Äskettäin näkyy mediassa elämöidyn "tutkimustuloksilla", joiden mukaan euroalueen hajoaminen on Suomelle kalliimpi vaihtoehto kuin alueen pysyminen yhtenäisenä. Tätä "kauhuskenaariota" on myös pääministerimme, Jyrki Katainen, muistanut ehtimiseen tähdentää. Jopa niin, että toistojen määrän perusteella voisi arvella kysymyksessä olevan vaikeanasteisen pakkomielteen. Pääministerimme ydinsanomahan on ollut se, että tukipaketit Euroopan kriisimaille ovat välttämättömiä, jotta Euroopan talous ei romahda, eikä Suomeen siten syntyisi työttömyydeksi kutsuttua ilmiötä.
Mainittu "tutkimustulos" on sikäli outo ja kummallinen, tai ainakin "tutkimustulosten uutisointi", ettei siinä ole otettu vertailukohdaksi sitä, mitä kaikki maksaa Suomelle, jos Euroopaksi kutsuttu alue romahtaa kaikki yhdessä, ruotsalaisittain allihopa. Tuo laskelmahan olisi se kaikkein tärkein. Mutta ilmeisesti Jyrki Katainenkaan ei metsästyskiireiltään ole ehtinyt moista seikkaa miettimään. Sorsastuskausihan taitaa olla meneillään, joten mitä siinä sorsakeittoa hörppiessä ikäviä muistelemaan. Suomessahan pitää sitä paitsi ajatella positiivisesti, yhtälailla kuin olympialaisiinkin pitää mennä vain nauttimaan.
Gallup näyttää Perussuomalaisten kannatuksen kääntyneen jälleen nousuun. Syy on mitä ilmeisimmin siinä, että Timo Soinin skenaario Euroopan talouskriisistä näyttää toteutuvan. Jo ennen Euroopan pikkuvaltioiden kriisiytymistä oltiin yleisesti sitä mieltä, ettei Euroopan suurvaltioiden tukeminen enää onnistu. Mutta siitä huolimatta rahaa on alettu lappaa jo Espanjankin tukemiseen, vaikka edes Kreikka tuskin selviää ilman lisätukien antamista. Mediassa esiintyy kaiken lisäksi väitteitä, etteivät kriisimaat ole toteuttaneet edes niitä ehtoja, joita tuen saamiseksi on edellytetty. Ei siis ihme, jos moni suomalainen pitää Timo Soinia ainoana täysijärkisenä poliitikkonamme.
Onkin kummallista, että Kokoomuksen kannatus säilyy vakaana. Kokoomushan tuntuu suorastaan tyrkyttävän rahaa kaikenmaailman tarkoituksiin kantamatta näköjään minkäänlaista huolta siitä, mihin tällainen rahankylvö on johtamassa. Mieleen juolahtaa helposti vapaan markkinatalouden apostolit, pankinjohtajat, jotka irti päästyään syytivät lainaa jokaiselle, joka vain älysi sitä pyytää. Ja jos ei älynnyt, niin sitten laina annettiin väkisin. Juuri tämäntyyppisen rahankylvön seuraushan nykyinen, maailmanlaajuinen talouskriisi on luonteeltaan. Meillä Suomessa vastaava "kapitalistinen hilluntajakso" osui 80 ja 90 lukujen taitteeseen.
Nyt sitten porvarien valtaan päästyä ilmiö on ulottunut aina poliittisen päätöksenteon tasolle saakka. Nyt vain pankkien sijasta konkurssiin ovat menossa kokonaiset valtiot.
Urho Kekkonen oli enemmän kuin oikeassa pitäessään Kokoomusta ulkopoliittisesti arveluttavana. Tällä kertaa vain perusteet tälle epäilyttävyydelle ovat kenties hieman toisenlaiset. Tämänkertainen peruste on hyvällä syyllä se, ettei kapitalismi ja sen sokea soveltaminen julkisessa hallinnossa tule kysymykseen ilman että vaarannetaan koko järjestelmän olemassaolo.
Valtiohan ei ole mikään yksityinen liikeyritys, joka voi konkurssin tehtyään lopettaa toimintansa. Tosin koko Euroopan unioni on ajateltavissa eräänlaiseksi roskapankiksi, johon konkurssin tehneet valtiot on koottu yhteisen hallinnon alle. On pelättävissä, että ennen pitkää koko tämä järjestelmä romahtaa lopullisesti.
Onnistuneen oppositiopolitiikan tärkein asia on uskottava oma linja. Ei suinkaan se, että pyritään olemaan pahoittamatta päähallituspuolueen mieltä. Tämä linja pitää tuoda myös pontevasti esille eikä sitä pitäisi piilottaa ainakaan vaalien jälkeiseen aikaan, vaan mielellään jo ennen sitä.
Mainittu "tutkimustulos" on sikäli outo ja kummallinen, tai ainakin "tutkimustulosten uutisointi", ettei siinä ole otettu vertailukohdaksi sitä, mitä kaikki maksaa Suomelle, jos Euroopaksi kutsuttu alue romahtaa kaikki yhdessä, ruotsalaisittain allihopa. Tuo laskelmahan olisi se kaikkein tärkein. Mutta ilmeisesti Jyrki Katainenkaan ei metsästyskiireiltään ole ehtinyt moista seikkaa miettimään. Sorsastuskausihan taitaa olla meneillään, joten mitä siinä sorsakeittoa hörppiessä ikäviä muistelemaan. Suomessahan pitää sitä paitsi ajatella positiivisesti, yhtälailla kuin olympialaisiinkin pitää mennä vain nauttimaan.
Gallup näyttää Perussuomalaisten kannatuksen kääntyneen jälleen nousuun. Syy on mitä ilmeisimmin siinä, että Timo Soinin skenaario Euroopan talouskriisistä näyttää toteutuvan. Jo ennen Euroopan pikkuvaltioiden kriisiytymistä oltiin yleisesti sitä mieltä, ettei Euroopan suurvaltioiden tukeminen enää onnistu. Mutta siitä huolimatta rahaa on alettu lappaa jo Espanjankin tukemiseen, vaikka edes Kreikka tuskin selviää ilman lisätukien antamista. Mediassa esiintyy kaiken lisäksi väitteitä, etteivät kriisimaat ole toteuttaneet edes niitä ehtoja, joita tuen saamiseksi on edellytetty. Ei siis ihme, jos moni suomalainen pitää Timo Soinia ainoana täysijärkisenä poliitikkonamme.
Onkin kummallista, että Kokoomuksen kannatus säilyy vakaana. Kokoomushan tuntuu suorastaan tyrkyttävän rahaa kaikenmaailman tarkoituksiin kantamatta näköjään minkäänlaista huolta siitä, mihin tällainen rahankylvö on johtamassa. Mieleen juolahtaa helposti vapaan markkinatalouden apostolit, pankinjohtajat, jotka irti päästyään syytivät lainaa jokaiselle, joka vain älysi sitä pyytää. Ja jos ei älynnyt, niin sitten laina annettiin väkisin. Juuri tämäntyyppisen rahankylvön seuraushan nykyinen, maailmanlaajuinen talouskriisi on luonteeltaan. Meillä Suomessa vastaava "kapitalistinen hilluntajakso" osui 80 ja 90 lukujen taitteeseen.
Nyt sitten porvarien valtaan päästyä ilmiö on ulottunut aina poliittisen päätöksenteon tasolle saakka. Nyt vain pankkien sijasta konkurssiin ovat menossa kokonaiset valtiot.
Urho Kekkonen oli enemmän kuin oikeassa pitäessään Kokoomusta ulkopoliittisesti arveluttavana. Tällä kertaa vain perusteet tälle epäilyttävyydelle ovat kenties hieman toisenlaiset. Tämänkertainen peruste on hyvällä syyllä se, ettei kapitalismi ja sen sokea soveltaminen julkisessa hallinnossa tule kysymykseen ilman että vaarannetaan koko järjestelmän olemassaolo.
Valtiohan ei ole mikään yksityinen liikeyritys, joka voi konkurssin tehtyään lopettaa toimintansa. Tosin koko Euroopan unioni on ajateltavissa eräänlaiseksi roskapankiksi, johon konkurssin tehneet valtiot on koottu yhteisen hallinnon alle. On pelättävissä, että ennen pitkää koko tämä järjestelmä romahtaa lopullisesti.
Onnistuneen oppositiopolitiikan tärkein asia on uskottava oma linja. Ei suinkaan se, että pyritään olemaan pahoittamatta päähallituspuolueen mieltä. Tämä linja pitää tuoda myös pontevasti esille eikä sitä pitäisi piilottaa ainakaan vaalien jälkeiseen aikaan, vaan mielellään jo ennen sitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja tarjoat nyt sitten sosialismia? vai?
Jos katsotaan maailman sosialistisia valtioita, ei noilla kovin kummoisesti ole mennyt, taitavat olla kaikkein pahimpia rotanläpiä kaikki jotka eivät ole vielä luopuneet sosialismista.
En ole puhunut sosialismista halkaistua sanaa. Kyselen vaihtoehtoja.
Kerro nyt sitten mitä tarjoat tilalle kun niin rajusti arvostelet markkinataloutta?
Olen sen jo moneen kertaan sanonut, että tällä hetkellä ainoa toimiva järjestelmä on yhdistelmä julkista ja yksityistä päätöksentekoa. Julkiset tehtävät hoitaa julkinen valta ja yksityiset tehtävät yksityinen sektori eikä niin kuin nykyään, että julkiset tehtävätkin rahankiilto silmissä myydään eniten tarjoavalle tai että julkinen valta ryhtyy kilpasille yksityisen sektorin kanssa rahankasaamisessa.
Vierastan myös suuresti puolueiden niin sanottua akselijakoa. Jos jotakuta puoluetta pidetään porvarillisena, niin sehän tarkoittaa sitä, että puolue on varsinaisen porvarillisen puolueen apupuolue. Näitähän meillä sitten tämän jaon mukaan on muiden muassa erään käsityksen mukaan Keskusta, Kristilliset, Perussuomalaiset ja Ruotsalainen kansanpuolue.
Keskusta on kuitenkin puolue, joka on olemukseltaan juuri sekatalouteen sopiva poliittinen liike paremmin kuin mainitun poliittisen akselin vasemmisto kommunisteinen ja sosiaalidemokraatteineen tai sitten Kokoomus laitoineen.
Tämä on aika yleinen tapa, varsinkin suurien hallituspuolueiden edustajilla, kysytään ja vaaditaan "valmista settiä tilalle - toimintatakuulla", jos kyseenalaistaa EU;n nykytoiminnan. Miksi pitäisi olla valmis järjestelmä tilalle, varsinkaan kun tämä nykyinen ei todellakaan toimi, mutta silti sen puolustajien ei tarvitse "todistaa" mitään, riittää kun he vain toteavat että tämä on parempi kuin mikään muu - miksi se riittää rahanpolttoon ja velkaantumiseen, eikä edes haluta etsiä ja ennen kaikkea myöntää, että tämä nykyinen EU ja euro, eivät ole elinkelpoisia näillä eväillä.
EU on iso organisaatio, sillä on paljon valtaa, demokratian laita on niin ja näin. Ei ole mekanismia, jolla koko EU voitaisiin panna suoranaisesti vaihtoon. Perinteisesti järjestelmän vaihtaminen ei liene onnistunut muutoin kuin tekemällä vallankumous. Valtaa pitävät eivät hevin luovu asemistaan, sitä huonommin mitä enemmän vallanvälineitä valtaapitävillä on hallussaan.
Lähi-idässä käytetty keino tällä hetkellä on mennä kadulle heittelemään kiviä, mutta vaikealta näyttää sekin tie. Edes jossain määrin toimivassa demokratiassa yksi tie on vaihtaa päättäjät ja panna uudet tilalle. Saimmehan mekin demarit vaatimaan edes vakuuksia tukipaketeille porvarien naama punaisena kiljuessa, että rahaa pitää jakaa siinä missä muutkin, siis pomppa levällään ja rinta rottingilla. Nyt pitää ilmeisesti valita uudet päättäjät ja asettaa vielä tiukemmat ehdot, joista neuvotella, jos tähän nyt enää on edes aikaa.
Viimeiseen lauseeseen korjaus sikäli, että oppositon linja pitää tuoda erityisen voimakkaasti esiin mielellään ennen vaaleja kuin vaalien jälkeen. Katson, että elämöinnillä valien jälkeen ei enää voi ratkaisevasti vaikuttaa kysymyksessä olevan vaalin lopputulokseen.
Seppo, jos sallit, kopioin tämän kirjoituksen käyttööni! Ajatukset ja linjat ovat jotakin peloittavaa ja tervehdyttävää.
En minäkään usko, että poliittinen kansanliike on liikeyritys.