Jumalan tahto on, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsikin rakastat.
Ihminen on uskovanakin metka kappale kiemurtelemaan Jumalan tahtoa vastaan, tämä tapahtuu mm. projektion avulla.
Mitä tämä projektio tarkoittaa?
Se tarkoittaa itsessä olevan pahan ja puutteellisuuden heijastamista toiseen henkilöön, ja sen tuomitsemista toisessa henkilössä. Jumalan lain vaatimukset lähimmäisen rakastamisesta "kuuluvat toisille kyllä, mutta minua ne eivät koske".
Tässä on syy siihen, miksi ihmisestä tulee toiselle ihmiselle tuomari ja vanginvartija. Jännä juttu miten uskovakin ihminen saattaa tehdä toiselle vaikka millaista pahaa, muun muassa hyljätä toisen ihmisen tämän heikkouksien vuoksi, mutta samalla hetkellä Jumalasta pois langennut mieli ja tahto muokkaa julman teon rakkaudeksi. "Minulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus ("ihan Jumalan käskystä") hylätä tuo lähimmäiseni, koska HÄN on paha.
Elikkä uskovat omatunto voi olla täysin paatunut, hän elää raskaassa rakkaudettomuuden synnissä lähimmäistään kohtaan ja luulee palvelevansa tällä tavalla Jumalaa. :-(
Saatamma synteihimme paatuneena nauraa Jeesuksen ajan nuorukaiselle, joka kysyi Jeesukselta "kuka on minun lähimmäiseni".
Ihmiselle on luonnon mukaista toimia toiselle ihmiselle syyttäjänä ja tuomarina, siihen ei tarvita parannusta eikä Kristusta.
Eikä itsensä pettäminen näissä asioissa vaadi mitään muuta, kun uskollisuutta omalle langenneelle luonnollemme ja korvien sulkemista Jumalan sanalle.
Älkää siis ihmetelkö, kun sanon, Jeesukseen uskovia eivät ole läheskään kaikki jotka sanovat olevansa, tai kuuluvat jonkun nimiseen joukkoon. Kenelläkään meistä ei ole valtuuksia tuomita toista tai syyttää toista ihmistä. Sen sijaan meillä on velvollisuus rakastaa kaikkia lähimmäisiämme.
Kun näin on, ja kun Jumala tämän sanasa kautta meille kirkastaa sydämen ja tunteiden tasolla, silloin ihminen painuu polvilleen Jeeuksen eteen ja rukoilee, Jeesus Daavidin poika, armahda minua syntistä. Aivan samalla tavalla kun Jeesuksenkin aikana tapahtui synakoogassa.
Jos joku ihminen sanoo, ettei hänessä asu herra fariseus vaatimuksineen, niin minä sanon että hän nukkuu synnin unta vielä. On sääli että niin moni uskovakin pettää itseään, uskoo vahvasti johonkin yhditykseen, joukkovoimaan ja joukkosyggestioon, mutta hylkää Kristuksen ja samalla lähimmäisensä.
Tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman sanoo Raamattu.
Kuinka me kristittyinä kirkastamme ympärillemme Kristusta, Jumalan rakkautta.
Jos epäuskoiset näkevät ja kokevat että uskovat vain puhuvat rakkaudesta olemmeko silloin uskovina kirkastamassa Kristusta?
Tarkoittaako rakkaus sitä että hyväksymme synnin? Ei tarkoita! Kuinka helppoa onkaan hyväksyä itsessä oleva synti ja tuomita sen sijaan lähimmäinen.
Ihminen on uskovanakin metka kappale kiemurtelemaan Jumalan tahtoa vastaan, tämä tapahtuu mm. projektion avulla.
Mitä tämä projektio tarkoittaa?
Se tarkoittaa itsessä olevan pahan ja puutteellisuuden heijastamista toiseen henkilöön, ja sen tuomitsemista toisessa henkilössä. Jumalan lain vaatimukset lähimmäisen rakastamisesta "kuuluvat toisille kyllä, mutta minua ne eivät koske".
Tässä on syy siihen, miksi ihmisestä tulee toiselle ihmiselle tuomari ja vanginvartija. Jännä juttu miten uskovakin ihminen saattaa tehdä toiselle vaikka millaista pahaa, muun muassa hyljätä toisen ihmisen tämän heikkouksien vuoksi, mutta samalla hetkellä Jumalasta pois langennut mieli ja tahto muokkaa julman teon rakkaudeksi. "Minulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus ("ihan Jumalan käskystä") hylätä tuo lähimmäiseni, koska HÄN on paha.
Elikkä uskovat omatunto voi olla täysin paatunut, hän elää raskaassa rakkaudettomuuden synnissä lähimmäistään kohtaan ja luulee palvelevansa tällä tavalla Jumalaa. :-(
Saatamma synteihimme paatuneena nauraa Jeesuksen ajan nuorukaiselle, joka kysyi Jeesukselta "kuka on minun lähimmäiseni".
Ihmiselle on luonnon mukaista toimia toiselle ihmiselle syyttäjänä ja tuomarina, siihen ei tarvita parannusta eikä Kristusta.
Eikä itsensä pettäminen näissä asioissa vaadi mitään muuta, kun uskollisuutta omalle langenneelle luonnollemme ja korvien sulkemista Jumalan sanalle.
Älkää siis ihmetelkö, kun sanon, Jeesukseen uskovia eivät ole läheskään kaikki jotka sanovat olevansa, tai kuuluvat jonkun nimiseen joukkoon. Kenelläkään meistä ei ole valtuuksia tuomita toista tai syyttää toista ihmistä. Sen sijaan meillä on velvollisuus rakastaa kaikkia lähimmäisiämme.
Kun näin on, ja kun Jumala tämän sanasa kautta meille kirkastaa sydämen ja tunteiden tasolla, silloin ihminen painuu polvilleen Jeeuksen eteen ja rukoilee, Jeesus Daavidin poika, armahda minua syntistä. Aivan samalla tavalla kun Jeesuksenkin aikana tapahtui synakoogassa.
Jos joku ihminen sanoo, ettei hänessä asu herra fariseus vaatimuksineen, niin minä sanon että hän nukkuu synnin unta vielä. On sääli että niin moni uskovakin pettää itseään, uskoo vahvasti johonkin yhditykseen, joukkovoimaan ja joukkosyggestioon, mutta hylkää Kristuksen ja samalla lähimmäisensä.
Tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman sanoo Raamattu.
Kuinka me kristittyinä kirkastamme ympärillemme Kristusta, Jumalan rakkautta.
Jos epäuskoiset näkevät ja kokevat että uskovat vain puhuvat rakkaudesta olemmeko silloin uskovina kirkastamassa Kristusta?
Tarkoittaako rakkaus sitä että hyväksymme synnin? Ei tarkoita! Kuinka helppoa onkaan hyväksyä itsessä oleva synti ja tuomita sen sijaan lähimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Joss ihminen jää lain käskyjen alle, eikä hän saa kohdata rakastavaa ja armahtavaa Jeesusta joka on sovittanut hänet Jomalan kanssa, silloin ihmistä itseään hallitsevat pelko ja pakko. Ihminen elää hel'vetin pelossa ja taivaan toivossa.
Jos joku sanoo ettei hän ole tällaista tilaa kokenut, niin minä sanon ettei hän ole vielä herännyt synnin unesta.
Jos sanoma Kristuksesta on sotkeentunut, silloin lähde ei ole puhdas. Silloin ajaudutaan helposti lakihurskauteen, eli tekojen vanhurskauteen, uskonvanhurskauden sijasta.
Uskonvanhurskaus tarkoittaa tilaa, jossa sinä olet antanut Jeesukselle kaikki syntisi ja olet ottanut USKOSSA Vastaan Kristukselta hänen täydellisen vanhurskautensa. Jos tästä tilasta poiketaan oikealle taikka vasemmalle, niin silloin ollaan suossa korvia myöten.
Voi kuinka paljon on kristittyjä jotka ontuvat molemmin puolin. Välillä he etsivät vanhurskautta omista teostaan ja joskus hetkittän Kristuksestakin. Tätä paholainen juuri tahtoo, ettemme uskoisi ja vapaiksi tulisi. Sen tähden on aivan välttämätöntä että sanoma Jeesuksesta Kristuksesta saa kaikua kirkoissamme ja seuroissamme puhtaana,
"kenenkään muotoon katsomatta", kuten me lestadiolaiset sanomme.