ystäväni kertoi olleensa psykologin testeissä. hänelle tehtii musteläiskä testi eli todennnäköisesti tuo Rorschachin musteläiskätesti. hän näki jos jonkinlaista otusta ja hahmoa.
katsoimme kyseisen testin netistä ja hän järkyttyi koska minä en nähnyt koko testin aikana kuvista tuon taivaallista hahmoa. en yhtikäs mitään.
tiedän ettei potilaan tilaa voi arvioida vain yhden testin pohjalta mutta jotain sen täytyy kertoa. osaisiko joku psykologiaan perehtynyt kertoa mitä potilasta voisi vaivata jos tuo testi ei vain onnistu.
en haluaisi lähteä psykologin pallille itse sen takia.
Rorschachin musteläiskätesti
läiskä on läiskä
22
7353
Vastaukset
- Ei mikään sokea
Sanoit, että kaverisi näki testissä kaikenlaisia merkityksiä, mutta sinä et mitään. Jotkut ovat sanoneet, että paras testitulos olisi silloin kun testattava ei näkisi kuvissa mitään. Eli sanoitko ehkä tuon vuoksi, ettet itse nähnyt kuvissa mitään ideoita etkä merkityksiä? Omasta mielestäni ihmisen täytyisi olla aikamoinen idiootti ja mielikuvitukseton yksilö, mikäli ei osaisi hahmottaa musteläiskistä minkäänlaisia suuntaa antavia merkityksiä. ”Testihän” on nimenomaan ”kehitetty” suositusta viihdyttävästä musteläiskä-pelistä, joista on haettu erilaisia merkityksiä ja voittajaksi on selviytynyt eniten hauskoja ja viihdyttäviä merkityksiä löytänyt henkilö.
Se, että joku tekee tuollaisesta ajankuluksi tarkoitetusta pelistä jonkunlaisen ihmistä määrittelevän ”virallisen” testin on jo natsisaksaan verrattava inkvisaattoriväline. Jos ja kun tuollaista testiä käytetään vielä mukamas virallisena tai jopa tieteellisenä manipulaattorina, niin siitä on jo leikki kaukana, koska sehän saattaa muuttaa testin kohteeksi joutuneen ihmisen elämän suunnan aivan toiseksi ja vääristää sen kokonaan.
Jos ihmisillä on paljon mielikuvitusta ja hahmotuskykyä, niin silloinhan on täysin ymmärrettävää ja luonnollista, että musteläiskistä löytyy erilaisia tai yhtäläisiä merkityksiä. Jos joku ei näkisi kuvissa mitään merkityksiä, niin se olisi mielestäni jo pelottavan luonnotonta, eli tälläinen mielikuvitukseton yksilö toimisi varmasti häikäilemättömästi jonkun koneiston osana, eikä koskaan kyseenalaistaisi sitä. - Ei mikään sokea
Esim musteläiskien kehittäjä, eli piirtäjä on nähnyt kuvissa monta eri merkitystä ja hahmotelmaa, koska eihän tälläistä ”hahmotustestiä” olisi muutoin edes voitu tehdä. Testi on kuitenkin vain yhden ihmisen näkemys ja mielipide, eli yhden ihmisen näkemys omasta mielikuvallisesta näkemyksestä ja hahmotuksesta. Ei yhden ihmisen muutamista piirroksista, eli yhden ihmisen mielikuvitus-näkemyksestä voida tehdä jotakin sitovaa ja yleispätevää määritelmää, jolla köytettäisiin koko muu maailma yhden ihmisen mielikuvitukseen ja mielipiteisiin muista kanssaihmisistä. Jos voisi, niin natsisaksakin jäisi toiseksi tälläisen mielivallan edessä.
Onhan se suorastaan huvittavaa, mikäli vielä edelleenkin 1922 kuolleen Rorschachin musteläiskien annetaan määrätä edes missään määrin mielikuvitusrikkaiden ihmisten kohtaloista. Saatikka tylsistyttää heidät pois omasta henkisesti rikkaasta ja monipuolisesta elämästään. Kyllä totuus on se, että minkäänlaisille mielivalloille, etenkään psykiatrisille mielivalloille ja ja määritelmille ei tule koskaan antaa minkäänlaista virallista ”oraakkelin” asemaa. Ei koskaan!
Ps Maailmassa on kymmeniä ja satoja biljoonia muitakin tahroja ja läikkiä jos minkäkin kulman takana, eli jokainen voi testata kaikessa rauhassa itseään ja lähimmäistään myös niiden perusteella (ainakin kehittävässä ja luovassa mielessä). Esim nykyiset tietokonepelien kehittäjät taitavat juuri harrastaa tuota luovaa ”näkemisen mahdollisuutta”, jossa kaikki ”näkeminen” on oikeaa, rakentavaa, ja tasa-arvoista näkijänsä kannalta. Siispä ollaan ihmisiksi, eikä kuvitella toisistamme olemattomia! - läiskä on läiskä
löytyykö muilta toisenlaisia mielipiteitä?
- testitulos
Tein pikaisen Rorschachin testin ja tulos näkyy alla.
Kuva 1.
Kuvassa yksi näen keskellä olevan naisen joka on hame päällä ja tunnustelee käsillään olematonta päätä. Naisen kummallakin puolella on kaksi samanlaista hahmoa, joilla on kummallakin ikään kuin siivet ja tonttulakki päässään.
Kuva 2.
Kuvassa kaksi näen kaksi samanlaista vastakkaista hahmoa, joiden jalka on samalla jakkaralla ja kädet ikään kuin lyövät toisiaan vasten tervehdyksen merkiksi. Huomionarvoisaa on varmasti myös se, että kasvot häviävät taustaan.
Kuva 3.
Kuvassa kolme näen kaksi afrikkalaista pystyrintaista naista omien sienikoriensa kanssa.
Kuva 4.
Kuvassa neljä näen takapuolestaan seivästetyn miehen, jonka jalat ovat irronneet maasta, eli tässä kuvassa henkilö on julmasti nostettu niin sanotusti tikun nokkaan.
Kuva 5.
Kuvassa viisi näen vain selkeän lepakon.
Kuva 6.
Kuvassa kuusi näen sudenkorennon pyrkivän irti epämääräisen olennon otteesta, joka on tarttunut hampaillaan kiinni sudenkorennon pyrstöstä.
Kuva 7.
Kuvassa seitsemän voisi olla kysymys sikiövaiheessa olevista siamilaisista kaksosista, jotka ovat alapäästään kiinni toisissaan.
Kuvat 8,9,10, ovat jo selkeitä symbolisia kuva-asetelmia, joista kustakin voisi kirjoittaa helposti yhden a-nelosen verran filosofisia kuvapäätelmiä. - Oikea vastaus
Haluatko kuulla inhottavan totuuden noista kuvista? Eli siitä mitä näet. jos katsot totuudellisesti, etkä valheellisesti.
Ne ovat vain mustetahroja. Eivät muuta. Jos haluat vielä perusteellisemman karkeahkon tason analyysin, niin pitäisi selvittää musteen kemiallinen koostumus ja tietenkin myös taustapaperin koostumus.
Lopulta, aivan lopulta (tarkemmalla resoluuutiolla), sekä muste, että paperi koostuvat vain kvarkeista ja leptoneista, jotka nekään eivät ole itsenäisesti olemassa olevia olioita, vaan ainoastaa higgsin kentän väreilyä. Samaa, mitä itsekin olet. - Testitulos
Oikea vastaus kirjoitti:
Haluatko kuulla inhottavan totuuden noista kuvista? Eli siitä mitä näet. jos katsot totuudellisesti, etkä valheellisesti.
Ne ovat vain mustetahroja. Eivät muuta. Jos haluat vielä perusteellisemman karkeahkon tason analyysin, niin pitäisi selvittää musteen kemiallinen koostumus ja tietenkin myös taustapaperin koostumus.
Lopulta, aivan lopulta (tarkemmalla resoluuutiolla), sekä muste, että paperi koostuvat vain kvarkeista ja leptoneista, jotka nekään eivät ole itsenäisesti olemassa olevia olioita, vaan ainoastaa higgsin kentän väreilyä. Samaa, mitä itsekin olet.Tokihan jos maailmaammekin ja maailmankaikkeuttamme katselee tarpeeksi etäältä, niin kaikkihan on vain utuista ”sumupilveä”. Kun sitten tulee noista sumuisista etäisyyksistä maan pinnalle ihmiseksi, niin huomaa, että kaikilla ihmisillä on suhteellisen samanlainen hahmotuskyky ja järjestäytyneisyys vaikuttamassa keskellänsä, jota kutsumme ihmisen järjelliseksi ymmärrykseksi. Kun ihminen etsii käytännöllisesti toimivia ratkaisuja elämäänsä, niin silloin mielikuvitus toimii järjen kanssa. Jos mieli toimisi ilman järkeä, niin se olisi aivan satunnaista ja absurdia, eli järjetöntä toimintaa (Euroopan talouskriisi saattaa ”absurdia kyllä” johtua juuri tästä syystä). Jos ihmiseltä vastaavasti puuttuisi mielikuvitus, niin silloin elämä olisi vastaavasti vain voimatonta ajattelua (pelkkää toteamista).
Rorschaucin testikuvat ovatkin järjellisen ihmisen mielikuvitusta, eli kuvat eivät ole syntyneet maanjäristyksessä sattumalta kaatuneiden mustepullojen suusta läikähtäneistä mustepisaroista. Toisinsanoen kuvat ovat järjellisen ihmisen mielikuvitusta, joka on itse harkitusti tehnyt noista piirroksista sellaisia kuin ne ovat. Toisin sanoen kuvia ei ole synnyttänyt eloton aine, vaan ne on väsännyt järjellinen mieli, joka on enemmän kuin pelkkä materia ja aine.
Ymmärrän kyllä aineen kannalta mitä tarkoitat ”valheellisuudella ja totuudellisuudella”, mutta ihminen voi vaikuttaa aineeseen ja sitä kautta ihmisen mieleen. Niin ja onhan aine ja materia itsekin rakenteeltaan järjestäytyneessä muodossa, jonka perusteella voisi hyvin ajatella, että maailmamme ja maailmankaikkeutemme olisivat vastaavasti meitä korkeamman älyn ja tietoisuuden ”mielikuvitusta”.
Ymmärrän myös sen, ettei ihmisen mieli ole mikään totuus maailmankaikkeudesta, vaan lähinnä pelkkä viite korkeamman älyn olemassaolosta, eli ihmisen tulisi todellakin kyetä vapautua oman mielensä vankilasta ”nähdäkseen oikein”, joka onkin jo niin hankalaa, että siihen tarvittaisiin jo todellinen Jumala. - Oikea vastaus
Testitulos kirjoitti:
Tokihan jos maailmaammekin ja maailmankaikkeuttamme katselee tarpeeksi etäältä, niin kaikkihan on vain utuista ”sumupilveä”. Kun sitten tulee noista sumuisista etäisyyksistä maan pinnalle ihmiseksi, niin huomaa, että kaikilla ihmisillä on suhteellisen samanlainen hahmotuskyky ja järjestäytyneisyys vaikuttamassa keskellänsä, jota kutsumme ihmisen järjelliseksi ymmärrykseksi. Kun ihminen etsii käytännöllisesti toimivia ratkaisuja elämäänsä, niin silloin mielikuvitus toimii järjen kanssa. Jos mieli toimisi ilman järkeä, niin se olisi aivan satunnaista ja absurdia, eli järjetöntä toimintaa (Euroopan talouskriisi saattaa ”absurdia kyllä” johtua juuri tästä syystä). Jos ihmiseltä vastaavasti puuttuisi mielikuvitus, niin silloin elämä olisi vastaavasti vain voimatonta ajattelua (pelkkää toteamista).
Rorschaucin testikuvat ovatkin järjellisen ihmisen mielikuvitusta, eli kuvat eivät ole syntyneet maanjäristyksessä sattumalta kaatuneiden mustepullojen suusta läikähtäneistä mustepisaroista. Toisinsanoen kuvat ovat järjellisen ihmisen mielikuvitusta, joka on itse harkitusti tehnyt noista piirroksista sellaisia kuin ne ovat. Toisin sanoen kuvia ei ole synnyttänyt eloton aine, vaan ne on väsännyt järjellinen mieli, joka on enemmän kuin pelkkä materia ja aine.
Ymmärrän kyllä aineen kannalta mitä tarkoitat ”valheellisuudella ja totuudellisuudella”, mutta ihminen voi vaikuttaa aineeseen ja sitä kautta ihmisen mieleen. Niin ja onhan aine ja materia itsekin rakenteeltaan järjestäytyneessä muodossa, jonka perusteella voisi hyvin ajatella, että maailmamme ja maailmankaikkeutemme olisivat vastaavasti meitä korkeamman älyn ja tietoisuuden ”mielikuvitusta”.
Ymmärrän myös sen, ettei ihmisen mieli ole mikään totuus maailmankaikkeudesta, vaan lähinnä pelkkä viite korkeamman älyn olemassaolosta, eli ihmisen tulisi todellakin kyetä vapautua oman mielensä vankilasta ”nähdäkseen oikein”, joka onkin jo niin hankalaa, että siihen tarvittaisiin jo todellinen Jumala."Kun ihminen etsii käytännöllisesti toimivia ratkaisuja elämäänsä, niin silloin mielikuvitus toimii järjen kanssa"
Tuollaiseen toimintaan mielikuvitus on käyttökelpoinen, eli suunnittelun ja ennakoinnin apuvälineeksi. Mutta suurin osa ihmisistä elää koko elämänsä pelkkien mielikuviensa luomassa maailmassa ja silloin on oikeastaan melko sama mitä nuo mielikuvat ovat, koska ne eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta yleensä lainkaan, vaan nimenomaan vääristävät sen.
Rorschachin testi lienee käytökelpoinen silloin kun tutkitaan KUINKA vääristyneitä nuo mielikuvat maailmasta testattavalla ovat, eli miten "vinksahtanut" testattavan mieli on. Mutta siinä on eräs helkkarin suuri riskitekijä:
Kuinka vinksahtanut testin TULKITSIJAN OMA maailmankuva on ja aina se on jotenkin vinksahtanut.
"vaan ne on väsännyt järjellinen mieli, joka on enemmän kuin pelkkä materia ja aine."
Mistä päättelet, että mieli on enemmän kuin sen osatekijät, eli kvanttifyysiset alkeishiukkaset ja niiden keskinäinen vuorovaikutus? Sellaista sanotaan emergentiksi, mutta sellaisesta ei ole mitään todisteita, päinvastasisesta on enemmänkin; eli mieli on VÄHEMMÄN kuin osiensa summa. Karkealla resoluutiolla tarkkailija vain hukkaa informaatiota ja luuee sitä emergenssiksi.
Totuutta maailmankaikkeudesta ei älyllä ymmärretä eikä tutkimuksella saavuteta, sitä OLLAAN.
- Testitulos
”””””Rorschachin testi lienee käytökelpoinen silloin kun tutkitaan KUINKA vääristyneitä nuo mielikuvat maailmasta testattavalla ovat, eli miten "vinksahtanut" testattavan mieli on. Mutta siinä on eräs helkkarin suuri riskitekijä:
Kuinka vinksahtanut testin TULKITSIJAN OMA maailmankuva on ja aina se on jotenkin vinksahtanut.”””””
Ehkäpä nykypäivän monet taideteokset ovat joskus suurimmalle osalle suurta yleisöä ”jonkinlaisia arvoituksia”, jotka ovat kuitenkin monesti taiteilijan pyrkimyksiä ilmentää jotakin oleellista. Ei sekään varmasti olisi oikein, että joku taiteen alalla työskentelevä professori ottaisi joidenkin taiteilijoiden päältäpäin käsittämättömiä taideteoksia huomaansa ja tekisi niistä yleisen koko kansaa arvottavan taidekuva-testin, joka sitten määrittelisi kaikki muut ihmiset kaikenlaisiin kategorioihin. Kuten tunnettua, niin taide on kaikin puolin arvovapaata kaikkien arvosteltavaksi ja koettavaksi sellaisenaan kuin se katsojasta käsin on, eli katsojasta käsin se ei ole koskaan oikeaa tai väärää, vaan se on kokonaan katsojan oma sellaisenaan kuin hän sen kokee. Edellinen toteamus antaa myös ymmärryksen mistä musteläiskä-testissä on kysymys. Eli kuten taide on taidetta, niin samalla tavalla voidaan sanoa, että Rorschausen testissä muste on mustetta. Olisihan kamalaa, kun joku ihan kuka tahansa avaisi suunsa taidenäyttelyssä ja kertoisi miten hän näkee ja kokee jonkun taideteoksen ja joku tekisi siitä sitten yhden koko elämääsi määrittävän lausunnon. Musteläikkä-testisssä ihmisiä kuitenkin kategorioidaan tietyn näköisiksi, eli se ei olekaan ”virallisena testinä” enää arvovapaata taideleikkiä ja nautintoa, vaan siitä on todellakin tehty jonkinlainen virallinen ”oraakkeli”. Musteläikkä-testi voi hyvinkin toimia jonkinlaisena yhteistyövälineenä ihmisten välillä (kuten taidekin), mutta niistä ei koskaan pidä tehdä jotakin ihmistä virallisesti määrittävää ”jumalansanaa”. Jokainen meistä tietää, ettei yhden taidekriitikon (tai jonkun muun) mielipide voi edustaa koko kansaa. Toisinsanoen kaikilla on oikeus omanlaiseensa tulkintaan taiteesta ja Rorschausen musteläikistä, pelkäämättä tulevansa jollain lailla ”virallisesti leimatuksi”.
”””””Mistä päättelet, että mieli on enemmän kuin sen osatekijät, eli kvanttifyysiset alkeishiukkaset ja niiden keskinäinen vuorovaikutus? Sellaista sanotaan emergentiksi, mutta sellaisesta ei ole mitään todisteita, päinvastasisesta on enemmänkin; eli mieli on VÄHEMMÄN kuin osiensa summa. Karkealla resoluutiolla tarkkailija vain hukkaa informaatiota ja luuee sitä emergenssiksi.”””””
Esim selitetty totuus on aina selittäjäänsä pienempi totuus, jossa selittäjä itse nousee totuutta suuremmaksi. Jos kysymme kuka löysi Higgsin hiukkasen, niin vastaus on; ihmisen järjellinen mieli. Tämä Higgsin hiukkasen löytäjä, eli ihmisen järjellinen mieli jää kuitenkin edelleen selittämättä, eli ihmisen mieli on edelleenkin tuota Higgsin hiukkasta suurempi todellisuus. Entä jos selittäjä voisi selittää itsensä järjellisesti, niin eikö hän silloin tekisi omasta mielestään aivan tyhjän ja olemattoman! Toisinsanoen ihminen ei voi koskaan selittää omaa mieltään tyhjäksi ja olemattomaksi, koska jos ihminen saisi omasta mielestään tyhjentävästi ”kiinni”, niin kuka olisi tuo ”kiinni saaja”?
Toisinsanoen todellisen totuuden onkin aina oltava ihmistä suurempi totuus, eli selittämätön totuus, jolloin totuudella on myös itseisarvo. Jotta tuo ihmistä suurempi totuus voitaisiin tuntea, niin silloin tuon totuuden kanssa olisi tultava yhdeksi, jota voisi kuvata jo kokonaan uudeksi todellisuuden tilaksi. Edellisen johtopäätökseksi muodostuu selkeästi, että lopullinen totuus ei ole koskaan selitettävissä, vaan ainoastaan löydettävissä (tulemalla sen kanssa yhdeksi).
Tähän loppuun on pakko siteerata Uutta-testamenttia, jossa Kristus toteaa: Minä Ja Isä olemme yhtä, mutta Isä on minua suurempi. Toisinsanoen Kristus ei selitä totuutta, vaan hän ilmentää totuutta. - Oikea vastaus
Otan kantaa vain näihin:
"Entä jos selittäjä voisi selittää itsensä järjellisesti, niin eikö hän silloin tekisi omasta mielestään aivan tyhjän ja olemattoman!
Aivan. Eli jäljelle jäisi vain totuus. Joka itse asiassa aina on se mikä on. Se siis ON. Mieli vain luulee olevansa.
"Toisinsanoen ihminen ei voi koskaan selittää omaa mieltään tyhjäksi ja olemattomaksi, koska jos ihminen saisi omasta mielestään tyhjentävästi ”kiinni”, niin kuka olisi tuo ”kiinni saaja”?""
Mieli ei koskaan voi selittää (tajuta) itseään, koska se on yhtä mahdotonta kuin yrittää katsoa kasvojaan ilman heijastavaa pintaa. Mutta... tämä ei silti sulje pois sitä etteikö selitystä (totuutta) olisi. Se ON. Se on kokemus ilman kokijaa, tietoisuus ilman tiedostajaa. Kaikki on sitä ja muuta ei ole.
"Jotta tuo ihmistä suurempi totuus voitaisiin tuntea, niin silloin tuon totuuden kanssa olisi tultava yhdeksi, jota voisi kuvata jo kokonaan uudeksi todellisuuden tilaksi. Edellisen johtopäätökseksi muodostuu selkeästi, että lopullinen totuus ei ole koskaan selitettävissä, vaan ainoastaan löydettävissä (tulemalla sen kanssa yhdeksi)."
Juuri tuota tarkoitin aiemmassa viestissäni sanomalla, ettei totuutta voi tuntea, tietää, tajuta, eikä ymmärtää. Sitä voi vain OLLA. Tämä on paradoksi mielelle, mutta oikeasti se ei ole paradoksi. Tule vaikka tälle puolen katsomaan :) - Testitulos
”””””Mieli ei koskaan voi selittää (tajuta) itseään, koska se on yhtä mahdotonta kuin yrittää katsoa kasvojaan ilman heijastavaa pintaa. Mutta... tämä ei silti sulje pois sitä etteikö selitystä (totuutta) olisi. Se ON. Se on kokemus ilman kokijaa, tietoisuus ilman tiedostajaa. Kaikki on sitä ja muuta ei ole."""""
TV1:n kulttuuridokumentissa haastateltiin aikoinaan kirjailija Leena Krohnia. Krohnin perusväittämä oli, että ihminen ei voi tietää sitä, mitä hän ei voi tietää. Otin myös itse aikoinaan kantaa aiheeseen ja totesin, että edellinen kääntyy myös helposti muotoon, että ihminen voi tietää, ettei tiedä mitään. Väittämä on myös helppo kääntää positiiviseksi antiväittämäksi, eli jos ihminen tietäisi, niin silloin hän tietäisi kaiken. Koska ihminen ei kuitenkaan tiedä, eikä ymmärrä omaa olemistaan järkensä kautta, niin silloin tuota tietoa on etsittävä muualta kuin järjestämme. Toisin sanoen, kun puhumme itsestämme muodossa minä olen, niin silloin emme puhukaan järjestämme, vaan itsestämme, eli olemisen salaisuudesta. Siis tuo salaperäinen minä olen voi ilmoittaa meille tiedottoman tiedon itsestämme. Toisin sanoen ihmisen todellinen oleminen ei perustukaan ihmisen tietoon (ymmärrykseen), vaan olemisen salaisuuteen, jossa tiedottoman (ihmisen) on mahdollista tulla tietoiseksi (ihmiseksi).
Siteeraan tähänkin (tuon aikoinaan kirjoittamani kirjoituksen lisäksi) vielä Vanhaa- ja Uutta-testamenttia, jossa Vanhassa-testamentissa Luoja-Jumala sanoo itsestään näin: Minä olen se, joka minä olen. Ja Uudessa-testamentissa puolestaan Kristus toteaa monasti; Minä olen… - Oikea vastaus
Eikö Vanhan testamentin Luoja-Jumala sanonutkaan: Minä olen, että minä olen." ? Tuossa muodossa se olisi paljon viisaammin sanottu (anteeksi vain, sinä ja Jumala).
Evankeliumeissa Jeesuksen sanomaksi tosiaan väitetään useaan otteeseen jotakin, joka alkaa: Minä olen...
Olen uskonnoton, mutta eniten tykkään kohdasta, jossa hän sanoo: Minä olen viinipuu, te olette oksat...
Jokainen ihminen, jokainen asia, jokainen olento, olio, mikä vain, on vain "oksa". Oksalla ei ole itsenäistä olemassaoloa. Oksa ei tuota itsestään hedelmää, vaan se on vain kanava, jonka kautta viinipuu tuottaa hedelmänsä. Hedelmä, oksa ja puu ovat saman asian mittakaavanäkökulmia. Eivät oikeasti toisistaan erillisiä. Mieli (ajattelu, käsitteet jne) "repii" asiat ja oliot irti kokonaisuudesta. Todellisuudessa kokonaisuus on jakamaton.
Perusjuttu on ON (siis positiivinen ilmeneminen). Sellaista tilaa kuin EI-OLE, ei voi olla olemassa., tämähän lienee itsestään selvyys. Jos tuota kaiken perustaa, eli ON-tilaa (josta kaikki ilmenee ja jota kaikki ilmentää) kutsuu Jumalaksi (tai Kristus-viinipuuksi), niin voidaan ajatella, että tämä ON-tila on myös tietoinen itsestään (koska tietoisuus on olemassa). Silloin hän (se) sanoisi: Minä olen, että minä olen. Olemisen ainoa syy siis on oleminen. Ihmisen (egon) liityttyä tähän olemiseen ilman erillisyyttä, ego katoaa. Tai tarkemmin se osa egoa katoaa, joka luo erillisyyden harhan. Mielen alueet, joissa tiedot, taidot ja oivalluskyky asuvat, eivät katoa. Ainoastaan egona koettu itsekäs, erillisyyden kokemuksen synnyttävä, keskus katoaa. Sitä, joka katoaa, ei koskaan ollutkaan.
Ego on kuin vanteen painopiste. Tarpeellinen juttu (käsite), mutta oikeasti olematon.
Jos olisin panteisti, sanoisin: "Muuta kuin Jumala ei ole". Mutta kun en ole, sanon: Jos maailman kaikkeus on tanssi, niin Ihminen ei ole tanssija, vaan hänet tanssitaan.- Testitulos
Itseisarvollisesta totuudesta
Jotta ihmisen tahto olisi itsenäinen itsessään, niin silloin ihmisen tahdolla tulisi olla tahdon vaikutin itsessään itseisarvona. Mikäli ihmisellä olisi tahdonvaikutin itseisarvona itsessään, niin silloin hän olisi oma itseisarvollinen totuutensa. Tällöin ihmisestä voisi puhua jo Jumalana Jumalassa, joka Uusi testamentillisesti tarkottaisi totuudellista Kristus-ihmistä. Totuudellisessa Kristus-ihmisessä objekti ja subjekti olisivat yhtä samassa persoonassa, eli kuten Kristus Uusi-testamentillisesti toteaa: Minä ja Isä olemme yhtä. Luonnolliselta ihmiseltä kuitenkin puuttuu itsenäinen eli itseisarvollinen tahdonvaikutin (Jumalallinen tahdon vaikutin) itsestään, eli ihminen on vain yksi subjekti maailman tahdossa. Toisinsanoen ihmisen tahdon vaikutin on maailmassa, jossa hän tutkii itseänsä maailman kautta, eli ihminen ei tunne objektiivista totuutta (Isää) itsestään. Siis ihmisen totuus on se, ettei hän tunne totuutta itsestään!
Kristuksessa taas näyttäisi täyttyvän itsenäisen ja itseisarvollisen tahdon tunnusmerkit täydellisesti, kun hän toteaa; Isä ja minä olemme yhtä, mutta Isä on minua suurempi. Siis Kristuksessa objekti (Isä) on itseisarvollinen tila ja subjekti (Poika) tilaa käyttävä muoto. Objektin ja subjektin yhtä-olemisen todellisuuden mahdollistaa evankeliumillisesti Pyhä Henki, jolloin myös voimme todeta näin; Isä ja Poika ovat yhtä Pyhässä Hengessä. Siis Jumalallisen persoonan kokonaisolemusta kuvaa Pyhä Henki, joka sisältää Isän ja Pojan (tilan ja muodon). Edellisessä toteutuu ja on selkeästi nähtävillä myös Uusi-testamentillinen kolmi-yhteys, eli Isä-Poika ja Pyhä Henki.
Vertauksen vuoksi todettakoon, että luonnollisen ihmisen kokonaisolemusta kuvaa hänen ruumiillinen olemuksensa, joka sisältää järjellis-ymmärryksellisen mielen ja maailmaan perustuvan tahdon, eli vastaava kolmiyhteys kuuluisi ihmisen kohdalla seuraavasti: Minä (mieli) ja maailma (tahto) olemme yhtä kuin ruumiillisuutemme. Näin voimme huomata, että Uusi-testamentillisen Jumalan tahdon perusta on Pyhässä Hengessä ja luonnollisen ihmisen tahdon perusta on ruumiillisuudessa. Nyt voimme todeta myös evankeliumien perusteella, että Kristus oli ja on sekä-että-persoona, eli ihmisen poika (ruumiillinen Marian puolelta) ja Jumalan Poika (hengellinen Isänsä puolelta). Toisinsanoen meillä on näin ollen kaksi todellisuutta, eli meillä on Jeesus (ihmisen poika) ja Kristus (Jumalan Poika) yhdessä ja samassa persoonassa.
Totuudellisesti objekti ja subjekti yhdessä täyttävätkin totuudelle asetetut kriteerit täydellisesti, koska Kristuksessa objekti (Isä) ja subjekti (Poika) ovat yhtä samassa persoonassa, eli totuus on samalla kertaa muuttumaton (objektiivinen tila) ja muuttuva (subjektiivinen muoto). Objekti ja subjekti erillään kumoaisivat taas ehdottoman totuusmääritelmän täydellisesti, koska silloin objektiivisella totuudella ei olisi todistajaa (muotoa), eikä subjektilla ilman objektiivisuutta olisi taas totuudellista totuusarvoa (itseisarvoa). Siispä näin ollen Kristuksessa on toteutunut ja toteutuu täydellisesti itseisarvollisen tahdon ja totuuden määritelmä, joka on kätketty hänen toteamukseensa; Minä ja Isä olemme yhtä. - Oikea vastaus
Testitulos kirjoitti:
Itseisarvollisesta totuudesta
Jotta ihmisen tahto olisi itsenäinen itsessään, niin silloin ihmisen tahdolla tulisi olla tahdon vaikutin itsessään itseisarvona. Mikäli ihmisellä olisi tahdonvaikutin itseisarvona itsessään, niin silloin hän olisi oma itseisarvollinen totuutensa. Tällöin ihmisestä voisi puhua jo Jumalana Jumalassa, joka Uusi testamentillisesti tarkottaisi totuudellista Kristus-ihmistä. Totuudellisessa Kristus-ihmisessä objekti ja subjekti olisivat yhtä samassa persoonassa, eli kuten Kristus Uusi-testamentillisesti toteaa: Minä ja Isä olemme yhtä. Luonnolliselta ihmiseltä kuitenkin puuttuu itsenäinen eli itseisarvollinen tahdonvaikutin (Jumalallinen tahdon vaikutin) itsestään, eli ihminen on vain yksi subjekti maailman tahdossa. Toisinsanoen ihmisen tahdon vaikutin on maailmassa, jossa hän tutkii itseänsä maailman kautta, eli ihminen ei tunne objektiivista totuutta (Isää) itsestään. Siis ihmisen totuus on se, ettei hän tunne totuutta itsestään!
Kristuksessa taas näyttäisi täyttyvän itsenäisen ja itseisarvollisen tahdon tunnusmerkit täydellisesti, kun hän toteaa; Isä ja minä olemme yhtä, mutta Isä on minua suurempi. Siis Kristuksessa objekti (Isä) on itseisarvollinen tila ja subjekti (Poika) tilaa käyttävä muoto. Objektin ja subjektin yhtä-olemisen todellisuuden mahdollistaa evankeliumillisesti Pyhä Henki, jolloin myös voimme todeta näin; Isä ja Poika ovat yhtä Pyhässä Hengessä. Siis Jumalallisen persoonan kokonaisolemusta kuvaa Pyhä Henki, joka sisältää Isän ja Pojan (tilan ja muodon). Edellisessä toteutuu ja on selkeästi nähtävillä myös Uusi-testamentillinen kolmi-yhteys, eli Isä-Poika ja Pyhä Henki.
Vertauksen vuoksi todettakoon, että luonnollisen ihmisen kokonaisolemusta kuvaa hänen ruumiillinen olemuksensa, joka sisältää järjellis-ymmärryksellisen mielen ja maailmaan perustuvan tahdon, eli vastaava kolmiyhteys kuuluisi ihmisen kohdalla seuraavasti: Minä (mieli) ja maailma (tahto) olemme yhtä kuin ruumiillisuutemme. Näin voimme huomata, että Uusi-testamentillisen Jumalan tahdon perusta on Pyhässä Hengessä ja luonnollisen ihmisen tahdon perusta on ruumiillisuudessa. Nyt voimme todeta myös evankeliumien perusteella, että Kristus oli ja on sekä-että-persoona, eli ihmisen poika (ruumiillinen Marian puolelta) ja Jumalan Poika (hengellinen Isänsä puolelta). Toisinsanoen meillä on näin ollen kaksi todellisuutta, eli meillä on Jeesus (ihmisen poika) ja Kristus (Jumalan Poika) yhdessä ja samassa persoonassa.
Totuudellisesti objekti ja subjekti yhdessä täyttävätkin totuudelle asetetut kriteerit täydellisesti, koska Kristuksessa objekti (Isä) ja subjekti (Poika) ovat yhtä samassa persoonassa, eli totuus on samalla kertaa muuttumaton (objektiivinen tila) ja muuttuva (subjektiivinen muoto). Objekti ja subjekti erillään kumoaisivat taas ehdottoman totuusmääritelmän täydellisesti, koska silloin objektiivisella totuudella ei olisi todistajaa (muotoa), eikä subjektilla ilman objektiivisuutta olisi taas totuudellista totuusarvoa (itseisarvoa). Siispä näin ollen Kristuksessa on toteutunut ja toteutuu täydellisesti itseisarvollisen tahdon ja totuuden määritelmä, joka on kätketty hänen toteamukseensa; Minä ja Isä olemme yhtä.On hienoa lukea tekstiäsi - mielenkiintoista. Olemme näköjään löytäneet saman, mutta eri teitä. No, niinhän sen täytyy ollakin. Jos joku on menossa Kemiin, ja sinne koko sydämellään haluaa, hän kyllä löytää perille lähteköön mistä suunasta hyvänsä ja valitkoon kartalta mitkä ajoreitit tahansa. Sillä tavoin olevainen toimii.
Ystäväni, huomaan että Kemissä ollaan. Perillä.
Kiitos, ja hyvää loppuelämää.
- Testitulos
Samoin, ja kaikkinainen totuus teitämme valkaiskoon.
- Nihilistix1000
Taitaa olla niin, ettei ihmisen mieltä voi tutkia ollenkaan.
Mikään testi ei kerro mitään.
Ihmisen psyykkinen puoli jää kaikille ja aina ikuiseksi arvoitukseksi.
Tämä taas johtaa tietenkin siihen, ettei sairauksiakaan voida diadgnosoida
(eikä niitä siis objektiivisesti ottaen ole olemassakaan)
eikä ketään missään ongelmassa auttaa.
Tulee tosin mieleen, että miten käy niiden, jotka kuitenkin (luulevat/tietävät) kokevansa psyykkistä kärsimystä?
Jääkööt.. kunhan järki voittaa.
Vai voittiko se?- Mielekkäästi
Mieli ja mieleen vaikuttavat asiat tulisikin erottaa toisistaan, eli Ihmisen mieleen ei saisi koskaan kajota määrittelemällä se jonkun toisen mielestä jonkinlaiseksi. Kun joku määritellään jonkinlaiseksi mieleltään, niin silloin tuo määritelty ihminen muuttuu myös toisten silmissä joksikin muuksi. Kun taas puhutaan ihmisen mieleen vaikuttavaista tekijöistä, niin silloin olemme kaikki yhteisvastuullisia toinen toisistamme, emmekä voi syyllistää vain yhtä ihmistä tekemällä hänestä syypään toisten aiheuttamiin kärsimyksiin. Kun psykiatria diagnisoi jonkun sairaaksi, niin silloin se ikään luopuu omasta yhteiskunnallisesta vastuustaan ja kaataa kaiken vastuun ja syyllisyyden yhden yksilön harteille. Toisinsanoen nykypsykiatria tekee yksittäisistä ihmisistä syypäitä muiden aiheuttamiin vahinkoihin, eli todelliset syylliset, eli mieleen vaikuttavat tekijät jäävät kokonaan huomioimatta ja ”vapaalle jalalle”.
Kun psykiatria amputoi ihmiseltä mielen diagnisoimalla sen sairaaksi, niin eikö se ole vähän sama, kuin että joku vietäisiin fyysisesti teloitettavaksi hiekkamontun reunalle. Itse väitän, että diagnisoiva psykiatria tekee suurimman ihmisoikeusrikoksen mitä maa voi päällään kantaa. Mikäli puhuttaisiin vain mieleen vaikuttavista asioista ja tekijöistä, niin silloin kaikki säilyttäisivät aina oman mielensä ja voisivat todellisesti pureutua todellisiin ongelmiin, eivätkä vain psykiatrien psykiatrisiin kuvitelmiin, joiden perusteella ihmisten mieliä on toistaiseksi oikein lain voimalla saatu henkisesti amputoida ja aiheuttaa näin ihmisille valheellinen 100 prosentin invaliditeetti. Kun ihminen hylätään 100 prosenttisesti pois omasta mielestään, niin eihän ihmisellä ole enää mitään pohjaa mille rakentaa omaa elämäänsä. Kun taas puhutaan mieleen vaikuttavista tekijöistä ja jätetään ihmisen mieli rauhaan, niin silloin ihminen voi rakentaa tulevaisuutta sellaisena kuin oikeasti on oman mielensä näkökulmasta.
Ihminen tarvitsee itsensä ja toisten taholta uskoa, toivoa, ja rakkautta, eli diagnisoiva psykiatria riistää ihmiseltä uskon omaan itseensä ja aiheuttaa sen, etteivät lähimmäisetkään enää usko psykiatrian diagnisoimaan ihmiseen. Mikäli puhuttaisiin vain mieleen vaikuttavista ongelmista, niin silloin ihmiset saisivat säilyttää oman mielensä ja sitä kautta uskon itseensä ja toivon paremmasta tulevaisuudesta, jossa olisi vielä rakkauttakin ja sen myötä luonnollisesti myös elämää ja yltäkylläisyyttä runsain mitoin.
- a.i.vokainen
Kuvassa 1 näen naisen
Kuvassa 2 näen naisen
Kuvassa...
Ääh, kaikissa niissä on nainen ;)
Jos toi herra R9 olisi elänyt 30 vuotta myöhemmin ja noin 500 km pohjoisemmassa, niin tämä testi olisi varmasti kiellettyjen listalla nykyään... - abzsi
Minulle tehtiin tuo testi lähihoitaja kouluun hakiessani 9 luokalla. en päässyt kouluun mutta kuitenkin kuvailin paperille asioita mitä musteläiskistä mieleen juolahti,lähinnä eläimiä. ystäväni pääsi kouluun joka musteläiskistä ei osannut mitään sanoa. vuosi oli 2001.
- musteläiskää
Olennaista lienee se, tuleeko musteläiskistä mieleen pahuutta vai hyvyyttä edustavia objekteja.
Esimerkiksi:
1. Onko reaktio positiivinen vai negatiivinen. Edustaako musteläiskät objekteina pahuutta vai hyvyyttä näkijälleen?
2. Edustaako musteläiskä näkijälleen abstraktia vai konkreettista objektia, vrt. tunne, tunnevaikutelma vai jokin konkreettinen esine tai hahmo.
3. Mikä on alttius suggestiolle ja testin tekijän spesifi oivallyskyky. Muodostaako läiskät stereotyyppisen mielikuvan vai hahmottaako näkijä jotain muutakin kuvasta.
4. Toisaalta voi olla, että testi ei osoita tarkasti yhtään mitään tekijän persoonallisuuden piirteistä tai tavasta hahmottaa kuvia. Ken tietää?- musteläiskää
Itseäni tuossa musteläiskätestissä kiinnostaa erityisesti niiden tuoma abstrakti vaikutelma. Esimerkiksi olen jossain testissä nähnyt kuvan, joka edusti selkeästi itselleni auktoriteettia. Onko ketään muita, joilla on tullut vastaavia ajatuksia mieleen?
- Anonyymi
Vertaisin tuota testiä kahvi poroista ennustamiseen. Psykiatrian se on tullut koska on tarvittu jotain uutta ja tämmöinen salatiede on sitten kehitetty. Kuvia ei voi edes julkistaa ettei niiden teho katoa. Olen ollut kahdesti testattavana. No testattiin mutta olisi sekin aika mennyt tärkeämpiin kuten mites sulla oikein menee. Mihin et pysty mistä selviät. Tunnetko itsesi.milloin aloit tuntea itsesi. Musteläiskätkö tämän ja muun tärkeän kertoo. Missä oli ohjeet ja apu miten järjestät itsellesi elämän työn ja perheesi. Pyöritelkäähän läiskiä ne kun olette niihin perehtyneet ja koulutettu.
- Anonyymi
Aineissa ollu koko Pelle-Hermanni testiä kehitellessään. Päissään kaadellu anopin päälle erivärisiä ketsuppeja, kun se on tullu saunasta hikisenä olkkarin puolelle Putousta kattomaan. Ja tarkkaillu mihin muotoon ne laminaatin päälle levittyy. Ja siitä päätelly, että mun anoppi on kaheli ja syypää tyttärensä ja hänen ittensä orastavaan avioeroon.
Järkeilly siitä sitten, että jos ne majoneesit hänen omasta mielestään väärinpäin sekottuu, niin pönttöhän sen täytyy olla, jonka ruhosta ne kanttarellikastikkeet koillisesta myötäpäivään kaakkoon vastapäivään hyvää yötäpäivää kimpoilee. Ei ole esittää tieteellisiä perusteita tälle edelläolevalle gastroenterologiselle neurospektaakkelille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664633Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251784
- 121518
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014