Itse taidan olla aika monilta osin. En esimerkiksi jaksa suurinta osaa tosi-TV:stä ollenkaan. Tylsää ja typerää mielestäni.
Tässä Veera Luoma-Ahon kolumni, joka selventää termiä.
-----------------------------------------------------------------------------------------
"MITÄ AJATTELIN TÄNÄÄN: UUSVAKAVIKOT
Listasin keväällä muutamia kirjoja, jotka minun pitäisi kesäloman aikana ehdottomasti lukea. Yksi niistä oli Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia. Se odottaa yhä yliviivaamista: en ole saanut kirjaa loppuun, sillä se osoittautui paasaukseksi itsestäänselvyyksistä.
Suorituskeskeisen tehtävälistan sijaan minun kannattaisi ehkä ottaa kirjojen listaamiseen uusi näkökulma. Listassa olisivat kirjat, joita minun ei missään tapauksessa tarvitsisi lukea, mutta jotka silti päädyn ahmimaan yhä uudelleen. Sillä listalla olisivat ainakin Anna-kirjat ja Runotytöt, Anni Swanit, Seljan tytöt, Merja Otavat ja vaikkapa Marjatta Kureniemen Kesälintu.
Ystäväni ehdotti, että ihanat tyttökirjat ovat minulle sitä, mistä puhutaan amerikkalaisissa naistenlehdissä guilty pleasurena: nautinnollinen, turhanpäiväinen, hieman kielletty pahe. Tuohduin: miten väärässä hän olikaan!
En ole koskaan edes ymmärtänyt ajatusta guilty pleasuresta. Jos jostain kulttuurituotteesta kokee mielihyvää, niin sitten kokee – ja jos taas tuntee jostain käsittämättömästä syystä syyllisyyttä, eikö sen pitäisi johtaa tapojen muutokseen eikä siihen, että jää märehtimään nautinnollisesti omia typeriä pikku syyllisyyksiään?
Sitä paitsi tyttökirjat ovat aidosti hienoa kirjallisuutta.
Keskustelimme guilty pleasure -ajattelun typeryydestä toi mieleen toisen ystäväni, joka nimesi juuri tietyn ihmistyypin: uusvakavikot. Luultavasti hän tarkoitti sillä ihmisiä, jotka ovat joskus hieman raskasta seuraa, koska ovat aina hieman liian tosissaan.
Minä pidän sen sijaan uusvakavikoista koko ajan enemmän. Uusvakavikko ei voi mitään sille, ettei osaa nauttia asioista etäännytetyn ironisesti, mutta samalla vilpitöntä teeskennellen. Siksi hän päätyy helposti seurassa nolaamaan itsensä:
Satuhäät? No sehän on ihan kauhea ohjelma!
Euroviisut? Mutta ne kappaleethan ovat täyttä roskaa!
Kun uusvakavikko kertoo esimerkiksi, ettei omista televisiota, koska lukee mieluummin kirjoja, hän ei ymmärrä kuulostavansa muiden korvissa omahyväiseltä, ärsyttävältä, rajoittuneelta ja vanhanaikaiselta.
Uusvakavikko ei tajua, että omista mahdollisista guilty pleasureistaan numeron tekeminen on keino ikään kuin pehmentää itseään muiden silmissä. Se tekee ihmiseen kiinnostavan särön ja toisaalta erottaa hänet elitisteistä.
Mutta amerikkalainen sosiologi Richard Peterson on jo kauan sitten kirjoittanut, kuinka nykyään on oltava elitistisyyden sijaan kulttuurisesti kaikkiruokainen. Tänä päivänä on korkeakulttuuristen harrastustensa sijaan tärkeää kehuskella arvostavansa myös jotain tarkoin valittuja, puoli-imbesillejä asioita.
Elitistit ovat kuolleet. Panen toivoni uusvakavikkoihin."
Lähde: http://nyt.fi/20120803-mitae-ajattelin-taenaeaen-uusvakavikot/
Oletko uusvakavikko?
30
297
Vastaukset
- hei flow alkaa!!
lopettasivat ton nytin. on se niin surkea. eikö noille riittäs fb sisäpiirivitsiensä kertomiseen
- sillitrooli
Onhan siinä aika paljon kaikkea turhaa, mutta kyllä se mielestäni ihan tarpeellinen lehti on. Jos ajatellaan saman genren lehtiä, niin NYT-liite ei ole ihan yhtä laadukas kuin Image, mutta toisaalta NYT-liite on huomattavasti laadukkaampi kuin City-lehti.
- muistelet vanhaa?
sillitrooli kirjoitti:
Onhan siinä aika paljon kaikkea turhaa, mutta kyllä se mielestäni ihan tarpeellinen lehti on. Jos ajatellaan saman genren lehtiä, niin NYT-liite ei ole ihan yhtä laadukas kuin Image, mutta toisaalta NYT-liite on huomattavasti laadukkaampi kuin City-lehti.
se oli ok mutta romahtanut yllättäen fb-ajan myötä. muuttunut kuin toimittajien statuspäivitys-jatkeeksi. lähtenyt kilpailuun blogimaailman kanssa ja tullut saman tien paljastaneeksi tekijöidensä mitättömyyden - normibloggarienkin jutut ovat ihan yhtä fiksuja ja usein fiksumpiakin kuin toimittajien...
- jeeps...
Olen 27-vuotias sinkkuna elävä mies ja tunnistin itseni tekstistä, minussa on uusvakavikon piirteitä paljonkin. Nuorempana olin sitä liiankin paljon mut iän myötä on oppinu ettei liian vakavalla naamalla tapaa uusia ihmisiä ja siis naisia koska hetero olen.
Osaan kyllä tarvittaessa olla luonnostaan rentoa seuraa. Sehän on välttämättömyys jos haluaa lähteä esim kaljalle kavereiden kanssa.
Mutta, viime aikoina on tullu jäätyä usein kotiin kattomaan telkkaria kun tuo uusvakavikko-puoli on alkanut valtaamaan enemmän tilaa eikä oikein jaksa sitä tyhjänpäivästä melskettä ja niitä näitä-rupattelua.- sillitrooli
Kolumni oli kyllä siitä vähän huono, että tuota "uusvakavikko" termiä ei määritelty kunnolla.
Itse ajattelen, että sen ydin olisi juuri tuossa ironian välttämisessä; jos niin on, niin silloin se sopii kuvaamaan minua. En jaksa tehdä asioita "ironisesti", minusta se on suorastaan vajaata hommaa. Sitäpaitsi se "ironisuus" on usein päälleliimattua, kuten kolumnissakin todetaan. Monet tuttuni ja kaverini katsovat esimerkiksi tosi-tv:tä paljon, ja haluavat puhua tosi-tv -ohjelmista. Jos asiaan sitten suhtautuu välinpitämättömästi, niin he alkavat puhua näistä ohjelmista "ironisesti" mutta edelleen erittäin kiinnostuneina. Tämä on juuri se pointti, jonka takia itse koin osuvani uusvakavikko-lohkoon: en jaksa kiinnostua hölynpölystä, enkä jaksa sitä vuorottelua ironisuuden ja tosissaan ottamisen välillä, jota pitäisi harrastaa yhtäaikaa tämän hölynpölyviihteen kanssa.
Sen sijaan, jos uusvakavikko tarkoittaa sitä, että ei halua istua kavereiden kanssa kaljalla läppää heittämässä, niin silloin se ei kuvaa minua. Kolumnista jäi tietenkin vähän auki, että kuvaako termi sitä, että suhtautuu yleisen nuivasti kaikkeen kevyeen viihtymiseen. Jos kuvaa, niin silloinhan se on aika eri asia, kuin tuo edellisessä kappaleessa esittämäni. - Mitä sanotaan ja ei?
sillitrooli kirjoitti:
Kolumni oli kyllä siitä vähän huono, että tuota "uusvakavikko" termiä ei määritelty kunnolla.
Itse ajattelen, että sen ydin olisi juuri tuossa ironian välttämisessä; jos niin on, niin silloin se sopii kuvaamaan minua. En jaksa tehdä asioita "ironisesti", minusta se on suorastaan vajaata hommaa. Sitäpaitsi se "ironisuus" on usein päälleliimattua, kuten kolumnissakin todetaan. Monet tuttuni ja kaverini katsovat esimerkiksi tosi-tv:tä paljon, ja haluavat puhua tosi-tv -ohjelmista. Jos asiaan sitten suhtautuu välinpitämättömästi, niin he alkavat puhua näistä ohjelmista "ironisesti" mutta edelleen erittäin kiinnostuneina. Tämä on juuri se pointti, jonka takia itse koin osuvani uusvakavikko-lohkoon: en jaksa kiinnostua hölynpölystä, enkä jaksa sitä vuorottelua ironisuuden ja tosissaan ottamisen välillä, jota pitäisi harrastaa yhtäaikaa tämän hölynpölyviihteen kanssa.
Sen sijaan, jos uusvakavikko tarkoittaa sitä, että ei halua istua kavereiden kanssa kaljalla läppää heittämässä, niin silloin se ei kuvaa minua. Kolumnista jäi tietenkin vähän auki, että kuvaako termi sitä, että suhtautuu yleisen nuivasti kaikkeen kevyeen viihtymiseen. Jos kuvaa, niin silloinhan se on aika eri asia, kuin tuo edellisessä kappaleessa esittämäni.Tuossa oli jotain omaa ajattelua takana, mitä kolumnissa ei ollut, siinä lainattiin lauseita muilta ja eksyttiin sekoittamaan yhteen kolumniin kaksi asiaa, eikä kumpikaan kertonut lopulta mitään.
Uusvakavikot, tuosta ajatuksestasi tuli mieleen nyt kun tv:ssa mainostetaan heikko Mikki showta vastine korkojen kera showlle. Ovatko ihmiset kyllästyneet jatkuvaan muka hauskaan kun juontajillekin riittää taitojen vain hyvä esiintymiskyky, mutta mitään sisältöä ei tarvi varsinaisesti keksiä, kun nykyaikaa vertaa HPR showhun ja sen vastinepariin amatsonia show, joiden molempien tarkoitus oli tuoda provokatiivisesti asioita esille, laajentaen käsityksiä, niin nykypäivänä joutuu katselemaan kun maan ykköslaulajaksi tituuleerattu kihittää suustaan Mikkeli kikkeliä? Hauskaa? Mukavaa? Ajatuksia kihelmöivää?
Kolumnistikin pääsee helpolla kun vertaa itseään hömppäviihtelijöihin ( salaisesti hän on journalistien aatelia ja totuuksien esilletuoja, lue edell.kolumni) mutta tuota, eipä tuo paljoa vaadi. - Jätetään sanomatta..
Mitä sanotaan ja ei? kirjoitti:
Tuossa oli jotain omaa ajattelua takana, mitä kolumnissa ei ollut, siinä lainattiin lauseita muilta ja eksyttiin sekoittamaan yhteen kolumniin kaksi asiaa, eikä kumpikaan kertonut lopulta mitään.
Uusvakavikot, tuosta ajatuksestasi tuli mieleen nyt kun tv:ssa mainostetaan heikko Mikki showta vastine korkojen kera showlle. Ovatko ihmiset kyllästyneet jatkuvaan muka hauskaan kun juontajillekin riittää taitojen vain hyvä esiintymiskyky, mutta mitään sisältöä ei tarvi varsinaisesti keksiä, kun nykyaikaa vertaa HPR showhun ja sen vastinepariin amatsonia show, joiden molempien tarkoitus oli tuoda provokatiivisesti asioita esille, laajentaen käsityksiä, niin nykypäivänä joutuu katselemaan kun maan ykköslaulajaksi tituuleerattu kihittää suustaan Mikkeli kikkeliä? Hauskaa? Mukavaa? Ajatuksia kihelmöivää?
Kolumnistikin pääsee helpolla kun vertaa itseään hömppäviihtelijöihin ( salaisesti hän on journalistien aatelia ja totuuksien esilletuoja, lue edell.kolumni) mutta tuota, eipä tuo paljoa vaadi.Sanotaan vielä, että nykyään ei pyritä(kään) ymmärtämään ja hahmottamaan koko yhteiskuntaa, kuten aikaisemmin. Ihmiset ovat jos ovat onnellisia niissä omissa viitekehyksissään, eivätkä edes pyri olemaan juuri oikeanlainen , sen viiteryhmän kanssa, joka omien mieltymysten pohjalta ajattelee olevansa sitä "valtavirtaa".
Uusvakavikot, jos eivät ole heikkoon viihteeseen kyllästyneitä, ovat ihmisiä, jotka ovat eriytyneet omaan maailmankuvasnsa, ironikot pyrkivät tosissaan pysymään pinnalla seuraamalla paljon huomioita saaneita asioita, eivätkä huomaan niiden suurta vaikutusta elämässään (tai myönnä riippuvuuttaan).
Kolumnistitkin ihmettelävät vain asioita jos kaveri, ystävä ilmoittaa jotain sellaista, mikä saa hänet/heidät miettimään omia perustuksiaan, jatkuva tarve käydä läpi, onko "hyväksytynlainen" , mitään ei tunnu syntyvän omista havannoista, eikä maailmasta nähdä enää mitään, ja totuuskin on sitä, mikä milloinkin hyödyntää omaa lokeroajattelua ja etua.
- .....
En.
Mikä on uusvakavikon vastakohta?
That's me.- mies32
Lienen uusvakavikko kun en jaksanut lukea kuin ensimmäisen lauseen.
- Vähän vakava
Tuo on pelkkää mielen köyhyyttä. Vaikka olet samaa sukupolvea kuin minä, olet omaksunut ADHD-sukupolven "liian pitkä, didn't read" -asenteen. Valitettavaa.
- mies32
Vähän vakava kirjoitti:
Tuo on pelkkää mielen köyhyyttä. Vaikka olet samaa sukupolvea kuin minä, olet omaksunut ADHD-sukupolven "liian pitkä, didn't read" -asenteen. Valitettavaa.
No nyt rohkaisustasi silmäilin tekstin läpi 5 sekunnissa. Ei olisi kannattanut. Intuitio oli oikeassa taas kerran.
- tl;dr
Vähän vakava kirjoitti:
Tuo on pelkkää mielen köyhyyttä. Vaikka olet samaa sukupolvea kuin minä, olet omaksunut ADHD-sukupolven "liian pitkä, didn't read" -asenteen. Valitettavaa.
Eikö aloitusta voisi kirjoittaa yhtään tiiviimmin, niin se ehkä saisi edes jonkun asiallisen vastauksen kun joku jaksaisi sen lukea läpi ajatuksella?
Tosin sinkut palsta ja asiallinen vastaus ei oikein sovi samaan lauseeseen...
- n36v.
Hömppä ei ole koskaan kiinnostanut, tositv on helvetistä seuraava.
Tiede, taide ja raskaampi musiikki kiinnostavat(teini-ikäisestä lähtien näin).
Olen vakavahko, en mikään pintaliitopissistrendimisu. Enkä aio muuttua. Ota tai jätä on mun mottoni.Vaikka myös vastustan tosiTV:tä, katselin kyllä TV:stä jonkinlaisella mielenkiinnolla "Selviytyjät" (Survivors)-jaksoja noin vuonna 2000. Ainakin nuo Australiassa (the Australian Outback) kuvatut jaksot olivat hyviä.
Siellä olivat rakentaneet telttansa kuivuneeseen joenuomaan, ja jossakin vaiheessa tulvavedet huuhtoivat koko teltan mennessään. Yksi kilpailijoista myös poltti itsensä sairaalakuntoon kaatumalla pää edellä nuotioon. Metsästivät myös pieniä villisikoja puukolla, yrittivät kalastaa, ja pari naista rupesi kerran tappelemaan keskenään :) Muuten oli kai vain riisiä ja vettä tarjolla, ellei voittanut jotain ruokaa kilpailuissa, tai löytänyt parempaa ruokaa.
Ja olihan nuo taktikoinnit myös mukavaa katseltavaa, miten äänestetiin toisia pois, ja miten siellä kieroiltiin toisten pään menoksi. Maisemat olivat myös jotenkin hyviä.m36-intj kirjoitti:
Vaikka myös vastustan tosiTV:tä, katselin kyllä TV:stä jonkinlaisella mielenkiinnolla "Selviytyjät" (Survivors)-jaksoja noin vuonna 2000. Ainakin nuo Australiassa (the Australian Outback) kuvatut jaksot olivat hyviä.
Siellä olivat rakentaneet telttansa kuivuneeseen joenuomaan, ja jossakin vaiheessa tulvavedet huuhtoivat koko teltan mennessään. Yksi kilpailijoista myös poltti itsensä sairaalakuntoon kaatumalla pää edellä nuotioon. Metsästivät myös pieniä villisikoja puukolla, yrittivät kalastaa, ja pari naista rupesi kerran tappelemaan keskenään :) Muuten oli kai vain riisiä ja vettä tarjolla, ellei voittanut jotain ruokaa kilpailuissa, tai löytänyt parempaa ruokaa.
Ja olihan nuo taktikoinnit myös mukavaa katseltavaa, miten äänestetiin toisia pois, ja miten siellä kieroiltiin toisten pään menoksi. Maisemat olivat myös jotenkin hyviä.Survivors oli silloin alkuun hyvä. sitten siihenkin kyllästyi.
- Hämärän rajoilta
Aika hupaisaa, että intuitiivisestikin osaan toimia täsmälleen päinvastoin kuin Nyt/City/Image(/jne.)-akselin mielipidevaikuttajat suosittelevat. Kolumni on tuutattu verkkoon seitsemältä aamulla, jolloin olin jo pyöräkellarissa lähdössä hommiin.
Työt lopeteltuani minulle iski tarve ajaa musiikkiliikkeen kautta ja ostaa ukulele. Uusvakavikko ei voisi tehdä mitään sellaista. Tosin en tiedä, miten tämä nelikielinen rämpytin sijoittuu tuon sekavan kolumnin luokittelussa: se ei ole guilty pleasure, ei myöskään pelkästään ironinen vempain (jos hankin soittimen, vaikka sitten muutaman kympin hintaisen, keksin sille myös oikeaa käyttöä). Ilmeisesti olen siis sosiologi Petersonin mainitsema kaikkiruokaistyyppi, mutta mitä kirjoittaja tarkoittaa "toivon panemisella uusvakavikkoihin"? Mitä ironiaan kykenemättömät ihmiset muka voivat tehdä vaikuttaakseen asioihin, tarkoitan siis populistiseen oppositiopuolueeseen liittymisen lisäksi?
Fyysinen työ on ehkä tyhmentänyt minut tai ainakin väsyttänyt medialukutaidottomaksi, sillä en kyennyt tavoittamaan kolumnin punaista lankaa. Tekstikappaleet eivät minusta muodosta selkeää ja yhtenäistä kokonaisuutta, vaikka vielä lauseiden ja kappaleiden tasolla ovatkin jäsentyneitä - juttu ei johda mihinkään. Jatkanpa "Pamelan" harjoittelua tuolla vehkeellä. Siis Jaakko Tepon "Pamelan", ei Toton: Toto olisi jo liian selkeää ironia/guilty pleasure -osastoa, joten menköön puoli-imbesilliydeksi!- sillitrooli
Itse tavoitin häivähdyksenä ehkä sen, mistä kolumnissa puhuttiin. Kuitenkin, kun sitä alkaa tarkemmin analysoimaan, niin termin määrittely ja kolumnin johdonmukaisuus on jätetty aika puolitiehen. Harmi sinänsä, koska luulen, että siinä on kyse juuri meistä palstalaisista. Epäilen, että oikeastaan suurin osa palstalaisista on "tavisten" silmissä juuri jotain uusvakavikkoja. Kyse ei siis ole välttämättä niinkään jostain tietynlaisten kirjojen lukemisesta jollain guilty pleasure -asenteella, mitä kolumnisti eksyy selittämään, vaan elämänasenteesta, joka ei oikein ole yhteensopiva peruspertin elämäntapojen kanssa.
Tunnistan tämän jaottelun, koska törmään siihen itse niin usein keskustellessani perheeni, kaverieni tai tuttavieni kanssa. Esimerkiksi televisiottomuus on monen mielestä edelleen kummaa, vaikka siihen ei liittäisi mitään ideologista, ja sanoisi katsovansa tärkeät ohjelmat netistä. - Paljon voi sanoa...
Hei kattokaa, mä soitan ukuleella Pamelaa! Ja sitten Jaakko Tepon ääni mukaan, siinä olisi kavereiden kanssa ironinen tuokio, ei tosissaan tehty yritys näyttää taitojaan ja monipuolista suhtautumista eri kulttuuritasojen ymmärtämiseen ja tarvetta arvottaa niitä tiettyjen mittapuiden mukaan.
Ironia on sitä että on omaksunut tuon mittapuun ja silti viihtyy alemman tason jopa roskan kanssa, kun kuitenkaan ei omaa oikeaa halua korkeakulttuuriin, mutta pitää esittää, että varmaan omaa mutta tähän hetkeen ei nyt muista mitä on tehnyt niiden parissa.
Guilty plesure on lähinnä sitä, ettei iki maailmassa halua paljastua siitä, koska se mihin mittapuuhun itseään ja tekemisiään vertaa romuttuisi, kirjat eivät sitä ole, jotkut tv-ohjelmat, naistenlehdet ym vastaavat sitä ovat, syyllistyvät niiden parissa olemisesta, koska haluavat esittää olevansa jotain "parempaa" mitä ovat muille.
Niillä jota sitä tarvetta ei ole, vain tekevät ja kokevat asioita ja voivat niistä puhua ilman ironiaa tai uusvakavikkojen suurta kahtiajakosuutta ja ehdottomuutta.
Kolumnistikaan ei pysty sanomaan mitään tyttökirjojen sisällöstä, miten se kenties muokkaa hänen näkemystään maailmasta, mutta vihjaus talouskirjaan on tehtävä? Eikä siitäkään pysty ilmaisemaan mitään, mihin akseliin se sijoittuu tässä maailmassa, jossa satuhäiden osallistujat ja oman elämänsä tunnepuolesta avautuvat talk show'ssa eivät halua nähdä tuota puolta elämästä ja vice verca?
Kun elämä perusvirtaus, tietty vakavuus, elämän itsensä kunnioitus häviää, jäljelle jää hönttöys, jossa pakotetaan ihmiset suhtautumaan asioihin tiettyjen ilmentämisien kautta, jolloin ironiaan taipuvaiset ihmiset ovat hukkanneet elämästä jotain oleellista. - Jos menee yli?
Paljon voi sanoa... kirjoitti:
Hei kattokaa, mä soitan ukuleella Pamelaa! Ja sitten Jaakko Tepon ääni mukaan, siinä olisi kavereiden kanssa ironinen tuokio, ei tosissaan tehty yritys näyttää taitojaan ja monipuolista suhtautumista eri kulttuuritasojen ymmärtämiseen ja tarvetta arvottaa niitä tiettyjen mittapuiden mukaan.
Ironia on sitä että on omaksunut tuon mittapuun ja silti viihtyy alemman tason jopa roskan kanssa, kun kuitenkaan ei omaa oikeaa halua korkeakulttuuriin, mutta pitää esittää, että varmaan omaa mutta tähän hetkeen ei nyt muista mitä on tehnyt niiden parissa.
Guilty plesure on lähinnä sitä, ettei iki maailmassa halua paljastua siitä, koska se mihin mittapuuhun itseään ja tekemisiään vertaa romuttuisi, kirjat eivät sitä ole, jotkut tv-ohjelmat, naistenlehdet ym vastaavat sitä ovat, syyllistyvät niiden parissa olemisesta, koska haluavat esittää olevansa jotain "parempaa" mitä ovat muille.
Niillä jota sitä tarvetta ei ole, vain tekevät ja kokevat asioita ja voivat niistä puhua ilman ironiaa tai uusvakavikkojen suurta kahtiajakosuutta ja ehdottomuutta.
Kolumnistikaan ei pysty sanomaan mitään tyttökirjojen sisällöstä, miten se kenties muokkaa hänen näkemystään maailmasta, mutta vihjaus talouskirjaan on tehtävä? Eikä siitäkään pysty ilmaisemaan mitään, mihin akseliin se sijoittuu tässä maailmassa, jossa satuhäiden osallistujat ja oman elämänsä tunnepuolesta avautuvat talk show'ssa eivät halua nähdä tuota puolta elämästä ja vice verca?
Kun elämä perusvirtaus, tietty vakavuus, elämän itsensä kunnioitus häviää, jäljelle jää hönttöys, jossa pakotetaan ihmiset suhtautumaan asioihin tiettyjen ilmentämisien kautta, jolloin ironiaan taipuvaiset ihmiset ovat hukkanneet elämästä jotain oleellista.Jatketaan keskustelua vaikka väkisin, vaikka Veera ei ole läsnä, mietitään hetki, miten tyttökirjat vaikuttavat siihen miten maailman hahmottaa. Tyttökirjat tulevat tarpeeseen 10-14v. Jotka niiden avulla voimaantuvat, saavat arvostusta asettamalla oman elämänsä muiden kanssa samalle viivalle, näkevät asioita tyttöperspektiivistä.
Vanhempana tuo asenne jos jää päälle, voi tulla nenä pystyssä oleva pikkutyttö vaikutelma, joka ei osaa arvostaa muita ja muiden saavutuksia, elämänkokemusta ei ole tarpeeksi, eikä osaa erottaa satuhäiden ohjelman ihmisiä siitä että ohjelmaformaatti haluaa tuoda asettelevasti ihmisiä esille. Jolloin pikkuporvallisuus jää osoitteleman rahvaanomaisuutta, kuin sellainen olisi jotain jota piilotella, koska se ei aina ole kaunista, mutta silti ne ihmiset eivät kumartele olemistaan, koska se on heidän maailmankuvansa, yhtä rajallinen kuin tyttökirjojen parissa maailmankuvansa rakentanut.
Tyttökirjosta tuli mieleen kirja Norwegian Wood, jossa herrkäsielut nuoret päätyivät elämänsä tienhaaroissa itsemurharatkaisuihin. Ehdottomuutta esittäneet, jotka pelkäsivät rutinoitumista niin paljon, jokaisen kokemuksen jälkeen arveltiin, ettei mikään enää voi tuntua samalta, yhtä hyvältä, ja siten vähitellen tukahdutetaan kaikki tunteet. Muiden nuorten elämät näyttivät teeskentelyiltä, jotta pärjäsi siinä menossa mukana, jopa aktivistit antaantuivat heti kun olivat vain aikansa mieltä osoittaneet siinä hengessä, että niin on tehtävä, mutta jos systeemi sanookin vastaan, ei uhrauksiin ja periaatteidensa takana enää haluta olla, mutta jäljelle jäi heidän kuvitelmansa yrittämisestä tyttökirjojen mukaisesti, mikään ei vielä siinä vaiheessavole liian vakavaa, vaan pientä uhmaa, josta voikin sitten vetäytyä rattaiden vietäväksi.
Siihen ei ehdottomuutta esittäneet voineet mennä mukaan, osa päätyi vetäytymään omiin kuvioihinsa, ja šellainen nyt Japanissa varmaan väenpaljoudessa onnistuu hyvin? Osa siis päätyi muihin ratkaisuihin,peläten uusien kokemusten tuomia tuntemuksia, jolloin ratkaisuna oli tukahduttaa kaikki tuntemukset.
Onko se pientä se, minkä maailmankuvan mukaan toimittajat ja kolumnistit pyrkivät muut saamaan mukaan, vain omien rajoituksiensa takia, eivätkä pyri edes niiden yli?
- tasapainoton yksilö
En pidä vakavista ihmisistä, uus- tai vanhoista. Haluaisin virtsata heidän päälleen jokerin naurua nauraen.
- maijapop
Mun mielestä ihmiset tekee vaan performanssia elämästään joko ääri hilpeinä tai sitten vaikka äärivakavina uusvakavikkoina. Oikeasti elämä on hyvä kollaasi eri aineksista ja ihminen kykenee, kun on voimaa ja makua, olemaan menemättä äärinmäisyyksiin. Keskitie on mun mielestä paras ja yleissivistykseen kuuluu jonkin verran populääriäkin. Ja kun ihminen jättää kaiken huvin väliin tapahtuu jotain "a dull boy" -effektiä. Kertoo keskustelija, joka paraikaa katsoo toisella silmällä Delta jengiä, mutta yhtä mielellään talousdokumenttia kokematta siinä mitään ristiriitaa.
- Pantyhouse
Luultavasti olen. Sikäli jos se on analoginen tosi-tv ja muiden "hömppäohjemien" katselutiheyteen, joka tuon artikkelin rivienvälinen ydin taisi ollakin.
Joskus tosin olen eksynyt seuraamaan esim. Tribes vai joku -ohjelmaa koska se on tullut lauantaisin juuri saunavuoroni jälkeen, ja ikäänkuin paremmin on voinut eläytyä ruudun tropiikin oloihin ja itsekin vähäpukeisena seurata vähäpukeisia naisia.
Olen myös pannut, siis merkille, että tosi-tv ohjelmissa(kin) johtolankana on usein kilpailu ja miksei niin olisikin. Palkintonahan on yleensä riihikuivaa tai jonkun julkisuuden kautta myyty naisen sydän. Raha pyörittää myös tosi-tv-maailmaa. Tuntisin kuitenkin oloni ahdistuneeksi jos koko ajan täytyisi olla varpaillaan mahdollisen voiton takia tjn. Vähän kuin olisi kilpailu jossa ensimmäisenä saman kirjan lukenut voittaa. - sivistyksen mitta
Listasin keväällä muutamia kirjoja, jotka minun pitäisi kesäloman aikana ehdottomasti lukea. Yksi niistä oli Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia. Se odottaa yhä yliviivaamista: en ole saanut kirjaa loppuun, sillä se osoittautui paasaukseksi itsestäänselvyyksistä."
On koomista että toimittaja laskee itsensä sivistyneeksi kun on lukeneut suurkapitalisitin kirjoittamaa poliittista pamflettia. Mitähän ne "itsestäänselvyydet" muuten ovat? Ei kai toimittaja vain ole pikkuporvari joka kuvittelee olevansa samalla puolella suurkapitalistin kanssa? - syyllistyn siihen
Mä olen ehdottoman syntyperäinen uusvakavikko, en mä oikeestaan osaa pitää hauskaa toisten mittapuiden mukaan, ei musta moni asia ole hauska, enemmän on vakavia tärkeitä asioita. Mä tajuan asioita asiatasolla kaikista parhaiten ja mitä vakavampi on asia, sitä helpompi mun on keskustella siitä jonkun ihmisen kanssa, sitä helpommin muhun saa kontaktin, sitä enemmän mä olen oma itseni. Mä olen hyvä keskutelija vakavilla vesillä.
Hauskoissa illoissa mä olen se, joka miettii pitäiskö tässä kohti hymyillä, ettei tulis vaikutelmaa niin totisesta torvensoittajasta, mä tunnen monesti oloni ulkopuoliseksi. Muille sanotaan moi, mulle päivää, muille nähään moro, mulle näkemiin. Muhun suhtaudutaan aina virallisesti, mä olen vuoden virallisin tapaus, mulle ei koskaan huudeta, ei vitsailla, mun kanssa ollaan aina asiallisesti ja sen mä osaan, ihmiset ryhdistää ryhtiään mun kohdalla, karaisee kurkkuaan. Kun mun kanssa yrittää vitsailla tai flirttailla, se onnistuu vain tarpeeksi pitkään vakavistelun jälkeen. Mä saan ihmissuhteet muodostettua vakavistelulla, mut iskettäis aiheella maailman vesipula tai sademetsien tuhoutuminen tai ilmakehän otsonikato, tai Helsinki-Pori tietyön budjetti. Kun mä yritän vitsailla.. Voi ei, eihän kukaan edes ajattele et vakavikko vitsailis, ei ne naura..
Mä otan vakavasti onnistumiset ja epäonnistumiset, mä vakavistelen elämäni läpi. Mun elämän on täynnä kaikkea vakavaa asennetta myöten. Mä olen ehkä syntynyt aurinkoisena päivänä, mut se tarkoittaa, et on pitänyt suojautua auringon haitoilta ja et voihan siinä tulla nestehukkakin, toisille se tarkoittaa silmien pilkettä ja iloista mieltä. Mun ilo on se, että ei nyt ole tapahtunut mitään kovin vakavaa tai pahaa. Mä olen mieluiten varmanpäälle eläjä, mä en halua enkä kestä mitään riskejä/odottamattomia tapahtumia. Mun elämä on ollut niitä tunteita aikanaan liian täynnä, mä stressaannun ja väsyn sellaisesta liikaa.
Mä haluaisin tavata jonkun toisen vakavistelijan, vakavuus on toinen luontoni. Mä tulisin hyvin juttuun sellaisen kanssa ja mikä koomisinta, se vakavistelu olis suorastaan silloin hauskaa.
Ja itseasiassa kauheinta, minäkin olen tälle kesälle silmäillyt walhroosin kirjaa, en vain vielä ehtinyt sitä lukemaan. - nvnbvn
No onhan se nyt totta että ihmiset mieluummin keskustelevat kahvipöydässä jostain hömpästä kuin ilmaston muutoksesta tai yli kansoitus ongelmista. Nuo ovat kuitenkin sen koko luokan ongelmia joihin on erittäin vaikea vaikuttaa pelkästään omilla toimilla ja ne ovat kuitenkin ilmiöitä jotka vaikuttavat jokaisen tulvaisuuteen tai ainakin niin uskotaan. En kuitenkaan lukisi itseäni uusvakavikkoihin vain siksi että en pidä tositv hömppä ohjelmista. Myönnän kuitenkin katsovani jotain YLEn poliittisesti sävyttyneitä asiaohjelmia vain siksi että voin keskustella niistä töissä kahvipöydässä.
Minäkään en aivan tavoita, mitä Luoma-Aho tai hänen kaverinsa tarkoittaa uusvakavikolla - mutta minulle tulee sanasta ja kuvausyrityksistä mieleen tyyppi, joka ei tee mitään, jos ei se ole ehdottoman järkevää. Tästähän tulee toki mieleen palstalaiset, joiden mielestä mitään ei kannata tehdä, ellei sillä pääse puhkomaan nuoren naisen immenkalvoa. Tämä ei kuitenkaan ole se oleellinen palstalaisanalogia, vaan se, ettei suostuta pelaamaan ihmissuhdepelejä - sanalla siis sanoen olemaan einoja, ei yhtään pitämään hauskaa tai olemaan kujeileva, vaan toivotaan suurin piirtein että nainen järkiperustein ottaa kiltin ATM:n kiihkeään järkiavioliittoon.
Minussa kiistämättä on uusvakavikon siinä, että kartan tosi-TV -ohjelmia (poikkeuksena kylläkin tykkään katsoa aina muistaessani Poliisit-sarjaa, ainakin jos jakso sijoittuu minulle tuttuun kaupunkiin). Muuten en itseäni tunnista siitä. En kylläkään pääsääntöisesti myöskään tee "ironisesti" mitään, vaan pystyn myöntämään vähintään itselleni, että nautin tästä hömpästä. Olen myöntänyt sen ennenkin täällä, mutta olen esimerkiksi seurannut Salattuja Elämiä nuorempana, vaikka pidin sitä silloinkin hömppänä. Se oli juurikin sellainen guilty pleasure. Jos väitän tekeväni ironisesti jotain, niin väite on jo itsessään ironinen.
Kannatan kyllä väitettä siitä, että kannattaisi olla kaikkiruokainen: se on ollut johtotähtenäni jo kauan. Tosin tarkoitan sillä enemmän eräänlaista ennakkoluulottomuutta asioita kohtaan. Elokuvia voi katsella muistakin genreistä kuin omista suosikeista, ja ehkä joskus vielä luen yhden Harry Potter -kirjankin. (Pidätän silti oikeuden ennakkoluuloihin joillain elämänaloilla, joissa se on oikeastaan ennakkotietoa, esimerkiksi naista jos lähestyy, niin se käskee painumaan hevonkuuseen ja vähän helvetin nopeaa sittenkin).- Ennakkotieto-luulo?
Mistä on pienet pojat ja tytöt tehty? Mietti Hesarin toinen kolumnisti, joka varsin kiihkeän keskustelun sai aikaan? Sp-roolit? Mennyttä, itsestäänselvyyksiä?
- Sinkkumies 45
No ihan varmasti olen uusvakavikko. Katson tv:stä uutiset ja ajankohtaiset, sekä luen netistä talousuutiset ynnä muut ajankohtaiset maailmanpolitiikkaan liittyvät asiat. Kuuntelen Radio Suomea ja tienaan leipäni konepajassa. Harrastan lisäksi fyysisiä urheilulajeja kuten juoksua. Pidän myös aina naaman peruslukemilla.
- Perusvakavikko
Ei läpäise vaatimuksia, pitää olla vielä vastaan muunlaisia asioita kuin mitä itse arvottaa. Tuo on vain jäykkyyttä, perusvakavikko joka ei ehkä edes huomaa muunlaista toimintaa olemassakaan. Yhden asian ajaja ( ei kirjoiteta yhteen). Ennen ehkä 1950 luvulla tuollainen oli normitoimintaa ennen rock'n rollia ja muita järistyksiä, sen jälkeen tapahtui paljon, kunnes 2000-luvulta lähtien uusien medioiden ym. Myötä ihmiset ovat jääneet kaveripiirien statuspäivitysten varaan ja kaventaneet tuottamuksellisesti näkemystään mitä maailmassa oikeen tapahtuu, sekä vähentäneet oikeaa innostusta, laimentaneet tekojaan uskallusten puutteen taka ironialla jne. Eikä se heitä edes kiinnosta, että on monta tapaa suhtautua ja elää elämää, sen vuoksi nimitys uusvakavikot.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten111885- 301640
- 771565
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1511422Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3101368Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1211192Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t51119Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291009Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin42997Kun Suomen uutisiin ei voi luottaa?
Kertoisitteko te uutismaailmasn perehtyneet ASIANTUNTIJAT nyt sitten sen, mihin voi?238894