olen kohta 50-kymppinen tällä hetkellä väkivaltaisessa ja epävakaassa suhteessa elävä naisihminen. en tunne itseäni vanhaksi enkä ole ihan mummon näköinenkään. avomieheni estää kaikki tapaamiseni kaikkien ihmisten kanssa. yrittää estää tapaamasta jopa omia lapsiani. joka kerta kun olen käymässä lapsieni tai jonkun muun luona hän on humalassa tullessani k otiin ja on väkivaltainen minua kohtaan. särkee kotona kaikkia tavaroita ja valvottaa yöhön asti. en tahdo millään jaksaa. olen tosi yksin.
yksinäinen erakko
kohta 50-kymppinen
5819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja pysytkin yksinäisenä niin kauan kuin et heivaa väkivaltasta äijää pellolle. Et ehkä ole koskaan kuullu että väkivalta on rikos vaikka lyöjä olis oma äijä. En kattelis tollasta. Enkä kattelutkaan.
Nyt on rauha, kun olen omassa kodissani eikä kukaan sano ketä saan tavata.
väkivaltaisesta suhteesta omassa perheessä, mutta tuttavapiirissä kylläkin. Olen tosi onnekkaassa asemassa, sillä minulla on hyvä mies ja suht tasapainoinen liitto. Paitsi että kenelläpä sitä ei joskus ristiriitoja olisi...
Jos olisin sinä, yrittäisin ensin puhua miehelle tilanteesta ja pahasta olostani - silloin kun hän on selvä. Ellei puhe auttaisi mitään, ja hän "olisi edellenkin oikeassa", kylmästi muuttaisin pois kotoa ja hakisin avioeroa. Ei kenenkään tarvitse ainoaa elämäänsä pilata väkivaltaisen ja mustasukkaisen miehen takia.
vuosi vuodelta mies ottamasta sulta voimat,mutta ei o antamasta mitään takaisiin. Muista sulla ainakin täällä ystäviä ja me kannustamme sua... Paras mitä teet nyt - otat eron ja rupeat elämään itselles ja lapsilles. Ja lapsetkin näkevät että sinä olet oikeassa ja hyvä esimerkki heille. Yskon että he kunnioitavat sinun ratkaisut ja auttavat sinua nousemaan tuosta suosta. Kirjoitan tämä oman kokemuksen pohjalta - olen just eronut. Kaksi vuotta olin "sairas" - sain miesta kiinni uudellen ja uudellen mökillä toisen kanssa - yrittin "pelasta" liitto... mutta lasipalat ei voi pistaa takaisiin vaikka mies ei halunut eroa. Riehui, uhkaili, huusi, juopoteli jne... pyysi takaisiin ja taas jai kiinni... oravanpyörä. Nyt on helpotus vaikka välillä on masennus ja yksinaisyys paina mutta kohti valoa mennaan. Tsempia sulle! Voimia!
Vittuuks vingut. Kuka hullu ottaa tommosen miehen. Ole sen kanssa ja kärsi tai jätä se paska kasa ja ala elämään tätä elämää.
Sinä joka kärsit miehesi väkivaltaisuudesta, aloita oma elämä, ilman miestäsi. Olen kokenut saman, ja tiedän ettei mies muutu, vaikka kuinka haluaisit sitä. Päinvastoin, pahenee vain ajan myötä. Kenenkään ei pidä sietää tuollaista, sinulla oikeus onnelliseen elämään. Toivon, että saat elämäsi kuntoon. Kaikkea hyvää sinulle =)