Ovatko lääkisläiset ylimielisiä?

Eivät. Kaikki lääkisläiset ovat hyviä kristittyjä ja heitä motivoi itsensä uhraaminen muiden terveyden vuoksi.

Eli siis tottakai kaikissa yliopistoissa on mainitsemiasi persoonia, joilla on noussut vähän päähän. Jotkut vain tarvitsevat sitä "ylemmyyden tunnetta" jotta jaksaisivat sen helvetinmoisen luku/stressi urakan suorittaa.

Näitä ihmisiä on kuitenkin turha mollata, sillä he ovat jo syvällä suossa, joten miksi upottaa syvemmälle? Ylimielinen asenne kostautuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, sillä lääketiede on tehokkainta kun kollegiaalisuus pelaa.

Lekureilla tuntuu monestikin kihahtavan asema ja ala päähän, kun he katsovat olevansa "jumalasta seuraava". Osalla se menee ohitse ennemmin tai myöhemmin, mutta osalla se jää koko elämäksi. Tapahtuuhan vastaavaa muilllakin tieteenaloilla kun ollaan tärkeitä professoreita ja ties mitä, mutta lääkäreitä joutuu varmasti jokainen aina välillä kohtaamaan niin se saattaa tuntua siltä että lääkärit ovat useammin tärkeilijöitä.g

just just. Varmaankin kyseisten viestien kirjoittajat ovat joskus tarvinneet elämänsä aikana lääkäriä ja tulevat myöskin tarvitsemaan... joten kannattaisi olla kiitollinen, että on lääkäreitä, jotka ovat jaksaneet suorittaa sen helvetinmoisen luku/stressiurakan ja tekevät sitä edelleen tekemällä tutkimustyötä, jotka mahdollistavat monien sairauksien hoidon ja parantamisen. Ilman heitä koituisi monelle kohtaloksi tauti, eikä tarvitse olla edes kovin vakavakaan sairaus. Muisteleppa sitten syöpävuoteellasi, tai vaikka mahdollisesti lapsesi syöpävuoteella kun taistelet elämästä ja kuolemastasi, että mitä tuli suomi24 palstalle kirjoiteltua. Ja jos et peru sanojasi, niin SINUN ja LÄHEISTESI kannattaa yrittää selviytyä LOPPUELÄMÄ ilman lääkäreiden apua, veikkaanpa että ei onnistu vai kuinka?

Minun oman tulkinnan/kokemuksen perusteella akateemiset ihmiset eivät ole niitä, jotka luokittelevat ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Ne ovat ne kouluttamattomat/vähän koulutetut ihmiset, jotka mollaavat korkeammanminkoulutettuja, koska eivät koe olevansa samalla lähtöviivalla heidän kanssaa ja kun heidän mielestään he ovat yhtä loistavia tyyppejä kuin muutkin. Elämä on valintoja täynnä, toiset valitsevat ammatikseen varastomiehen työn, toiset kuluttavat peffaansa useamman vuoden opiskellen yliopistossa ja saavat lopulta palkakseen muhkean summan rahaa joka kuukausi tilille. Kaikkia meitä tarvitaan bussikuskeista, virkamiehiin. Joten vilkaiseppa itseäsi peilistä ja tee matka itseesi, missä nyt hiertää?

Itse pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, jota on suhteellisen vaikea päästä opiskelemaan ( ei kuitenkaan lääkis/oikis). Myönnettäköön, että vähän on kohonnut pissa päähän, mutta minusta näin pitää ollakkin. Suomalaisten eivät mielestäni oikein osaa olla ylpeitä saavutuksistaa. Kaiken sen pääsykokeisiin pänttäämisen jälkeen koen olevani oikeutettu olemaan ylpeä siitä että opiskelen yliopistossa, enkä halua vähätellä asiaa.
Itselläni saatta olla asennevamma alemmissa kouluissa opiskelevia kohtaan, en esim ikinä olisi voinut mennä ammattikorkeakoouluun opiskelemaan. Todellisuudessa en usko, että esim. kaupallisella alalla kukaan ei enää 10 vuoden päästä muista oletko käynyt yliopiston/AMK:n/amiksen.
Varmaan aika moni lääkisläinen/oikislainen joko tietoisesti tai tiedostamattaan hakeutuu koulutukseensa sen tuoman yhteiskunnallisen arvostuksen ja aseman vuoksi, eikä pelkästään kutsumuksesta. Itsekin aioin hakea jompaan kumpaan tämän takia. Mielestäni tietynlainen ylimielisyys ja ammattiylpeys on välttämätöntä jokaisella alalla, muutoin motivaatio katoaa.

No totta hemmetissä kovan pääsykoeseulan läpikäynyt, lääkiksen suorittanut jantteri on kuusi kertaa koulutetumpi ja seitsemän kertaa skarpimpi kuin joku hädin tuskin kosmetologikoulun 100 sivun tenttialueista selvinnyt pissaliisa. Jokainen tehköön sitä, mitä osaa ja pointsit hyville duunareille. Turha kuitenkaan väittää, ettei akateemiseen valiojoukkoon kuulumisesta muka saisi olla ylpeä. Sitä ei vain kannata näyttää.

Lääketieteelliseen on päässyt paljon ihmisiä, joilla on korkea vaatimustaso itsen ja muiden suhteen, samoin omanarvontunto. Tunne voi silti olla hauras, ja se vaatii jatkuvaa tehostusta. Osin tämä johtuu nuoresta iästä.
Postiivinen itsearvostus näkyy siinä, että osaa arvostaa muitakin. Negatiivisen narsismin ilmiöitä kohdistuu joskus myös omiin kollegoihin tai itseä matalammassa asemassa oleviin. Valtaosin lääkisläiset ovat mielestäni silti fiksua porukkaa.

En ole mielestäni ylimielinen, vaikka pääsin ekalla kerralla heittämällä sisään. Toki olen hieman ylpeä itsestäni, mutta en anna tuon juuri näkyä. Nöyrin mielin olen edelleen.

Vähän aikaa opiskellut luulee tietävänsä. Jo jonkin aikaa ammatissa työskennellyt tietää luulevansa. Alalla kuin alalla.

Jos seuraa sairaalamaailmaa sisältä käsin niin huomaa kyllä, että röyhkeimmin ylemmyydentuntoaan osoittavat ja "alaisiaan" kyykyttävät sairaanhoitajat laitoshuoltajia kohtaan. Vastaavasti kuin yritysmaailmassa useimmiten paskamaisinta ja pikkumaisinta sakkia on alempi keskijohto.