Isovanhempien oikeusko?

Vaikeita tilanteita kaiken kaikkiaan, mutta itse luen tekstistäsi , että vanhempasi halusivat olla pojan luona, auttaa teitä, ja ajaneet pitkän matkankin sen takia.

Ymmärrän että loukkaantuvat, kun apuun suhtaudutaan negatiivisesti, ja toisaalta ihmettelen miten itse koet sitten heidän poissaolonsa, " mykkäkoulun" taas sitten kuitenkin negatiivisesti.

Ehkä tuossa olisi paikallaan yhteiset toimintasäännöt jottei teidän kummankaan osapuolen tekemiset tuota lapsille hämmennystä, eroa isovanhemmista ja pahimmillaan ristiriitoja parisuhteessa.

Itselläni ei ollut vanhemmistani koskaan apua, 4 lapsen hoitolasten kanssa olisi ollut upeaa jos olisi ollut isovanhemmat viemässä lapsia edes hetkeksi johonkin.
Nyt kun olen itse 2 pienen lapsen isoäiti ja työelämässä vielä, niin huomaan etten jaksakaan enään ilahtua lastenlasten seisomisesta oveni takana pe töiden jälkeen.

Niin ne ajatukset ja toiminnat muuttuvat vuosien varrella, mutta tärkeintä olisi kuitenkin säilyttää hyvät suhteet lasten isovanhempiin ja sopia yhteisistä pelisäännöistä.

Itse isovanhempana ajattelen näin, että eihän kukaan voi toimia omavaltaisesti ja sotkeuta toisen perheen yksityisasioihin - olkoon vaikka asia kuten selostat, että isovanhemmat hakevat omavaltaisesti pojan mukaansa. Johan siinä voi syntyä minkälaisia väärinkäsityksiä ja trabelsia tahansa, jos etukäteen ei sovita asioista.

Sama myös, jos vanhukset tulevat kylään ilmoittamatta etukäteen aikuisille lapsilleen. Siinähän olisivat istuneet pihalla odottamassa, jos isäntäperhe olisikin sattunut lähtemään töistä suoraan vaikka Timbuktuun perhelomalle.

Itse olemme isovanhempia myös, mutta kyllä meillä pelaa tuo ilmoituspuoli ihan ystävällisesti, joten informoimme puolin ja toisin nuoremman sukupolvemme kanssa asioistamme ja menoistamme kuin hekin myös.
Ja yhteispeli ja avunantokin on näissä puitteissa toiminut ja vuorovaikutus tuottaa jopa elämäniloa kaikille.

Me kunnioitamme lastemme huusholleja ja samoin hekin arvostavat meitä (ainakin oletan niin, koska mitään mykkäkoulua tai möykkää ei ole ollut).

On se hyvä, että aina löytyy harmin aiheita. Vanhemmista ei ole kuin haittaa, minkä tulet aikanaan huomaamaan, kun omat kersasi perustavat perheet.
Opit näistä vastoinkäymisistä oikeat suhtautumistavat.

Lapsenlapsiin ei saa olla missään yhteyksissä ilman lasten vanhempien lupaa, varsinkaan lapsenlapselle ei pidä antaa ruokaa, herttanen sentään.
Lapsi joka on tottunut hienoihin ruokapaikkoihin kuten Ikean lounasravintola, voi järkyttyä räkälöistä, joihin isovanhemmat tunkevat lapsiraukkaa raahaten.

Niinkin yksinkertaisesta asiasta voi olla kyse, että jompi kumpi tai molemmat vanhemmistasi on jollain tavoin lievästi vammaisia, jolloin tunneäly ei toimi samalla tavalla kuin terveillä.

Voitte yrittää opettaa heitä ihan kädestä pitäen, kuinka on sopivaa toimia. Jos neuvoista seuraa mykkäkoulua, niin toivottavasti he kuitenkin mököttäessään kykenevät miettimään ja käsittelemään asioita. Kärsivällisyyttä tarvitaan, eikä välejä kannata kokonaan katkaista.

Valitettavasti kuvaamasi-laiset "tunneäly-vammaiset" eivät opi vaikka "yrittäisivät" miettiä. Tuskin sitä edes tekevät, koska näkevät maailman ja asiat niin, että heissä ei ole koskaan mitään vikaa vaan kaikki ongelmat ja vastoinkäymiset, niin pienet kuin suuretkin asiat ovat aina jonkun muun syytä. Helppo tietää onko kyse tämän tapaisesta tunne/ahattelu-vammasta on oikeastaan siinä, että osaako ko. hlö koskaan aidosti pyytää anteeksi jotain väärin tekemäänsä / aiheuttamaansa tms. jolloin anteeksipyyntö on oikea reaktio. Yleensä tällaiset ihmiset eivät pysty aidosti olemaan pahoillaan ja pyytämään nöyrästi anteeksi. Tätä mieltä vastaavanlaisia henkilöitä lähipiirissään omaava - ja heistä vuosikymmenten kokemus.

Niin että mitä??? Isovanhemmatko hakivat lapsen noin vaan mukaansa - ilman vanhempien lupaa? Nyt pitää hälytyskellojen soida päässä! Isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kuljettaa lapsenlapsia sinne ja tänne oman mielensä mukaan. Röyhkeää käytöstä!

Ehkä te -heidän lapsensa - pojat olette heidän mielestään sellaisia, ettette oikein pärjää. Tyttöjä ei lapsena hyysätä samalla tavalla kuin poikia, että ehkä nämä asiat juontuu sieltä teidän nuoruudesta ja lapsuudesta.

"Soitin sitten äidille ja yritin todella varovaisesti vihjasta että hienoa tuo ruokailu mutta olisi ollut korrektia soittaa meille asiasta."

Oletan, että olet täysi-ikäinen ja mies. Ja perheellinen. Jumalauta, sinä olet lastesi isä ja vaimosi puoliso. Käyttäydy - samat terveiset veljellesikin - kuten pitää käyttäytyä.

Sinä vaimosi kanssa yhdessä sanotte ja määräätte, milloin lapset voivat lähteä isovanhempiensa mukaan ja milloin ei. Te päätätte, milloin menette kyläilemään tai kahvittelemaan, te päätätte, milloin teille voi tulla käymään jne.
'
Vanhempasi pallottelevat teillä? No ei ihme., kun pompitte heidän vihellyksensä mukaan! Nyt lakatkaa nuohjaamasta äitinne helmoissa, eiköhän se aika ole ohi, että tarvitsee nokkanne niistää hänen hameeseensa?

Voi jestas kuitenkin!

Enhän tietenkään tunne vanhempiasi, mutta muistutan että monilla paikkakunnilla yhä mennään kutsumatta vierailuille, omaisten luo varsinkin. Ei pidetä mitenkään pahana, että tulee yllätysvieraita.
Kuuluvatko vanhempasi tällaiseen ympäristöön?
Korrektia kuitenkin on, että ilmoitetaan vanhemmille, jos lähdetään alaikäisten lasten kanssa pois kotoa.

Toisaalta on aika ymmärtämätöntä vanhemmiltasi, että he eivät ota teidän pyyntöjänne huomioon. Vaikka onkin "vanhempi", niin ei ole oikein olla itse aina muka oikeassa. Monet vanhemmat katsovat olevansa oikeutetut tekemään ja sanomaan mitä tahansa ja sitten loukkaantuvat verisesti, kun aikuiset lapset eivät enää tottelekaan mukisematta ja tyydy käskytetyiksi.

Pitäisi aina ajatella, että kun lapsilla on omat kodit, ollaan kuten vieraisilla ollaan. Talossa talon tavalla, turhia vaatimuksia esittämättä. Samoinhan lapset ja lapsenlapsetkin ovat appivanhempien kotona.

Jos isovanhemmat ovat niin pikkumaisia, että mököttävät lapsellenne, niin ei lapsi sellaisia isovanhempia kaipaa. Mitä vähemmän mököttäjistä hänelle puhutaan sen parempi.
Isovanhempien itsensä on sitten yritettävä solmia läheiset siteet lapsenlapseensa, kun siihen tuntevat tarvetta. Ehkä onnistuvat, ehkä ei. Sittenhän heillä on jälleen uusi mökötyksen syy!

Minusta näyttää siltä .että tänä päivänä osataan kyllä käyttää isovanhempien hyväntahtoisuutta erttäin paljon hyväksi.Silloin kun on avun tarve ovat tarpeellisia .muulloin saavat olla unohduksissa.KÄYTETÄÄN HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI HYVÄKSI .

Kyllä se sil vissii on, jos aletaan oikeuksista puhumaan, niin kaikki oikeudet lapsiinsa on vanhemmilla, jotka ovat täysivaltaisina aikuisina perheen perustaneet ja lapsia tehneet. Jos isovanhemmat ovat menettäneet oikeutensa täysi-ikäisiin lapsiinsa, mistä tulisi oikeus näiden alaikäisiin lapsiin, joiden huoltajia ja vastuunkantajia vanhemmat joka tapauksessa ovat.

Tämä olisi hyvä teroittaa jokaisen perhettä perustavan parin tietoisuuteen. Avio- tai avoliiton solminen tarkoittaa itsenäistymistä lapsuuden perheestä. Pitää muistaa että siinä kohtaavat kaksi erilaista elämää ja perhekulttuuria. Isovanhempiakin on neljä ja taatusti tulee ristiriitoja jos puolisot eivät ole riittävän kypsiä ja itsenäisiä tasa-arvoisesti kaikia isovanhempia. Tietenkin tämä tapahtuu huomioiden isovanhempien taipumukset ja maantieteelliset rajoitukset.

Usein avio- tai avoliittoa solmittaessa ja ensimäisten lasten synnyttyä, vanhemmat ovat nuorina ja epävarmoina turvautuvat omiin vanhempiinsa. Tämäkin on hyvää ja sallittua, mutta siitä jos ei ole tarkkana. Isovanhemmat monesti katsovat että kiitollisuusvelka antaa heille "oikeuksia" tai ainakin keinon mihin vedota.

Tällä en halua väittää, etteikö isovanhemmat voisi olla tärkeässäkin roolissa lapsiperheiden elämässä, mutta ei määräävässä asemassa. Erään iskän kysymykseen vastaan selkeästi, että jotakin on pielessä, jos lapsi omavaltaisesti vain haetaan. Kun lapsi on muiden seurassa, vanhemmat aina luovuttavat lapsen. Tietenkin tämä voi tapahtua myös sanattomasti, jos yhteinen luottamus antaa sellaiseen pelisääntöön mahdollisuuden, mutta selvää on, ettei vanhemmilla ole silloin asian suhteen epäillystä. Ja pitää muistaa, että molempien vanhemmista täytyy hyväksyä käytetyt pelisäännöt. Hyvin usein puolisoille tulee ristiriitoja siitä, että toinen antaa omille vanhemmilleen enemmän oikeuksia kuin toisen vanhemmille.

Mykkäkoulun käyttö aikuiseen lapseen ja tämän perheeseen osoittaa, ettei aikuiseen lapseen suhtauduta aikuisena vaan lapsena. Mykkäkoulun avulla ei saa antaa isovanhempien saada tahtoaan läpi. Monesti isovanhemmat ovat urautuneita ja heidän on vaikea muuttaa tapojaan, pitää vain yrittää mahdollisimman tarkoin elää omaa elämään. Myös omien vanhempien poismeno saattaa huolettaa ja siksi joustetaan ettei kieltäminen jäisi omalletunnolle.

Pojan ikää ei jutusta selvinnyt eikä myöskään pojan oma suhtautuminen isovanhempiin tai näiden yllätyshakuihin. Erään iskän vanhemmat eivät ehkä ymmärrä, etteivät he vieraile vain oman lapsensa luona tai hae vain oman poikansa lasta vaan myös toisen tasaveroisen ihmisen, miniän, lapsen, jolla on myös toiset isovanhemmat (vaikka nämä olisivat kuoleet).

Olen kanssasi samaa mieltä siitä että vanhempiesi olisi ilman muuta pitänyt ilmoittaa sinulle etukäteen, mikäli aikovat hakea lapsesi kotoa. Voisit jutella heidän kanssaan ja yrittää saada heidät ymmärtämään teidän huolenne, kun kotiin tullessanne poika ei olisikaan ollut kotona ettekä tietäisi missä hän on. Kysymys ei siis ole siitä onko vai eikä heillä ole oikeutta hakea lapsenne
lupaa kysymättä, vaan minkälaisen huolen he aiheuttavat käytöksellään teille.
Olen melko varma, että isovanhemmat pystyvät tällaisen asian ymmärtämään ja muuttavat käytöstään.

Toinen asia on kylään ilmoittamatta tuleminen. Tietenkin heidän pitäisi kertoa etukäteen vierailusta ja ymmärrän ärtymyksesi mikäli he ovat ovella odottamassa kun tulette väsyneenä töistä kotiin. Jos tätä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein, siis kerran viikossa tai useammmin, en tekisi tästä numeroa. Voihan olla että vanhempasi eivät ole tottuneet siihen (vaikkapa maalla asuessaan) että aina pitäisi soitella kyläilyistä etukäteen. Ennen vanhaan ja joissakin paikkakunnilla edelleenkin
tullaan kyläilemään yllättäen.
Tässä asiassa juttelisin vaimosi kanssa, ei kannata ottaa herneitä nenään, jos koti on siivoamatta. Eivät kaikki anopit ole siivousintoilijoita ja joka tapauksessa asian voi vain todeta, aamuisin ei todellakaan jää aikaa siivoilemiseen.

Itse olen myös mummi ja sovin ja ilmoitettelen asioista aina etukäteen, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja sekin pitää hyväksyä.