Pyöräily Tanskassa ja Hollannissa

Koko jutusta huomasit vain tuon kiimasen naisen minihameessa? No, onhan sekin jotain.:)

Donnerwetter, saihan tuon testinkin tehtyä, kun ei etsinyt vain naisia vaan luki, että 2 vastausta ensimmäiseen tehtävään.
Ei ole Tanskanmaalla sellaista sääntöä, että kaikki risteävä väistetään tullessa pyörätieltä ajoradalle. Se olisi tuossa kuvatestissä tuotu esiin.
Siellä siis ajetaan pyöräilijöille itselleen vaarallisemmin ( tulo ajoradalle, bussista nousevat, kypärän olematon käyttö ), mutta kuitenkin suhteessa vähemmän onnettomuuksia.
Tanskalainen pyöräilijä täytyy siis olla fiksumpi kuin suomalainen.
Masentava lopputulos, mutta totuus joskus on...

Uncle Ben kirjoitti:

Koko jutusta huomasit vain tuon kiimasen naisen minihameessa? No, onhan sekin jotain.:)

Donnerwetter, saihan tuon testinkin tehtyä, kun ei etsinyt vain naisia vaan luki, että 2 vastausta ensimmäiseen tehtävään.
Ei ole Tanskanmaalla sellaista sääntöä, että kaikki risteävä väistetään tullessa pyörätieltä ajoradalle. Se olisi tuossa kuvatestissä tuotu esiin.
Siellä siis ajetaan pyöräilijöille itselleen vaarallisemmin ( tulo ajoradalle, bussista nousevat, kypärän olematon käyttö ), mutta kuitenkin suhteessa vähemmän onnettomuuksia.
Tanskalainen pyöräilijä täytyy siis olla fiksumpi kuin suomalainen.
Masentava lopputulos, mutta totuus joskus on...

Vastaat vastaamatta, se vasta on jotakin.

Uncle Ben kirjoitti:

Koko jutusta huomasit vain tuon kiimasen naisen minihameessa? No, onhan sekin jotain.:)

Donnerwetter, saihan tuon testinkin tehtyä, kun ei etsinyt vain naisia vaan luki, että 2 vastausta ensimmäiseen tehtävään.
Ei ole Tanskanmaalla sellaista sääntöä, että kaikki risteävä väistetään tullessa pyörätieltä ajoradalle. Se olisi tuossa kuvatestissä tuotu esiin.
Siellä siis ajetaan pyöräilijöille itselleen vaarallisemmin ( tulo ajoradalle, bussista nousevat, kypärän olematon käyttö ), mutta kuitenkin suhteessa vähemmän onnettomuuksia.
Tanskalainen pyöräilijä täytyy siis olla fiksumpi kuin suomalainen.
Masentava lopputulos, mutta totuus joskus on...

Huomasitteko, ei yhtään jakeluautoa tai henkilöautoa pysäköitynä pyörätielle.
Autot eivät kääntyneet pyöräilijän eteen.
Tanskalainen autoilija on fiksumpi kuin Suomalainen ja ottaa huomioon sen että pyörät ovat osa liikennettä.
Tanskassa pyöräkaista ovat yksisuuntaisia ja hyvin merkitty toisin kuin Suomessa.
Jalankulkijat eivät hortoile pyöräkaistoilla jotka on eroitettu jalkakäytävistä.

”Meillä tekivätkin virheen tuossa laissa, jossa pyörätieltä tulija väistää muuta liikennettä, jos ei toisin määrätä. Olisi paljon helpompaa kaikkien, niin autolla liikkujien, kuin pyöräilijöidenkin väistää aina oikealta tulijaa. Silloin käytäntö olisi aina samanlaista, liikkuipa millä ajoneuvolla tahansa.”

Olen tästä päinvastaista mieltä. Tämä lakimuutos oli mitä parhain turvallisuuslisä sekä pyöräilijälle että autoilijallekin.

Aikaisemmin oli erittäin vaikea ( kuten vielä nykyäänkin ) havaita autosta pyörätien olemassaoloa. Pyörätien liikennemerkki saattaa olla kadulta katsoen järkyttävän huonosti sijoitettu tai sen ovat peittäneet lehdittyneet puut tai pensaat. Merkki olisi alunperinkin pitänyt olla kupera kuten useimmiten on Kielletyn ajosuunnan merkkikin. Vaakatasossa olevan yhdistetyn viivaa on paikoin mahdoton nähdä ajoissa. P saattoi ajaa jostain puistosta asvaltoitua pätkää kadulle päin sellaisella käytöksellä, että autoilijalle tuli epäselvyys onko siinä p-tie vai ei ja tuleeko se P sieltä kadulle edelleen, joka p-tien kyseessäollen merkitsi oikealta väistettävää P:tä.
Suojatiemerkistä tai ajoratamerkinnästäkään ei autosta pystynyt päättelemään pyörätien jatkeen olemassaoloa eli P:n oikeutta ajamalla ajaa yli kadun, koska vielä nykyisinkin joissakin paikoin ( taitaa olla jo harvemmassa ) on pelkkä suojatiemerkintä ilman jatkeen maalausta.
Suojatiemaalaus siis _saattaa_ sisältää pyörätien jatkeen, mutta ei sitä aina sisällä.
Se pelkän jatkeen maalauskin näkyy melko myöhään, koska se on kadussa ja autolla ruuhkassa ajettaessa vasta aivan viime tingassa muiden autojen peittäessä sen.
Näihin rakenteellisiin vaikeuksiin autoilijalle on lisättävä, että tiestössä on tuhottomasti paikkoja, joissa on suorastaan mahdoton nähdä ajoissa sen paremmin p-tietä kuin P:täkään.

P:n ajoalue yleensä rajoittuu alle 20 kilometrin säteelle asuinpaikastaan ( tästä ei tietääkseni ole tutkimusta so. oma arvio ), monilla P:llä huomattavastikin alle tämän. P:t hyvin usein selvittävät jo etukäteen p-tiet reitilleen kohteeseen tai reitit ovat ennestään tuttuja. Ajoradan ylitys- ja autojen kohtaamispaikat ovat siis useimmiten tiedossa P:lle jo ennalta. ”Valistunut” P useimmiten tietää missä hän saa ajaa ja millä oikeuksilla. Sitten on vielä valistumattomat, jotka kuvittelevat olevansa pyörille nostettuja jalankulkijoita jalankulkijoiden oikeuksilla.
Autolla ajoalue taas useimmiten on satoja kilometrejä säteeltään ja tähän mahtuu jo hirmuinen määrä sellaisia täysin ennalta tuntemattomia paikkoja ja alueita. Ja hirmuinen määrä kohtaamisia P:n kanssa.

Yhdistäessä näiden kahden edellisen nopeasti kirjoitetun kappaleen asiat eli autoilijan vaikeudet tai mahdottomuudet nähdä P-tie tai edes P, joka tuttua reittiä ajaessaan tietää oikeutensa tai valistumattoman pyöräilijän kohdalla kuvittelee oikeuksiaan, niin sanoisin, että autoilija oli ennen tätä lakimuutosta suorastaan toivottoman ala-arvoisessa asemassa P:hen nähden.
Lainmuutos selkeytti käytösmalleja huomattavasti ja mahdollisti molempien osapuolien järjellisemmän liikkumisen ja ennen kaikkea turvallisemman P:lle.

Jatkossa pyörätien jatke täytyy olla aina maalattu katuun. No, siitä on jo käsitelty aikaisemmissa keskusteluissa mitä kaikkia pulmia siinäkin on. Kokonaisuutena se on hyvä asia ja edistää järjellisempää menoa kaikille.
Kärkikolmion ja Stopin lisäkilpenä käytettävä Kaksisuuntainen p-tie on erinomainen merkki.
Se onkin ainoa, jolla autoilijalle _pystytasossa_ selkeästi ilmoitetaan, että paikassa on pyörätie ja lisäksi, että P:tä on väistettävä. Muut nämä merkinnät kuten p-tie ja sen jatkeen maalaus on autoilijan hakemalla haettava ympäristöstä. Virhe oli mielestäni siinä, että sen käyttö rajattiin vain sellaisiin paikkoihin, joissa on huono näkyvyys. Näkyvyys saattaa kesän aikanakin muuttua ratkaisevasti hyvästä erittäin huonoksi, mutta merkki ei ilmesty, koska tietä luotaessa se ei ollut. Tuo 2-suunt. p-tie –merkki pitäisi olla _jokaisessa_ risteyksessä, jossa P:llä on ajo-oikeus yli kadun ja autoilijalla väistämisvelvollisuus.

Nämä lainmuutokset ovat mahdollistaneet tämän 16 vuoden aikana sen, että pyöräteitä on pystytty voimakkaasti rakentamaan lisää, kuten varmaan olette huomanneet. Kunnan liikennesuunnittelijan ei ole enää tarvinnut ottaa huomioon sitä, että jos tuohon tai tuohon paikkaan laitetaan pyörätie, niin siihen on investoitava kadun ylitykseen huomattavasti enemmän rahaa ( poistettava puita ja pensaita, siirrettävä kivenlohkareita, murskattava näkyvyyttä haittaavia mäenkumpareita, tehtävä p-tielle loivempi lasku jne. ), jotta siinä paikassa ei kuole seuraavan vuoden aikana 2 P:tä. Nyt voidaan rakentaa p-tie mihin vain, kun lakia noudattamalla p-tie itsessään ei muodosta ”surmanloukkua”. Tästä lisärakentamisesta ovat hyötyneet ja tulevat jatkossa paljon hyötymään pyöräilijät itse.

Uncle Ben kirjoitti:

”Meillä tekivätkin virheen tuossa laissa, jossa pyörätieltä tulija väistää muuta liikennettä, jos ei toisin määrätä. Olisi paljon helpompaa kaikkien, niin autolla liikkujien, kuin pyöräilijöidenkin väistää aina oikealta tulijaa. Silloin käytäntö olisi aina samanlaista, liikkuipa millä ajoneuvolla tahansa.”

Olen tästä päinvastaista mieltä. Tämä lakimuutos oli mitä parhain turvallisuuslisä sekä pyöräilijälle että autoilijallekin.

Aikaisemmin oli erittäin vaikea ( kuten vielä nykyäänkin ) havaita autosta pyörätien olemassaoloa. Pyörätien liikennemerkki saattaa olla kadulta katsoen järkyttävän huonosti sijoitettu tai sen ovat peittäneet lehdittyneet puut tai pensaat. Merkki olisi alunperinkin pitänyt olla kupera kuten useimmiten on Kielletyn ajosuunnan merkkikin. Vaakatasossa olevan yhdistetyn viivaa on paikoin mahdoton nähdä ajoissa. P saattoi ajaa jostain puistosta asvaltoitua pätkää kadulle päin sellaisella käytöksellä, että autoilijalle tuli epäselvyys onko siinä p-tie vai ei ja tuleeko se P sieltä kadulle edelleen, joka p-tien kyseessäollen merkitsi oikealta väistettävää P:tä.
Suojatiemerkistä tai ajoratamerkinnästäkään ei autosta pystynyt päättelemään pyörätien jatkeen olemassaoloa eli P:n oikeutta ajamalla ajaa yli kadun, koska vielä nykyisinkin joissakin paikoin ( taitaa olla jo harvemmassa ) on pelkkä suojatiemerkintä ilman jatkeen maalausta.
Suojatiemaalaus siis _saattaa_ sisältää pyörätien jatkeen, mutta ei sitä aina sisällä.
Se pelkän jatkeen maalauskin näkyy melko myöhään, koska se on kadussa ja autolla ruuhkassa ajettaessa vasta aivan viime tingassa muiden autojen peittäessä sen.
Näihin rakenteellisiin vaikeuksiin autoilijalle on lisättävä, että tiestössä on tuhottomasti paikkoja, joissa on suorastaan mahdoton nähdä ajoissa sen paremmin p-tietä kuin P:täkään.

P:n ajoalue yleensä rajoittuu alle 20 kilometrin säteelle asuinpaikastaan ( tästä ei tietääkseni ole tutkimusta so. oma arvio ), monilla P:llä huomattavastikin alle tämän. P:t hyvin usein selvittävät jo etukäteen p-tiet reitilleen kohteeseen tai reitit ovat ennestään tuttuja. Ajoradan ylitys- ja autojen kohtaamispaikat ovat siis useimmiten tiedossa P:lle jo ennalta. ”Valistunut” P useimmiten tietää missä hän saa ajaa ja millä oikeuksilla. Sitten on vielä valistumattomat, jotka kuvittelevat olevansa pyörille nostettuja jalankulkijoita jalankulkijoiden oikeuksilla.
Autolla ajoalue taas useimmiten on satoja kilometrejä säteeltään ja tähän mahtuu jo hirmuinen määrä sellaisia täysin ennalta tuntemattomia paikkoja ja alueita. Ja hirmuinen määrä kohtaamisia P:n kanssa.

Yhdistäessä näiden kahden edellisen nopeasti kirjoitetun kappaleen asiat eli autoilijan vaikeudet tai mahdottomuudet nähdä P-tie tai edes P, joka tuttua reittiä ajaessaan tietää oikeutensa tai valistumattoman pyöräilijän kohdalla kuvittelee oikeuksiaan, niin sanoisin, että autoilija oli ennen tätä lakimuutosta suorastaan toivottoman ala-arvoisessa asemassa P:hen nähden.
Lainmuutos selkeytti käytösmalleja huomattavasti ja mahdollisti molempien osapuolien järjellisemmän liikkumisen ja ennen kaikkea turvallisemman P:lle.

Jatkossa pyörätien jatke täytyy olla aina maalattu katuun. No, siitä on jo käsitelty aikaisemmissa keskusteluissa mitä kaikkia pulmia siinäkin on. Kokonaisuutena se on hyvä asia ja edistää järjellisempää menoa kaikille.
Kärkikolmion ja Stopin lisäkilpenä käytettävä Kaksisuuntainen p-tie on erinomainen merkki.
Se onkin ainoa, jolla autoilijalle _pystytasossa_ selkeästi ilmoitetaan, että paikassa on pyörätie ja lisäksi, että P:tä on väistettävä. Muut nämä merkinnät kuten p-tie ja sen jatkeen maalaus on autoilijan hakemalla haettava ympäristöstä. Virhe oli mielestäni siinä, että sen käyttö rajattiin vain sellaisiin paikkoihin, joissa on huono näkyvyys. Näkyvyys saattaa kesän aikanakin muuttua ratkaisevasti hyvästä erittäin huonoksi, mutta merkki ei ilmesty, koska tietä luotaessa se ei ollut. Tuo 2-suunt. p-tie –merkki pitäisi olla _jokaisessa_ risteyksessä, jossa P:llä on ajo-oikeus yli kadun ja autoilijalla väistämisvelvollisuus.

Nämä lainmuutokset ovat mahdollistaneet tämän 16 vuoden aikana sen, että pyöräteitä on pystytty voimakkaasti rakentamaan lisää, kuten varmaan olette huomanneet. Kunnan liikennesuunnittelijan ei ole enää tarvinnut ottaa huomioon sitä, että jos tuohon tai tuohon paikkaan laitetaan pyörätie, niin siihen on investoitava kadun ylitykseen huomattavasti enemmän rahaa ( poistettava puita ja pensaita, siirrettävä kivenlohkareita, murskattava näkyvyyttä haittaavia mäenkumpareita, tehtävä p-tielle loivempi lasku jne. ), jotta siinä paikassa ei kuole seuraavan vuoden aikana 2 P:tä. Nyt voidaan rakentaa p-tie mihin vain, kun lakia noudattamalla p-tie itsessään ei muodosta ”surmanloukkua”. Tästä lisärakentamisesta ovat hyötyneet ja tulevat jatkossa paljon hyötymään pyöräilijät itse.

Höpöhöpö. Pyöräilijät eivät tarvitse pyöräteitä. Polkupyörällä voi ajaa ihan hyvin tavallista tietä. Huonot autoilijat tarvitsevat pyöräteitä jotta voisivat ajaa reikäpäisemmin. Tosin reikäpäisesti ajaminen on aina hyvin vaarallista itselle ja muille, eli hyöty jää kyseenalaiseksi.

Vilkkaasti liikennöidyillä teillä pyörätiet ovat toki perusteltuja sujuvuussyistä. Silloinkaan niistä ei kannata

Uncle Ben kirjoitti:

”Meillä tekivätkin virheen tuossa laissa, jossa pyörätieltä tulija väistää muuta liikennettä, jos ei toisin määrätä. Olisi paljon helpompaa kaikkien, niin autolla liikkujien, kuin pyöräilijöidenkin väistää aina oikealta tulijaa. Silloin käytäntö olisi aina samanlaista, liikkuipa millä ajoneuvolla tahansa.”

Olen tästä päinvastaista mieltä. Tämä lakimuutos oli mitä parhain turvallisuuslisä sekä pyöräilijälle että autoilijallekin.

Aikaisemmin oli erittäin vaikea ( kuten vielä nykyäänkin ) havaita autosta pyörätien olemassaoloa. Pyörätien liikennemerkki saattaa olla kadulta katsoen järkyttävän huonosti sijoitettu tai sen ovat peittäneet lehdittyneet puut tai pensaat. Merkki olisi alunperinkin pitänyt olla kupera kuten useimmiten on Kielletyn ajosuunnan merkkikin. Vaakatasossa olevan yhdistetyn viivaa on paikoin mahdoton nähdä ajoissa. P saattoi ajaa jostain puistosta asvaltoitua pätkää kadulle päin sellaisella käytöksellä, että autoilijalle tuli epäselvyys onko siinä p-tie vai ei ja tuleeko se P sieltä kadulle edelleen, joka p-tien kyseessäollen merkitsi oikealta väistettävää P:tä.
Suojatiemerkistä tai ajoratamerkinnästäkään ei autosta pystynyt päättelemään pyörätien jatkeen olemassaoloa eli P:n oikeutta ajamalla ajaa yli kadun, koska vielä nykyisinkin joissakin paikoin ( taitaa olla jo harvemmassa ) on pelkkä suojatiemerkintä ilman jatkeen maalausta.
Suojatiemaalaus siis _saattaa_ sisältää pyörätien jatkeen, mutta ei sitä aina sisällä.
Se pelkän jatkeen maalauskin näkyy melko myöhään, koska se on kadussa ja autolla ruuhkassa ajettaessa vasta aivan viime tingassa muiden autojen peittäessä sen.
Näihin rakenteellisiin vaikeuksiin autoilijalle on lisättävä, että tiestössä on tuhottomasti paikkoja, joissa on suorastaan mahdoton nähdä ajoissa sen paremmin p-tietä kuin P:täkään.

P:n ajoalue yleensä rajoittuu alle 20 kilometrin säteelle asuinpaikastaan ( tästä ei tietääkseni ole tutkimusta so. oma arvio ), monilla P:llä huomattavastikin alle tämän. P:t hyvin usein selvittävät jo etukäteen p-tiet reitilleen kohteeseen tai reitit ovat ennestään tuttuja. Ajoradan ylitys- ja autojen kohtaamispaikat ovat siis useimmiten tiedossa P:lle jo ennalta. ”Valistunut” P useimmiten tietää missä hän saa ajaa ja millä oikeuksilla. Sitten on vielä valistumattomat, jotka kuvittelevat olevansa pyörille nostettuja jalankulkijoita jalankulkijoiden oikeuksilla.
Autolla ajoalue taas useimmiten on satoja kilometrejä säteeltään ja tähän mahtuu jo hirmuinen määrä sellaisia täysin ennalta tuntemattomia paikkoja ja alueita. Ja hirmuinen määrä kohtaamisia P:n kanssa.

Yhdistäessä näiden kahden edellisen nopeasti kirjoitetun kappaleen asiat eli autoilijan vaikeudet tai mahdottomuudet nähdä P-tie tai edes P, joka tuttua reittiä ajaessaan tietää oikeutensa tai valistumattoman pyöräilijän kohdalla kuvittelee oikeuksiaan, niin sanoisin, että autoilija oli ennen tätä lakimuutosta suorastaan toivottoman ala-arvoisessa asemassa P:hen nähden.
Lainmuutos selkeytti käytösmalleja huomattavasti ja mahdollisti molempien osapuolien järjellisemmän liikkumisen ja ennen kaikkea turvallisemman P:lle.

Jatkossa pyörätien jatke täytyy olla aina maalattu katuun. No, siitä on jo käsitelty aikaisemmissa keskusteluissa mitä kaikkia pulmia siinäkin on. Kokonaisuutena se on hyvä asia ja edistää järjellisempää menoa kaikille.
Kärkikolmion ja Stopin lisäkilpenä käytettävä Kaksisuuntainen p-tie on erinomainen merkki.
Se onkin ainoa, jolla autoilijalle _pystytasossa_ selkeästi ilmoitetaan, että paikassa on pyörätie ja lisäksi, että P:tä on väistettävä. Muut nämä merkinnät kuten p-tie ja sen jatkeen maalaus on autoilijan hakemalla haettava ympäristöstä. Virhe oli mielestäni siinä, että sen käyttö rajattiin vain sellaisiin paikkoihin, joissa on huono näkyvyys. Näkyvyys saattaa kesän aikanakin muuttua ratkaisevasti hyvästä erittäin huonoksi, mutta merkki ei ilmesty, koska tietä luotaessa se ei ollut. Tuo 2-suunt. p-tie –merkki pitäisi olla _jokaisessa_ risteyksessä, jossa P:llä on ajo-oikeus yli kadun ja autoilijalla väistämisvelvollisuus.

Nämä lainmuutokset ovat mahdollistaneet tämän 16 vuoden aikana sen, että pyöräteitä on pystytty voimakkaasti rakentamaan lisää, kuten varmaan olette huomanneet. Kunnan liikennesuunnittelijan ei ole enää tarvinnut ottaa huomioon sitä, että jos tuohon tai tuohon paikkaan laitetaan pyörätie, niin siihen on investoitava kadun ylitykseen huomattavasti enemmän rahaa ( poistettava puita ja pensaita, siirrettävä kivenlohkareita, murskattava näkyvyyttä haittaavia mäenkumpareita, tehtävä p-tielle loivempi lasku jne. ), jotta siinä paikassa ei kuole seuraavan vuoden aikana 2 P:tä. Nyt voidaan rakentaa p-tie mihin vain, kun lakia noudattamalla p-tie itsessään ei muodosta ”surmanloukkua”. Tästä lisärakentamisesta ovat hyötyneet ja tulevat jatkossa paljon hyötymään pyöräilijät itse.

Jos jostakin tulee asfaltoitutie, niin silloin oletettavasti sitä myös käytetään liikkumiseen/pyöräilyyn. Näkemäesteet eivät ole pyöräilijöiden tekemiä, vaan niihin on kaikkien osapuolien sopeuduttava liikkuessaan. Pitää käyttää sellaista nopeutta, että ehtii pysähtyä estääkseen yhteenajon.

Yhteneväiset säännöt ovat kaikkien etu, ja tasa-arvo väistämisessä, lisää kunnioitusta toisia liikkujia kohtaan. Mikäli laitetaan pyöräilijät väistämään kaikkea muuta liikennettä, niin varmasti se aiheuttaa kielteistä asennetta pyöräilyyn.

Näköesteiset paikat voisi aina liikennemerkein tehdä turvallisimmiksi. Jos risteyksessä ei ole liikennemerkkejä, niin tiensivussa kulkeva pyörätie pitäisi olla samanarvoinen muihin teihin nähden. Nykyisillä säännöillä aiheutetaan se, että autoilijat alkavat käyttää etuajo-oikeutaa myös silloin kun heidän olisi väistettävä.

Muutekin liikaa autollakulkevat kiinnittävät huomion saako pyörällä ajaa. Kyllä sillä saa ajaa aina siellä missä on pyörätie, ei se pääty siihen suojatiehen milloinkaan, väistämis-säännöt ovat vain ne mitkä ovat.