Kihlasormusten metsästys Tampereella

Tässä hieman infoa sinulle, joka vasta aloitat kihlasormusten etsimisen ja mahdollisen vertailun Tampereen kultasepänliikkeissä. Itse aloitin täysin nollasta ja tässä kaikki mitä olen saanut selville, toivottavasti hyödyttää.

Etsimme itse valkokultaisia tavallisia sileitä samanlaisia sormuksia, ja tietysti mahdollisimman edulliseen hintaan ottaen huomioon, että haluamme sormuksen olevan kultaa.

Tässä joitain passeleita koruliikkeitä:

Andreasen (Hämeenk 30): Hyvä palvelu, tarjouksen saa myös netin kautta, valinnanvaraa löytyi. Sepä tekee tilaustyönä. Sormuksista suht huonosti kokoja esillä. Kovat jonot tilauksissa.

Kalevan Kello (Tuomiokirkonk 17): Hyvä palvelu ja valinnanvaraa löytyi. Oma seppä tekee mittatilauksena halutunlaisen.

Kello- ja kultaliike Salo (Tammelan Puistokatu): Hyvä ja suhteellisen edullinen valikoima palladium-valkokultasormuksia.

OK:

Harry Wahlberg (Kuninkaank 30): OK, ei kuitenkaan löytynyt haluamamme kaltaista sormusta, perusmallistot.

Pirkan kello ja kulta (Kuninkaank 19): Paljon valinnanvaraa ja kauniita sormuksia. 18K kultaa joten hinnat myös hieman yli budjetin, joten jätimme asian siihen.

Seuraavia en suosittele:

Timanttiset (Sokos): Ketjuliike, joten ei valinnanvaraa sormuksen leveyden tai muun suhteen. Kauppasivat Kalevalaa, jossa ehkä turhaan nimi maksaa? Ei tyydyttänyt. Eri myymälöissä samat tuotteet.

Laatukoru (Hämeenkatu): Paljon kokoja sovitettavaksi mutta ei valinnanvaraa muissa mittasuhteissa, tällä kertaa ainakin asiantuntematon palvelu. Tuli ketjuliike-fiilis.

Suokko (Aleksanterik 25): Kalliin näköinen paikka. Sormukset olivat kauniita mutta sen enempää en tiedä, koska meitä ei palveltu vaikka paikalla oli useampi myyjä eikä muuten ruuhkaa. Eipä huonon palvelun jälkeen huvita mitään ostaa kuitenkaan, joten lähdimme pois. Todennäköisesti myös hintataso olisi ollut liian korkea.

(Kultajousi: En suosittele, laadusta ei tietoa (myyjälläkään), ei tiedä mitä ostaa ja mistä oikeasti maksaa; ketjuliike, joten turha esittää omia toiveita)


Muuta:
Valkokultaisissa sormuksissa (14K) pienimmät sormuskoot lähtevät alhaisimmillaan n.250 eurosta ja samasta sarjasta isommat n. 400 euroon asti, riippuen toki monista seikoista, mm. sormuksen leveydestä ja paksuudesta, että ei tuota voi tarkemmin sanoa. Alle 250 eurolla ei ole kuitenkaan itselle kultaa löytynyt. Itse haluan varmistua, että se mistä maksaa on oikeasti hyvää tavaraa, siksi nuo omien seppien tekemät tuotteet houkuttavat (ehkä näennäiselläkin luotettavuudellaan, mutta kuitenkin). Myös palvelun laatu vaikuttaa, sillä huonon palvelun jälkeen en ole ainakaan valmis maksamaan mitään extraa mistään.

Jos liikkeessä saa sepän oma tekemiä sormuksia, hintaan vaikuttaa paino, siispä hinta vaihtelee hieman koon ja leveyden ja paksuuden mukaan. Joissain valmiissa mallistoissa hinnat menevät kahdessa asteessa koon mukaan (esim. 15.5-18 ja 18.5-24 luokat ovat eri hintaisia). Mitä siis esteettisistäkin syistä saattaa haluta vaihdella on sormuksen leveys, joka kuulemani mukaan on pienimmillään hyvä olla 2.5mm (sitä pienemmät eivät ole kestäviä), ja leveimpiä näkemiäni oli 5.5mm sormus. Sormuksen paksuus on kai yleisesti 1.5mm luokkaa. Siis jos naiselle haluaa kapeamman ja useimmiten kooltaan pienemmän sormuksen, niin miehen sormus tulee maksamaan enemmän.

Sormuksen kultapitoisuus kannattaa kysyä, yleisimmillään 14 tai 18K, eli 585 tai 750 promillea = 58.5% tai 75% kultaa. Seosaineena valkokultaisissa on usein palladium, mutta sekin kannattaa selvittää, vaikuttanee hintaan mutta ainakin sormuksen väriin haalistumisen jälkeen. Jotkut sanovat sormuksen olevan jollain tietyllä seosaineella hieman kellertävä vuosien jälkeen, jos rodinointia ei uusi.

Rodinointi tekee valkokultaisen sormuksen niin valkoisen näköiseksi kuin se ostaessa on. Tämä pinnoitus lähtee vuoden-kahden sisällä ja pitää uusia (mikäli mielii saada uuden hohtavamman pinnan), mikä todennäköisesti maksaa n. 20-40 euroa. Andreasenilla katsoimme myös rodinoimatonta harjattua sormusta, väri oli kovin tumma enkä olisi harjaantumattomilla silmilläni erottanut sitä jostain terässormuksesta.

Sormuksissa olen törmännyt pääsääntöisesti kolmenlaiseen malliin: puolipyöreä, tynnyri ja flakka. Puolipyöreä on klassinen nimensämukaisesti ulkopinnaltaan pyöreä malli. Tynnyrimallisessa pyöreys ei ole niin huomattava, mutta se eroaa kuitenkin flakka-sormuksesta, joka on täysin suora reunoiltaan. Lisäksi sormukset voi erota sisäpinnan pyöreydeltään. Pyöreys toi omasta mielestäni mukavamman tunnun sormukseen, ei ainakaan pääse reunat painamaan (esim. Kalevan Kellossa oli pyöreitä).

Lisäksi sormuksen pinta voi olla sileä kiiltävä tai matta. Mattapintaisia löytyy kaupoista vähemmän, mutta kannattaa pyörähtää vaikka Andreasenilla, siellä on ainakin harjattua mattaa. Mattapintaisissa näkyy kuulemma naarmut helpommin, koska matan allahan on edelleen se sileä sormus.

Näillä eväillä sitten vaan joitain hyviä kysymyksiä kyselemään…