Johanna Tukiaisen Lapsuus kuvat seiskassa!

Näytti olevan ihan oikea ylioppilas.

6 ällää kirjoitti:

Näytti olevan ihan oikea ylioppilas.

Metkaa miten silloin aikanaan haukuitte suu vaahdossa näitä samoja kuvia ja kiukun kihinä kurkussa karjuitte ettei Tunkki ole koskaan opiskellut missään ja näyttää lähinnä riihen kummitukselta.
Kummasti on teikäläisilläkin muuttunut ääni kellossa.

Mietin muuten ihan samaa. Jos lapsussu ja nuoruuskuviani verrattaisiin niin en kokis häntä kyllä minkäälaisena kilpailijana, nykytilanteesta puhumattakkaan. Tuon näköisiä on tusinassa 15.

Oonko mä itse kirjoittanut tän vuosi sitten, vai miten olikin sanasta sanaan samat fiilikset kun pläräsin nuo kuvat läpi.

Pieni luento taiteen eri alueista ja vaikutuksista käytännön elämään

http://www.teemumaki.com/essayskissa.html

"Teosta tehdessäni huomasin tarvitsevani väkivaltakavalkadin joukkoon yhden väkivallan, jolla ei olisi mitään ilmeistä tarkoitusta tai selitystä. Väkivallan, joka olisi vain väkivaltaa sinällään, ilman mitään heti paljastuvaa, tyynnyttävää selitystä.

Kissantappokohtauksen taiteellinen funktio oli:

1.

Halusin esittää väkivallan ratkaisemattomana peruskysymyksenä. Halusin myöntää, että marxilais/adornolais/desadelainen väkivalta-analyysini ei ole tyhjentävä, vaan jäljelle jää kalvava toteamus: teemme väkivaltaa, emme halua, emmekä voi päästä siitä kokonaan eroon, emme tarkalleen ottaen tiedä, mikä siinä meitä syövyttää ja mikä ravitsee.

2.

Halusin nostaa esiin kysymyksen väkivallan katsomisen mielihyvästä. Vain harvoja teokseen lainaamistani väkivaltamateriaaleista katsotaan hyödyn vuoksi, rationaalisen ongelmanratkaisukyvyn vaatiman tiedon vuoksi. Kuitenkin hyvin harvat meistä ovat varsinaisia sadisteja. Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat meidät omasta halustamme katsomaan väkivaltaa, joko todellista tai mimeettistä?

3.

Toivoin, että tämä selittämätön väkivalta näyttäytyisi teoksessa niin totena, juuri selitysten ja tarkoitusten puutteen vuoksi, että se saisi myös teoksessa olevat muut väkivallan muodot tuntumaan väkivallalta, ei vain jonkin dynaamisen ja symbolisen representaatiolta.

4.

Ajattelin, että koska kissantappokohtaus teoksessani herättää luultavasti yleisössä voimakkaimman tunnereaktion, on tämä voimakas tunnereaktio todiste siitä, että eksplisiittinen, "tarkoitukseton", väkivalta on harmittomampaa kuin rakenteellinen ja henkinen väkivalta. Räikeä ja "tarkoitukseton" (tai itsetarkoituksellinen) väkivalta on niin voimakas efekti, että pienikin annos sitä on paljon, se kauhistuttaa ja/tai ristiriitaisin tuntein viehättää katsojaa ja väkivallantekijää. Rakenteellinen väkivalta taas on hissutellen naamioituvaa, ja siksi tolkutonkaan määrä sitä ei tunnu paljon miltään.

5.

Teoksessani kuusi sekuntia kestävää kissantappokohtausta edeltää tunnin verran sekä ihmisiin että muuhun luontoon kohdistuvan väkivallan esittelyä: dokumenttikuvia sodasta, nälästä, ekokatastrofista ja rakenteellisesta väkivallasta sekä pakkotyöstä. Toivoin, että katsoja järkyttyisi kissantappokohtauksesta, mutta sen jälkeen järkyttyisi vielä enemmän tajutessaan ohittaneensa samassa teoksessa olleet muut, paljon suuremmat väkivallan vyöryt melko välinpitämättömänä. Tiesin, että kun tapan yhden kissan tätä teosta varten, yleisö järkyttyy, mutta toivoin, että se havahduttaisi yleisön ajattelemaan kuinka monen ihmisen riistoon ja kuolemaan he ovat syyllisiä pelkän elämäntapansa, kulutustottumustensa vuoksi.

6.

Halusin teoksessani myös käsitellä kuolevaisuutta ja kipua jonain muunakin kuin hyvän elämän vastakohtana, jonain muunakin kuin ongelmana, josta toivotaan teknisen kehityksen meidät vapauttavan. Pyrkimykseni on hyväksyä kuolevaisuus ja pystyä kokemaan se ei vain elämän reunaksi, vaan peräti kaiken mielekkyyden lähteeksi. Vain elämän rajallisuus antaa meille mahdollisuuden kokea se kallisarvoiseksi, kuolema antaa siis elämälle mielen, aivan kuten tyhjä vatsa antaa arvon ruoalle, kipu helpotukselle.

VÄKINÄISTÄ SEKSIÄ, MITÄ VARTEN?

Erityisen paljon teoksessani on ihmisiä suututtanut kissantappoon liittämäni seksi. Tapettuani kissan, masturboin ja suihkutin sperman kissan irtilyödyn pään päälle. Kohtauksen oli tarkoitus näyttää samalta kuin niin kutsuttu "money shot" pornoelokuvissa."

Jossu on noista ainut, joka on ulkönöltään tullut isäänsä. Se ryhmäkuva missä on kaikki Tuksujen lapset paljastaa että Julia ja Jasmine on ihan äitinsä näköisiä, plus todella paljon toistensa näköisiä. Jossu on leveänaamainen, lyhyt, paksujalkainen tappi kuten isänsä.

Kooma, Markku ja Tuksu avokadonaamioissaan:

http://aijaa.com/AMFmts

14+17 kirjoitti:

Jossu on noista ainut, joka on ulkönöltään tullut isäänsä. Se ryhmäkuva missä on kaikki Tuksujen lapset paljastaa että Julia ja Jasmine on ihan äitinsä näköisiä, plus todella paljon toistensa näköisiä. Jossu on leveänaamainen, lyhyt, paksujalkainen tappi kuten isänsä.

Kovinpa on nätti tappi ollut.