AUTTAKAA,mielpiteillänne on apu minulle

Sinun pitää lähteä ulos kodista. Ensinnäkin käy vaikka kävelemässä joka päivä pieni lenkki, raitis ilma piristää. Toiseksi hanki niitä ystäviä, aloita nyt syksyllä joku harrastus tai mene opiskelemaan. Mieti, mikä sinua kiinnostaa ja panosta siihen. Työttömyys on mahdollisuus, sinä voit tällä hetkellä tehdä kaikkea sitä, mitä haluat. Opettele laittamaan uusia ruokia, leivo, mene poimimaan marjoja ja sieniä, käy kirjastossa lukemassa lehtiä ym. Mieti, miten voisit saada uusia ystäviä, joiden kanssa voit harrastaa kaikkea kivaa. Sinulla on elämä edessä ja varmasti kaikkia kivoja tapahtumia tulevaisuudessa.

Oletko muuttanut miehen perässä sinne paikkakunnalle, kun sinulla ei ole ystäviä?'

Etkö onnistunut työpaikaltasikaan hankkimaan kavereita.

Suhteesi appivanhempiin ovat siis huonot? Ja ne ovat sinun miehellesi tärkeät.

Olet jäänyt miehen "kotipiiriin" kiinni ja hänelle se sopii, eikä hän näe mitään ongelmaa. Hieman tuntuu henkiseltä kiristykseltä.

Olet melko nuori. Oletko kouluttautunut? MIten olisi joku koulutus tai sitten haet töitä muualta. Ei kannata jäädä huonoon elämäntilanteeseen rypemään.

Onko sinulla jotain hoitoa tuohon masenukseen? Tehoaako?

ÄLKÄÄ TAPPAKO ITSEÄNNE !

ME KAIKKI MASENNUSTA ELI KLIINISTÄ DEPRESSIOTA SAIRASTAVAT VOIMME YHDESSÄ YRITTÄÄ VAIKUTTAA YHTEISKUNNALLISIIN ASIOIHIN TULEVAISUUDESSA ! MEILLÄ ON ENEMMÄN TIETOTAITOA KUIN LÄÄKÄREILLÄ NYKYÄÄN, JONKA VUOKSI SITÄ EI KANNATA HEITTÄÄ "HUKKAAN" VAAN YRITTÄÄ JAKSAA ITSENSÄ TAPPAMISEN SIJAAN KANAVOIDA VERTAISTUKEEN.

Olet oikeassa "krooninen masennus". Ja nuorelle naiselle: Hankkiudu harrastamaan jotain, ja jos miehesi ei sinua ymmärrä eikä kuuntele, muuta pois isommalle paikkakunnalle. Tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun. Tee muutos jotta piristyt ja jos et jaksa yksin, täällä on ihmisiä jotka varmasti auttavat myös käytännön asioissa joita muutokseen tarvitaan. Ainakin tukea saatavilla.

Nuori nainen, Sinun on selvitettävä, mitä haluat elämältä.Oletko käynyt työvoimatoimistossa keskustelemassa, olisiko jotakin kursseja, joihin voisit osallistua. Onko paikkakunnalla työttömille jotakin toimintaa, helpottaa, jos voi keskustella ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Nyt syksyllä alkaa kaikenlaiset kurssit esim kansalaisopistossa, mene jollekin kursille ja saat uusia ystäviä.Koita tutustua myös naapureihin, sieltäkin voi löytyä tosi ystävä.

No ei nyt vielä kannata tappaa itseänsä. Miksi nykyään ihmiset ovat kärsimättömiä: kun on vähänkin vaikeaa, niin heti on mielessä itsemurha. Sota-aikana ei ollut sosiaaliturvaa, miehet rintamalla, kulkutaudit riehuivat ja oli suuria perheitä naisílla huollettavana, mutta si tullut mieleenkään itsemurha. Sorry vain, mutta joskus turhauttaa lukea näitä.
Nuorena ihmisenä saat vielä töitä ja jos ei niitä ole voit kouluttautua ja saada lisää ammatillista pätevyyttä. Kotiin ei kukaan tule seuraa antamaan. sinun pitää itsesi lähteä ihmisten pariin ja harrastukiin. Miksi et itse käy edes kaupassa vaan senkin askareen tekee mies. jos olet masentunut niin hakeudu hoitoon.

Juu, ensteks Aloittajan tarttis hakea lääkärin tai hoitajan apua masennukseen. Kun masikselta hieman saat voimia käyttöösi, liikahtaa varmaan jokin muukin asia. Yksi pieni asia kerrallaan.
Tässä on jo tullutkin kaikki tavanomaisimmat liikkellelähdön tsemppaukset, tosin et sinä niitä kaikkia yht'äkkiä, mutta jos aloitat siitä kävelylenkistä. Mene lenkille ja siellä vaikka rukoile sekä puhu linnuille.

Löytäisitkö siltä paikkakunnalta jonkin tahon vapaaehtoisen henkilön, joka halukas tukemaan millä tahansa tavoin jumiutuneita ihmisiä (anteeks, mutta mukaan lukien vanhukset). Sinä tarviit jonkun naisihmisen, jonka kanssa mietit ääneet näitä asioitasi. Sinulla on nyt niin monta kysymystä elämässäsi yhtäaikaa, että sekoat jollet saa puhuttua. Ei se mies olekaan hyvä kuuntelijatarkoitukseen.
Muutenkaan mä en noista avoliitosta yhtään tykkää, siinä on niin helppo ns. paetakin vastuuta (vaikka huomaamattaan) ja olla toinen jalka muualla, tarkoitan sitä miestäs. Kuten joku jo sanoi, ota oma elämäsi handuun ja erotkaa vaikka, kunhan sinä pääset eteenpäin. Siinäpä tulee testi sille miehellesi. Meinaatko itse, että voit tämän miehen varaan laittaa elämäsi jatkossa?
Paljon helpompaa, toimivampaa on kun ihmiset menevät avioliittoon. Siinä kuin yhdellä kertaa suvut tutustuvat keskenään ja kummallekin siipalle löytyy ne, joiden kanssa synkkaa.
Siis et sinä lapsi ole, en sillei avomiehesi vastuuta tarkoita, mutta, mikä tää peli nyt sitten oikeasti on?

Kaikkea hyvää eli parempaa. Olet saanut edellä jo paljon ajatuksia. Voimaa nyt sulle runsaasti lähteä liikkeelle, huomenna.

Vielä. En minä pidä ihmeenä, että sinulla on ollut vaikea kesä. Jäit ilman työtä just kun kesä alkoi ja kokemuksesta sanon, että tämä kesä (ja kaikkikin kesät) on ollut todella vaikeaa kaikille, joilla ei vakimenoja, kuten työ tai vapaaehtoistyö, ja joilla ei omia ihmisiä ketään.

Minunkin kesä on ollut kurja ja masentava. Virikkeistä ja ihmisistä puutetta, mutta paljosti odotan syksyä, että tuo kaikki voi korjaantua. Pyrin suunnittelemaan, olemaan aktiivinen. Sinä tarviit extra voimia nyt, mutta syksy varmaan helpottaa, kun kaikki kuviot alkavat taas.

Hei!
Itse olen hakenut nytt 3 kertaa oikeustieteelliseen opiskelemaan ja nyt tällä viimeisimmällä kerralla taisin polttaa itseni loppuun. Ahdistuneisuus kohtaukset alkoivat heti keväällä, jännitin tulevaa luku-urakkaa ja hetkellistä muuttoa toiselle paikkakunnalle valmennuskurssin takia, niin ettei uni meinannut tulla. Sain muutettuani pahoja paniikkikohtauksia yksinäisyydestä ja yleisestä tuntemattoman -pelosta johtuen, jotka onneksi helpottuivat kun olin tottunut kaupunkiin. Luku-urakka oli rankka, enkä edes päässyt kouluun ja nyt tulevaisuus pelottaa. Olen hakenut lääkäriltä apua ja sain lievän lääkityksen ahdistuneisuuteen ja masennukseen, joka ei näin 4 päivän jälkeen ainakaan vaikuta, ilmeisesti siihen menee 2viikkoa ennenkuin lääke alkaa vaikuttaa jos tämä lääke edes sopii minulle. Huomenna olisi ensimmäinen psykologin aika, jossa varmasti poraan hysteerisesti mutta uskon puhumisen auttavan. Ilmeisesti tästä pettymyksestä yli pääseminen vaatii minulta nyt vähän enemmän työtä kuin aikaisemmin ja rakastavat ihmiset ympärilläni uskon selviytyväni. Pelottavaahan tämä on mutta asioilla on yleensä tapana järjestyä!!

Voimia sinulle! Puhu ihmisille ja hae apua!! :)

"Älkää välittäkö diagnooseista mitä teille on annettu. Kenenkään ihmisarvo ei ole mistään diagnooseista kiinni. Usein lääkäreiltä itseltään on löydettävissä enemmän diagnooseja kuin potilailtaan!
Oireenmukainen hoito tapahtuu vertaisten kesken, lääkärit ajattelevat vain omaa itseään ja menestystään.
Mahdollisimman kevyt lääkitys, samankaltaisista oireista kärsivät ystävät sekä riittävä tukiverkosto (jonka voi saada lähtemällä jatkuvan internetissä surffailun sijaan avoimin mielin vaikka lukemaan kirjaa lähipuistoon tai kirjastoon) myös auttavat selviämään elämässä eteenpäin.

Vaadia psykoterapiaa itsellesi. Sitä on hyvin vaikea tänä päivänä saada, varsinkin ammattitaitoista sellaista, mutta yritä silti. Hyvät teot ja oikeat valinnat palkitsevat Sinut vielä jossain vaiheessa jolloin olet kiitolinen siitä, että et tappanut epätoivon hetkellä itseäsi.

Tsemppiä!!

t.Krooninen masennus/Asperger"

http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI?feature=mhee
KANAVALLANI ON ALKUPÄÄSSÄ EKAT VIDEONI DEPRESSION HOIDOSTA J AMUUTENIKIN VOI OLLA APUA SINULLE,JA KATSO KANAVA SUOSITUKSENI NIISSÄ ON HYVÄ JUTTUJA KIRJOITA BLOGIA SE AUTTAA .

Saara, älä huuda kiitos, vaikka söpö oletkin.