Mol.fi:n sivuilla toisinaan vierailevana olen pannut merkille, että jatkuvasti samat vammaiset hakevat avustajia. Onko jatkuvasti haku päällä vai onko työntekijät niin kovin vaihtuvia?
Miksi haku on edelleen auki jos paikka on ajat sitten täytetty. Vammainen tokaisee että sinua ennen on jo soittanut 36 hakijaa - siis paikka on jo täytetty. Onko se vaan kiva peli jännätä että kuinka moni kysyy paikkaa.
Miksi haku on edelleen auki jos paikka on ajat sitten täytetty. Vammainen tokaisee että sinua ennen on jo soittanut 36 hakijaa - siis paikka on jo täytetty. Onko se vaan kiva peli jännätä että kuinka moni kysyy paikkaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On jatkuvasti haku päällä ja työntekijät ovat kuulemma ammattitaidottomia.
t. Tero Vitun Vaara
Kuulemma????
Nämä tyypit kohtelevat avustajia huonosti, siinä syy.
No molempia syitä löytyy..
Itse olen sair.hotaja ja olen myös avustajana saikkarin työn ohella. Parissa työhaastattelussa työvuorot ainakin pisti silmään ja kehoitin työnantajaa muuttamaan niitä - jos aikoo saada pysyvän työntekijän!
Ei kukaan perheellinen voi olla aina viikonloppuja töissä ja todella pitkiä iltavuoroja esim. Ehdotin työlistan kiertoa ym. En tiedä, ottiko opiksi?
Eräs vaati, ettei omaa kännykkää saa pitää työaikana päällä ja tämä ei sovi kaikille.. toki säännöt sen käytöstä oltava, mutta itse ainakin haluan olla lasten tavoitettavissa, sillä lapsella on sairaus jossa tarvitsee joskus nopeasti lääkeapua ja ohjeita minulta.
Jotkut työnantajat ovat kovin "joustamattomia" tai heidän käytös on todellakin haastavaa - silloin tarvitaan ammatillista osaamista, että jaksaa hoitaa, auttaa ja tukea.
On myös niitä, joiden mielestä avustaja on ns. "kotipiika" - ja antavat armotonta palautetta. Jos ei kemiat sovi, ei ole kenelläkään helppoa!
Itselläni on aivan ihana ja herttainen syndr. Down nainen.
On se hankalaa jos on tuntimäärä viikossa laitettu vaikka tyyliin 0-30. Kemiat voi työpaikkahaastattelun aikana vaikuttaa sopivilta - mutta tilanne voi ihan yllättäen muuttua toiseksi. Tästä on karvasta kokemusta useammaltakin kerralta.
Työnantaja voi olla eri mieltä avustajan kanssa työasennoista ja ergonomiasta - apua pitää joskus saada ihan heti paikalla, vaikka oikean työasennon saavuttamiseksi olisi välttämätöntä siirtää jotakin huonekalua tms. Näistä voi tulla riitaa avustettavan kanssa. Jotkut vammaiset haluavat että heitä siirreltäisiin ilman nostolaitetta vaikka sellainen olisikin. Tai nostolaitetta ei mahdu käyttämään.
Mutta jos vaikka avustaja on vakuutettukin, niin eikö näissäkin säännöissä edellytetä että työssä ei ole turhaan vaarannettu omaa terveyttä? Miten tuollainen katsotaan jos tekee niin kuin diktaattori komentaa ja auttaa heti vaikka huonossa asennossa ja satuttaa itsensä? Lieneekö tästä kellään omakohtaisia kokemuksia?
En ala koskaan nostamaan ilman apuvälineitä.. siirrot on eri asia, jos avustettava pystyy varaamaan hyvin jaloilleen. Nostoissa on aina kyse molempien turvallisuudesta! Enemmistö haluaa nosturin ym apuvälineet kun asiasta on keskusteltu. Ongelma on sitten, jos ei mahdu käyttämään.
Silloin on syytä tehdä uusia huone ym järjestelyitä.
Kenenkään ei tulisi suostua nostelemaan ilman apua tai apuvälinettä! Kuka korvaa, jos menee oma selkä, sitten loukkaantuu nostettava..
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että potkut (laittomat sellaiset) on mahdollista saada vain yrittämällä keskustella näistä apuvälineistä ja nostoista ym. työhön oleellisesti kuuluvista asioista. Diktaattorin toinen avustaja ei käyttänyt nostolaitetta joten eihän sitä sitten kukaan muukaan voinut tarvita? On turha varmaan mainita, että tällainen avustaja joka nostelee ilman nostolaitetta (jaloille varaamatonta diktaattoria) kohoaa arvoasteikossa ylemmäksi.
Mitä tästä opimme: avustajan kuuluu uhrautua ja jopa pilata terveytensä diktaattorin puolesta joka voi millä hetkellä hyvänsä pimahtaa ja antaa potkut.
Saman olen minäkin pannut merkille ja senkin huomasin, että palkka raskaaseen työhön nähden on huono.
Eli vaihtuvuus on suuri.
Itsellä ainakin syynä huono tuuri ja avustajien määrä. Työllistän 5 pysyvää avustajaa täyspäiväisen ja osa-aikaisena, ja lisäksi muutaman sijaisen satunnaisesti. Vaikka nimelläni löytyykin ehkä usein työpaikkailmoitus, on itse työsuhde erilainen riippuen tarpeestani. Miksi taas avustajien vaihtuvuus on suuri? Joku löytää muita töitä, pitää hakea uusi avustaja. Joku jää äitiyslomalle, uusi avustaja. Jonkun opiskelut vievätkin liikaa aikaa, uusi avustaja. Jonkun terveys pettää, uusi avustaja. Joku muuttaa pois paikkakunnalta, uusi avustaja. Kesällä sijaiset eivät voikaan toimia lomittajana, uusi avustaja. Olisi se tietenkin itselle mukavampi pitää samoja avustajia, mutta huonoimpina vuosina haen lähes joka kuukausi uutta avustajaa, joko sijaiseksi tai pitkäaikaiseksi.
Hakijoiden laatu ei aina myöskään ole sitä mitä haen. Usein joudun tinkimään jostain vaatimuksesta. Lisäksi nyt on yleistynyt se, että työhaastattelu ei kiinnostakaan. Viimeksi yli puolet haastattelukutsun saaneista ei syystä tai toisesta tullutkaan haastatteluun. Tämän takia pitää saada monta hakemusta, eli joko se ilmoitus roikkuu siellä pitkään tai laitetaan heti uusi.
Pitääkö aina työpaikan avauduttua laittaa ilmoitus? Eikö jo edellisen kerran haastatelluista hakijoista löytyisi sopivaa työntekijää, jolle voisi tarjota työtä? Jo jättää tulemasta haastatteluun, ei aina tarkoita sitä, että eikiinnosta.. syitä ettei tulla haastatteluun.. On saatu jo työ- tai opiskelupaikka. Jos usein joutuu timkimään vaatimuksista, kannattaa miettiä ja karsia esim. turhia vaatimuksia. Tarviiko todella lähihoitajan koulutusta, jos työ ei sisällä hoitotoimenpiteitä? mielestäni kotihommia voi tehdä ilman koulutustakin. Työ tekijäänsä neuvoo... Toki jod vaatii nostoja, hoitojuttuja yms, voi koulutus olla paikallaan. Toki, jos avustettava osaa neuvoa todella hyvin ja kemiat toimii, voi esim. nostot, insuliininpistot, yms neuvoa itsekin..
Itselläni on käynyt, että on vastattu. ai vieläkö se ilmoitus on siellä... no on ja oli vielä viikon päästä yhteydenotosta... silloin tuleeee mieleen, että, en hae enää tuolle työnantajalle.. Olisi enemmin sanonut jo suoraan, ett' sorry, en palkkaa sinua. On myös työnantajia, jotka lupaavat ottaa yhteyttä. Yhteydenottoa ei ikinä kuulu... Tulee mieleen, kannattaako tuolle enää hakea töihin kun jo haastattelussa valehtelee.. Sanoisi suoraan, että otan yhteyttä VAIN JOS tulet VALITUKSI.
Aina ei haastateltavien joukosta löydy kuin muutama, jotka haluaisin palkata. Vaatimukseni ovat jo matalat, en vaadi hoitoalankoulutusta tai -kokemusta (koulutan kyllä itse tarvittavat jutut vuosien kokemuksella). Olen oppinut vain vuosien varrella näkemään minkälaiset ihmiset sopivat avustajaksi ja arvioimaan kenen kanssa tulen toimeen. Pitkä työmatkakin tulee äkkiä haitaksi, sanoo hakija mitä tahansa. Jos lähetän 11 kutsua, joista haastattelen 5, ei valinnanvaraa oikeasti ole. En myöskään tiedä saanko tarpeeksi haastateltavia kasaan, koska en halua palkata ketään näkemättä vaihtoehtoja, ennen kuin viimeinenkin haastattelu olisi pitänyt olla. "Olisi pitänyt", koska hakija ei aina ilmoita ettei olekaan tulossa ja istun kotona turhaan.
Lisäksi haen välillä arkiaamuihin täysipäiväistä ja pitkäaikaista avustajaa, ja välillä osa-aikaista ja pelkkiä viikonloppuja tekevää. Näitä paikkoja hakevat yleensä eri ryhmät, ja täysipäiväistä työtä hakevaa ei kannata palkata osa-aikaiseksi, koska hän lähtee heti, kun saa muita töitä. Hakujen välillä voi lisäksi olla kuukausia, eli siinä vaiheessa on turhauttavaa soitella perään. Olen sitä kyllä joskus tehnyt, mutta ne parhaat hakijat ovat tietenkin saaneet muita töitä.
Ikävä kyllä teen tuota joskus, että en muistakaan ottaa yhteyttä enää niihin, joita en palkannut. Olen tosin huomannut itse töitä hakiessani, että samaa tekevät isommatkin työnantajat ja ammattimaiset rekryfirmat.
Totuus taitaa olla se, että avustettava on niin vaativa ja veemäinen, että kukaan ei tule hänen kanssaan toimeen pitemmän päälle. Kukaan ei ala huonolla palkalla oikkuja ja hankalia, raskaita töitä ja pyyntöjä toteuttamaan. Tästä asiasta vain ei saa puhua - eräänlainen tabu tämäkin. Ihmisiä, joiden ei oikeasti tarvitsis enää olla kotihoidossa, pidetään väkisin siellä. Avustaja ei ole piika, jolla voidaan teettää ihan mitä vain.
Humalaisen oksennukset, räkä ja ulosteet oli jo liikaa. Samoin se inhottava käskyttäminen, jopa simputus. Ei ihme jos avustajista on huutava puute.
Ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia. Pitää tosin sanoa, että löytyy oikeasti meitä parempiakin työnantajia, jotka ovat asioista perillä ja pitävät avustajistaan huolta.
Joo,ihan asiaa puhut ja lisäpisteet hauskasta nimimerkistä.
Kertoisitteko kokemuksistanne avustajantyössä?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10860217
Palkka on huono ja se varmaan aika suuri syy. Lisäksi kaikki eivät vain sovellu työnantajaksi koska eivät tiedä mitä hyvä työnantajuus tarkoittaa. Työntekijän oikeudet eivät ole usein selvillä tämänkaltaisissa työsuhteissa.
Jos ihminen on ollut toisten avun varassa koko elämänsä häneltä saattaa puuttua kykyä asettua toisen asemaan koska kaikki on aina ollut häntä varten/hänen takiaan ja saattaa olla että hänelle on annettu ehkä tarpeettomia vapauksia vamman takia kun ei ole haluttu kieltää tai tuottaa pettymyksiä mitkä ovat kuitenkin tosi tärkeitä ihmisen kasvaessa.
Tämä ei ole yleistys vaan työssä huomioitua, ei henkkoht avustajana vaan hoitajana.