"syntyä uudelleen"?
Tat Hermeksen oppilas:
"Millainen on uudesti syntynyt ihminen? Tat kysyy.
Hermes vastaa:
"Uuden syntymän läpi käynyt ihminen on aivan toinen olento. Hän on Jumalan lapsi, jumala. Hänen minuutensa on nyt Kaikki mikä on kaikessa. Hänen itseytensä rakentuu aivan uudesta aineesta tai energiasta, joka on jotakin muuta kuin ruumiin ja meidän näkemämme maailman rakennusaine."
Tämä on liikaa kaikille meille ajan vangeille - ajan, joka on meidän olemustamme ja elämämme tarkoitusta koskevien valheiden summa.
Narsistinen ihminen ei ymmärrä Hermksen puhetta ja ajatusta.
"Tuohan on täysin mahdotonta, se sotii kaikkea järkeä vastaan"...Sinä puhut minulle käsittämättömiä, jota en ymmärrä, selitä jo viimeinkin, mitä uudelleen syntyminen tarkoittaa!"
Hermes tässä yrittää puhua ja opettaa pojalleen Tatille sitä mikä hän on, tarkoittaen syvällä meidän sisimmässämme olevaa minuutta, itseyttä, jonka muistaminen on mahdollista jokaiselle miehelle ja naiselle.
Hermes yrittää selittää pojalleen Tatille, että ihminen voi siirtyä pois itsestään kuolemattomaan ruumiiseen johon aika ei vaikuta ja jossa ihminen ei ole enää se mikä oli vaan hän on syntynyt uudelleen mieleltään.
"Ruumis, joka ennen oli ei enää ole todellinen minäni en ole käsin kosketeltavissa enkä silmin nähtävissä, en täytä tilaa avaruudessa. Olen jotakin aivan muuta, muukalainen sinun aistimaailmassasi. Minua ei voi nähdä sinun silmilläsi poikaseni"
Mitä Tat vastaa?
"Isä sinä saat minut sekoamaan, väitätkö tosiaan, etten minä juuri tällä hetkellä näe omaa itseäni?"
Hermes vastaa: "Kumpa sinäkin pääsisit irti itsestäsi ja pystyisit näkemään kuin valveilla oleva etkä niin kuin unessa"...
niin?
Tat Hermeksen oppilas:
"Millainen on uudesti syntynyt ihminen? Tat kysyy.
Hermes vastaa:
"Uuden syntymän läpi käynyt ihminen on aivan toinen olento. Hän on Jumalan lapsi, jumala. Hänen minuutensa on nyt Kaikki mikä on kaikessa. Hänen itseytensä rakentuu aivan uudesta aineesta tai energiasta, joka on jotakin muuta kuin ruumiin ja meidän näkemämme maailman rakennusaine."
Tämä on liikaa kaikille meille ajan vangeille - ajan, joka on meidän olemustamme ja elämämme tarkoitusta koskevien valheiden summa.
Narsistinen ihminen ei ymmärrä Hermksen puhetta ja ajatusta.
"Tuohan on täysin mahdotonta, se sotii kaikkea järkeä vastaan"...Sinä puhut minulle käsittämättömiä, jota en ymmärrä, selitä jo viimeinkin, mitä uudelleen syntyminen tarkoittaa!"
Hermes tässä yrittää puhua ja opettaa pojalleen Tatille sitä mikä hän on, tarkoittaen syvällä meidän sisimmässämme olevaa minuutta, itseyttä, jonka muistaminen on mahdollista jokaiselle miehelle ja naiselle.
Hermes yrittää selittää pojalleen Tatille, että ihminen voi siirtyä pois itsestään kuolemattomaan ruumiiseen johon aika ei vaikuta ja jossa ihminen ei ole enää se mikä oli vaan hän on syntynyt uudelleen mieleltään.
"Ruumis, joka ennen oli ei enää ole todellinen minäni en ole käsin kosketeltavissa enkä silmin nähtävissä, en täytä tilaa avaruudessa. Olen jotakin aivan muuta, muukalainen sinun aistimaailmassasi. Minua ei voi nähdä sinun silmilläsi poikaseni"
Mitä Tat vastaa?
"Isä sinä saat minut sekoamaan, väitätkö tosiaan, etten minä juuri tällä hetkellä näe omaa itseäni?"
Hermes vastaa: "Kumpa sinäkin pääsisit irti itsestäsi ja pystyisit näkemään kuin valveilla oleva etkä niin kuin unessa"...
niin?
Vastaukset 22
Vanhimmat
VASTAUS OSA 1/3:
Hermes vastaa: "Kumpa sinäkin pääsisit irti itsestäsi ja pystyisit näkemään kuin valveilla oleva etkä niin kuin unessa..."
Opettavainen tarina. Erinomainen assosiaatio.
Mutta...
Assosiaatio kohdistui väärään henkilöön.
Miten niin?
Palaan tähän kirjoitukseni lopussa. Hairahduin kirjoittamaan yleisesti vertaistuesta, ennen varsinaista vastaustani :-/
Kuten aikanaan Narsistien uhrien tuki ry:n keskustelupalstat, tämä palsta toimii hyvänä vertaistukena persoonallisuus- tai luonnehäiriöisten ihmisten uhreille.
Kaikki vertaistukiryhmät, oli kysymys mistä elämän tragediasta hyvänsä. Otetaan vapaasti assosioiden vaikka aakkosjärjestyksessä A-kirjaimella alkavia elämän tragedioita: esim. avioero, alkoholismi, aspergen, autismi...
Narsismi tulee siis vasta esimerkiksi lapsen kuoleman jälkeen aakkosissa :) Tarkoitus ei ole tässä järjestää tragedioita aakkosten tai mihin muuhunkaan järjestykseen.
Jokainen elämän tragedia on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen, eikä tragedian aiheuttamaa tuskaa voi millään objektiivisella tavalla mitata.
Syyllistyin muuten juuri elämäni ensimmäisen kerran mustaan huumoriin.
Noh, tulipahan sekin nyt sitten tehtyä ja koettua, ja vielä tällaisella miinakentällä :D. Anteeksi. Palataan asiaan.
Hyvä vertaistuki auttaa ihmistä akuutissa vaiheessa. Hyvä vertaistuki saa ihmisen kokemaan, että hän ei ole yksin asiansa kanssa ja että häntä ymmärretään.
Hyvä vertaistuki saa ihmisen uskomaan, että hänen on mahdollista selvitä tragediastaan, kuten niin moni muukin vertaistuen antaja, on selvinnyt.
Hyvä vertaistuki siis liittyy ihmisen elämään tietyn ajan, minkä jälkeen vertaistukea saanut ihminen luottaa, kykenee ja uskaltaa jatkaa matkaansa elämässään.
Hyvän vertaistuen voi siis määritellä seuraavasti:
Hyvä vertaistuki on äärimmäisen tärkeä, mutta vain tietyn ajan, kunnes ihminen on eheytynyt ja on kykenevä nousemaan ja lähtemään, takaisin elämään, kohti uusia kolhuja.
Verkossa toimivassa vertaistuessa piilee kuitenkin muutaman sudenkuoppa, jotka jokaisen vertaistukea hakevan on hyvä tiedostaa:
Vertaistuen piiriin hakeudutaan kun on tarve purkaa ahdistusta, hakea ymmärrystä, käsitteitä, työkaluja ja tukea käsitellä henkilökohtaista tragediaa.
Parhaimmat ja suosituimmat kirjoittajat, joilla on todennäköisesti luonnostaan kyky erinomaiseen kirjalliseen ilmaisuun, saavat helposti itselleen ihailijansa. Vaikka kirjoittaja voi olla kirjallisesti lahjakas, ei hänen kokemaansa tuskaa saa luonnollisesti vähätellä.
Jos kirjoittaja saa paljon huomiota ja ihailijoita vertaistukiryhmässä, se luonnollisesti voi vahvistaa ja jopa nopeuttaa kirjoittajan omaa eheytymistä. Tällaisesta mielipidejohtajan roolista (jos sellaisesta nyt tässä yhteydessä voidaan puhua), voi muodostua haasteellinen kirjoittajalle itselleen.
Kirjoittaja voi itse jäädä "koukkuun" vertaistukiryhmään, koska hän saa siellä turvallisesti, anonyymisti, huomiota ja ihailua, mistä varsinkin tällä keskustelupalstalla olevilla uhreilla on todennäköisesti erittäin ikävät kokemukset, kun kaikki se huomio ja ihailu olikin vain... valhetta.
Näin ollen voi syntyä tilanne, jossa kirjoittajan on vaikea lopettaa palstalle kirjoittamista. Tilanteen tekee vielä haastavammaksi se, jos yhteisö ikäänkuin ei ikäänkuin anna lupaa kirjoittajalle poistua ja jatkaa elämäänsä, kuten hyvän vertaistuen tulisi toimia, vaan yhteisö vaatii kirjoittajaa jäämään yhteisöön.
Tällöin on vaara, että kirjoittaja jää joko koukkuun yhteisöön tai ei pääse siitä irti velvollisuudentunteesta muita kohtaan.
Vertaistuesta voi tulla riippuvaiseksi, kuten muista riippuvuuksista, oli ne laskuvarjohyppy, vuorikiipeily, seksi, alkoholi ja huumeet.
Me narsistien uhrit kun olemme niin taipuvaisia erilaisiin addiktioihin, eikö? Juuri siksi narsisti meidät löysikin. Vai löysimmekö me narsistin?
Tuossa muutama olennainen kysymys, minne pyrin hortoilemaan tässä pitkässä vastauksessani. Kuten alussa kirjoitin; kirjoittajalla oli erinomainen assosiaatio mutta se kohdistui väärään henkilöön.
Jatkan hortoilemista seuraavassa vastauksessani.
VASTAUS 2/3
Havaitsin aikanani jo Narsistien uhrien tuki ry:n keskustelupalstalla, kuten myös täällä, että hyvin usein kirjoittajat kehottavat tutustumaan mm. Sam Vakninin kirjoituksiin sekä Healing Eagle sivustoon. Sivuihin tehdään viittauksia ja omiin kirjoituksiin kopioidaan henkilökohtaisia "löytöjä".
Sam Vaknin ja Healing Eagle sivustot ovat varmasti erinomaisia sivustoja henkilökohtaisessa eheytymisessä. Kuten verkossa toimiva vertaistuki, tulisi näiden erinomaisten sivustojen myös toimia osana sitä surutyötä, mikä jokaisen pitää tehdä oman tragediansa käsittelemiseksi.
Itse en ole tutustunut sivustoihin. Ehkä hyvä niin, koska niin moni sivustojen käyttäjä on kirjoittanut miten sivustot ovat auttaneet heitä ymmärtämään omia addiktioitaan, vajaavaisuuksiaan, eheytymään.
Joistakin kirjoituksista huokuu lähes uskonnollinen, elämänkatsomuksellinen hurmos. Healing Eagle sivusto toimii uudestisyntyneen narsistin uhrin raamattuna.
Sivustolle palataan aina uudestaan ja uudestaan lukemaan ja etsimään selityksiä sekä omalle että toisen tai toisten ihmisten käytökselle. Sivusto toimii kuin käsikirja tai käyttöohje ihmisen olemassaolon ratkaisemiseksi.
Tällä keskustelupalstalla viitataan usein rajoihin ja rajaamiseen. En tiedä onko kyseinen sana ja verbi juuri kyseisiltä sivustoilta?
Kun narsistin uhri käyttää raja-sanaa verbinä (rajata) kirjoituksissaan, minulle henkilökohtaisesti syntyy assosiaatio narsistin uhrista, joka on selvinnyt tragediastaan ja on löytänyt elämässään sellaisen viisauden ja vahvuuden, mitkä molemmat ovat jalostuneita verrattuna keskivertoihmisen viisauteen ja vahvuuteen.
Narsistin uhri on täten tragediansa kautta löytänyt jotain suurempaa ja laajempaa tajunnanvirtaa, mitä hän ei olisi koskaan saavuttanut ilman tragediaansa... tai vertaistukea... Sam Vakninia... Healing Eaglea...?
Vai onko?
VASTAUS 3/3
Mitä rajaamisella sitten halutaan viestiä? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Onko siellä jossain netin ihmisen käyttöohjeessa selkeät ohjeet miten ihmisen tulisi kohdella toista ihmistä ja päinvastoin?
Voiko ne opetella ulkoa?
Mitä jos ihminen itse tai se toinen ihminen ei toimikaan ohjeiden mukaan? Mitä sitten tapahtuu?
Vastatkaa jos haluatte. Kysymykset eivät ole retoorisia, vaikka siltä ne kuulostavat.
*Vihdoin*
Nyt pääsen vastaamaan alussa esittämääni väitteeseen ja kysymykseen. Kirjoittajan erinomainen assosiaatio kohdistui väärään henkilöön.
Henkilökohtaisesti tiedän että narsisti ei muutu, vaikka Sam Vaknin toista väittäisikin. Käsittääkseni hän on myynyt itsensä ja kirjalliset tuotoksensa, kertomalla olleensa narsisti, tiedostamalla ongelmansa ja selvinneensä siitä terapian avulla.
Eli poikkeus vahvistaa säännön. Narsisti voi syntyä uudelleen.
Näin ollen haluan kääntää kirjoittajan hienon tarinan päinvastoin. Tarina toimii omasta mielestäni paljon paremmin, kun tarinan henkilön Tat tilalle laitetaan narsistin uhri, joka on löytänyt kuvaamani jalostuneen viisauden ja vahvuuden henkilökohtaisen tragediansa kautta.
Voi olla tapauksia, joissa narsistin uhri pitää vuosi toisensa jälkeen itsestään kiinni eikä näe itseään kuin valveilla, kuten Hermes tarinassa toteaa.
Kamalinta mitä narsistin uhrille voi tapahtua on metamorfoosi, minkä läpi käytyään narsistin uhri muuntautuu itse kaiken sen pahuuden ruumiillistumaksi, mikä alkujaan ajoi narsistin uhrin tragediaansa: Narsistin uhrista kasvaa narsisti.
Narsisti, joka on ehdoton, omaa sellaisen jalostuneen viisauden ja vahvuuden, mitä tavallinen kuolevainen ei omaa. Narsisti, joka aina palaa vuosi toisensa jälkeen vertaistukisivustoille, lukee ihmisen käyttöohjeita (Vaknin, Healing Eagle) ja keskittyy omaan eheytymiseensä.
Keskittyessään omaan eheytymiseensä, on vaarana, että ex-narsistin uhri ei todennäköisesti tiedosta, että eheytymistä kilvoitellessaan, hänestä itsestään voi muodostua erittäin monimutkainen ihminen, jonka kanssa on äärimmäisen haasteellista ja vaikea elää.
Näin ollen viestini on se, että on hyvä, että narsistia yrittää ratkaista. Se auttaa akuuttiin hätään ja ohjaa löytämään itsestään niitä addiktioita, mitkä alkujaan ajoi narsistisuhteeseen.
Varsinainen eheytyminen toteutuu kuitenkin tietyllä määrällä vertaistukea ja itsetutkiskelua ja eheytymistä, mutta niitä ei saa päästää määrääviksi, pitkäkestoisiksi, saatikka pysyviksi. Eheytyminen voi myös muodostua addiktioksi. Se on loputon tie.
Valaistumiseen on matkaa. Todennäköisesti kukaan ihminen ei sitä elämänsä aikana ole saavuttanut. Ei edes nykyinen 14. dalai-lama Tenzin Gyatso, vaikka viisaita puhuukin :)
Ihminen on liian monimutkainen ja elämä moniulotteinen, että sen mallintaminen ja oikein eläminen on käytännössä mahdotonta.
Perusarvot, periaatteet, uskonnolliset tai elämänkatsomukselliset näkemykset jne ovat hyviä asioita kaikki, mutta elämälle pitää aina antaa mahdollisuus.
Elämässä on liian monta muuttujaa kuten on yhdessä ihmisessä, saatikka jos ihmisiä on kaksi tai useampi. Näin ollen rajat ja rajaaminen käsitteinä olisi hyvä mieltää siten, että niitä on tarkoitus aina sovittaa, venyttää tai rikkoa, jotta ihminen voi elää elämää, toisen ihmisen kanssa.
Jostain syystä kuuntelin tänään ensimmäistä kertaa autoa ajaessani radiossa soineen Happoradion kappaleen "Puhu äänellä jonka kuulen". Kappalehan on jo tuttu, mutta en koskaan ole pysähtynyt kuuntelemaan sanoitusta.
Mielestäni kappaleen sanat sopivat hyvänä "mittarina" narsistin uhreille. Narsistin uhri ymmärtää toista uhria aina paremmin kuin kukaan toinen ihminen.
Mutta jos haluaa löytää takaisin kuolevien joukkoon ja kohdata ihmisiä ilman samanlaisia kohtaloita ja tragedioita, on kuljettava juuri päinvastaiseen suuntaan kuin eheytymällä ehdottomalla rajaamisella, analyysikoomassa elämisellä tai missä tahansa addiktiossa.
On uskallettava paljastaa kylki, reivata purjeet, koska elämä on yhtä heiluriliikettä ja kukaan meistä ei koskaan kykene elämään ilman uusia kolhuja, mustelmia ja ruhjeita.
Vastaavasti on uskallettava ottaa vastaan ja antaa, kehuja, ihailua, huomiota, oli ne vähän tai enemmän teennäisiä. Sellaisia me ihmiset ja kuolevaiset vaan olemme.
Itse tunnustan, että eksyin tänne palstalle vahingossa ja p***le, että pitikin lukea. Jäin heti koukkuun. Tosin en enää ole niin kiinni. En enää pelkää, että jäisin tähän.
Tunnustan myös sen, että itse elän yhä analyysikoomassa ja minua on äärimmäisen vaikea lähestyä saatikka ymmärtää. Analysoin heti kaiken. Kukaan ei oikeasti ymmärrä minua.
Siksi alla olevat Happoradion sanat puhuttelivat juuri minua tänään, koska olen menettänyt kyvyn puhua sanoilla, joita muut ymmärtäisivät. Tietysti osaan puhua tavalla jota jokainen ymmärtää, mutta syvän eheytymiskoomani ei anna sitä itselleni anteeksi, joten pidän pääsääntöisesti turpani kiinni.
http://artists.letssingit.com/happoradio-lyrics-puhu-aanella-jonka-kuulen-w68fc9k
VASTUUVAPAUSLAUSEKE
Yllä olevissa nimimerkin m13s69 kirjoituksissa ei ole viitattu kehenkään Suomi24 kirjoittajaan, paitsi kirjoittajaan itseensä. Kirjoituksissa ei ole viitattu kehenkään todelliseen ihmiseen, poislukien kirjoituksessa mainittu Sam Vaknin.
Kirjoitusten tarkoitus ei ole ärsyttää, loukata, aiheuttaa vitutusta, kärsimystä tai vahinkoa lukijoille.
Koska kyseessä on erittäin räjähdysaltis keskustelupalsta, kirjoittaja pyytää jo etukäteen kaikilta anteeksi.
aika paljon kirjotit neljässä minuutissa. Oletko harkinnut pikakirjoittajan uraa?
Heh. Kirjoitin ensin koko tekstin ja kun yritin lähettää sitä, tuli ilmoitus että teksti on liian pitkä? Vasta sen jälkeen huomasin tuon tiedon tuossa ylhäällä, että tekstin maksimimäärä on 5000 merkkiä, joten jouduin kopioimaan tekstin ja lähettämään sen osissa. Eli neljä minuuttia tuhlasin leikkaa ja liimaa toimintoihin.
Niin paljon oli mielenkiintoista asiaa tässä, ensilukemalta poimin tämän kohdan...jota itsekin olen miettinyt, että jossain kohtaa tämä"kaikki" pitäisi myös osata jättää taakseen ja pyrkiä elämään tavallisen kuolevaisen elämää, liikoja miettimättä...
"Keskittyessään omaan eheytymiseensä, on vaarana, että ex-narsistin uhri ei todennäköisesti tiedosta, että eheytymistä kilvoitellessaan, hänestä itsestään voi muodostua erittäin monimutkainen ihminen, jonka kanssa on äärimmäisen haasteellista ja vaikea elää.
Näin ollen viestini on se, että on hyvä, että narsistia yrittää ratkaista. Se auttaa akuuttiin hätään ja ohjaa löytämään itsestään niitä addiktioita, mitkä alkujaan ajoi narsistisuhteeseen.
Varsinainen eheytyminen toteutuu kuitenkin tietyllä määrällä vertaistukea ja itsetutkiskelua ja eheytymistä, mutta niitä ei saa päästää määrääviksi, pitkäkestoisiksi, saatikka pysyviksi. Eheytyminen voi myös muodostua addiktioksi. Se on loputon tie.
Valaistumiseen on matkaa. Todennäköisesti kukaan ihminen ei sitä elämänsä aikana ole saavuttanut. Ei edes nykyinen 14. dalai-lama Tenzin Gyatso, vaikka viisaita puhuukin :)
Ihminen on liian monimutkainen ja elämä moniulotteinen, että sen mallintaminen ja oikein eläminen on käytännössä mahdotonta."
Että mieluusti palaisin ihan siihen taviksen elämään jollaista elin ennen Ännä kokemustani...ja enenivissä määrin olen jo osittain onnistunutkin...kiitos nykyisen suht mutkattoman kumppanini...jolla ei tunnu olevan elämää suurempia ongelmia itsensä, elämänsä ja ihmissuhteidensa kanssa...
Tästä kohdasta poimin itselleni parhaimmaksi anniksi tämän...tiedostan kyllä, että jonain päivänä tämäkin kaikki olisi kyettävä jättämään ns, taakseen...
"Hyvä vertaistuki auttaa ihmistä akuutissa vaiheessa. Hyvä vertaistuki saa ihmisen kokemaan, että hän ei ole yksin asiansa kanssa ja että häntä ymmärretään.
Hyvä vertaistuki saa ihmisen uskomaan, että hänen on mahdollista selvitä tragediastaan, kuten niin moni muukin vertaistuen antaja, on selvinnyt.
Hyvä vertaistuki siis liittyy ihmisen elämään tietyn ajan, minkä jälkeen vertaistukea saanut ihminen luottaa, kykenee ja uskaltaa jatkaa matkaansa elämässään.
Hyvän vertaistuen voi siis määritellä seuraavasti:
Hyvä vertaistuki on äärimmäisen tärkeä, mutta vain tietyn ajan, kunnes ihminen on eheytynyt ja on kykenevä nousemaan ja lähtemään, takaisin elämään, kohti uusia kolhuja"
Toisaalta voin ajatella niinikin, että jotkut saattavat kokea asiansa niin tärkeäksi, että ns. uhraavat asialle lopun elämänsä...sekin on ihan sallittua ja heitäkin tarvitaan...
Pidän sanasta 'analyysikooma'. En tosin tiedä miksi. Analyysikoomassa tarpovat analyysikoomokot.. :)
Vaikka sinulla oli tuossa paljon asiaa ja sanottavaakin, niin olisit voinut sanoa vain, että:
Halumme saada huomiota ei poikkea narsistin eikä uhrin välillä mitenkään vaan samassa addiktioliemessä lilluvat kumpikin :)
"Mitä sinä oikein puhut?" Tat änkyttää isälleen. "Katson suoraan sinun silmiisi! Näen sinut edessäni! Näen sinun ruumiinrakenteesi ja kasvonpiirteesi kuten aina ennenkin. Olet edelleen saman näköinen!"
Hermes vastaa: "Siinäkin sinä erehdyt, poikaseni. Näkemisesi fyysinen ruumis muuttuu koko ajan. Se ei ole todellinen."
Meidän aikana tuntemamme ilmiö on pelkästään niiden valheiden summa, joissa me elämämme.
"Mikä sitten on todellista, isäni?"
Hermes vastaa:
Hän puhuu meidän sisimmässämme olevasta suuresta itsestä, joka käy yli kaiken ymmärryksen ja aistimaailman ja jonka keskeisiin ominaisuuksiin kuuluvat tietoisuus ja käsityskyky. Sen voi tuntea vain se itse. Se ei ole ajallinen. Se on ainut todellisuus, jossa ihminen on tarkoitettu elämään. Se on meidän paras olotilamme.
Älä pyytele anteeksi etukäteen mitään sellaista mitä et ole väärin tehnyt, teet itsestäsi vain heikolta näyttävän typeryksen.
Minulle on ominaista hortoilla ja rönsyillä sekä puheissani että kirjoituksissani. Olen yrittänyt kiinnittää siihen huomiota ja pyrkiä korjaamaan sitä itsessäni, mutta se on kovin hankalaa. Se on rasittavaa ystävilleni, mutta sellainen minä olen :)
Minä olen heikko. Olen aina ollut. Olen levoton. Olen aina ollut. Minä pelkään. Olen aina pelännyt. Minä olen heikko. Olen aina ollut. Minä olen hauras. Olen aina ollut. Todennäköisesti olen myös typerä, monessakin asiassa, mutta tyhmä en ole. Ainakin niin kuvittelen.
Koko elämäni mukana kulkenut levottomuuteni todennäköisesti johtuu epävarmuudestani ja turvattomuuden tunteestani.
Ehkä juuri kaikkiin mainitsemiini asioihin oma narsistini oli juuri se ihminen, joka sai minut uskomaan itseeni ja pelkoni jäi taka-alalle. Kykenin mihin vain kun narsistini oli rinnallani. Yhdessä olimme voittamattomat.
N-suhteeni jälkeen menin analyysikoomaani ja sitä kautta olen tiedostanut miten turvaton ja heikko olen aina ollut. Miten lähimmäisriippuvuuteni on ohjannut koko elämääni aina lapsuudestani lähtien.
Analyysikoomani rikkoi minut kuin Lilleri Lallerin jota yritän epätoivoisesti kasata. En tiedä pystynkö siihen koskaan. Siksi tästä on kai pakko vain nousta ja lähteä vaappumaan, vaikka Lilleri Lallerin lastenloru ei hyvää lupaa:
Lilleri Lalleri laudalla makasi.
Lilleri Lalleri laudalta putosi.
Ei sitä ole koko Suomen maassa,
joka Lillri Lallerin parantaa.
Hermeksen vastaus ei lohduta. Se kuulostaa henkiseltä valaistukselta, mitä on vaikea realisoida arkeen. Henkisyys on ylevää, mutta arki on inhorealismia, elämää.
Pyydän liikaa anteeksi ja en luota siihen, että kelpaan sellaisena kuin olen. Tosin ongelma on juuri siinä; kuka olen? Lilleri Lalleri. Ole sitten siinä.
Analyysikoomani ei anna minulle lupaa näytellä jotain sellaista, mitä en ole, vaikka siihen pystyn, jos haluan. Ja joudunhan minä, joka päivä, näyttelemään. Enhän minä voi kulkea analyysikoomassa ihmisten ilmoilla. Julkisesti.
Jos päästän jonkun lähelleni, analyysikoomani tekee minusta erittäin monimutkaisen ihmisen, jonka kanssa on erittäin haastava ja vaikea elää.
Minun on tässä vaan löydettävä jonkinlainen tasapaino, jotta kykenen jälleen puhumaan tavalla, jota toinen ymmärtää, kuitenkaan rikkomatta ja hylkäämättä itseäni.
Mielenkiintoista pohdintaa... sun teksteissä on jotain tuttua, mutten ole varma, mistä se tuttuus tulee.
Tuota en ymmärrä: miksi toistuvasti tuot esille kokevasi ettei sinua todellisuudessa ymmärretä - vaan vasta kun puhut sellaista kieltä, jota muut ymmärtävät? Etkö vielä ole kohdannut kaltaistasi?
Sinä et ole heikko, et ole mikään Lilleri Lalleri vaan sinä olet alistunut tietoisesti uskomaan tuon valheellisen kuvitelman itsestäsi samoin kuin narsisti uskoo olevansa paras, kaunein ja voittamattomin. Me kannamme suuria määriä harhaa itsestämme, emme lopulta ymmärräkään miten syvällä se meissä on ja vahvassa istuu. Joillekin heikko itsetunto kehittyy, kun häntä ei lapsena huomioida tarpeeksi, ei kiinnitetä huomiota. Hänestä tulee näkymätön lapsi, joka oppii aina pyytelemään anteeksi kaikkea ja vetäytymään syrjään olemaan riippuvainen toisista, kuten sinä vahvasta exästäsi, joka todellisuudessa käyttikin vain sinun heikkouttasi taitavasti hyväkseen saadakseen itsensä näyttämään erinomaiselta sinun silmissäsi, jotta ihailisit ja palvoisit häntä.
Uskoin kauan, että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus, että lapsena olin onnellinen ja huoleton lapsi. Erokin näytti olevan minulle helppo ja luulin kaiken olevan ok ja sujuvan tuosta eteenpäin hyvin, mutta aloin huomaamaan, että elämäni traumat alkoivat nousta pintaan ja aloin nähdä asioita joita minulle oli tapahtunut ja huomasin, kuinka yhtäkkiä murruin ja aloin itkemään yksin hiljaisuudessa. Tiesin, että olin padonnut sisääni valtavan määrän tukahdutettuja tunteita, joita en uskaltanut tunnustaa itselleni vaan pidin yllä turvallista hyvää lapsuuskuvaa ja kaikki hyvin avioliitossa vaikka selkeästi olin kokenut turvattomuutta ja laiminlyöntiä molemmissa.
Myöskin minusta tuli taitava analyytikko, rönsyilijä, heikko, levoton ja alituinen pelkääjä...Lilleri Lalleri. Pyysin liikaa anteeksi minusta tuli typerästi käyttäytyvä, epävarma, kun minulta oli puuttunut turvallinen luotettava perusta, joka heikkona jatkui läpi elämäni. Heikolla Lilleri Lalleri laudalla taiteillen yritin pysytellä siinä laudalla, että en olisi pudonnut...omavoimaisena minusta tuli väärällä tavalla vaha, sellainen, joka ei uskaltanut luottaa kuin itseensä, ei antaa kenekään toisen tulla liian lähelle, koska kaikkialla elämässäni oli ollut vain epävarmuutta ja heikkoja epävarmoja ihmisiä, joihin ei voinut luottaa tai turvata.
Olen tuota tasapainoa hakenut ja etsinyt minäkin, minuakaan ei ymmärrä kukaan olen sen huomannut...olen edelleen ristiriitainen persoona, mutta olen oppinut luottamaan jo muihinkin kuin vain itseeni. Kun tulee tarpeeksi pohjalle ja saa pohjakosketuksen ei ole voimia enää yksin sieltä ponnistaa, tarvitsee muita...
En tiedä, mutta tuntuu kuin sinä olisit minä, minun ajatukseni minun elämäni kaikki sinun kokemasi on niin tuttua viimeistä piirtoa myöten.
Meidän matkamme on tullut tähän ja tästä on hyvä jatkaa, kun tiedostamme nyt jotain sellaista, joka on ollut salassa meiltä. Meissä asuu se häpeä, jota emme ole uskaltaneet tunnustaa ja jonka olemme halunneet peittää väärään vahvuuteen. Vahva Minä ei ollutkaan niin vahva kuin sen piti olla, se on kestänyt, mutta siinä on niin paljon säröjä ja murtumia, että pienikin kolaus siihen voi sen saada murtumaan..
Minä en ainakaan usko olevani paras, kaunein, voittamattomin.
Vain ihminen ihmisten joukossa...
Asia vain on niin, että ei ole kukaan muukaan...Nimittäin kyse on mielipiteistä ja sellainen jokaisella on omansa.
Usein totean pikemminkin leikkisästi olevani täysi p*ska...
Mutta ei minun itsetunto oikeasti niin alhaalla ole, että tuohon uskoisin.
Kuten positiiviset ominaisuudet, myös negatiiviset ovat ihmisten itsensä luomat...
Ei ole sellaista jumalaa, joka määrittelisi kaiken oikeellisuuden...Mitään suurta totuutta, joka kertoisi, mitä kukin on.
Olkaamme siis sitä, mitä sisimpämme meille kertoo...
Aitoja itsejämme, muiden painostuksista ja mielipiteistä huolimatta.
Sitä, miksi aikoinamme olemme syntyneet...Nimittäin jos ihminen ei usko mihinkään muuhun, niin hän ainakin voi luottaa yhteen asiaan ...
Nimittäin siihen...
Että luonto ei tee virheitä.
Enkä nyt puhu mistään henkisestä shaissesta...
Vaan yksinkertaisesti siitä, että maailmankaikkeus ei olisi olemassa, mikäli virheet olisivat mahdollisia...Se vain on fyysinen mahdottomuus minun järjelläni ajatellen. Atomit järjestäytyvät aina "oikein"...Vaikka ihmisten mielestä se ei siltä välttämättä näytä. Se johtuu vain siitä, että ihmisten käsityskyky on rajoittunut, eikä riitä kertomaan, mikä on täydellistä ja mikä ei.
Käsitteen "jumala":kin on vain ihminen itse luonut jonkunlaiseksi mittatikuksi, jolla selittää selittämätöntä...Maailma on liian moniulotteinen kokonaisuus, että sitä voisi ihminen järjellisesti selittää. Vaikka järjellinen se kaikessa kummallisuudessaan onkin...Yhden virheen ihminen itsekkyydessään tuohon teoriaan kuitenkin loi, nimittäin sen, että ihminen olisi kaiken keskipiste, jokin mystinen jumalasta seuraava olento...Kuka lie tuonkin typeryyden mielessään keksinyt ja kuinka epäloogista se onkaan, kun ajattelee, että maailma on päättymätön ja universumeita loputtomasti...
Mutta taisi jo eksyä aiheesta. :)
Myöskin minusta tuli taitava analyytikko, rönsyilijä, heikko, levoton ja alituinen pelkääjä...Lilleri Lalleri. Pyysin liikaa anteeksi minusta tuli typerästi käyttäytyvä, epävarma, kun minulta oli puuttunut turvallinen luotettava perusta, joka heikkona jatkui läpi elämäni. Heikolla Lilleri Lalleri laudalla taiteillen yritin pysytellä siinä laudalla, että en olisi pudonnut...omavoimaisena minusta tuli väärällä tavalla vaha, sellainen, joka ei uskaltanut luottaa kuin itseensä, ei antaa kenekään toisen tulla liian lähelle, koska kaikkialla elämässäni oli ollut vain epävarmuutta ja heikkoja epävarmoja ihmisiä, joihin ei voinut luottaa tai turvata.
Lottis, tämä palsta ei oikeasti tuo lohtua. Tämä ei ole vertaistukipalsta! Tuolla taannoin arvostelin sinuakin, mutta onneksi luin muitakin ketjuja. Minä olen se, joka pyysi teitä pitämään vähän taukoa narsismista! Eli AP "osui omaan nilkkaansa". Olen itse ollut vertaistukiryhmänvetäjänä narsistien uhrien tuki-ryhmässä eräällä paikkakunnalla ja toki itsekin uhri. Silloin, kun Narsistien Uhrien Tuki-palsta oli vielä voimissaan. Marketta Joutsiniemi perusti keskustelupalstan ja se toimi hienosti aina siihen päivään saakka, kunnes Marketta luovutti palsta NARSISTISILLE PALSTANVETÄJILLE!!! Alkoi hirveät ristiriidat ja...
....ainakin muutamat palstailijat tietävät, että sekin keskustelupalsta LOPETETTIIN RISTIRIITOIHIN SISÄISESTI, VOI SAATANA!!!
En minä lohtua täältä haekaan kunhan kirjoittelen. Minulla on ollut hyviä ihmisiä tukenani tässä matkallani ja olen nyt jo toipunut. Uskon ja luotan taas itseeni ja siihen, että elämä kantaa.
Niin siinä käy, kun ihminen pullistuu ja alkaa ottamaan itselleen turhaa kunniaa, niin kaikki kaatuu eikä jää jäljelle muuta kuin suru ja häpeä. Taitamattomien käsissä hyväkin saadaan näyttämään pahalta.
"Älä pyytele anteeksi etukäteen mitään sellaista mitä et ole väärin tehnyt, teet itsestäsi vain heikolta näyttävän typeryksen."
- lottamari
Ulkopuolisena totean kaiken yllä lukeneena, että olipa hyviä kirjoituksia mistä itsekin jotain voi ammentaa, vertaistuet ovat minulle olleet täysin vieraita asioita ja tässä silmäni aukesivat näkemään vähän syvemmälle asioissa.
Minusta positiivista itseni kannalta oli lukea mm. ao.
Mielestäni kappaleen sanat sopivat hyvänä "mittarina" narsistin uhreille. Narsistin uhri ymmärtää toista uhria aina paremmin kuin kukaan toinen ihminen.
Mutta jos haluaa löytää takaisin kuolevien joukkoon ja kohdata ihmisiä ilman samanlaisia kohtaloita ja tragedioita, on kuljettava juuri päinvastaiseen suuntaan kuin eheytymällä ehdottomalla rajaamisella, analyysikoomassa elämisellä tai missä tahansa addiktiossa.
On uskallettava paljastaa kylki, reivata purjeet, koska elämä on yhtä heiluriliikettä ja kukaan meistä ei koskaan kykene elämään ilman uusia kolhuja, mustelmia ja ruhjeita.
Vastaavasti on uskallettava ottaa vastaan ja antaa, kehuja, ihailua, huomiota, oli ne vähän tai enemmän teennäisiä. Sellaisia me ihmiset ja kuolevaiset vaan olemme.
Tässä monella ainakin minulla itsetutkiskelun paikka eli kohdata ns. heikkouksia ja vahvuuksia itsessään, tänäpäivänä ei kovinkaan moni ole näitä edes funtsinut vaan ratsastavat uraputkessa haasteita rohmuten ja toisten kunnioitusta kerjäten?
Aluksi skrollasin sivua alaspäin ja ajattelin, etten viitsi alkaa noin pitkiä kirjoituksia edes lukemaan, mut sit luin toisia juttuja tuolta mm. lottamaarin ja totesin täysipäisiksi kirjoituksiksi :) Ja lueskelin kaiken yllä läpi ja avasi ainakin minun silmiäni itsetutkiskeluun enemmän. Olen 40m ja enemmän tunneperäisesti elävä kaveri, joka tuolla kirjoitellutkin aika pitkiä juttuja toisiin tarinoihin. mm. Haasteita riittää- nimimerkillä jne. Olen monessa mielessä laiska ja levotonkin luonne, mutta uhrina vaikea sulattaa toisen ns. törkeätä käyttäytymistä, josta tunneihmisenä voi ryöpsähdellä suuttumusta vähän niinkuin tulivuorissa eli aika harvoin, mut kun tilanne ylittää tietyn rajan, jonka olen turhan korkealle itselleni nostanut niin kokee oman käyttäytymisen jollain tapaa oikeutetuksi?
Yllä olevia kirjoituksia täytyy lukea myös jatkossa vähän muistutuksena itselle, että opin näkemään asioita itseni ympärillä avarammin. Tämä olkoon minun (ateistin) ns. raamattu :)
"Ulkopuolisena totean kaiken yllä lukeneena, että olipa hyviä kirjoituksia mistä itsekin jotain voi ammentaa, vertaistuet ovat minulle olleet täysin vieraita asioita ja tässä silmäni aukesivat näkemään vähän syvemmälle asioissa. "
Olen aivan samaa mieltä. Erinomaisia kirjoituksia kun vaan viitsii lukea!