Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kyllä paistaa päivä myös risukasaan;)

    Niinhän se paistaa, päivä
    risukasaankin, valon häivä.

    Tuonhan juuri totesin,
    metsässä samosin.

    Maistelin mustikkaa
    ihanaa metsämansikkaa.

    Monta kasaa hylättyä,
    risuista kyhättyä

    oli matkalla
    polun varrella.

    Miksi kasattu,
    sinne unohdettu?

    Joku ensin innostui,
    sitten masentui:

    Lämpöä ei tule tästä tarpeeksi,
    saa vain syntinsä anteeksi.

    Nytpä etsin jotain isompaa,
    sytykettä paljon komeampaa.

    Ja niin pienen kasan jätti,
    sen isomman perään lähti.

    Vuodet kuluivat,
    kyyneleet vierivät.

    Syksy tuli nyt,
    elämään pettynyt

    muisti pientä risukasaa
    ja kadehti salaa:

    vaikka liekki pieni oli,
    silti lämmin koti.

    Uskaltaisinko palata,
    armoa anoa?

    Saanko uskoa vielä,
    kotona siellä?

    Sitten muisti: ovi avoin,
    Isän tavoin.
    Vastaanotto on,
    palaavasta ilo suunnaton.

    Menen kotiin takaisin,
    aamulla aikaisin.

    Saan taas uskoa tunnustaa,
    armoa omistaa.

    Muisto risukasan vain
    antoi voiman, palata sain.

    Äsken polun varrella,
    metsän reunalla

    näitä ajattelin
    ja ihmettelin.

    BK
    050
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Brita Kajsa kirjoitti:

    Niinhän se paistaa, päivä
    risukasaankin, valon häivä.

    Tuonhan juuri totesin,
    metsässä samosin.

    Maistelin mustikkaa
    ihanaa metsämansikkaa.

    Monta kasaa hylättyä,
    risuista kyhättyä

    oli matkalla
    polun varrella.

    Miksi kasattu,
    sinne unohdettu?

    Joku ensin innostui,
    sitten masentui:

    Lämpöä ei tule tästä tarpeeksi,
    saa vain syntinsä anteeksi.

    Nytpä etsin jotain isompaa,
    sytykettä paljon komeampaa.

    Ja niin pienen kasan jätti,
    sen isomman perään lähti.

    Vuodet kuluivat,
    kyyneleet vierivät.

    Syksy tuli nyt,
    elämään pettynyt

    muisti pientä risukasaa
    ja kadehti salaa:

    vaikka liekki pieni oli,
    silti lämmin koti.

    Uskaltaisinko palata,
    armoa anoa?

    Saanko uskoa vielä,
    kotona siellä?

    Sitten muisti: ovi avoin,
    Isän tavoin.
    Vastaanotto on,
    palaavasta ilo suunnaton.

    Menen kotiin takaisin,
    aamulla aikaisin.

    Saan taas uskoa tunnustaa,
    armoa omistaa.

    Muisto risukasan vain
    antoi voiman, palata sain.

    Äsken polun varrella,
    metsän reunalla

    näitä ajattelin
    ja ihmettelin.

    BK

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu