Heippa!
Ikää on 25 vuotta, yliopisto hieman vielä kesken ja työelämässä oltu jonkin aikaa opiskelun ohella ja kesän aikaan sekä nuorempana säännöllisemmin. Haluaisinkin tietää, minkä työn te paniikkihäiriöiset olette kokeneet itsellenne sopivimmaksi?
Minulle kun ei tunnu sopivan mikään 40-viikkotuntinen työ, koska kaikki sitoutuvuus, aikaiset herätykset, säännöllisyys, tarkkuus ja pitkät työpäivät alkavat ahdistaa. Minä valmistunkin alaan, jossa on juuri vastaavanlaista työtä. Periaatteessa alani on hyvin mielenkiintoinen ja intohimoa riittää, mutta kun olen vähän tämmöinen outolintu. Olisin ehkä onnellisimmillani, jos saisin tehdä keikkaduunia (vaihtelevaa sellaista!) ja vaikuttaa itse työaikoihin ja -määrään. Toisaalta olen myös hyvin kunnianhimoinen ja sitä palkkaakin pitäisi saada hyvin. Onkohan tämä nyt ihan mahdoton yhtälö paniikista / ahdistuksesta kärsivälle? Kertokaa vähän, mitä itse teette. Vastauksia odotan erityisesti teiltä, jotka olette olleet jo pidempään työelämässä, kiitos :)
Ikää on 25 vuotta, yliopisto hieman vielä kesken ja työelämässä oltu jonkin aikaa opiskelun ohella ja kesän aikaan sekä nuorempana säännöllisemmin. Haluaisinkin tietää, minkä työn te paniikkihäiriöiset olette kokeneet itsellenne sopivimmaksi?
Minulle kun ei tunnu sopivan mikään 40-viikkotuntinen työ, koska kaikki sitoutuvuus, aikaiset herätykset, säännöllisyys, tarkkuus ja pitkät työpäivät alkavat ahdistaa. Minä valmistunkin alaan, jossa on juuri vastaavanlaista työtä. Periaatteessa alani on hyvin mielenkiintoinen ja intohimoa riittää, mutta kun olen vähän tämmöinen outolintu. Olisin ehkä onnellisimmillani, jos saisin tehdä keikkaduunia (vaihtelevaa sellaista!) ja vaikuttaa itse työaikoihin ja -määrään. Toisaalta olen myös hyvin kunnianhimoinen ja sitä palkkaakin pitäisi saada hyvin. Onkohan tämä nyt ihan mahdoton yhtälö paniikista / ahdistuksesta kärsivälle? Kertokaa vähän, mitä itse teette. Vastauksia odotan erityisesti teiltä, jotka olette olleet jo pidempään työelämässä, kiitos :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
No itse olen pienessä metalli firmassa ollut hitsaajana viimeiset viisi vuotta, paniikkihäiriöstä olen kärsinyt viisitoista vuotta, välillä niin pahana että ei ollut asiaa ulos kodista, lääkkeet on asiaa auttaneet onneksi, työ on toki tarkkuutta vaativaa ja välillä vuorotyötä mutta työssäni olen niin hyvä että ei ole ahdistusta tullut ja tavallaan saa olla rauhassa omassa pikku hitsaus nurkkauksessaan maskin takana, työajatkin ovat luistavia, pääasia on että tulee viikkotunnit täyteen ja työt tehdyksi ajallaan, pomot on mukavia kuten työkaveritkin, olen aina tykännyt käsin tekemisestä ja mikään asiakaspalvelu tai reissaus työ ei sopisi itselleni alkuunkaan, säännöllisyys myös tuo tiettyä turvan tunnetta elämään.