Ulospäinsuuntautuneet ihmiset: antakaa ujoille aikaa!

Unohdin mainita itse pääpointin:

Jos tapaat sinusta mielenkiintoisen ihmisen, joka osoittautuu ujoksi, niin älä siitä syystä heitä hanskoja tiskiin. Turhautumisen sijaan anna ujolle aikaa.

kannatan :)

samoin :) olen normisosiaalinen tyyppi mutta näen ujot kiehtovina ja salaperäisinä, tuntuu että he pitävät sisällään jotain todella arvokasta. :) On etuoikeus saada sellainen tyyppi avautumaan!

Itsellä tuottaa ongelmia alku-ujoudesta päästyäkin se, ettei kommukaatio ole minulle sitä vahvinta viestintää, enemmän tärkeää on se pelkkä yhdessäolo ja non-verbaalinen viestintä, eli katseet, eleet, yms. Eli minusta ei tule sen aloitteellisempaa puhumisen suhteen ujouden lähtiessä. Silloin vain rentoudun näiden ihmisten seurassa, muttei minulta edelleenkään luonnistu puhua kummempia, vaikka toki haluaisin osata ja se tuskastuttaa jatkuvasti, kun aina vaan tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa tai annettavaa toiselle, vaikka aikaa kuinka kuluisi.
Seurankaipuuni on kuitenkin sellaista mittaluokkaa, ettei yksin huvita tehdä juuri mitään, joten tarvitsen ihmisiä, läheistä yhteisöä ympärilleni minua motivoimaan. Olen hiljainen laumaeläin. Kunpa ihmiset vain kestäisivät hiljaisuuttani paremmin. Puheliaisuuteni kuitenkin vaihtelee siitä riippuen, kuinka onnelliseksi ja hyväksi tunnen itseni, joka taas vaihtelee päivän tapahtumista ja muista ihmisistä riippuen. Hyvässä fiiliksessä saatan hetken höpöttää yhtä kyytiä, mutta sitten jokin väärä lause, ajatus tai tapahtuma katkaisee hyvän fiiliksen ja latistaa itsetuntoni, jonka jälkeen puhuminen tuntuu vastenmieliseltä. Kunpa joku kestäisi tätä...

Miksi minun pitäisi käyttää enemmän aikaa ja energiaa, kun voin tutustua johonkin helpommin lähetyttävään tapaukseen? Lopputulos on täysin sama, ette te ole mitenkänä sen erityisempiä ystävinä. Hankkikaa apua ongelmaanne ammattilaisilta sen sijaan, että vaaditte kaikkia uhraamaan aikaansa teidän hyväksenne.

oon täysin samaa mieltä tästä kijrotuksesta! hiljattain luin eräästä lehdestä artikkelin siitä, miten ekstrovertit ihmiset on niitä jotka pärjäävät elämässään, elävät mielenkiintoista ja jännittävää elämää ja saavat paljon ystäviä.
Samaan kykenevät hiljaisemmat ja introvertimmatkin persoonat. Monesti he pystyvät nauttimaan elämästä jopa enemmän, elää enemmän hetkessä ilman turhaa hötkyilyä. Usein heidän luomat suhteet muihin ovat myös syvempiä ja kestävämpiä kuin ekstroverttien ihmisten.
Ehkä ulospäinsuuntautuneet tyypit tutustuvat nopeammin toisiin, mutta kuinka hyvin?

Tyhmä ketju, ei tällaisesta voi tykätä kuin ujot. Ei ketään normaalijärkistä kiinnosta.

"On 99% varmaa, että jossain vaiheessa se ujo tuppisuu rentoutuu seurassasi ja tekee myös niitä aloitteita ja kommunikoi kanssasi enemmän kuin vain yhdellä tai parilla sanalla."

Enpä tiedä prosentistasi. Minä olen sitten ainakin siinä 1 prosentissa, joka on ujon lisäksi hiljainen. En tule puhumaan myöhemminkään enempää, vaikka olisinkin rentona. Tämä yhdistelmä on osoittautunut melko katastrofaaliseksi naisten saamisen kannalta. Vaikka olenkin normaalipainoinen ja komea, niin silti nolla seurustelusuhdetta takana ja ikää 31.

Ehkäpä olisi pitänyt ite vaan jaksaa yrittää enemmän. Tapasin erään upean ja ujon naisen..homma romuttu oikeastaan siihen, että en saanut vastapuolelta minkäännäköisiä aloiteitta mistään koskaan. Itse tein alle kymmenen aloitetta ja kun olen itsekin aika ujo keskusteluissa niin ne muutamat kerrat kun sain järkättyä tapaamaan kaveriporukassa oli melkolailla nollakeskustelua.. kyllähän sitä jotain yritti puhella, mutta kun ei mitään vastakaikua vaan pelkkiä lyhyitä vastauksia niin alkaahan se epäilyttämään -> en pyytänyt treffeille/kahdestaan tapaamaan. ihastuneena ujona kun olin ja maha ja sukat rusetilla nähdessä niin eihän se kovin itsevarmaa se vähäinenkään jutustelu ollut...kovin etäiseltä aina tuntui kohde.

Mietinpä vaan, että antaako ujo ihan samanlain kiinnostuksen signaaleja kuin 'normi', katseet, eleet, käyttäytyminen .... itse ainakin.