimosi ilmoitti asiasta Valviraan. Eikö tuo ole jo selvää hyväksikäyttöä?

Kokenut 2 kirjoitti:

Kai vaimosi ilmoitti asiasta Valviraan. Eikö tuo ole jo selvää hyväksikäyttöä?

Ei siita mitaan ilmoitusta tehty, mutta terapia loppui siihen. Avioliitto jatkuu

Kirkosta erosin heti saatuani asiasta kuulla. Ero on vireillä, mutta pahalta se tuntuu.
Raamattua ei vaimoni kirkon virasta huolimatta ole lueskellut ja seksiäkin oli aina kun olin kotona työmatkoiltani.

Tämä ei saisi olla vain musta vitsi. Pohjimmiltaan uushäissä on kyse vakavasta asiasta, jopa kirkon uskottavuusesta. Jos kirkko aina kyselemättä siunaa uusliitot, se lopulta asettuu voittajien puolelle hylättyjä, petettyjä ja rikottuja vastaan.

Onko kirkossa sijaa hylätyille? Voiko kirkko pelata kaksilla korteilla. Eikö olisi parempi, että kirkko siunaisi vain ensimmäisen avioliiton ja jättäisi uushäät maistraattien työksi?

kysyn vain kirjoitti:

Tämä ei saisi olla vain musta vitsi. Pohjimmiltaan uushäissä on kyse vakavasta asiasta, jopa kirkon uskottavuusesta. Jos kirkko aina kyselemättä siunaa uusliitot, se lopulta asettuu voittajien puolelle hylättyjä, petettyjä ja rikottuja vastaan.

Onko kirkossa sijaa hylätyille? Voiko kirkko pelata kaksilla korteilla. Eikö olisi parempi, että kirkko siunaisi vain ensimmäisen avioliiton ja jättäisi uushäät maistraattien työksi?

Lue lisää

Onko se hylkäys että eroaa vaimoaan hakkaavasta mielipuoli kristitystä?

Sinänsä kannatan avioliittojen siirtämistä kokonaan maistraatteihin.

Juttu on mennyt aika kauas siitä , mistä aluksi kirjoitin. En ole koskaan olleeni avioliitossa, jossa on alusta alkaen tehty vääriä valintoja. Perheessämme ei myöskään ole ollut väkivaltaa. Olimme eläneet yhdessä 34 vuotta, joista kaikki, paitsi viimeinen ovat olleet onnellisia. Meillä on aikuiset lapset, toisin kun tällä työpaikkasuhteen toisella osapuolella. Peräsin lähinnä moraalia kirkon parisuhdeneuvonnan työntekijöiltä, edes kymmenen käskyn noudattamista papeilta.
Pettämiseen osallistuvalta papilta peräsin myös moraalia siihen, että hän soitti minulle ja pyysi minua eroamaan vaimostani. Kuitenkaan hän itse ei ollut kertonut pitkästä ulkopuolisesta suhteestaan vaimolleen. Puhelussa pappi lisäksi ilmoitti, että hän itse päättää milloin hän mitäkin kertoo ja kenelle. Aika sairasta mielestäni.
Työyhteisö ei millään tavoin asiaan puuttunut, vaikka ilmoitin avioliiton jatkumisen edellytykseksi näiden pettäjien toimimisen edes eri työpisteissä. No, ei ymmärtänyt tuleva exvaimonikaan sen paremmin kuin pettäjäpappikaan vaitaa työpaikkaa.

Kokenut 2 kirjoitti:

Juttu on mennyt aika kauas siitä , mistä aluksi kirjoitin. En ole koskaan olleeni avioliitossa, jossa on alusta alkaen tehty vääriä valintoja. Perheessämme ei myöskään ole ollut väkivaltaa. Olimme eläneet yhdessä 34 vuotta, joista kaikki, paitsi viimeinen ovat olleet onnellisia. Meillä on aikuiset lapset, toisin kun tällä työpaikkasuhteen toisella osapuolella. Peräsin lähinnä moraalia kirkon parisuhdeneuvonnan työntekijöiltä, edes kymmenen käskyn noudattamista papeilta.
Pettämiseen osallistuvalta papilta peräsin myös moraalia siihen, että hän soitti minulle ja pyysi minua eroamaan vaimostani. Kuitenkaan hän itse ei ollut kertonut pitkästä ulkopuolisesta suhteestaan vaimolleen. Puhelussa pappi lisäksi ilmoitti, että hän itse päättää milloin hän mitäkin kertoo ja kenelle. Aika sairasta mielestäni.
Työyhteisö ei millään tavoin asiaan puuttunut, vaikka ilmoitin avioliiton jatkumisen edellytykseksi näiden pettäjien toimimisen edes eri työpisteissä. No, ei ymmärtänyt tuleva exvaimonikaan sen paremmin kuin pettäjäpappikaan vaitaa työpaikkaa.

Lue lisää

Nyt rauhoitu, hyvä mies. On selvä, että olet kokenut kovia mutta ei saa antaa järjen kuitenkaan jättää. Eihän se nyt herran tähden ole työyhteisön asia jos on joku tuollainen suhde- viritelmä ollut. Kyllähän tuossa vaimosi valinnan teki vaikka se ilkeältä kuulostaakin. Valinnan ihan alunperin toimia väärin sinua kohtaan ja myöhemmin valinnan, ettei halunnut sinun kanssasi avioliittoa jatkaa. Normaalistihan tuollainen pyyntö (työpaikan vaihdosta) olisi ollut pikku juttu katuvalle osapuolelle. Etenkin kun vielä tuleva sulhasmies sinulle soitteli ja kehotti eroamaan kertonee, että ovat siis yhdessä asioista sopineet.

Vaikka asia varmasti kaihertaa mieltä, älä tee mitään typerää. Osoita olevasi parempi ja jätä heidät oman onnensa nojaan, kaksi petturia ansaitsevat toisensa, yleensä on nimittäin niin, että petturi pettää jossakin vaiheessa uudelleen.

Kokenut 2 kirjoitti:

Juttu on mennyt aika kauas siitä , mistä aluksi kirjoitin. En ole koskaan olleeni avioliitossa, jossa on alusta alkaen tehty vääriä valintoja. Perheessämme ei myöskään ole ollut väkivaltaa. Olimme eläneet yhdessä 34 vuotta, joista kaikki, paitsi viimeinen ovat olleet onnellisia. Meillä on aikuiset lapset, toisin kun tällä työpaikkasuhteen toisella osapuolella. Peräsin lähinnä moraalia kirkon parisuhdeneuvonnan työntekijöiltä, edes kymmenen käskyn noudattamista papeilta.
Pettämiseen osallistuvalta papilta peräsin myös moraalia siihen, että hän soitti minulle ja pyysi minua eroamaan vaimostani. Kuitenkaan hän itse ei ollut kertonut pitkästä ulkopuolisesta suhteestaan vaimolleen. Puhelussa pappi lisäksi ilmoitti, että hän itse päättää milloin hän mitäkin kertoo ja kenelle. Aika sairasta mielestäni.
Työyhteisö ei millään tavoin asiaan puuttunut, vaikka ilmoitin avioliiton jatkumisen edellytykseksi näiden pettäjien toimimisen edes eri työpisteissä. No, ei ymmärtänyt tuleva exvaimonikaan sen paremmin kuin pettäjäpappikaan vaitaa työpaikkaa.

Lue lisää

Kokenut 2 sanoi :
Pettämiseen osallistuvalta papilta peräsin myös moraalia siihen, että hän soitti minulle ja pyysi minua eroamaan vaimostani.
____________
Pappi joka kehottaa eroamaan tälläisessa tapauksessa , ei ole enää mikään
Herran pappi eikä muutoinkaan.
Hänellä on luvassa ikävyyksiä ammatinharjoittamisen tiimoilta - sen verran
hankala kaveri se huonompikin omatunto on.