Maailmassa on asiantiloja, joita ei voi perustella järjellä eikä taloudella. Yksi niistä on Euroopan parlamentin reissaaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä sen vuoksi, että Ranska on aikoinaan saanut sementoitua itselleen aseman toisena istuntomaana.
Toinen vastaava asia on Suomen valtiokoneiston ja kansan pitäminen ”kaksikielisenä” pakkoruotsin avulla.
Poliitikkojen pitäisi tehdä päätöksiä järkiperustein. Miten järkevää on istuttaa yläkoululaiset 228 ja lukiolaiset 190 oppitunniksi opiskelemaan kieltä, jota puhuu Suomessa äidinkielenään viiden ja puolen prosentin vähemmistö ja maailmalla Moskovan asukaslukua pienempi kansa?
Järkiperäisintä vastausta etsittäessä pitää unohtaa Folktingetin hallituksen jäsenet ja Freudenthal-mitalistit. Tasapuolisuuden nimissä voidaan toki jättää myös kansallismielisimmät perussuomalaiset rauhaan.
”Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut, että toisen kotimaisen kielen osalta siirryttäisiin vapaaseen valintaan. Ruotsin valitsijoiden määrä pitkänä A-kielenä lisääntyisi, ja paremman motivaation myötä saataisiin parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista. Tämän muutoksen myötä myös kielivalinnat kokonaisuudessaan monipuolistuisivat. Pienen kielialueen edustajina tarvitsemme monipuolisen kielivarannon pärjätäksemme globaalissa taloudessa”, vastaa sähköpostiini EK:n koulutuspolitiikan asiantuntija Satu Ågren.
Euroopan parlamentin järjetön reissaaminen maksaa veronmaksajille noin 200 miljoonaa euroa joka vuosi. Kukaan ei tiedä, paljon Suomen hallintokoneiston pitäminen kaksikielisenä maksaa. Varovaistenkaan arvioiden mukaan 200 miljoonaa ei siihen riitä. Onkohan asiaa koskaan selvitetty?
Ei tiettävästi, vastaa kyselyyni kansanedustaja Johannes Koskinen (sd), joka oli oikeusministerinä vuonna 2003 kielilakia uudistettaessa.
”Luonnollisesti olisi hyödyllistä selvittää kielilain tai laajemmin perustuslaissa turvatun kaksikielisyyden kustannukset, sekä hyödyt. Minun tiedossani ei sellaista laajaa selvitystä ole, eikä tehtävä ole kovin helppo”, Koskinen kertoo.
Kun lakia valmisteltiin, talousvaikutuksia arvioitiin hänen mukaansa lähinnä virkamiestasolla.
”Kielilain osalta kyse oli valtaosin toimintojen organisoimisesta siten, että palveluja saa omalla kielellä; ei siis lisähenkilöstön palkkaamisesta, vaan olemassa olevien kieliresurssien käytännön hyödyntämisestä. Selvimpiä kustannuksia voi koitua esimerkiksi kunnan tai hallintoalueen vaihtumisesta yksikielisestä kaksikieliseksi. Näitä tilanteita syntyy muuttoliikkeen ja hallinnollisten jaotusten muutosten seurauksena.”
Entäpä nyt, kun hallitus ajaa kuntareformia, joka vaikuttaa myös nykyisten kuntien kielelliseen asemaan?
”Asiaa koskevia kustannuslaskelmia [kunta]työryhmän esitysten vaikutuksista ei ole tehty”, vahvistaa valtiovarainministeriön kuntaosaston finanssineuvos Rainer Alanen.
Kaksikielisyys maksaa mitä maksaa? EU-parlamentti reissaa Brysselistä Ranskaan täältä ikuisuuteen?
Strasbourgin elinkeinoelämän piristäminen meppien lounasrahoilla sotii räikeästi EU:n säästö- ja ilmastotavoitteita vastaan. Se on kuitenkin ranskalaisten saavuttama etu aivan kuten Suomen pitäminen ”kaksikielisenä” on rannikon ruotsinkielisten saavuttama etu, josta ei luovuta ennen kuin järjen ja taloudellisuuden vääjäämätön voittokulku ajaa sen ylitse. Ja niin onkin käymässä.
Itä-Suomen yksityiskouluissa ei tarvitse opiskella ruotsia. Lukioissa ei enää lukiolaisten lakon jälkeen ole tarvinnut kirjoittaa ruotsin kieltä. Yliopistoissa pakollinen kurssi, niin sanottu virkamiesruotsi, suoritetaan sanakirjan kanssa kirjoituskokeeseen osallistuen ja opettajien katsoessa vahvasti sormien lävitse.
On tuskin kohtuutonta puhua jo farssista, jonka loppua pitkitetään aitiopaikalla istuvien säätiöiden rahoilla. Hyvät rkp:n, opetushallituksen, kieliasiain neuvottelukunnan ja Folktingetin herrat ja rouvat. Suomi ei ole aidosti kaksikielinen maa!
”Sitä en osaa arvioida, koska pakkoruotsista luovutaan. Toivottavasti järki voittaa tässäkin asiassa mahdollisimman pian”, vastaa minulle nouseva kokoomustähti Wille Rydman.
Voitaisiinko pakkoruotsista järjestää kansanäänestys? Ja perustuslakia muuttaa siten, että ummikkoruotsinkielisille turvattaisiin palvelut valtakielen opettamisen ja tarvittaessa tulkkipalvelujen avulla?
Ehkä silloin Strasbourgkin taipuu.
Toinen vastaava asia on Suomen valtiokoneiston ja kansan pitäminen ”kaksikielisenä” pakkoruotsin avulla.
Poliitikkojen pitäisi tehdä päätöksiä järkiperustein. Miten järkevää on istuttaa yläkoululaiset 228 ja lukiolaiset 190 oppitunniksi opiskelemaan kieltä, jota puhuu Suomessa äidinkielenään viiden ja puolen prosentin vähemmistö ja maailmalla Moskovan asukaslukua pienempi kansa?
Järkiperäisintä vastausta etsittäessä pitää unohtaa Folktingetin hallituksen jäsenet ja Freudenthal-mitalistit. Tasapuolisuuden nimissä voidaan toki jättää myös kansallismielisimmät perussuomalaiset rauhaan.
”Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut, että toisen kotimaisen kielen osalta siirryttäisiin vapaaseen valintaan. Ruotsin valitsijoiden määrä pitkänä A-kielenä lisääntyisi, ja paremman motivaation myötä saataisiin parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista. Tämän muutoksen myötä myös kielivalinnat kokonaisuudessaan monipuolistuisivat. Pienen kielialueen edustajina tarvitsemme monipuolisen kielivarannon pärjätäksemme globaalissa taloudessa”, vastaa sähköpostiini EK:n koulutuspolitiikan asiantuntija Satu Ågren.
Euroopan parlamentin järjetön reissaaminen maksaa veronmaksajille noin 200 miljoonaa euroa joka vuosi. Kukaan ei tiedä, paljon Suomen hallintokoneiston pitäminen kaksikielisenä maksaa. Varovaistenkaan arvioiden mukaan 200 miljoonaa ei siihen riitä. Onkohan asiaa koskaan selvitetty?
Ei tiettävästi, vastaa kyselyyni kansanedustaja Johannes Koskinen (sd), joka oli oikeusministerinä vuonna 2003 kielilakia uudistettaessa.
”Luonnollisesti olisi hyödyllistä selvittää kielilain tai laajemmin perustuslaissa turvatun kaksikielisyyden kustannukset, sekä hyödyt. Minun tiedossani ei sellaista laajaa selvitystä ole, eikä tehtävä ole kovin helppo”, Koskinen kertoo.
Kun lakia valmisteltiin, talousvaikutuksia arvioitiin hänen mukaansa lähinnä virkamiestasolla.
”Kielilain osalta kyse oli valtaosin toimintojen organisoimisesta siten, että palveluja saa omalla kielellä; ei siis lisähenkilöstön palkkaamisesta, vaan olemassa olevien kieliresurssien käytännön hyödyntämisestä. Selvimpiä kustannuksia voi koitua esimerkiksi kunnan tai hallintoalueen vaihtumisesta yksikielisestä kaksikieliseksi. Näitä tilanteita syntyy muuttoliikkeen ja hallinnollisten jaotusten muutosten seurauksena.”
Entäpä nyt, kun hallitus ajaa kuntareformia, joka vaikuttaa myös nykyisten kuntien kielelliseen asemaan?
”Asiaa koskevia kustannuslaskelmia [kunta]työryhmän esitysten vaikutuksista ei ole tehty”, vahvistaa valtiovarainministeriön kuntaosaston finanssineuvos Rainer Alanen.
Kaksikielisyys maksaa mitä maksaa? EU-parlamentti reissaa Brysselistä Ranskaan täältä ikuisuuteen?
Strasbourgin elinkeinoelämän piristäminen meppien lounasrahoilla sotii räikeästi EU:n säästö- ja ilmastotavoitteita vastaan. Se on kuitenkin ranskalaisten saavuttama etu aivan kuten Suomen pitäminen ”kaksikielisenä” on rannikon ruotsinkielisten saavuttama etu, josta ei luovuta ennen kuin järjen ja taloudellisuuden vääjäämätön voittokulku ajaa sen ylitse. Ja niin onkin käymässä.
Itä-Suomen yksityiskouluissa ei tarvitse opiskella ruotsia. Lukioissa ei enää lukiolaisten lakon jälkeen ole tarvinnut kirjoittaa ruotsin kieltä. Yliopistoissa pakollinen kurssi, niin sanottu virkamiesruotsi, suoritetaan sanakirjan kanssa kirjoituskokeeseen osallistuen ja opettajien katsoessa vahvasti sormien lävitse.
On tuskin kohtuutonta puhua jo farssista, jonka loppua pitkitetään aitiopaikalla istuvien säätiöiden rahoilla. Hyvät rkp:n, opetushallituksen, kieliasiain neuvottelukunnan ja Folktingetin herrat ja rouvat. Suomi ei ole aidosti kaksikielinen maa!
”Sitä en osaa arvioida, koska pakkoruotsista luovutaan. Toivottavasti järki voittaa tässäkin asiassa mahdollisimman pian”, vastaa minulle nouseva kokoomustähti Wille Rydman.
Voitaisiinko pakkoruotsista järjestää kansanäänestys? Ja perustuslakia muuttaa siten, että ummikkoruotsinkielisille turvattaisiin palvelut valtakielen opettamisen ja tarvittaessa tulkkipalvelujen avulla?
Ehkä silloin Strasbourgkin taipuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.