Olen 20-vuotias mies. Mielestäni ihan normaali ja tasapainoinen ja viimesimmän suhteenkin päättymisen otin vastaan asiallisesti.
Ongelma on nyt se, että koen itseni kovin kylmäksi, etäiseksi ja en päästä ihmisiä lähelle. En pysty ihastumaan puhumattakaan rakastumisesta ihan niin täysillä kuin muut sen tekevät.
Seurustellessani olen kovin varauksellinen mutta teen silti parhaani ja otan kumppanin huomioon enkä pelkää kertoa tunteista (vaikka ajatus taustalla pyöriiki, että mitä sitten kun tämä on ohi. Nauraako tämäkin tapaus selän takana sitten..). En mielestäni mikään narsistikaan ole.
Tarve vain avautua, puhua ja saada mielipiteitä teiltä ihmiset. Asia ahdistaa suunattomasti, koska tahtoisin kumppanini rinnalleni jonka kanssa jaksaa elämä ja miettiä yhteistä tulevaisuutta. Mutta en vain kykene tutustumaan oikein uusiin ihmisiin ja luottamuksen luominen vie aikansa.
Ongelma on nyt se, että koen itseni kovin kylmäksi, etäiseksi ja en päästä ihmisiä lähelle. En pysty ihastumaan puhumattakaan rakastumisesta ihan niin täysillä kuin muut sen tekevät.
Seurustellessani olen kovin varauksellinen mutta teen silti parhaani ja otan kumppanin huomioon enkä pelkää kertoa tunteista (vaikka ajatus taustalla pyöriiki, että mitä sitten kun tämä on ohi. Nauraako tämäkin tapaus selän takana sitten..). En mielestäni mikään narsistikaan ole.
Tarve vain avautua, puhua ja saada mielipiteitä teiltä ihmiset. Asia ahdistaa suunattomasti, koska tahtoisin kumppanini rinnalleni jonka kanssa jaksaa elämä ja miettiä yhteistä tulevaisuutta. Mutta en vain kykene tutustumaan oikein uusiin ihmisiin ja luottamuksen luominen vie aikansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.