Ajattelin kirjoittaa tänne, koska olen henkisesti aivan poikki. Asia koskee äitiäni ja isääni. Äiti on 71 ja isä 75. Olen puhunut mielenterveyspuolen ammattilaissa ja hekin ovat tavanneet äitini. Heidän mielestään äidilläni voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta omasta mielestäni voisi olla narsismikin yksi vaihtoehto. Mitä ei ammattilaisetkaan ole pois sulkeneet. Tosiaankin äitini on välillä mairean ystävällinen toisinaan saan kuulla kunniani kuinka olen ollut huono äiti lapsilleni. Nyt olen huomannut äitini alkaneen valehtelemaan. Ihan pieniä ja välillä isompia asioita. Olen yrittänyt ymmärtää ja olla ystävällinen, mutta enää en jaksa. Olen vanhempieni ainoa lapsi ja minulla ei ole sisaruksia joiden kanssa jakaisin tätä asiaa. Minulla on ollut kamalan suuri taakka olla heidän mielikseen. Olisin miten päin tahansa mikään ei riitä mistään ei saa kiitosta enkä ole minkään arvoinen. En ole kouluttautunut riittävän pitkälle. Olen heidän mielestään tehnyt kaiken väärin. Kamalaa on sekin, kun koen, että minun pitää huolehtia heistä ja olla heidän seuranaan, koska heillä ei ole kuin minut. Heillä ei ole ystäviä eikä he käy missään. Tunnen suurta sääliä heitä kohtaan. Varsinkin äitini osaa käyttää tätä puolta hyväkseen. Tähän asiaan liittyy valtavasti henkistä kiusaamista esim. äitini on sanonut, että joudun mielisairaalaan, koska olen niin henkisesti tasapainoton yms. Tapahtumia on paljon joiden vuoksi olisin voinut romahtaa. Olen kuitenkin siitä kiitollinen, että olen saanut tukea perheeltäni ja ammattilaisilta. He ovat ihmetelleet, että olen vielä pystyssä. Teenkö moraalisesti täysin väärin teidän mielestäni, jos laitan täysin välit poikki vanhempiini? Minulle on tärkeää tehdä toisia kohtaan oikeudenmukaisesti, mutta minun lienee pakko alkaa ajattelemaan omaa jaksamistani. En ole itsekään enää nuori. Entä tuo valehtelu? Onko teillä kokemuksia, että omaisenne on alkanut valehtelemaan? Liittyykö se johonkin sairauteen? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia sellaisten ihmisten kanssa jotka kokevat olevansa samassa veneessä.
Väsynyt omainen ...
tosiväsynytomainen
6196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta sinä voit ajatella myös omaa (mielen)terveyttä. Hanki vaikka kotiavustaja nyt ensin heille.Jos muu ei auta niin välit poikki (väliaikaisesti).
No, jos on ongelmia niin valehtelee. Äitisi käy kuitenkin jollain lääkärillä jostain ei-psyykkisestä syystä (terveyskeskus). Voisit sille lääkärille kertoa äitisi käyttäytymisestä.
Olen aikoinani pannut välit poikki pariksi vuodeksi äitini kanssa, kun en kestänyt sitä syyttelemistä ja olin itse masentunut. Kun pääsin parempaan kuntoon ja äitinikin tajusin, ettei minua kannata syytellä, niin olemme nyt ihan hyvissä väleissä. Äitini on nyt iäkkämpii kuin sinun vanhempasi, mutta hyväkuntoinen.
Minulla on myös 80-vuotias tätiystävä, joka on skitsofreninen ja täytyy sanoa, etten oikein jaksa häntä. Tapaan ehkä kerran vuodessa ja soittelen muutamia kertoja vuodessa.
On pakko ajatella omaa mielenterveyttään.
Tunnistan tilanteesi ja toivon omalta osaltani, että pystyt nyt ajattelemaan itseäsi. Elin vuosia samankaltaista elämää ja tunsin suuria itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Sairastuin masennukseen ja kävin vuosia terapiassa, mutta ongelma ei minulle auennut. Vasta äitini kuoleman jälkeen (isä kuoli jo aiemmin), pystyin ymmärtämään sen paineen, mitä minulle oli äitini taholta tullut. Tuntuu kamalalta puhua kuolleesta ihmisestä näin, mutta tunnen nyt oloni huojentuneeksi ja helpottuneeksi. Siitä huolimatta sairastan edelleen masennusta ja käyn terapiassa, mutta nyt olen löytänyt elämästäni jotain, mistä tarttua kiinni ja alkaa keriä vyyhtiä auki. Laita ystävä rakas (älä loukkaannu, vaikka sanon näin, tunnen vain tilanteesi niin syvällä sisässäni) oma hyvinvointisi etusijalle. Ei sinun tarvitse vanhempiasi loukata ja ilmoittaa katkaisevasi heihin välisi. Ota vain itsellesi väljyyttä ja lopeta yhteydenpito siinä määrin kuin se on sinulle haitallista ja raskasta. Joka puhelinsoittoon ei ole pakko vastata ja itse ei tarvitse soittaa tai käydä, jos se ei tunnu hyvältä tai siihen ei riitä voimia. Itse olen lakannut vastaamasta esim. niiden ns. ystävien soittoihin, jotka kuluttavat minua ja joista saan enemmän ärsytystä kuin voimia. Joskus tapaamme sattumalta kaupungilla ja tulen haukutuksi, mutta olen opetellut ajattelemaan, että olen aikaisemmin tullut yhtä lailla haukutuksi, vaikka olen pitänyt yhteyttä, joten mikä tässä nyt sitten oikeasti on muuttunut....
Voimia!!!
NIINKÖ
Meillä täysin sama juttu ja taitaa olla ihan pelkkää väsymystä toinen toisiaan kohtaan. On toki väärin iäkkäämiltä ihmisiltä viedä toiselta nuoruuden ilo, pirteys, terveys ja onnistumisen ilo omissa valinnoissa. Nähtävästi naisilla vielä enemmän tätä, että mitä lapsista on tullut ja mitä toisten lapset ovat, turhaa kyönäämistä ja toisten asioiden juoruaamista. Ihmiset unohtavat elää sitä omaa elämäänsä ja kokea iloa ja onnistumista omissa asioissa. Aika harva meistä on Harrison Ford, joka on yhdessä leffassa yhdysvaltojen presidentti, toisessa venäläinen sukullsveneen kapteeni, kolmannessa agentti, neljännessä Idiana Jones jne.. Se mitä Harrison Ford on niin hän on näyttelijä, mutta ei ole esim. presidentti. Välillä todella tuntuu, että meidän kaikkien tulisi olla turhanpäiväisesti paperikoulutettu k-kaupan kassa, joka hoitaa samalla juustotiskiä.
Sitä minäkin aina saan kuulla, että kuinka ankeista oloista sitä ollaan maailmaan lähdetty ja että minulla on aina ollut tai olen kaiken vaatinut ja saanut jne.. Todellisuudessa minä muistan kuin eilisen päivän sen kun penaalista pomittiin jopa hyvät pyyhekumit pois ja tilalle piti laittaa jokin santapaeria muistyttava esine joka rikkoi puolet paperista pois samalla kun pyyhki. Edelleen tänäpäivänä minulla pitäisi kaikki hankinnat olla senkaltaisia jotka ei toimi uutena edes venäjällä ja tämä siksi, että aina on joku kenellä menee huonommin kuin minulla. Mitä minä sille voin jos naapurin mummo ei osaa edes täyttää toimeentulotukihakemusta.
Sinulla on myös oikeus omaan elämääsi. Jos et nyt ihan poikki laita välejä niin ota ainakin sellainen etäsiyys että voit elää myös sinulle tarkoitettua elämää. Olet kyllä tehnyt tarpeeksi vanhempiesi eteen. Ei ole itsekkyyttä ajatella myös omaa jaksamista.
Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä omine ajatuksineen. Enää tässä iässä ei voida mitään muuttaa. Tee ero itsesi elämän ja heidän elämän välillä. Heidän mielipiteet sinusta ovat heidän, eikä sinun tarvitse niitä omia saatika ruvata elämään niiden mukaan.
Oletko kysynyt isältä mitä mieltä hän on äidistä, onko huolissaan, onko huomannut mitään hälyttävää? Entä jos on alkava dementia?