Todistajat ovat aivan oikeassa siinä kun

Raamattukin kertoo miten Jeesus on jumalan poika, ei muuta.

Kolminaisuusoppi on myöhempää kristinuskon kehitystä eikä vastaa alkuperäistä jumalakäsitystä.

Aika moni muukin ajattelee samaan tapaan. Nykymuotoinen Raamattukin on "myöhemää kristinuskon kehitystä", eli sen sisältöä rajattiin rankalla kädellä kirkolliskokouksessa 390-luvulla. Septuaginta, johon Paavali viittasi "koko Raamatulla "(on hyödyllinen opettamiseen... jne) sisälsi huomattavasti laajemman kirjakokoelman, joiden poistetuista kirjoista käytetään nimitystä apokryfit.

Raamattu on sen verran itsensä kanssa (eri kirjat toisiensa kanssa) ristikkäin puhuva, että sieltä voi poimia lähestulkoon sellaiset mielipiteet kuin mitä sieltä haluaa löytää. Kyse on pitkälti tulkinnasta ja valikoivuudesta.

Toiset haluavat nähdä siellä kolminaisuuden, toiset eivät. Vaikka olen kyllä samaa mieltä siinä, että Raamatun mukaan on vain Isä ja Poika, erilliset persoonat.

Pyhästä hengestä kyllä puhutaan sitten kolmantena persoonana/olentona/hahmona, kuten ;
Room 8:26,27 se puhuu huokauksin, ja puhuu pyhien puolesta
APT 13:2 "Pyhä henki sanoo: erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni..."
Apt 2:4 se voi mennä ihmiseen
Ef 4:30 se murehtii
1. Kor 2:11 tahtoo
ja kaiken huipuksi Apt13:2 käyttää itsestään sanamuotoa 'minä'.

Siinä he taas uskovat totaalisen väärin, kun he uskovat Hallintoelimen olevan Jumalan nykyään käyttämä viestintäkanava, jota ei tule missään tilanteessa kyseenalaistaa..

minustakin todistajat ovat oikeassa kun eivät usko kolminaisuuteen. sitten on taas iso määrä sellaisia oppeja heillä jotka on täysin raamatunvastaisia ja kotikutoisia oppeja.

Vaikka pyhä henki olisikin persoona, ei se tee siitä kolmiyhteisen jumalan yhtä tasaveroisista persoonista.

Uskomatonta, oi hyvänen aika sentään. Satuilua kerrassaan!

Tältä palstalta kuitenkin saadaan totuus selville.
Siinähän on kaikkein tärkein asia tietää, miten JHW lausutaan.
Jos lausut väärin, menee rukouksesi harakoille. Koodin on oltava OK.
Mikään uskominen ei ole niin tärkeää, kuin tämä nimen lausuminen. Miten se aikanaan on suomeksi osattukin lausua! Siinäkin on ihme tapahtunut.

Tähän alkuun pieni esimerkki Jeesuksen nimen lausumisesta. Tiedämmekö miten Jeesuksen perheen jäsenet ja ystävät puhuttelivat häntä ?
Siis jokapäiväisessä keskustelussa. Todellisuudessa kukaan ei tiedä
varmasti vaikka hänen nimensä olisi saatettu lausua esim. Jesuã (tai ehkäpä
Jehosûa) tai jotakin siihen suuntaan. On varmaa, että se ei ollut Jeesus.
Tästä voimme siirtyä Jumalan nimen lausumiseen. On siis
ilmeistä, ettei Jumalan nimen alkuperäistä lausumistapaa enää tiedetä. Todellisuudessahan se ei ole tärkeätäkään. Jos se olisi, niin Jumala itse olisi
huolehtinut siitä, että sen oikea lausumistapa olisi säilynyt meille.
Tärkeätä on käyttää Jumalan nimeä sellaisen, kuin se omassa kielessämme tavanomaisesti lausutaan.