koirien pito suorittamista

Minua ei väsytä!

Hyvä pointti. Nykyisin monen on vaikea muistaa, että koiran kouluttaminen vie myös aikaa, nuoren koiran kansa ollaan keskeneräisiä. Ei kestetä pienintäkään virhettä, ja oman koiran ongelmista heti syytellään muita.
Omanikin alkoi murrosikäisenä remmirähinän. Rennosti ajan kanssa opettelimme pois mokoman tavan. Ihan joutavaa tuo sitruunan tai paineilman ruuttaaminen koiraan heti kun inahtaa. Näillä yrmeillä koiranomistajilla koira on hankittu egonjatkeeksi, eikä kestetä tilanteita, että koira ei käyttäydykäan mallikelpoiseti, todistaen omistajansa ylivertaisuutta kouluttajana.
Ja sitten jos jollain on vaikeaa oman koiransa kanssa, toivotetaan heti h-tin kuuseen häiriköimästä. Ei saa toisilta koiranomistajilta vertaistukea, ei tosiaan!

Koirapsykologeja on ja koirakouluttajia myös. Mitä jos lukisit pari kirjaa myös. Poistu paikalta jos nainen huutaa ja sano että et halua kuunnella hänen valitustaan. Ehkä sun pitää löytää oikea tekniikka koiran koulutukseen.

http://www.stara.fi/2012/05/23/victoria-stilwell-haastattelussa/

Remmirähjäystilanteisiin oli hyviä ohjelmia ohjeet, jos et ole nähnyt vielä. Suomalainen ohjelma oli ja ulkomainen.

Olen yrittänyt lukea ja kouluttaa, mutta heti kun koira kaukaakin huomaa vähän isomman tulevan alkaa haukkumisen hurjasti. Koira oli pienenä arka ja luikki karkuun helposti. Yritän vielä kohtaamisia harjoitella, mutta tuntuu pahalta ne katseet tai ohjeiden anto (eli rankaista pitäis). En halua koska pelkään että se vain pahentaa tilannetta. Koira ei ole vihainen. Onneksi illalla tuli pentukoiran omistaja vastaan joka ihme kyllä ei ollut hysteerinen, se pelasti surkean päivän. Ihme kyllä ei pelännyt yhtään että koirani hyökkäisi vaikka haukkui. Pitäisi olla ymmärtäväisempiä eikä heti arvostella jos jonkun koira ei ole täydellinen, koska siihen voi olla monta syytä. Jopa ystävysten kesken arvostellaan toisten koiria ja miten ei ole vielä oppinut sitä ja tätä. Sitten näytetään kuinka meidän koira osaa hienosti.

Hmm...kyllä se vissiin ennenvanhaan on ollut enemmän suorittamista kuin nykyjään, mitä on juttuja lukenut ja kuullut. Koiran hankintaan tarvittiin referenssejä, että osaa hommat ja sitä sitoutui kunniallaan siihen, että koira käyttäytyy. Sai kasvattajien vihat päälleen, jos ei onnistu ja pahimmassa tapauksessa menetti koiran.

Ennenvanhaan "päävikaisille räyhääjille" laitettiin kuula kalloon.

Tällainen käsitys mulla on. Voin olla väärässä, koska en tuolloin ole ollut maisemissakaan vielä :D Niin jotta jotenkin se suorittaminen on päässyt livahtamaan pois koiramaailmasta.

Mutta nykyajasta olen sitä mieltä, että ihan sama mitä se vastaantuleva koira tekee, kunhan omistaja saa pidettyä sen pois meidän iholta. Jos vastaantulija räyhää, saa oma puppe lisähaastetta ohittaa mallikkaasti. Niitä katson todella karsaasti, jotka päästävät koiransa hyökkäämään meitä kohti. Hallinta pitää olla.

Menkää metsiin kävelemään koirienne kanssa, siellä ei tarvitse yleensä kohdata ketään ja mieli lepää molemmilla. Itse ainakaan jaksa tallata samoja katuja eestaas vaikka kaupungin tuntumassa asun. Kaikkein kahjoimmat tavat ulkoiluttaa koiraa löytyy muuten maaseudulta missä olis metsää ja pellon piennarta mutta ei - maantien reunaa pitää tallata koiran kanssa niin että takin helmat heiluu kun autot ajaa ohi.

Kaikki koirat ei vaan ole niin helposti koulutettavia,monilla menee vuosia ja monet ei opi kunnolla koskaan. Ja kaikki ei osaiskaan kouluttaa vaikka koittaisivat.

Eipä minuakaan häiritse jos jonkun koira rähisee remmissä mutta se pikkaisen laittaa silmään jos omistaja ei tee elettäkään kouluttaakseen koiraa . Luulisi että se lenkkeily on rentouttavaa kun koirakin osaa käyttäytyä ... kun koiran peruskouluttaminen nyt ei mitään suorittamista kuitenkaan ole .

Koiranomistajia on niin monenlaisia. Joku eläkeläiapariskunta joka ottaa tipsun ei useinkaan lähde mihkään arkitottikseen. Koira on otettu ystäväksi, perheenjäseneksi. Sen ei tarvi osata kulkea hienosti tai osata miljoona temppua. Jokainen saa kouluttaa tai olla kouluttamatta, kunhan koira ei haittaa muita liiaksi.

Itseäni ärsyttää nuo vastaan tulevat räyhäävät koirat, etenkin kun omistaja ei tee mitään vaikka huomaa koiransa alkavan tuijottaa jo sata metriä ennen. Samaten ärsyttää ne, joiden koira jää makaamaan ja omistaja vain odottaa että koira nousee (?). Sata varmasti nämä koirat alkavat räyhäämään viimeistään kohdalla. Tämä ärsyttää siis siksi, että omat koirat aivan varmasti provosoituvat ja kokevat itsensä uhatuksi jos toinen koira kyttää ja vaanii jo kaukaa.

Itselläni on kolme koiraa jotka ohittavat toiset koirat ongelmitta ja hihnatta. Kun pennusta asti johtajuus on selvää, ei aikuisenakaan ongelmia tule ja koira tottelee pelkästä kiellosta. Toki on myös erittäin vietikkäitä ja kovapäisiä koiria joiden kanssa apukeinoja tarvitaan.

Tiedon ja taidon puute on yleistä, mutta kaikkein pahimpia ovat kukkahatut. Koiralle ei saa tehdä minkäänlaista fyysistä pakotetta tms. Tietäähän sen kuinka koira käyttäytyy jos tietää ettei "selkäsaunaa" koskaan tule, miksi siis totella? Kohta joku kirjoittaa, että koira tottelee koska kunnioittaa omistajaa ja kunnioitus ansaitaan vain luottamuksella ja positiivisella ehdollistamisella, mutta koiran kanssa tulee aina muistaa että se on eläin, eikä pohdiskele ihmisen tavoin.

Kaikkein paras ja tehokkain tapa kouluttaa on; huono käytös -> rangaistus (kolinatölkki, päälle kävely, hihnasta nyppäsy, muu nopea fyysinen pakote tms.) ja oikein tehdessä -> palkkaaminen.

"Olen niin väsynyt näihin yrmeisiin (naisiin) jotka tulevat koirinensa vastaan ilme kireänä."

Muuten ihan hyvä oivallus nyky-yhteiskunnan rajattomista vaatimuksista, mutta oliko taas pakko vetää tuo naiset vs. miehet-kortti tähän(kin) aiheeseen? Eivätköhän niin miehet kuin naisetkin syyllisty tuohon nyrpistelyyn..

On todella huvittavaa lukea neuvoja,toinen opastaa selkäsaunan antamisella ja toinen liikkumaan metsiköissä. Räyhäämisen saa nopeasti loppumaan ,kun vain vahvistaa oikeaa käyttäytymistä. Ei siis ohiteta vastaan tulevaa koiraa nami kädessä eikä leluja heiluttaen, vaan vahvistetaan haluttua käytöstä. Tällaiset yksinkertaiset ongelmat, ovat varsin simppeleitä korjata.

Samaa mieltä. Jotkut tuntuvat odottavan koiriltaan lähes ihmeellisiä suorituksia. Ihailen toki sellaisia ihmisiä jotka ovat kouluttaneet koiransa hyvin, eivätkä ikinä tee mitään sellaista kuten kerjää, hyppää joskus toista vasten, lopettavat haukkumisen kun käsketään yms. Remmiräyhääminen toki on ongelma, mutta aloittaja on varmasti pyrkinyt puuttumaan tähän. Ja emmehän me ihmisetkään ole täydellisiä joten minusta on kohtuutonta odottaa eläimeltä täyden kympin suoritusta ja että asiat tehdään aina heti kun käsketään.

Minulle riittää että koira on peruskoulutettu, sosiaalistettu eikä ole aggressiivinen ja se antaa suorittaa kaikki hoitotoimen piteet kuten kynsien leikkaamisen.

Pitkällä kokemuksella kerron että koiria ulkoiluttavat miehet ovat mukavampia, rennompia, ottavat huumorilla koirien toilailut ja pahimpia ovat olleet naiset. Sen sijaan koirattomat miehet ovat pahempia kuin naiset. Eli koiria vihaavat eniten koirattomat miehet ja koiria omistavat miehet ovat taas ystävällisempiä kuin naiset. Oottekos samaa mieltä?

Koiran kanssa eläminen ON KUIN LAPSEKASVATUSTA. Tämä nyt vaan on ihmisen maailma ja koiran pitäisi osata käyttäytyä niin että vastaantulijoiden ei TARVITSE PELÄTÄ.
Oletko ajatellut sitä että se rähjääminen, hihnassa hyökkäily jne. ovat tosi pelottavia vastaantlijoiden mielestä? Itselläni on mennyt pinna kun lähinnä susikoirat ovat remmissä hyökkäilleet ja isäntä/emäntä on hädintuskin saanut pidettyä kullan nuppunsa remmistä kiinni. PELOTTAVAA.
Itselläni on kaksi suurehkoa koiraa, heidän kanssaan on helppo lenkkeillä kun eivät halua toisten koirien tai ihmisten luo, eivätkä rähjää. Leikki-ja tutustumisille on omat hetkensä ja aikansa.
Määrätietoista koulutusta noin vuoden vanhaksi, takaan että loppuelämä lenkkeineen pienin ohjauksin, on koirakavereiden kanssa antoisaa.

Kerrohan miten koulutit isot koirasi? Ovatko uroksia?

Joo, kuulostaa tutulta. Olen seurannut yhtä tuttavaani, joka otti koiran noin reilu vuosi sitten. Sen jälkeen se on kulkenut varmaan kymmenillä eri kursseilla sen koiran kanssa ja hermoilee ja stressaa koko ajan että miten koira käyttäytyy ja oppii. Ja koko ajan pitäisi olla ihan "pro" kaikessa. Hirveä stressi, jos koira ei opi jotain asiaa heti. Ja kyllä sen näkee jo koirastakin, että se stressaa, koska koirahan lukee/peilaa omistajaansa.

Ei pitäisi mennä ihan liiallisuuksiin noiden hommien kanssa. Ei varmaan ole koirastakaan kivaa, että koko ajan suoritetaan ja mennään hampaat irvessä eteenpäin jos ei heti onnistu.

Ihan totta että usein jopa tuo koiran käytös otetaan ehkä liian tosissaan tuolla ulkomaailmassa.

Itse ajattelin että kyllä oma koirani tulee käyttäytymään 100 % hyvin ja koulutan sen varmasti, että ei olisi kaikenmaailman ongelmia koiran käyttäytymisen kanssa. Muttamutta, eipä se niin helppoa ole, ja on se otettava huomioon että koiran murrosiässä varsinkin voi tulla kaikenlaisia mutkia matkaan. Ja ohitettavat ihmiset eivät näköjään sitä ihan ymmärrä, että koulutus on vaiheessa.

Tärkeintä mulle ainakin on että vastaantulevat koirakot antaa tilaa ohittaa, eikä omistaja anna koiransa pomppia tiellä, tai päästä lupaa kysymättä lähelle. Tottakai se välillä harmittaa jos toinen koira rähjää ja oma vastaa siihen, mutta yleensä suhtaudun itse siihen silleen, että se toinen aloitti ja kyllähän siitä saa ohittamiseen hyvää harjoitusta, kun pyrkii siihen että oma koira ei reagoi ollenkaan toisen koiran rähjäykseen. Mikä on onnistunutkin ihan hyvin useimmiten.

Mutta siis jos ohitettava koira rähjää, niin en minä ainakaan alkais rähjäämään siitä koiran omistajalle. Koskaan ei voi tietää toisen tilannetta, ja koulutus voi tosiaan olla kesken. Ja jos koiraa ei haluta kouluttaa, niin sitten se on omistajan ongelma, ei minun. Ainoa ongelma mikä voisi olla, että jos omistaja päästää koiransa hyökkäämään omani kimppuun tms. Mutta harvemmin niinkään käy, kun väistän paljon kauempaa noita kadunvaltaajia. Joskus olen saanut karkottaa niitä pois oman koirani läheltä, kun yrittävät lähestyä luvatta.

Ehkä ei vaan kannata välittää jos joku ihminen alkaa valittaa koirasi käytöksestä, varsinkin kun tiedät että jotain teet asialle. Eläisivät omaa elämäänsä, ja huolehtisivat omasta koirastaan.

Ideaali on että kaikista koirista saisi hyviä koirakansalaisia, jotka sopii meidän nykyiseen yhteiskuntaan. Mutta ei ne koirat valmiiksi aina sellaisia ole.

Ei ihminen tarvitse koiraa.

Koirat eivät ole ihmisiä, ei niiden kaikkia tapoja saa kitkettyä pois (niin kuin ei ihmisiltäkään), ei me voida loputtomasti kouluttaa koiria. Koirilla on erilaisia viettejä, joita me ei oikeasti saada pois. Jos sun koira jollekulle haukkuu, nii et välttämättä saa sitä ikinä loppumaan, eikä se loppujen lopuksi ole niin kauhea asia. Monet koirat haukkuu, se on koirien puhetta.

Koira oppii kyllä. Toiset hitaammin mutta jos maltat olla johdonmukainen niin
kyl se siitä. Tiukkapipot on tiukkapipoja mut sessut on sessuja!

tätejä ei ole koulutettu tarpeeksi olemaan ihmisiksi kun ovat niin kärttyisiä. Arvelen näin.

Minä en arvostele sitä rähjääkö koira remmissä. Minä arvostelen sitä miten omistaja suhtautuu koiransa rähjäämiseen. Koulutus voi olla kesken, mutta jos omistaja ei tee elettäkään puuttuakseen koiransa huonoon käytökseen, niin se kyllä ärsyttää.

Itse olen ihmetellyt nyt viimeaikoina ilmiötä, joka on aivan käsittämäätön. Koirien omistajat puhuvat paljon siitä, että koska heidän koiransa on niin huonotapainen, he eivät ilkeä lähteä niiden kanssa koirakouluun. viedä nyt sinne rähisemään muille ja näyttäytyä itse nolona, kun oma koira käyttäytyy miten käyttätyy...

Aika lohdutun ajatus, että koirakouluun tuotaisiin oppimaan yhteiskuntakelpoisiksi koiriksi vain niitä joilla on kotona jo hommansa osaava kasvattaja.

Itse olen koulutusohjaajana kentällä ja oma koira hyppii pomppii ja poukkoilee aivan päättömänä ja on jo puolivuotias. Joudun tekemään hirveän työn saadakseni koirani kontaktiin kentällä, jossa on muita koiria. Ei minua hävetä, sellaista se on, vielä opettamattoman koiran omistaminen iästä riippumatta... Pitää vain osata pyytää anteeksi kun koira hölmöilee toisia olentoja kohtaan ja selittää, että se on vielä hyvin tyhmä (pennuksi ei enää viitsi väittää, kun säkä on yli kuudenkymmenen...).

Toki ennakko-oletuksena itsellänikin oli koiraa suunnitellessa, että koira on jo tässä iässä täysin oppinut ja hyvätapainen, mutta toisinpa on näyttänyt käyvän... Sitten kun kuuntelee toisten marinoita siitä miten hävettää kun koirilla on joitain pieniä pahoja tapoja, niin ei voi olla miettimättä, olisikohan minunkin syytä olla toooosi häpeissäni, kun koira on vielä ihan täysin kuriton.