Niin tuli tutuksi tämäkin synkkyys,
ihmisen raadollisuus, syntisyys.
Tuttu tahi vieras, aina paha,
laki kuitenkin kaikille sama.
Irwinhän se joskus luritti:
nyt mua viedään linnasta linnaan...
Mieltäni se kuritti,
näinkö kaikki haihtuu ilmaan.
Muurin sisällä,
pihan perällä
olen nähnyt monta,
niin onnetonta.
Vanhoillinen, helluntailainen, ateisti.
Monta syytä, miksi?
Yksi raiskaa, toinen kavaltaa, murhaa.
Kuka voi kirouksen purkaa?
Katselin silloin,
ajattelin illoin,
muistelin Kristusta,
ääretöntä laupeutta.
Ryöväri silmissäni,
uhri unissani.
Pimeyden pauhu,
sydämessäni inho ja kauhu.
Ja Jeesus tuli sanoen,
minua suostutellen:
”Minä kaikki ristillä kannoin,
anteeksi annoin.”
Puhui minulle lempeästi,
nuhteli sävyisästi
omista synneistäni,
taakoistani, virheistäni.
Silloin minä ymmärsin,
kirkkaasti käsitin.
Koko maailman synti sovitettu,
minutkin armahdettu.
Pyytelin näkeviä sillmiä,
kuulevia korvia.
Nähdä ihmisen pimeyden taa,
kuulla armoa anovaa.
Ja niin minun suuni täytettiin,
sieluni silmille näytettiin:
tämä onneton ostettu,
täydellä hinnalla maksettu.
Niin sain Jeesusta julistaa,
ihmettä todistaa:
evankeliumin voiman muuttavan,
vangin ilosta huutavan:
synnit anteeksi,
syntynyt uudesti,
aarre kallein löytynyt,
velkakirjat rikki revityt.
BK
ihmisen raadollisuus, syntisyys.
Tuttu tahi vieras, aina paha,
laki kuitenkin kaikille sama.
Irwinhän se joskus luritti:
nyt mua viedään linnasta linnaan...
Mieltäni se kuritti,
näinkö kaikki haihtuu ilmaan.
Muurin sisällä,
pihan perällä
olen nähnyt monta,
niin onnetonta.
Vanhoillinen, helluntailainen, ateisti.
Monta syytä, miksi?
Yksi raiskaa, toinen kavaltaa, murhaa.
Kuka voi kirouksen purkaa?
Katselin silloin,
ajattelin illoin,
muistelin Kristusta,
ääretöntä laupeutta.
Ryöväri silmissäni,
uhri unissani.
Pimeyden pauhu,
sydämessäni inho ja kauhu.
Ja Jeesus tuli sanoen,
minua suostutellen:
”Minä kaikki ristillä kannoin,
anteeksi annoin.”
Puhui minulle lempeästi,
nuhteli sävyisästi
omista synneistäni,
taakoistani, virheistäni.
Silloin minä ymmärsin,
kirkkaasti käsitin.
Koko maailman synti sovitettu,
minutkin armahdettu.
Pyytelin näkeviä sillmiä,
kuulevia korvia.
Nähdä ihmisen pimeyden taa,
kuulla armoa anovaa.
Ja niin minun suuni täytettiin,
sieluni silmille näytettiin:
tämä onneton ostettu,
täydellä hinnalla maksettu.
Niin sain Jeesusta julistaa,
ihmettä todistaa:
evankeliumin voiman muuttavan,
vangin ilosta huutavan:
synnit anteeksi,
syntynyt uudesti,
aarre kallein löytynyt,
velkakirjat rikki revityt.
BK
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://6j3mk15h.Lvvk.com/
Olipa ihana runo!
Kiitos Brita-Kajsa!
Tämä on tapani usein tarinoida,
myös itsekseni haastella, ajatella,.
Lyrikaasta en välitä,
en edes osaa, en käsitä.
Sanat hienouksia vailla,
että joku lapsen lailla
voisi ymmärtää,
armon käsittää.
Tahdon kertoa äidin lailla,
sydämelle, joka rakkautta vailla.
Puhua sanoja suoria,
en ampua tulisia nuolia
sydämeen särjettyyn,
rikki revittyyn.
Hoitaa haavoja, tunnon kipuja.
Parhaalla lääkkeellä, viilentävällä kääreellä.
Jutella Jeesuksesta, pelastajasta,
syntien sovittajasta.
Muistuttaa Vapahtajasta,
taakkojen kantajasta.
Tämä jos saisi sattua,
sydämeen osua,
sinne upota,
siellä juurtua.
Kylväjä ei pyhä,
vaan siemen hyvä.
Toinen kastelija,
armoon auttelija.
Ja yksi voi kasvun antaa,
Hän, joka synnit kantaa.
Kastella hyvällä vedellä,
hoitaa vihmontaverellä.
En unohda valtakuntaa,
missä lapset asustaa.
Joukko pikkuinen,
sanoma suloinen.
Majatalossa, ruokapöydässä,
anteeksiantamuksen sanoissa.
Siellä saan sieluuni rauhaa,
sitä sydämeni kaipaa.
Kiitos sinulle kauniista ajatuksesta,
rohkaisun sanasta.
Olkoon tänään jalkasi lujat,
askeleesi varmat.
BK
Jeesus tuntee omansa ja Jeesuksen omat tuntevat Hyvän Paimenensa äänestä. Jeesuksen lampaiden määrän tuntee vain Jeesus itse, eikä se ole rajattu maallisten yhdistysten taikka seurakuntien rajoja myöten.
Olen siitä aivan varma siitä, että Jeesuksen omien määrä ei ole läheskään niin pieni kun jotkut asiaa ymmärtämättömät antavat ymmärtää, - joko kautta rantain kuten Brita tässä, runossaan, taikka suoremmin.
Brita: En unohda valtakuntaa,
missä lapset asustaa.
Joukko pikkuinen,
sanoma suloinen.
MItä sanoo JUmalan sana? Lue.
Fil. 4:4-7
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
*) ... ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
___
Raamattu ei ikinä kehoita ketään uskomaan tai luottamaan pieniin taikka isompiin seurakuntiin, taikka niiden piirissä valtaapitäviin henkilöihin ja heidän ideologeihinsa, vaan....
*) ... ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Ihminen ei löydä todellista rauhaa, ennen kun Jeesus on syntynyt hänen sydämensä Herraksi ja Vapahtajaksi.
Itsreriittoiset ja omavoimaiset seurakunnat ovat pikemminkin esteenä Jeesuksen Kristuksen tuntemiselle, kun ne sotkevat Jumalan sanan joukkoon omia ja isiltä perimiään ihmisoppeja.
Sen tähden on nyt hyvin tärkeätä että me lestadiolaiset, jotka yhdistystemme sijasta turvaamme yksin Jeesukseen Kristukseen siis Jumalan lupauksiin, ottaisimme asian puheeksi omissa lestadiolais-ryhmissämme.
Johtajat eivät sitä tee, koska liikkeiden sisäinen valtarakenne on muodostunut hajaannusten seurauksena sellaisksi, että jokaisessa ryhmässä pidetään kynsin ja hampain kiinni ainoan oikeassa olevan kunniasta. Jos joku johtoryhmässä yrittää kääntää puheen Jeesukseen Kristukseen ja hänen valtasuuruuteensa, niin hän ei ole kauaa johtokunnissa. Tämä on nähty. Omavanhurskaus p pitää tarkasti huolta alamaistensa pahoinvoinnista, ettei Jeesus pääsisi vapauttamaan meitä jo monen sukupolven ajan jatkuneesta ihmisoppien orjuudesta.
Minä muistelen Jeesuksen lupausta,
annettua vakuutusta
Jumalan valtakunnasta,
kalliista ostolaumasta.
Siellä Jeesus läsnä,
kun kaksi tahi kolme yhdessä,
siellä missä Hänen nimessään
ylistetään, kiitetään.
Onhan se valtakunta,
kun yhdessä Jumalan seurakunta,
Kristus keskellänsä,
pesee verellänsä.
Huuhtoo synnit pois,
että sydän taas puhdas ois.
Kuormat sivuun laittaa,
saan ilolla matkaa taittaa.
Arjen keskellä, sielläkin,
puhuu ja vaikuttaa, vieläkin.
Pyhä Henki oppaana,
Sana matkasauvana.
Muistaa lupausta,
lahjavanhurskaudesta.
Tänäänkin minut pesi,
Kristuksen vihmontaveri.
Sillä olenhan koko ajan armossa,
pysyessäni Kristuksessa.
Tätä minulle vakuuttaa,
Jumalan lapset julistaa.
BK
""Jos joku johtoryhmässä yrittää kääntää puheen Jeesukseen Kristukseen ja hänen valtasuuruuteensa, niin hän ei ole kauaa johtokunnissa. """
Tästä on myös omakohtaista kokemusta, niin johtoryhmästä kuin täältä palstalta!
""Olen siitä aivan varma siitä, että Jeesuksen omien määrä ei ole läheskään niin pieni kun jotkut asiaa ymmärtämättömät antavat ymmärtää, - joko kautta rantain kuten Brita tässä, runossaan, taikka suoremmin.
Brita: En unohda valtakuntaa,
missä lapset asustaa.
Joukko pikkuinen,
sanoma suloinen.""
Toisaalta hän myös korostaa, että armo on yksin Kristuksessa ja Kristuksessa pysymisessä ja puhujaveljet ja Jumalan lapset vain VAKUUTTAA ja JULISTAA tästä.
En unohda valtakuntaa,
missä lapset asustaa.
Joukko pikkuinen,
Anteeksi nyt jos tulkitsen väärin, mutta meillä on tieto jonka mukaan vanhoillislestadiolaiset nimittävät yhdistystään Jumalan valtakunnaksi.
Yhdistyksen sertifioituja jäseniä puolestaan nimitetään Jumalan lapsiksi.
Yhdistyksen sertifikaatin (johdon hyväksynnän) menettäneitä kutsutaan puolestaan erittäin epämiellyttävillä ja Jumalan sanan vastaisilla nimityksillä, kuten kaikki muitakin Jumalan lapsia kaikkialla maapallolla, jotka eivät ole vanhoillislestadiolaisia.
"Joukko pikkuinen",
Kristittyjä on maapallolla yli 2 miljardia, kysymys ei ole siis pikkuisesta joukosta, eli sanonnan on päättewlyni mukaan tarkoitus kuvata nimenomaan vanhoillislestadiolaisia kristittyjä.
Mielestäni meidän kristittyjen jos keiden, on opeteltava käyttämään sellaista selkokieltä jota kaikki ihmiset ymmärtävät, eikä käyttää tarkoitushakuista peitekieltä
joka on tiukan paikan tullessa tulkittavissa ihan miten vain.
Yli 60 vuotta lestadiolaisena minä tunnen nämä peitekielen kiemurat erittäin hyvin, kuten myös Herrani ja Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen ja hänen opetuksensa joten en ole ihmisoppien johdettavissa. Kiitos tästä Jeesukselle.
Jatkan vielä hieman.
Kiitos Jeesuksen - hän - löytää omansa myös meidän lestadiolaisten joukosta erehtymättä. Jeesus tuntee myös ne vakavat puutteet jotka vaivaavat meitä syntisiä ihmisiä.
Vakavin puute on ehdottomasti rakkaudettomuus, ja toinen on osaa jäsenistöä vaivaava vallanhimo, jotka kumpikin yhdessä ovat johtaneet lestadiolaisen liikkeen reilun 100 vuoden ajan vakaviin ristiriitoihin ja lukuisiin hajaannuksiin.
Jos me kristittyinä kieltäydymme kuulamsta Jeesusta jonkan mukaan on rakastettava myöskin vihollisia eikä vain ystäviä,
se on vakava merkki eksytyksen hengestä. Jokainen löytää Raamatustaan syyn millä voi tuomita lähimmäisensä, unohtaen kuitenkin sen että tuo sama Jumalan sana tuomitsee myös hänet itsensä.
Siitä huolimatta lestadiolaisuudessa elää sitkeänä sellainen harhaoppi edelleen jonka mukaan me Jumalan armosta itse armahdettuina voimme kuitenkin tuomita lähimmäisemme kadotukseen. Tämä kertoo hyvin vakavasta traummasta lestadiolaisessa traditiossa.
Sen sijaan että toimisimme toisillemme tuomareina ja syyttäjinä, meidän tulee polvistua Jeesuksen eteen kukin omien syntiemme kanssa ja anoa armahdusta hänen nimensä ja sovintoverensä tähden. Kun kaikki katsovat Kristuksdeen, silloin meillä jokaisella on hyvä olla, vahvemmat tukevat heikompia ja sydämellinen armahtavaisuus toimii seurakunnassa.
Kun itsekin olemme kaikkia armahdettuja syntisiä, on velvollisuutemme kohdella muita samoin kun Jeesus on meitäkin kohdellut. Silloin emme enää elä lihan käsivarren voimassa ja keturin sarvet pystyssä toisia kohtaan, vaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Ihan oikein kyllä tulkitsit ja kirjoitat. Mutta halusin myös kirjoituksellani puolustaa Brita-Kajsaa, koska hän kirjoittaa kauniisti ja avarammin kuin moni muu vanhoillislestadiolainen ja kirjoitin myös siksi, ettei syntyisi yksipuolisesti sellainen kuva hänen runostaan kuin tuo kohta antaa ymmärtää: "En unohda valtakuntaa,
missä lapset asustaa.
Joukko pikkuinen,"", vaan myös näkyisi hänen kirjoituksestaan myös tämä: "Sillä olenhan koko ajan armossa,
pysyessäni Kristuksessa.
Tätä minulle vakuuttaa,
Jumalan lapset julistaa."
Voin olla myös itse väärässä luullessani hänen tarkottavan niinkuin kirjoitin:
""Toisaalta hän myös korostaa, että armo on yksin Kristuksessa ja Kristuksessa pysymisessä ja puhujaveljet ja Jumalan lapset vain VAKUUTTAA ja JULISTAA tästä. ""
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta nim. "Vain me on ihmisist"!!!!!
Tahtoi joku rinnalleni asettua,
vierelläni kulkea.
Sanoa sanan hyvän,
tunsi toisen pyhän.
Väliäkö sillä,
analysoivatko millä
uskoani, toivoani,
aarrettani, kalleintani.
Miettivät sanoja,
lauseita, fraaseja.
Saavat minut sidotuksi,
sanoista solmituksi.
Niin päättelevät,
mielessään aattelevat,
tuo on niitä lahkolaisia,
kireäpipoisia uskovaisia.
Voi olla, että olen,
voi olla, että en.
Tulkita ja arvailla,
sanojeni muotoa.
Siinä jokaisella vapaus,
puhukoon Jumalan rakkaus.
Jeesus vain minut tietää,
tällaisenaan sietää.
Ihmisten pikkusieluisuus,
tämän palstan pahakielisyys
on monta Herran pyhää,
palvelijaa hyvää
turhaan kivittänyt,
tuonelaan heittänyt.
Tässä laumassa,
elävässä uskossa
on niitä paljon,
käsittäneet armon
uskoneet ja uskovat,
Kristuksen päälle luottavat.
Siis väliäkö siitä
jos ei maailma kiitä.
BK
Kiitos! Todella ihana runo!
ystävä hyvä
rakkaus syvä
kun minua kiittelet
vihaa itsellesi niittelet
aivan liian avara
syömmes maan kamara
lestaa tukea
ymmärrystä anoa
kristuksen mieli ja empatia
olen lesta, loppuu ekumenia
ollako humaani
etsiä omaani
pitää kiinni uskosta
minulle annetusta
puolustaa vakaumusta
se kai oikeutta
nähdä omalla tavalla
tällä saralla
ajatella aivoilla
toimia taidoilla
niillä, jotka annettu
minulle uskottu
rakastaa sanomaa
tuntea evankeliumin voimaa
syömmeeni laitettu
sylissä kannettu
halpojen seurassa
lasten joukossa
siis älä kiitä minua
kohta vihaavat sinua
eivät lestoja siedä
paljoakaan tiedä
että paljon on muuta
ei mediassa suurta
uskolliset, kärsivälliset
Herraa odottavaiset
hiljaa vaeltavat
rukoillen kulkevat
siksi ole vaiti
jäät tukea paitsi
tuli aivan pakoksi
sinua lopuksi
siunata sydämestäni
sinua ystäväni
BK