Moi!
Onko teille ollut vaikeaa se, että ette kykene normaalielämään? En jaksa avautua sairaudestani (lievä bipo) jokaiselle, mutta joudun jotenkin koko ajan selittelemään, miksi en hae kokoaikaista työtä, miksi valvon öitä tai miksen viikkoon jaksa vastata edes meiliin. Minulla on hyvä koulutus ja töitäkin olisi saatavilla, mutta kuitenkin kitkuttelen vuoroin pätkätöillä ja vuoroin työmarkkinatuella.
Ajattelin ryhtyä virallisesti taiteilijaksi, tehdä ikään kuin näennäisen suunnanmuutoksen, jonka todellinen syy on se, että saan vapauden tuosta normaliuden paineesta kertomatta sairaudestani. Harrastan maalausta, mikä olisi se keppihevoseni.
Olisiko tämä hyvä idea? Vai törmäänkö seuraavana paineeseen pitää näyttelyitä ja olla tehokas tällä saralla? Kellään kokemuksia tai ideoita tällaiseen ongelmaan?
Onko teille ollut vaikeaa se, että ette kykene normaalielämään? En jaksa avautua sairaudestani (lievä bipo) jokaiselle, mutta joudun jotenkin koko ajan selittelemään, miksi en hae kokoaikaista työtä, miksi valvon öitä tai miksen viikkoon jaksa vastata edes meiliin. Minulla on hyvä koulutus ja töitäkin olisi saatavilla, mutta kuitenkin kitkuttelen vuoroin pätkätöillä ja vuoroin työmarkkinatuella.
Ajattelin ryhtyä virallisesti taiteilijaksi, tehdä ikään kuin näennäisen suunnanmuutoksen, jonka todellinen syy on se, että saan vapauden tuosta normaliuden paineesta kertomatta sairaudestani. Harrastan maalausta, mikä olisi se keppihevoseni.
Olisiko tämä hyvä idea? Vai törmäänkö seuraavana paineeseen pitää näyttelyitä ja olla tehokas tällä saralla? Kellään kokemuksia tai ideoita tällaiseen ongelmaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin salailu ja väistely vie energiaa myös, se on selvää. Siitä vapautuminen voisi jo helpottaa.
Mielestäni voi yksinkertaisesti sanoa: "En ole tällä hetkellä työelämässä."
Jatka maalaamista ja muita itselle kivoja ja tärkeitä juttuja. Kaikkien ei tarvitse olla yhtä tehokkaita ja niilläkin jotka ovat (tai antavat sellaisen kuvan ulospäin) on kuitnekin omat hankaluutensa ja ahdistuksensa. Yllättävän vähän puolituttuja saati tuntemattomia kiinnostaa muiden valinnat ja elämäntapa.
Nauti elämästäsi ja ole iloinen, ettei sairautesi ole haastavampaa sorttia!
"Mielestäni voi yksinkertaisesti sanoa: "En ole tällä hetkellä työelämässä.""
On tuttu lause. :) Sitä voi toki viilata sen mukaan minkä fiiliksen haluaa kuulijan saavan. Kun sanoo olevansa työtön saa aika eri vastaanoton, kuin että on sapattivapaalla pohtimassa elämäänsä. :)
Ja kun asiaa tarkemmin pohdin, niin on totta, että aika paljon sitä haluaa lopulta itselleen sen kelvollisen selityksen. Kai se on niin takaraivoon iskostettu, että tässä maassa vain raskas työ on jotakin.
"Nauti elämästäsi ja ole iloinen, ettei sairautesi ole haastavampaa sorttia! "
Yritän muistaa tämän. Kiitos!
VÄSYÄ VUORISTORADALLA
"Ajattelin ryhtyä virallisesti taiteilijaksi, tehdä ikään kuin näennäisen suunnanmuutoksen, jonka todellinen syy on se, että saan vapauden tuosta normaliuden paineesta kertomatta sairaudestani. Harrastan maalausta, mikä olisi se keppihevoseni."
Kumpi väsyttää enemmän, kertominen vai feikkaus? Miten olisi jos vastaisit ihmettelijöille, että kärsit ajoittaisesta masennuksesta. Ei se ole nykyään niin tabu. (Ei bibokaan). Ja tottahan se on ettei työnantajat katso hyvällä jos on usein sairiksilla. Selittäisi pätkätyöt.
Mä sanon joillekin olevani elintasoeläkeläinen.:) Oikeasti pärjään just ja just. Jaksuja ja oikeita ratkaisuja elämässäsi!
"Kumpi väsyttää enemmän, kertominen vai feikkaus?"
Tätäkin olen hieman pohtinut. Molemmissa on puolensa. Ehkä nuo psyykkiset sairaudet ovat kuitenkin vielä osin aika tabuja tässä maassa ja se leima ei ole aina kovin mukava.
Asian voi nähdä kahdella tavalla: Olen pätkätyöläinen, joka harrastaa maalausta tai että olen huonosti myyvä taiteilija, joka elättää itseään pätkätöillä. Näkökulmakysymys siis.
Se on hieman kummaa, että juopoille ja taiteilijoille mikä vaan on sallittua, mutta normi-ihmiselle on kovat kunnollisuusvaatimukset....
Kyllä kylähullu/elämäntaitelijallekin sallitaan, tosin pitkin toraisin hampain pieniä erivapauksia. Tässäkin pitkä tie kuljettavaksi - kerrottavaksikin.
Kun sisäinen mittalasi tulee täyteen, jokin asia menee vaan kertakaikkiaan sitorajan ylitte, niin silloin lähen asioilleni ilma tavallisti ydinaseen kestävää suojamuuria.
Pienellä paikkakunnalla ne tuntee pappenheimilaisensa - tilaa tulee kun "hiljanen viljanen" on asenteellisella sotajalalla.
Sisäinen ylivahva maadoitustila murenee kuitenkin yhtä helposti kuin se on tullutkin.
Mentaalinen mielentila lukitaan jälleen läpinäkyvään lasikupuunsa. Sisäinen näytönpaikka ja näkymätön show on ohi.
"Peli on niin paljon tasoittunut vaikkapa nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, ettei enää tarvi rynnätä kotipoteroon suojaan täysin vääristyneestä maisemasta.
Silloin ystävällisetkin ihmiset näyttävät tikarein ja vaatteisiin piilotetuilta käsigranun potintetiaalisilta heittäjiltä.