Vastuuntuntoisia teiniäitejäkin

täysin samaa mieltä kanssasi !
itse sain juuri poika vauvan 16-vuotiaana ja olen ylpeä teiniäiti

olet varmasti hyvä äiti, älä kuuntele muiden puheita kateellisia he vaan ovat.

Minäkin olen teiniäiti. Olen 17-vuotias 4-kuisen tytön äiti. Yritän olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni.

Ja kyllä, mieheni kaksi siskoa ovat kateellisia koska olen heitä nuorempi ja sain lapsen. Toinen oli 20 vai 21 saadessaan lapsen, vai oliko peräti 22 vuotta. Toinen täyttää tänävuonna 21 ja ei ole omia lapsia, hän on kateellinen sen vuoksi kun hänen veljellään (miehelläni) ja kummallakin siskolla on lapsi. Miehen siskoilla, joilla on lapsi, on myös mies, jotka määräilevät ja yksi heistä on jopa vienyt lapsen pois äidiltään niin että sossut puuttuivat siihen. Silti asuvat yhdessä, mies jopa läimäyttää lasta joskus. Toisen mieheni siskon mies taas lyö mieheni siskoa.

Kolmas siskoksista, jolla ei ole lapsia, on henkisesti sairas. Hänellä on masennusta, paniikkihäiriötä ja harhoja. Hänellä on kädet viilletyt ja viimevuoden tammikuussa jalka leikattu, eikä ole saanut vieläkään haavaansa kuntoon kun vain ryyppää jatkuvasti eikä liiku, kulkee lyhyetkin matkat mopolla.

Meillä menee hyvin, kummankin äidit haluavat auttaa, ja muitakin ystäviä on apuna. Perhetyöntekijä kävi meillä alussa koska olin alaikäinen ja minulla on lastensuojelutaustaa ollut joskus muutama vuosi sitten.

Lapsemme on terve, hoidettu niinkuin pitää jne. Kenelläkään ei ole herännyt huolta siitä, ettemmekö hoitaisi lastamme kunnolla. Minä kuitenkin olen se, joka pääasiassa hänestä huolehtii, toki mieskin auttaa, pääsen käymään vaikka kampaajalla tai muualla kun lapsen isä on tytön kanssa.

Ei kai yksikään iästä välittämättä hanki lasta asunnon tai sossurahojen takia? Mitään sossurahojen nosto heikentää lapsen kasvattamista? Ei kai se lapsi esimerkillä kasva kaltaiseksesi täydelliseksi äidiksi? Onko se ylpeydenaihe, että on päivittäin lapsensa rinnalla eikä kellään ammattilaisella ole herännyt huoli lapsen hoidosta? Eikös se ole itsestäänselvyys, että ko lapset hankitaan niin ne hoidetaan, käydään töissä ja hoidetaan koti. Ei siitä palkintaa tai kiitosta kuulu antaa, se on niitä asioita jotka vaan tehdään, kun niin on kerran valittu. Ja nehän tehdään sitten koko loppuikä, silloinkin ko lapsi vihaa vanhempiaan enemmän kuin mtn muuta. Sen suurempaa kiitollisuutta onkin turha odottaa.

"Kun äitiys ei ole rankkaa, sitä ei tee oikein."

Miksi heti hyökätään, jos en sattunut muistamaan mieheni siskon ikää. En kai kaikkea voi muistaa kuitenkaan?

Ja itseasiassa tiedän yhden joka hankki lapsen että saisi asunnon ja sossun/kelan rahoja. Nyt tulossa toinen, molemmat "yhden illan" jutuista lähtöisin, lapset siis. Näitäkin siis löytyy.

Ja ei kukaan tietääkseni ole ylpeillyt että hoitaisi lastaan hyvin. Sanoin ehkä vähän harhaanjohtavasti. Mutta vaikka olenkin "teiniäiti" mutta usean mielestä kypsä ikäisekseni ja pärjään omillani. Lapsen hankin koska halusin lapsen, en että voisin leveillä/ylpeillä ym. lapsen kautta. Niin asia ei ole. Ja sanoinkin että hoidan lapseni, koska olen hänet halunnut. Valitettavan usein näkee lapsia joita ei osata hoitaa kunnolla tai muutakaan. Lapsia kohtaan esiintyy usein väkivaltaakin, tai laiminlyöntiä.

Eli ei ole itsestäänselvyys että kun lapsi tehdään niin siitä myös huolehditaan kuten kuuluu, vaikka pitäisi ymmärtää mitä lapsi tuo tullessaan. Sen olen ymmärtänyt varsin hyvin. Enkä ajattele itseäni yhtään sen parempana äitinä kuin välttämättä muutkaan, tosin en tiedä mitä muut itsestään/muista ajattelevat. Se ei ole minun asiani. Hoidan omat asiani omalla tavallani, muut saavat tehdä kuinka haluavat.

Sossun ja kelan rahat on niin pienet, ettei niillä pärjää sen paremmin kuin yksineläjänä.. Se ei siis yksinkertaisesti voi olla syy saada lasta. En sano etteivätkö teiniäidit olisi äitiainesta siinä kuin muutkin, harva minkäänikäinen äiti tietää vielä raskausaikana mitä odottaa - voisi melkein sanoa ettei yksikään. Ekat vuodet voikin mennä siinä taaperoikäistä ihastellessa, mutta kun lapsi löytää paremmin itsensä, tahtonsa ja kasvatusta oikeasti tarvittaisiin, niin on monet hukassa. Äitiys on rankkaa, koska on vastuussa koko pienen ihmisen lapsuudesta, joka puolestaan vaikuttaa niin paljoon sen jälkeen, ettei sitä oikein voi edes käsittää. Lapsi on hoidettava, on kasvatettava, on opetettava rajat ja rakastettava, sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Väkivaltaa, laiminlyöntiä ja huonoja äitejä löytyy, mutta se ei tee lapsista huolehtivista äideistä sen parempia. Mistä tietää osaako joku hoitaa lapsensa? Mistä vauvan äiti tietää miten oma uhmaikäinen tulee käyttäytymään tai miten kusessa hän on murrosiässä? En ole nähnyt IKINÄ lasta, jota ei olisi osattu hoitaa. Ne lapset on otettu jo pois tai ainakaan se ei näy päällepäin. Vai millaisia tapauksia sua on tullut vastaan? Miten päällepäin voi sanoa jotain lapsen hoidosta? Kun nelivuotias juoksee kaverit kumoon, huutaa älämölöä, juoksee pää edellä seinään ja hakkaa äitinsä kun äiti saa viimein kiinni, onko lapsi huonosti kasvatettu? Vai autistinen, jota ei nää päällepäin eikä kukaan lähde perustelemaan..

"Kun lapseni syntyi hän oli vakavasti sairas ja hänelle tehtiin useita leikkaus toimenpiteitä ja oli kuukausia sairaalassa, mutta silti minä ja mieheni oltiin joka päivä vauvamme rinnalla huolehtimassa että hän saa rakkautta ja lämpöä elämäänsä."
PAKKOHAN se on olla siellä vauvan rinnalla huolehtimassa, muuten tulee ilmoitusta sairaalasta sosiaalityöntekijöille, perhe joutuu tarkkailuun ja se ei ole sit kivaa. Jollei lasta hoida, hän ansaitsee paremman perheen ja sen varmasti kaikki ymmärtää. Se on rankkaa, tiedän kokemuksesta, mutta se vastuu on otettu jo niin paljon aiemmin että se ei ole edes maininnan arvoinen.

"Lapsemme on terve, hoidettu niinkuin pitää jne. Kenelläkään ei ole herännyt huolta siitä, ettemmekö hoitaisi lastamme kunnolla."
Itsestäänselvyys jo toisella ihmisellä, näinhän tän PITÄISI mennä. Jos ei menis, et varmaan olis kirjoittanut tänne..