Hangossa sen taas näki, mitä siitä seuraa kun poijjuköysi jätetään roikkumaan löysälle. Yöllä iski ukonilma kunnolla myrskyn kera. Moni vene hakkasi keulasta laituriin. Laiturilla kauhea trafiikki.
Poijuköyttä pitää kiristää.
Hangonkeksinä
162785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi hurja. Kutsuit kai median paikalle?
Ihmetyttää vaan ihmisten huolimattomuus tai taitamattomuus. On muuten mukava parannella kiinnitystä kaatosateessa ja tuulessa.
Mistä muuten tiedät, että poijuköydet oli "huolimattomuuden tai taitamattomuuden" takia jätetty löysälle? Etkö itse ole koskaan sattunut tilanteeseen, jossa poijupaino siirtyy kovan vedon takia? Näin voi käydä varsinkin, jos samassa poijussa on useita veneitä. Keula voi tietysti tökkiä muustakin syystä, vaikkapa siksi, että keula on ollut turhan lähellä laituria ja osuu siihen poijun painuessa veden alle.
Kun tulen satamaan katson yleensä viereisten veneiden poijut. Niin tein nytkin ja useampi oli jätetty löysälle. Olen kerran ollut vierassatamassa kun oman veneen poijjupaino antoi noin puolitoista metriä periksi, 26 metrin tuulessa. Hangossakin ainakin yhden reilusti yli 40 jalkasen rautapukkarin poijupaino siirty . Tietysti herää kysymys, että onko viisasta jättää hyvin isoja ja painavia veneitä poijun varaan.
Aika monissa satamissa (esim. meidän kerhosaaressa) on juuri tuosta syystä rajoitus että yli 6000 kg veneiden tulee varmistaa pito omalla ankkurilla. Siis jos keli sitä vaatii. Arvaa olenko koskaan nähnyt kenenkään tehneen näin?
26 m/s tuulessa? Ja koskahan tuo olisi tapahtunut?
Seuraavalle kirjoittajalle kysymys: kun sanot, että useissa satamissa on tuollainen vaatimus, niin voisitko nimetä jonkun vierassataman, jossa niin on? En nimittäin ole ennen kuullutkaan ja aika monta kymmentä satamaa on tullut käytyä Itämerellä.
"Tietysti herää kysymys" Kannataako ja uskaltaako edes pienempää venettä laitaa poijuun. Nimittäin tiedän usean tapauksen jossa kettinki on poijusta katkennut kympin tuulessa vaikka vene on ollut suhteellisen pieni. Syy tähän on sataman omistajan laiminlyönti poiju ketjujen tarkistuksessa. poiju ketjut ovat olleet alunperin esim. 10mm pettäessä ruostuneet noin 5mm ja lenkkien kurveista 0mm. Itse nähnyt henk. koht. tapaukset, toisen Raumalla ja toisen Inkoossa.
Juttu voi mennä myös näin:
-joku idiootti vääntää vinsillä köytensä tiukalle, jolloin muiden köydet löystyvät. Jos kiristät omaa, on kohta taas sama vääntämässä poijua meren pohjaan ja taas on köysi löysällä...
Joo, tommonen hönö on just paras naapuri. Vuosi sitten oli oikein maraton. Kokeilin asianmukaisesti oman köyden poijun tiukkuuden, joustavaksi mutta ehdottomasti riittäväksi. Eli että ei voi osua laituriin odotettavissa olosuhteissa. Koska teen kaiken käsin, poijukumppani, naapurin setä "neuvoo" käyttämään vinssiä, ja demonstroi. No sitten pakko laittaa omakin kuosiin taas, nyt jo turhan viulunkireälle. Vaan setäpä istuu sit illan tissuttelemassa sitloodassa, aina ehkä tunnin tai puolen promillen välein saaden idean vinssata lisää. Aina vaan pakottaen jo näkyvistä kadonneen poijun rannemmaksi väkisin. Yöhön asti. Joka kerta aina johti mulla kiireeseen tulla kannelle pelastaan oma tilanne oman veneen köyden kanssa. Onneksi poiju oli suoraan kivessä kiinni, sillä lopputulos oli seur. aamuna melko luotisuora meininki kohti poijun kiinnityspistettä. Huh!
Ei se setä ilkeyttään sitä tehnyt, ei sillä. Mut voi kun sellaset ymmärtäis jotain mekaniikasta, tietäis mitä siellä on alla, tai edes hörhöilisi heti sen veneenpidennysohjelmansa kerralla kasaan niin osaa itsekin varautua kerralla.
Joo, tommonen hönö on just paras naapuri. Vuosi sitten oli oikein maraton. Kokeilin asianmukaisesti oman köyden poijun tiukkuuden, joustavaksi mutta ehdottomasti riittäväksi. Eli että ei voi osua laituriin odotettavissa olosuhteissa. Koska teen kaiken käsin, poijukumppani, naapurin setä "neuvoo" käyttämään vinssiä, ja demonstroi. No sitten pakko laittaa omakin kuosiin taas, nyt jo turhan viulunkireälle. Vaan setäpä istuu sit illan tissuttelemassa sitloodassa, aina ehkä tunnin tai puolen promillen välein saaden idean vinssata lisää. Aina vaan pakottaen jo näkyvistä kadonneen poijun rannemmaksi väkisin. Yöhön asti. Joka kerta aina johti mulla kiireeseen tulla kannelle pelastaan oma tilanne oman veneen köyden kanssa. Onneksi poiju oli suoraan kivessä kiinni, sillä lopputulos oli seur. aamuna melko luotisuora meininki kohti poijun kiinnityspistettä. Huh!
Ei se setä ilkeyttään sitä tehnyt, ei sillä. Mut voi kun sellaset ymmärtäis jotain mekaniikasta, tietäis mitä siellä on alla, tai edes hörhöilisi heti sen veneenpidennysohjelmansa kerralla kasaan niin osaa itsekin varautua kerralla.
Samaa olen ihemetellyt. Niin vierassatamissa kuin kotisatamissakin. Useimmat näyttävät kiinnittävän veneensä näin: Keulaköydet jätetään pitkiksi, jolloin vene on yli metrin päässä laiturista. Ja peräköydet täytyy silloin jättää löysälle, että saisi veneen vedettyä lähelle laituria jotta sinne veneeseen pääsee ja myös sieltä veneestä pois.
Ei järjen hiventä. Sivutuuli painaa veneet poikittain ja kiinni viereiseen veneeseen (usein sellaisessa kulmassa, että fendareista ei edes ole apua) ja perätuuli painaa veneet kuitenkin kiinni laituriin, jopa niin, että ne veneet menee metritolkulla edestakas ja oikeasti hakkaa siihen laituriin ihan kunnolla..
Itse laitan veneen kiinni niin, että alkuun perä on löysällä ja keula laiturin päällä. Keulaköydet niin kireälle kun saa. Sitten peräköysi niin tiukalle, että poiju on veden alla. Tällöin keula on max 50 senttiä laiturista ja poiju upoksissa. Vene pysyy paikallaan kaikissa tuulissa ja siihen myös pääsee kaikissa olosuhteissa. Eikä tarvii tuulen noustessa olla huolissaan veneen pysymisestä paikoillaan.
Olin Hangossa lauantain ja sunnuntain välisen yön. Melkoinen ilotulitus. Eikä tarvinnut veneen kiinnityksestä olla huolissaan, vaikka tuuulikin melkoisesti yöllä sen ukkosen aikana.
En ole varma, onko tuo sarkasmia vai vain omastani isosti poikkeava näkemys.
Ihan kaiken varalta, kun näitä lukee ties kuka. Itse pidän parhaana arvioida ja joskus jopa testata köydet niin, ettei vene pääse ongelmaan asti vastasuuntaan. Jos vene ei voi päästä laituriin tai kallioon kiinni odotetuissa olosuhteissa, tai köysi on kyllin kireällä. Sivusuunnassa liikkuminen pitää hallita sopivalla köysien puolella (tai tuplaköysillä/oikealla mitalla, jos odottaa tuulen kääntyvän). Se riittää, muu tuo muita ongelmia. Kohteliaana omana mielipiteenä sanoisin, että tuollainen ylikiristely johtaa narinaan, nykimiseen, rasituksiin, ja on omiaan kertomaan ettei ihan tiedä mitä tekee joten tekee yli.
D
Ei ole sarkasmia.
Onpahan vaan kuvaus siitä, miten oman veneeni kiinnitän.
Kotisatamassa, kun vene voi olla valmomatta jopa viikkoja, ei voi köysien puolella valita sivusuunnassa liikkumista. Eikä oikein useammalla köydelläkään, kun takana on vaan yksi poiju, johon veneen saa kiinnittää. Toki siinä yhdessä poijussa olen aina kiinni joko kahdella köydellä tai yhdellä kukonjalan kanssa. Useimmin jälkimmäisellä tavalla.
En myöskään ymmärrä tuossa ylempänä olevia kirjoituksia siitä, että miten se minun veneeni kiinnityksen kireys voisi vaikuttaa niiden muiden veneiden köysien löystymiseen. No okei, silloin jos olen *samassa poijussa* toisen veneen kanssa, silloin se voisi vaikuttaa ja silloin kiinnitänkin oma veneeni samalla köydenkireydellä kuin naapurikin. Näitä tapahtuu onneksi vaan kerran, kaksi kaudessa.
Koen jopa niin, että narinaa ja nykimistä on nykyään (kireillä köysillä) vähemmän kuin ennen. Kun köydet on kireellä, ei vene voi liikkua eikä nykiä. Rasituksiakaan ei (kai?) ole enempää kuin ennen, koska kun vene ei liiku kovassakaan tuulessa mihinkään, eikä tule niitä nykimisiä ollenkaan! Nykäyksissähän ne voimat on suurimmillaan.
Kertoisitko, mitä konkreettista hyötyä on "löysästä" kiinnityksestä? Erityisesti siitä, jossa keula on 1,5 metriä laitusista, mutta köydet niin löysällä, että lapsikin jaksaa vetää sen keulan niin lähelle laituria, että pääse astumaan siihen laiturille. Tämä kun näyttää olevan varsin yleinen tapa kiinnittää köydet....
" Kertoisitko, mitä konkreettista hyötyä on "löysästä" kiinnityksestä? "
Jos tilaa on rajoitetusti, niin tuo sallii veneen pystysuuntaisen liikkeen aalloissa tai veden korkeuden muutoksissa tuottamatta ylisuuria rasituksia mihinkään.
Jos tilaa on vaikka muille jakaa saman saa aikaan kireämmilläkin köysillä.
Siis pitkät köydet mahdollisimman vaakasuoraan, jolloin veneen korkeuden muutokset vain muuttavat niiden köysien suuntaa kiristämättä tai löystämättä niitä köysiä.
Tavoite kiinnityksessä on siis aina korkeuden muutosten salliminen kuormien juuri muuttumatta, ja tilan ollessa rajoitettu myös veneen sivusuuntaisilla paikan tai asennon muutoksilla on merkitystä, mutta niinpäin että liika liike vaakasuunnassa (suhteessa muihin veneisiin ja/tai laiturirakenteisiin) on haitaksi.
Kireä ja lyhyt köysi hajoittaa aina jotain, kun veden korkeus muuttuu, sillä kantta myöten upotetun veneen noste olisi paljon suurempi kuin vene tai sen kiinnitykset kestävät.
Satamassa jossa on paljon veneitä pitäisi huomioida myös laiturirakenteiden kestävyys, eli kaikki eivät voi köysiään superkireällä pitää, tai laituri hajoaa tai irtoaa.
Moi Mika,
Se poijunkiristyshomma ylempänä on jo tästä ihan eri juttu. Siinä oli kyseessä paitsi liikkuva kiinnityspiste, myös koko illan jatkuva tilanteenmuutos naapurin toimesta.
Tuo "löysä" kiinnitys kuten sen kuvaat ei ole se mitä minä yritin kuvata. Omassa tavassani pidän köydet siten kireällä, ettei niiden suoristumisvara riitä isoon asentomuutokseen tai laituriin/kiviin osumiseen, mutta ei hampaat irvessä kireällä. Sen verran, että voimat vapautuu ja köydet toimii itsessään hieman joustimina. Vene saa aavistuksen liikkua veden (tuulen) mukana.
Unohtaen poijut ja muut liikkuvat kiinnityspisteet nyt yksinkertaistuksen vuoksi: vaikkapa vastasuuntiin huippukireäksi viritetyt köydet ei tarjoa mitään lisäsuojaa verrattuna kahteen aavistuksen löysempään, kunhan jälkimmäisessäkään ei vene voi köysien äärikireydellään päästä sinne minne sitä ei haluta.
Ja kaikki aina riippuu kaikesta, olosuhteista riippuen tottakai patentoidaan miten tarvii mutta noin yleensä ja periaatteena.
Mutta siinä mun näkemys, olen sillä pärjännyt murheitta enkä silti kiistä sun ajatuksia; saat kiristää niin paljon kuin haluat :)
PS. Siinä voit jopa olla oikeassa, että se narina on aika minimissä siinä kohtaa kun köysi ei enää milliäkään voi liikkua tai venyä. Mutta se tiukkuus onnistuu enää vinssillä tai koneella auttaen.
Ookkei, ymmärrän pointtisi. Vaikka olenkin eri mieltä.
Todellisuus suomessa on vaan aika kaukana kuvaamastasi.
Laiturit on useimmiten betonisia ponttoonilaitureita, joten vedenkorkeuden muutokset ei vaikuta voimiin keulaköysissä: molemmat nousee ja laskee saman verran. Ja laiturin rakenteet kestää taatusti enemmän voimia kuin mun veneen pollareiden kiinnitykset.
Lisäksi keulakiinnityksen tilanne on sellainen, että kaikilla tuppaa olemaan ne kaksi köyttä viistosti "naapuriruutujen" lenkkeihin. Käyttä on siis mullakin ulkona se pari metriä per puolisko, vaikka keula onkin vaan 40 - 50 senttiä laiturista. Ja köysissä on *kunnolliset" joustimet.
Peräköyden kireyteen teoriassa (mulla) vaikuttaa veden korkeuden muutokset hieman, käytännössä ei juurikaan. Kun poijuköysi on niin tiukalla, että poiju on osittain tai kokonaan pinnan alla, se on silti siirtynyt vain hieman poijupainon päältä venettä kohti. Veden laskiessa peräköysi siis löystyy hieman ja veden noustessa kiristyy hieman. Vene pysyy silti kokoajan paikallaan. Ja köydessä on "luonnollinen joustin", kun poijun liike tasaa nykäyksiä, jotka on muutenkin minimissä kun se poijuköysi on kokoajan kireellä.
Voit ajatella vaikka niin, että löysällä köydellä kiinnnitetyn veneen poijuköysi on vaakasuorassa ja poijuankkuri pystysuorassa. Ne on siis noin 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Mulla on poiju kokonaan tai osittan upoksissa, peräköysi lähes vaakasuorassa ja poiju siirtynyt metrin, kaksi venettä kohti. Käysi/kettinki on silti vaan noin 60-80 asteen kulmassa toisiinsa nähden.
Paikassa, jossa laiturirakenteet on kiinteät ja huonokuntoiset, kattellaan tietysti tilanteen mukaan se, että kuinka tiukkaan uskaltaa köydet laittaa. Tai paikassa, jossa on poijut kevyillä painoilla pohjassa, ne kyllä huomaa helposti.
"..ja tilan ollessa rajoitettu myös veneen sivusuuntaisilla paikan tai asennon muutoksilla on merkitystä, mutta niinpäin että liika liike vaakasuunnassa (suhteessa muihin veneisiin ja/tai laiturirakenteisiin) on haitaksi.."
Tästä olemme samaa mieltä. Juuri sitä sivuttaista siirtymistä ehkäisen parhaiten nykyisellä kiinnitystavalla: Kaksi keulaköyttä reilusti "levällään" ja takana kukonjalalla oleva poijuköysi niin kireällä, että poiju on ositain tai kokonaan upoksissa.... Vene pysyy kovallakin sivutuulella kohtuuhyvin paikallaan, kun löysästi kiinnitetyt on 45 asteen kulmassa laituriin nähden ja kolistelevat toisiinsa.