Miten unohtaisin sinut...

oletko yrittänyt soittaa,jos hänellä on puh,vaihtunut

puhelin kadonnut kokonaan

Anteeks se oli kamalan ilkeetä :(

Kenelle tää menee? En mä ole tollanen ollut.

Mä olen ollut tuollainen just, mutta psst. kerron, että oli silloin kun soitit ja kuuntelin vastaajan moneen kertaan niin itku pääsi.... oikeesti.

En kyllä tainnut yrittää soittaa, mutta ne muutama viesti jotka laitoin jäi ilman vastausta... :(

Törkeetä, vai onkohan itsessäsi vika?

Minäkin laitoin eräälle viestejä. Mutta ei hän pyynnöistäni huolimatta vastannut. Jäi vaan jotenkin ikävä...

Varmaan se vikana etten ollut riittävän kiinnostava jotta olisi viitsinyt vastailla.

Mullekin on vastattu vaan kerran tekstiviestiin ja sekin tuli melko tylyyn sävyyn. Minä kun vaan yritin kokeilla kepillä jäätä, että josko hän välittäis musta edes vähän, vaan eipä sitten välittänyt. Minä kiitin vaan kiltisti vastauksesta, vaikka olis tehny mieli kirjoittaa, että "ymmärrän yskän, pidä jätkä tunkkis, en vaivaa enää"...

Tyttärelläni jäi tämä kohta auki, ja en voinut olla lukemattakaan näitä.Mitähän 12
vuotiaskin ikävöi?Täytyy antaa vanhemman ihmisen neuvo: Tälle ensimmäiselle
kirjoittajalle sanoisin: uusi päivä voi tuoda uuden ihmisen eteesi, joka vie sinulta
jalat alta, mutta sitä ei voi tapahtua niin kauan kuin olet kiinni "lillukanvarsissa".
Nämä lillukanvarret on ihmisiä, jotka pitää siitä että ovat saaneet pyöritettyä
sinut pikkusormensa ympärille, ilmeisesti sinulle on käynyt näin? paras kun
vain koitat unohtaa, ja antaa hänenkin kasvaa vielä, ehkä hän oppii ajattelemaan
asioita myös toisenkin kannalta.

Must se on törkeätä ettei vastaa enää. Rehellisesti täytyy sanoa se toiselle ettei kiinnosta

Niinhän sinä teit. Sanoit joskus- en ikinä siedä sitä ettei viesteihin, puheluihin vastata. Teit itse niin, minulle. Kun sinulle tehtiin niin, ymmärsitkö itse ettei kiinnosta? Oletko ymmärtänyt ja täysin sisäistänyt ettei se ihminen joka teki niin, ikinä välittänyt tunteistasi pätkääkään eikä sinun hyvinvoinnistasi. Oletko käsittänyt tämän? Minä olen käsittänyt täysin.

Olen itse syyllistynyt samaan. Olen siitä oikeasti ihan hirveän pahoillani etenkin, kun pidän ja välitän kyseisestä henkilöstä paljon ja toivon hänelle pelkästään hyvää. Ainoa syy taitaa olla krooninen masennus, mitä ei varmasti monikaan päällepäin uskoisi ja mitä en halua leimautumisen pelossa halua kenellekään, edes hänelle, paljastaa. En jaksa selittää, mutta anteeksi pyydän. En edes odota, että kukaan ymmärtäiai. Ainoa, mitä toivon olisi ettei kyseinen henkilö syyttäisi siitä itseään, koska syy ei todellakaan ole hänessä.

Voi kun olisitkin paljastanut, sillä olen itse sairastanut aikanaan vaikean masennuksen ja siitä paraneminen vei vuosia. Uskoisin, että olisin ymmärtänyt sinua hyvin... oikeastaan jotain tuollaista käväisikin mielessäni, sillä olit aiemmin niin kiinnostuneen oloinen ja sitten yhtäkkiä ihan toinen ääni kellossa.