Hei, haluun vaan purkaa ajatukseni...
Tuntuu, että elämältäni on luisumas pohja pois. En saa tyydytystä juuri mistää, tuntuu ettei jaksa mitää ja mikää ei tahdo kiinnostaa. Ja joudun tekeen valtavan työn saadakseni jotain aikaseks, edes jonku pienen asian.
Mä oon luisumas pahaan, vaikka uskon Jumalaan. En saa uskosta enää voimaa ja valoa, mitä ennen sain. Vihaan vaan ihmistä lajina niin paljo, etten usko sen olevan ylevin luomus.
Oikeastaan ku tuntuu, etten jaksa enää edes miettiä mitää. Mitä elämältä haluan, miten haluan elää. Oon niin katkeran kauan ettiny itteäni, totuutta, onnellisuutta.. nyt on tullu joku ihme lamaannus, enkä jaksa enää ku vain olla.
Parhaiten viihdyn lähinnä vaan turvallisesti kotona koneella. Yks peli ja muutamat tv-sarjat on parhaita kohokohtia mun päivis. No jes. Nii ja turhautumisen/ahdistuksen hetkinä tunnen pakottavaa tarvetta mennä kattoon murhien ja tapaturmien ym. uhrien kuvia netistä...
Mä en oo oikeestaan koko kesän aikana eläny. Mä oon vaan ollu.
Kiitos kun luit.
Ps. Lääkitys on ja psykologilla käyn. Odotan vain että jotain elämässäni tapahtuu. Joko hyvää tai huonoa. (oon yrittäny itte vaikuttaa asioihin, tuntuu vain että voimat ja keinot? on lopus.)
Tuntuu, että elämältäni on luisumas pohja pois. En saa tyydytystä juuri mistää, tuntuu ettei jaksa mitää ja mikää ei tahdo kiinnostaa. Ja joudun tekeen valtavan työn saadakseni jotain aikaseks, edes jonku pienen asian.
Mä oon luisumas pahaan, vaikka uskon Jumalaan. En saa uskosta enää voimaa ja valoa, mitä ennen sain. Vihaan vaan ihmistä lajina niin paljo, etten usko sen olevan ylevin luomus.
Oikeastaan ku tuntuu, etten jaksa enää edes miettiä mitää. Mitä elämältä haluan, miten haluan elää. Oon niin katkeran kauan ettiny itteäni, totuutta, onnellisuutta.. nyt on tullu joku ihme lamaannus, enkä jaksa enää ku vain olla.
Parhaiten viihdyn lähinnä vaan turvallisesti kotona koneella. Yks peli ja muutamat tv-sarjat on parhaita kohokohtia mun päivis. No jes. Nii ja turhautumisen/ahdistuksen hetkinä tunnen pakottavaa tarvetta mennä kattoon murhien ja tapaturmien ym. uhrien kuvia netistä...
Mä en oo oikeestaan koko kesän aikana eläny. Mä oon vaan ollu.
Kiitos kun luit.
Ps. Lääkitys on ja psykologilla käyn. Odotan vain että jotain elämässäni tapahtuu. Joko hyvää tai huonoa. (oon yrittäny itte vaikuttaa asioihin, tuntuu vain että voimat ja keinot? on lopus.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä nuo ovat masentuneen ihmisen tuntoja. Pidä vain luottamus ja usko Jumalaan. Ja noudata myös saatuija hoito-ohjeita. Masennuskin voi väistyä ja olla ohimenevää. Jos saisit lisää vihetelevaa ohjelmaa päivääsi. KIrjoitaminen omista tunteista on hvyä juttu ja samalla työstää pahaa oloaan ulos. Kun sisäistä pahaa oloa purkaasanoiksi viakk kirjoittamalla voi löytää jopa uusia oivalluksia. Kirjoittamien on myös terapeuttista.
Ei onnea saa kiinnni etsimällä ja yrittämisellä. Jospa lakkaat sitä tavoittelemasta, niin voit vain joskus huomata että nyt on ihan kivaa ja elämä ei ole niin onnetonta.
Jumala ja muut satuolennot kannattaa mitä pikimmiten jättää pois päiväjärjestyksestä.
"Nii ja turhautumisen/ahdistuksen hetkinä tunnen pakottavaa tarvetta mennä kattoon murhien ja tapaturmien ym. uhrien kuvia netistä..."
Tätä minäkin teen. Olen aina kammoksunut kaikenlaista gorea mutta nykyisin näiden kuvien katsominen helpottaa kummasti. Ne ovat äärimmäisen hyvää vastalääkettä suurta vitutusta herättäville mainoksille. Jollain kummalla tavalla kuvat kuolleista ihmisistä on vähemmän sairaita kuin mainoskuvat, joissa kauniit, hymyilevät ihmiset myyvät meille jotain länsimaista ihannekuvaa.
On mielenkiintoista, että mainokset saavat minut raivon partaalle kun taas kuvat brutaalisti kuolleista ihmisistä saavat rauhoittumaan. Minusta tämä on terve reaktio. Toisin ajattelevat ovat median aivopesemiä, markkinatalouden talutusnuorassa roikkuvia lampaita, jotka ovat liian aivokuolleita nähdäkseen totuutta.
Saanko suositella Beslanin kouluiskuissa kuolleiden lapsien ja terroriestein kuvia? Löytyy Googlen kuvahaulla.
Puran kiitettävästi ajatuksiani paperille. Niitä on kivasti kertyny vuosien varrella. Useinkaa se ei tuo uusia oivalluksia, mutta kyllä siitä pikaisen avun saa ahdistavalle ololle.
Sitte tämä joka käski jättää jumalat pois... Uskonasiat on todellaki jääny johki kaivonpohjalle, ja jäljelle jäänyt pelkkä kreationistinen ajatus luojasta. Siitä ei oo haittaa.
Kiitti vinkistä Beslaniin liittyen. Itsekkin ihmetteln miten sellaset kuvat voi rauhoittaa. Niitten ansiosta saa hyvän hengähdystauon omasta ahdistuksesta. Ja mä myös ennen vihasin kaikkia tommosia ällötyksiä ja niitten julkaisijoita. Nyt on toisin. Pahuus on tullu mua lähelle.