Tunne lukkosi
ent.ilkikurimus
52940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mulla oli keskivahvana uhrautuvuus, suojattomuus ja vajavuus. Vahvana riippuvuus. Heikkona pessimistisyys. Muissa ei kompensaatiota.
hauska tuo uhrien uhri..kaikki ollaan uhreja.
Narsismi on yleensä tunnelukkojen vahvaa kompensaatiota, jopa narsisti pystyy yleesä tunnistamaan sen itsessään, vaikka ei tunnistakkaan itse tunnelukkoja.
En malta (jälleen) olla laittamatta mielestäni mainion selkeää kaaviota tunnelukkojen vaikutuksesta meihin kaikkiin ihmisiin:
http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf
Itse näen nykyisessä valossa aiemmin liukuneeni 'jämäkästä' molempiin suuntiin. Moodi 'ylikompensoija' on hyvin lähellä mielikuvaani viddumaisesta narsistista, ja sellainen(kin) osasin nuorempana olla.
Eli, uskon kompensaatioon
"Eli, uskon kompensaatioon "
Niin uskon minäkin jos kompensaatiolla tarkoitetaan...sitä vastapainoa, että ihminen ikäänkuin kompensoi heikkoja alueitaan...yrittämällä osin tietoisestikin olla muunlainen...pyrkimällä muutoksen avulla ulos niistä piirteistä/toimintamalleista...joihin liittyy tuota ylikompensointia...
Jos luen nuo antautuja, jämäkkä, hyökkääjä jutut ja niihin liittyvät käyttäytymis/toimintamallit...
Niin selkeästi olen ollut tuo passiivinen antautuja...ja yrittänyt tehdä psyykkistä työtä sen eteen, että pääsisin edes osin niistä piirteistä irti...
"ylikompensaatio
(psykologia) omien puutteiden ja heikkouksien peittäminen tuomalla liioitellen esiin päinvastaisia luonteenpiirteitä. "
Juurikin noiden antautujalle ominaisten piirteiden kohdalla oli minulla vahvaa kompensointia tuossa toisessakin testissä...
En välttämättä pidä tuota kompensointia pahana asiana...jos ihminen oikeasti tietää ja tunnistaa nuo heikkoutensa...ja tekee töitä muuttuakseen...eikä pelkästään esitä olevansa toisenlainen...
"Moodi 'ylikompensoija' on hyvin lähellä mielikuvaani viddumaisesta narsistista,"
Niin jos ajattelen tuota ylikompensointia liittyen narsismiin...niin ajattelisin sen olevan sitä, että kun ei tiedä/ tunne/myönnä heikkouksiaan niin joutuu pelkästään esittämään täysin päinvastaista roolia kuin mitä on...
Tiedämme kaikki että narsistikin kokee sisimmässään olevansa tyhjä, arvoton, esiintyvä pelle vailla itsearvostusta...niin hän ylikompensoi nuo puutteensa esiintymällä hyvinkin rehvakkaana ja kaikentietävänä ja ylivertaisena...
Noh, tämä vain minun näkemykseni tästä aiheesta...kompensaatio, miten minä sen käsitän...että vahva kompensaatio jotain piirrettä kohtaan....kertoo meille muutostarpeesta...omia heikkouksiamme kohtaan...ei ole välttämättä pelkästään negatiivinen asia...
Mutta käsittääkseni narsisti on sokea itselleen, hän ei näe tuota muutostarvetta koska uskottelee itselleen olevansa täydellinen...pelkästään omiessaan vain kaikki "hyvät "piirteet itselleen...ilman että edes sisästää/ymmärtää mitä ne tarkoittavat...
Väitätkö, että tuota kompensaatiota harjoittavat vain narsistit? Minusta kaikki ihmiset yrittäessään peitellä heikkouksiaan käyttävät tuota tekniikkaa. Se on ihan ihmillistä ja itsestäänselvä asia.
Ihminen on ihminen oli hän narsisti tai ei, niin hän on joskus suojaton, avuton ja pelkuri olematta silti rakastettava persoona. Joskus aika hellyttävääkin nähdä ison miehen peittelemässä heikkouttaan pullistelemalla lihaksiaan :D
"Väitätkö, että tuota kompensaatiota harjoittavat vain narsistit?"
En väitä...omien puutteidensa kompensointi on ihan noraaliakin toimintaa...esim. jos ei osaa tehdä jotain asiaa...niin kompensoi sen tekemällä enemmän jotain mitä osaa...
Mutta tässä kyse tunnetason asioista...tietyllä lailla on vahvuutta myös myöntää heikkoutensa...senkin että tuntee itsensä joskus avuttomaksi ja pelkuriksi...
Ajattelisin, että ihmisen on siten helpompi elää...eikä tarvitse turhaan yrittää käyttää voimavarojaan kompensointiin, esittämällä vahva ja rohkeaa...vaan jää voimavaroja sen miettimiseen...mistä tuo avuttomuus ja pelko kumpuaa...voiko niistä päästä eroon...
esim. minun kompensaationi riippuvuutta kohtaan on vahvaa...en kiellä sitä minussa olevaa ominaisuutta...vaikka kompensoinkin sitä joskus ehkä ylilyömälläkin tyyliin "ei tartte auttaa"...ja korostamalla nykyään itsenäisyyttäni...mutta en tee sitä toisia mitätöimällä...
Mutta käsitän kyllä senkin, että tuosta vahvasta kompensaatioista voi olla haittaakin nyk. ihmissuhteissani...että mieluusti voisin jo hiukan hellittääkkin sen asian suhteen...
Mitä tulee narsistiin...hän käsittääkseni ikäänkuin ylikompensoi lähes kaikkia heikkouksiaan syystä ettei voi millään myöntää "julkisesti" itsellään sellaisia olevankaan...vaikka salassa onkin niistä jollain tasolla tietoinen...
Uskoakseni narsistikin on riippuvainen, mutta hän kompensoi sitä korostamalla omaa erityislaatuaan ja kieltämällä toisen arvon kokonaan...tyyliin, "minua ei voi kukaan (koska kaikki muut on typeryksiä) ymmärtää/auttaa"...
Ja siitä syystä hän myös...ikäänkuin "siirtää" ne omat huonot ominaisuutensa toiseen...(mitätöinti)...
Psykolginen tietämys on hienoa...mutta joskus jopa lapset hallitsevat tietyt perusjutut..."ite oot sitä millaiseksi toista haukut"
ja onhan olemassa sellainenkin sanonta, että jos miehellä on mitä isompi/näyttävämpi auto niin vastaavasi hänellä on sitä pienemmät munat...
Noh, tuo lähinnä vitsi, mutta esimerkki kompensaatiosta sekin...
Hyvä rakastava kumppani saa meissä esiin hyvät puolet, eikä kompensaatioita tarvita. Kylmä, empaatiton välinpitämätön itsekeskeinen rakkaudeton kumppani saa meissä esiin kaikki viddumaiset puolet ja kompensaatioiden skaala on laaja..
kiva tuo "viddumainen"-sana yxex, tykkään siitä.....se on niin pehmeästi ja hellästi sanottu:D
Tämä on erityisesti nyt sinulle - sinulla kun ei ole muita väreja kuin musta tai valkoinen ja nekin toistensa synonyymeja....:)
"Minun on käytävä kivun silmään.
Uskallettava pimeään.
Ja kun uskallan särkymisen pimeään, tajuan,
että mustassa on kaikki värit."
- Aino Suhola "Rakasta minut vahvaksi"
Tuota joo...voisiko joku selittää minulle tuota kompensaatiota...kun en ole ihan varma miten sitä pitäisi tulkita...
Tein tuon testin ja minulla oli tuota vahvaa kohdissa riippuvuus, kaltoinkohtelu, uhrautuminen, oikeutus, alistuminen, suojattomuus...
Noh, heikkoa kompensaatio oli alueilla...pessimistyys, kietoutuneisuus, hylkääminen ja ulkopuolisuus...
Epäonnistuneisuudessa ja emotionaalisessa estyneisyydessä ei ollut kompensaatioita lainkaan...
Että voisiko joku asiaa tuntevampi kertoa noiden perusteella minulle, että mihin minun kannattaisi kiinnittää itsessäni huomiota...
On minulla asiasta omakin mielipide, mutta en ole varma, onko se oikea...
"Tämä on erityisesti nyt sinulle "
En tiedä kenelle tämä oli tarkoitettu...
mutta tavallaan jokainen lukija on myös sinä...että ehkä meille kaikille...
Pidin kuitenkin runosta, kiitos siitä...
Kiitos kurimus kauniista runosta.
Kyllä minulla on koko elämän väribaletti käytössäni ja näen värit selvemmin kuin koskaan. Tuo edellinen kommenttini perustui vain sille mitä itse olen viime aikoina saanut nähdä ja kokea,rakkauden ihmeellisestä voimasta.
"en ole hyvä, enkä ole ollut tälläinen, mutta sinä olet saanut minut tälläiseksi, tehnyt minulle hyvää ja saanut minussa parhaat puolet esiin" Eikö ole tuttu sanonta :)
On tuttu sanonta. Minusta tuntuu, ettet ymmärtänyt runon sisältöä.
Epäkypsät ihmiset hokevat tuota useinkin...
Minä yritän vastata tähän tulokseesi mahdollisimman pian. Nyt minun on käytävä kaupungilla, mutta palaan asiaan pikapuoliin.
Siis hokevat tätä:
"en ole hyvä, enkä ole ollut tälläinen, mutta sinä olet saanut minut tälläiseksi, tehnyt minulle hyvää ja saanut minussa parhaat puolet esiin"
Eivät tuota runoa.
Ymmärsin runon sisällön ja sen, että on kohdattava itsensä, omat pelkonsa ja kaikki ne tunnelukot, mitä meihin on sisälle jäänyt. Mutta ymmärsitkö sinä, että nuo lukot voi avata joku muukin kuin sinä? Ymmärsitkö, että noiden lukkojen avaamiseen ei joskus tarvita sitä omaa sorkkarautaa vaan jollakin saattaa olla sopiva avain sinun lukkojesi avaamiseen?
Kaksi tapaa tunnelukkojen avaamiseen ovat rakastuminen ja terapia. Jos et koe rakastumista ja sen myötä vapaudu menneiden kahleista toinen tapa on koettaa vapautua niistä terapian avulla.
Minä en tiedä onko ihminen epäkypsä vai kypsä, jos hän kokee että joku rakastamalla häntä kykenee saamaan hänessä parhaat puolet esille, tuomaan rehellisesti ja aidosti tunteensa esille ja kokee tulleensa ja olevansa tuon ansiosta ehjempi ja kokonaisempi ihminen.
Voit toki selittää tuon runon vielä, jos sittenkin menin metsään :)
Tästä voidaan käydä vaikka loppupäivä taistelua, jos niin haluat. Itse ilmoitan haluttomuuteni nyt jo tässä yhteydessä.
Fakta on, ettei kukaan itseään tuntematta pysty rakastamaan ketään toista, ei edes itseään, joka on muiden rakastamisen edellytys.
Kun tuntee itsensä, ei tarvitakaan enää ketään "avaamaan lukkoja"....vaan siihen pystyy ihan itsekin. Näin päätyy ehjemmäksi ja kokonaisemmaksi ainoalla tavalla, joka on mahdollista - siis OIKEASTI mahdollista. Kaikki muu on lumetta - toiveajattelua tällä saralla.
Nämä rakkaus-suitsutukset ovat narsisten ja naisten lehtien hömppää. Eilen raapaisin pintaa heteromatriisista ja siitä, miten esim. media asettaa näitä ihme "tarpeita" niihin, jotka eivät omiaan tiedosta. Tämä toisen kautta ehjäksi tuleminen on yksi sellainen. Se ei ole mahdollista. Terapiassakaan kukaan ei voi parantaa ketään, vaan työn tekee asiakas itse - joskin ohjauksessa. Silloinkin onnistuminen paljolti riippuu paitsi asiakkaan rehellisyydestä - myös omista voimavaroista käsitellä asioita.
En siis väitä niin, etteikö joku KUVITTELISI tulevansa toisen kautta ehjäksi ja kokonaiseksi - kyllä sellaista tapahtuu. Mutta ei se ole oikeasti mahdollista......
"Fakta on, ettei kukaan itseään tuntematta pysty rakastamaan ketään toista, ei edes itseään, joka on muiden rakastamisen edellytys. "
Sinulta on tullut viime aikoina moniakin viisaita lauseita, joita on kiva lukea...
vaikka ihan sama asiahan tuo on jonka jo lapsena pyhäkoulussa meille yritetään opettaa..."rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi"...
Ehkä juurikin tuo itserakastamisen vaikeus/puute...saa meidät joskus tuntemaan "kaikenkin" keskellä niin yksinäiseksi...
Mutta mene ja tiedä...voiko meistä koskaan tulla täysin ns. ehjiä ja kokonaisia...ajattelisin että aina joutuu sen oman keskeneräityytensä hyväksymään...ja sen kanssa elämään...
tuonkin asian hyväksyminen, auttaa myös hyväksymään sen toisenkin, ymmärtää ettei hänkään ole täydellinen...
Vaikka et haluakaan jatkaa keskustelua sen verran vain sanon, että itseään ei voi rakastaa, ellei itseä (sinua) ole rakastettu. Vain rakkauden kautta oppii rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä ja toiset. Olet hakoteillä kuten aina.
"että itseään ei voi rakastaa, ellei itseä (sinua) ole rakastettu."
niin en tiedä...voiko tuo asia noin olla...näin aikuisena ajattelen, että joo..sitähän se on ollut...minun elämäni/avioliittoni/ännä suhdekin...
Etsimistä, että joku rakastaisi minua...kuvitelmaa että jos olen sellainen ja sellainen, teen niin ja näin...niin sitten hän varmasti rakastaa minua...
Noh...olen minä kuitenkin saanut rakkautta osakseni...minulla on lapsia...uskon/tunnen, että he rakastavat minua...se näkyy katseessa, tuntuu hiljaisessa halauksessa, väreilee ilmassa kun pitemmän ajan jälkeen tapaamme...
minäkin rakastan heitä...joskus kurkkuakin kuristaa, silmiin kihoaa kyyneleet kun katson heidän nauravia/iloisia kasvojaan...katselen heidän kotejaan/elämäänsä...he tietävät että olen onnellinen heidän puolestaan...
Kuin myös lapsenlapsen sylissä pitäminen, hänen poskensa lämpö, läheisyys...saa sydämen sykkyrälle...toivomaan hänelle hyvää elämää...
Mitä se on rakkaus...yhtäältä siinä on sitä huumaavaa tunnetta, kuin myös jotain pyhää, surullista ja kipeääkin...
Liian usein rakkaus määriettään vain miehen ja naisen väliseksi...puhutaan toimivasta seksistä...on se paljon muutakin...kuin pelkästään parisuhteeseen liittyvä asia...
Myös itseään voi rakastaa silloinkin kun sitä kumppania ei ole, katsella itseään hyväksyvin silmin, antaa itselleen aikaa , olla hyvä itselleen...vaikkapa vain edes sillä tavoin ettei anna toisenkaan kohdella itseään huonosti...
Mys elämää itsessään voi rakastaa...jotenkin tuo asia näin iän lisääntyessä tulee tärkeämmäksi...oli ihmiset mitä oli...niin elämä jo itsessään on rakastamisen arvoinen...
Keskitytyn nyt vahvoiksi ilmoittamiisi kompensaatioihin, koska ne vaikuttavat eniten.
RIIPPUVUUS, joka ilmeisemmin on sama asia kuin se, ettet usko omiin kykyihisi ja olet sen takia helposti toisten manipuloitavissa. Itsenäisyyteen tähtäävät ratkaisut ja päätökset ovat sinulle vaikeampia kuin muut. Tämän tunnelukon kompensointi voi tarkoittaa sitä, että yrität selviytyä korostuneen itsenäisesti - et halua, että sinua autetaan.
KALTOIN KOHTELU, kertoo, että pelkäät muiden huijaavan tai esim. haavoittavan sinua jollakin tavalla. Ihmissuhteissasi olet varuillasi, koska uskot muiden aina pettävän sinut. Lähellesi on tavattoman vaikea päästä. Tämän tunnelukon kompensointi tarkoittaa, että kohtelet muita huonosti, etteivät he pääsisi loukkaamaan sinua. Pyrit siis estämään sen, ettei sinua kohdeltaisi kaltoin ja voi olla, että näet kaltoin kohtelua sielläkin, missä sitä ei ole.
Kun otetaan huomioon edellinen tunnelukkosi on mahdollista, että helposti kiinnostut vahvana esiintyvistä ihmisistä, jotka saattavat hyvinkin olla pelkkiä hyväksikäyttäjiä ja näin ollen päädyt kokemaan monenlaista nöyryytystä.
UHRAUTUMINEN, jonka mukaan koet, että tehtäväsi on olla olemassa muiden tarpeita varten. Omat tarpeesi jäävät siis helposti taka-alalle, koska saatat tuntea niistä jopa syyllisyyttäkin. Haluaisit saada muilta samanlaista huomiota, jota itse suot muille.
Kompensointi tarkoittaa, että sinusta tulee täysin vastakkainen puoli esille; olet vihainen ja kohtelet muita tahallasi huonosti, koska koet ettei uhrautumistasi ole arvostettu. Ehkä myös hakeudut heikoiksi kokemiesi ihmisten pariin saadaksesi kokea oma vahvuutesi.
OIKEUTUS, pidät itseäsi oikeutettuna erityisyyteen. Tähän tunnelukkoon liittyy myös jo edellisen yhteydessä mainitsemani heikoksi kokemiesi ihmisten dominointi. Uhrautuvuus voikin olla oikeutuksen kompensointia, mutta se voi olla myös listassasi mainittujen ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkojen kompensaatiota.
ALISTUMINEN, vaatii sinua alistumaan ja olemaan mieliksi. Kun päästät piiloitetun vihasi valloilleen, alat kompensoimaan alistumistasi. Viha tuottaa sinulle oikeutuksen irrottautua alisteisesta asemastasi. Voi myös olla uhmakas niitä tahoja kohtaan, jotka miellät auktoriteeteiksi. Tämäkin tunnelukko saattaa sinut yhteen määräilevän ja/tai hallisevan kumppanin kanssa.
SUOJATTOMUUS, tämän mukaan kompensoit kontrolloimalla. Ehkä pohdit, että pitämällä tiukasti kontrollia, mitään pahaa ei pääse tapahtumaan itsellesi eikä läheisillesi. Myös muutosvastaisuus on yleistä tämän tunnelukon kohdalla. Ei haluta muutta mitään tuttua ja turvalliseksi koettua. Tämä lisää erilaisten asioiden välttelyä ja lopulta vain lisää pelkoja, jotka vaativat yhä lisää kontrollointia....Oravanpyörä siis.
Sinua en tunne, enkä osaa sinusta sanoa mihin nämä liittyvät tai sitäkään, ovatko ne osa sinua. Kerroin vain pienen tulkinnan rippeen jokaisesta mainitsemastasi vahvasta kompensaatiosta.
Näitä lukkoja pystyy aukomaan, ne eivät siis ole kiveen kirjoitettuja kirouksia.
Mutta kurimus väittää asian olevan niin, että ensin pitää rakastaa itseään sitten vasta voi rakastaa toisia ja se on fakta.
Mutta minä kerroinkin, että itseään ei voi oppia rakastamaan, ellei ulkoapäin ensin sinua ole rakastettu. Kurimus uskoo ja luulee, että itseään voi oppia rakastamaan tuosta vain ilman rakkauden kokemusta, mutta minä sanon, että se tosi vaikeaa. Hyväksyminen itsensä sellaisena kuin on tulee olemaan jatkuvaa kamppailua, ellei ihminen opi ulkopuolisen rakkauden kautta ymmärtämään ja näkemään itseään oikein. Toinen ihminen on luomassa tuota kuvaa siitä millaiseksi sinä itsesi tunnet ja miten näet.
Rakkaudella on se käänteentekevä puoli, että se armahtaa meidät olemasta itsemme tuomitsijoita ja vapauttaa meidät elämään sellaisina kuin olemme kaikkine muotoinemme.
Kurimus puhuu kyllä hienoja, mutta onko hän sisäistänyt ihmisen eheytymisprosessin ja mitä siihen muutakin tarvitaan kuin vain tutkimusmatka omaan sisimpään, joka toki on ensisijaisen tärkeä, mutta vasta todellinen rakkauden kokemus tekee sen viimesilauksen, joka johtaa tuohon itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen.
Kiitos.
Olen tällainen kuin olen, mukavaa, jos olet pitänyt viisaana....
En usko siihen, että toista rakastamalla saa hänet ehjäksi, jos hän ei sitä muuten ole. Se on illuusio, jota kaikenmaailman romanttiset hömpötykset ylläpitävät, saaden varsinkin naiset uskomaan, että esim. juopporenttu on rakastettavissa kunnolliseksi. Ei se niin ole. Joupporentun pitää ensin itse todeta tilanteensa ja hankkia itselleen apua....Oppia itse rakastamaan itseään ja lakata vahingoittamasta itseään.
Rakkaushömpällä on suuret markkinat.
"Minä yritän vastata tähän tulokseesi mahdollisimman pian."
Niin toivon todella että vastaat jossain vaiheessa...kun en ihan itse tiedä olenko oikeilla jäljillä ajatelessani, että noilla vahvan kompensaation alueilla...että ne ovat ikäänkuin se itselleni "kipein" asiassa minussa jos niihin joku tölväisee...
Toisaalta taas mitä tarkoittaa kompensaation puuttuminen noilla alueilla...
kysyn koska aiheena kompensaatio on minulla hieman epäselvä...miten soveltaa sitä käytännön elämääni ja ihmissuhteisiini...
vaikka toisaalta ajattelen, että olen sellainen kuin olen, reagoin itselleni ominaisella tavalla...mutta ehkä taustalla vaikuttavista asiista olisi kuitenkin hyvä olla jollain tasolla tietoinen...
Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...ja varsinainen psykologian tietämykseni ei ole niin vahvaa...tiedän perusasiat...jo työnikin puolesta, mutta on paljon helpompaa "psykologisoida" toista kuin itseään...jotenkin sitä vaan on itsensä suhteen niin sokea...
Että mieluusti kuuntelee toisenkin mielipiteen...ja voi pohtia, saada uutta näkökulmaa myös suhteessa itseensä...
vaikka ajattelenkin että jokainen ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija...jos pyrkii olemaan itselleen raadollisen rehellinen...
LUE uudelleen ja uudellen - niin kauan, että sinulle selviää, minkä ymmärsit väärin:
Siis sanoinko minä tuossa edellä, että ensin pitää rakastaa itseään voidakseen rakastaa muita? Kerrataanpas taas....
- FAKTA ON, ETTEI KUKAAN ITSEÄÄN TUNTEMATTA PYSTY RAKASTAMAAN KETÄÄN TOISTA, EI EDES ITSEÄÄN, JOKA ON MUIDEN RAKASTAMISEN EDELLYTYS.
Näin ollen muiden rakastamisen edellytys on ITSENSÄ TUNTEMINEN. Tuon kun taas todistat jollain insinöörilehdellä tai vesipuhvelilla toiseksi niin hyvä on....sehän tässä kuitenkin on odotettavissa, koska sinähän olet aina vain oikeassa.
JA SIIHEN ITSENSÄ TUNTEMISEEN TARVITAAN TOISTEN RAKKAUTTA, ymmärsit sinä sitä tai et. Lapsi, jota ei ole rakastettu ja joka ei ole kokenut saavansa rakkautta mitä luulet millainen kuva hänellä on itsestään ja pystyykö hän tuntemaan itseään oikealla tavalla vai onko hänellä vääristynyt käsitys itsestään? Veikkaan, että itsetuntemusta ei opita muuta kuin rakkauden ja hyväksynnän kautta, joka lähtee siitä että uskallamme antautua rakastetuksi tulemiselle.
Muiden rakastamisen edellytys on kyllä itsensä tunteminen kuten sanot, mutta itseään ei opita tuntemaan ellei altistuta ensin rakkaudelle ja opita toisen rakkauden kautta hyväksymään itsensä.
En väitä olevani oikeassa, miksi höyryät taas niin kiivaasti ja nostat turhasta kierroksia. Olen samaa mieltä kanssasi, mutta sanon vain miten tuohon itsensätuntemiseen päädytään ja mitä se vaatii. En ole sinua kumoamassa, enkä väittele kanssasi, miksi minä olen sinulle vesipuhvelille punainen vaate?????!! En käsitä!
"Näitä lukkoja pystyy aukomaan, ne eivät siis ole kiveen kirjoitettuja kirouksia."
Ahas vastasitkin jo...
jos nyt jonkin verran mietin noita...itse tosiaan käsitin tuon kompensaation toisella tapaa...kuten edellisissa huomasitkin...
Niin tuosta riippuvuudesta..."että yrität selviytyä korostuneen itsenäisesti - et halua, että sinua autetaan." pitänee hyvin paikkansa...sellainen minä olen...ollut jo kauan..ehkä lapsuudessa jo ns. vahvuuteen sairastanut...
"KALTOIN KOHTELU, kertoo, että pelkäät muiden huijaavan tai esim. haavoittavan sinua jollakin tavalla."
Tuota en tiedosta tuollaisenaan, mutta olen hyvin tietoinen siitä että esim. lasten kaltoinkohtelu saa minut reagoimaan hyvinkin kiihkeästi varsinkin jos siitä vaan ns. juorutaan ja päivitellään...että ne omat lapsuuden kokemukset siellä taustalla vaikuttaa...
"ALISTUMINEN, vaatii sinua alistumaan ja olemaan mieliksi. Kun päästät piiloitetun vihasi valloilleen, alat kompensoimaan alistumistasi. Viha tuottaa sinulle oikeutuksen irrottautua alisteisesta asemastasi."
Niin tässä taas...tulee oikeastaan se ajatusmalli, mitä itse noista ajattelin, että kompensointi olisi juurikin vahvaa niillä alueilla, joilla minulla on ns. ongelmia...että kun en suostu enää ns. alistumaan...niin reagoin herkästi sen suuntaisiin yrityksiinkin...mutta vihan ilmaisemiminen siinä muodossa kuin sen itse käsitän tuottaa minulle ongelmia...
"SUOJATTOMUUS,..."
Myös muutosvastaisuus on yleistä tämän tunnelukon kohdalla. Ei haluta muutta mitään tuttua ja turvalliseksi koettua. "
Jos nyt ajattelen tämän hetkistä elämääni...niin se ei suinkaan ole mitenkään tuttua ja turvallista...esim. olen elättänyt itseni jo 10 vuotta sijaisen roolissa...enkä ole ihan varma edes haluanko ns. vakituista työpaikkaa...jotenkin ajattelen että käyn töisä vapaaehtoisesti omasta halustani ja jos työt loppuu etsin uuden, niinikään haaveissa on muutto toiselle paikkakunnalle ja muutenkin elän aikas uudenlaista/toisenlaista elämää kuin ennen...että jos tarkastelen viimeisintä 10 vuotta elämästäni...niin tuo ei pidä paikkaansa...olen kuvitellut olevani ns. vapaa kuin taivaan lintu...
"OIKEUTUS, pidät itseäsi oikeutettuna erityisyyteen. Tähän tunnelukkoon liittyy myös jo edellisen yhteydessä mainitsemani heikoksi kokemiesi ihmisten dominointi."
Noh, jos johonkin katson olevani oikeutettu nykyään...niin elämään sellaista jota itse haluan...kun aikaisempi elämäni oli sitä toisen miellyttämistä...mutta elämässäni ei ole läheisissä suhteissa ns. heikkoksi kokemiani ihmisiä siten että voisin heitä dominoida...ennemminkin ajattelin että kaikilla on oikeus elää niinkuin itse haluaa...
Mutta joo..kiitos kuitenkin...mietin noita vielä...tässä nyt vain näkee miten monella tavalla näitäkin asioita voi ajatella...
Voisin kuulla vielä mieluusti kommentointisi noista heikoista alueista, mitä ajattelet niiden kertovan minusta...
Kuvaamallasi lapsella on todennäköisesti sellainen käsitys, että rakkaus tulee hänen ulkopuoleltaan, jonkun toisen ihmisen tuomana - ja tekee hänet ehjäksi ja hyväksi ....
:)
Höpö höpö. Rakkaudella on niin suuri vaikutus, että vain sen kautta ihminen kykenee eheytymään kunnolla pohjia myöten.
Otetaan esimerkiksi vaikka Matti Nykänen, hän on minusta oiva esimerkki siitä miten toinen ihminen voi tuhota toisen persoonan saada siitä esille huonot puolet, kun taas toinen omalla aidolla rakkaudellaan voi aikaan saada sen, että se hyvä minä nouseekin vahvemmaksi ja huonompi heikkenee. Matilla on nyt häntä aidosti rakastava ihminen rinnalla, joka haluaa rakastaa sitä Mattia, jonka hän näkee tämän sisimmässään olevan.
Minusta on surullista, että olet noin katkeroitunut, koska aitoja rakastavia ihmisiä on olemassa ja rakkaus voi säilyä, jos kunnioitetaan toinen toistaan, luvataan olla rehellisiä ja avoimia.
Ei rakkauteen petytä vaan ihmiseen, joka ei oikeasti tiedä mitä rakkaus on ja mitä se pitää sisällään. Nykyään on niin paljon pinnallista rakkautta, että oksettaa, narsismi kukoistaa nyt pahemmin kuin koskaan aikaisemmin ja ihmiset on hukassa tunteidensa kanssa pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Aito rakastaminen mihin se on kadonnut meissä ihmisissä, kuka sen on myynyt halpaan markkinahintaan ja tehnyt siitä hömppää ja arvottoman? Niin?
"Näitä lukkoja pystyy aukomaan, ne eivät siis ole kiveen kirjoitettuja kirouksia."
siis itse ajattelen noista vahvan kompensaation aluieista siten, että tiedostan kyllä ns. heikot kohtani ja sen vuoksi pyrin elämään toisella tapaa...joskus yliregoimallakin, kompensaatio (vastapaino) on vahvaa...kun joku niihin tölväisee...
Eikö se silloin kerro muutospaineista... itsensä ja elämänsä suhteen...ole ikäänkuin positiivinen asia...vai olenko kokonaan hakoteillä...
Kun olen tiennyt jo kauan olevani LR-persoona...ja yrittänyt olla nykyään vähemmän sitä...sortumatta samoihin malleihin...
Kuulepas nyt.
Ei tässä ole kukaan ollut väittämässä, etteikö aitoja rakastavia ihmisiä olisi olemassa.
He vain eivät ole niitä, jotka odottavat saavansa sen ulkopuoleltaan - toisen ihmisen kautta tai mukana. Näin ajattelevat ovat hömppiä ja narsisteja - aivan kuten sinäkin.
On paljon mahdollista, että Masa on ollut kuin sinä - odottanut tulevansa ehjäksi ulkopuolisen toimesta - ja on sen vuoksi joutunut jos jonkinlaisen idiootin pyöritettäväksi elämässään. Voisi ajatella, että tämä on jopa todennäköistäkin.
Ehkä Suski osoitti, ettei asia ole niin. Rakkaus on Masassa itsessään -ei sitä tarvitse muilta kerjätä.
Minun on aika mahdoton ottaa kantaa tämän enempää asiaan, kun en sinua tunne.
Kyllä tuo voi tietysti kertoa muutospaineistakin. Tiedostaminen on aina positiivista, vaikka sen takia elämä usein meneekin enemmän tai vähemmän sekavaksi.
Mutta uskon kyllä, että sinä pärjäät. Olen sellaista loogista ajattelua sinun kirjoituksissasi havainnut ja se on ihmisyyttä.
"Kyllä tuo voi tietysti kertoa muutospaineistakin. Tiedostaminen on aina positiivista, vaikka sen takia elämä usein meneekin enemmän tai vähemmän sekavaksi"
Niin minä käsitin nuo vahvan kompensaation alueet ns. kipukohdikekseni...ja ajattelen tuon vahvan kompensaation...kertovan missä kohtaa minussa on ns. vikaa, vikaa...sitä muutospainetta...
Tiedä sitten onko elämäni mitenkään sekavaakaan, ainakaan ulkoisesti, perusasiat on kunnossa, normaalisti käyn säännöllisesti töissä, elätän itseni ja arki sujuu...eikä ole meneillään mitään ihmissuhde draamaakaan siten...
Seurustelusuhde on...ollaan jo 50 ihmisiä, kummallakin menneisyytensä...ei ole tarvetta ns. perheen perustamiseen...on ollut jo "yksi elämä" sen suhteen...
tämä rakkaus, enemmän semmosta levollista lämmintä yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä...perustuu enemmänkin kummankin haluun olla yhdessä mahdollisuuksien mukaan...kuin mihinkään suureen huumaan/toisen viettelemiseen tai miellyttämiseen...
Siltikin minua jotenkin puhuttele...vapaa oon biisin sanat...
Vapaa oon (vapaa oon)
kulkemaan. (kulkemaan)
Kaiken nähdä mä tahdon vaan.
Koko maailma on nyt avoin,
kuljen vaikka pelkin jaloin
joka tien, joka jonnekin vie
Noh...voihan tämä "vapauden" huumakin olla viidenkympin villitystäkin tai vain elämättä jäänyttä elämää...minun piti "aikuistua" niin varhain...
Mutta pidän kyllä itsestäni ja elämästä nykyään enemmän...
Kyllä sinä väität, että aitoa rakkautta ei ole olemassakaan, kukaan ei voi rakkaudesta kasvaa, eheytyä ja muuttua. Sinä se narsisti olet, koska kuvittelet kaiken rakkauden olevan vain meissä itsessämme, emmekä tarvitse sen tuntemiseen toista ihmistä.
Susanna on tuonut Matissa esiin hänen oikean Minänsä, Matti on herkkä ja tunteva persoona, mikä hän ei aikaisemmin saanut olla.
Rakkaus meihin kasvaa ulkopuolelta, se opitaan yhteisöissä ja me opimme sen kautta arvostamaan, kunnioittamaan ja rakastamaan toisiamme. Rakkauteen ei kukaan ole valmis ellei hän ensin ole saanut kokea miten se "toimii".
Sinusta huomaa, että et ole rakastava ihminen vaan narsistinen ja itsekeskeinen hölmö, joka omavoimaisuudessaan kuvittelee, että pystyy muka rakastamaan ja pysymään ehjänä omalla rakkaudellaan, joka on itseltä opittua ja saatu.
Rakkaus on kyllä meissä kuten vihakin, mutta kuten sanoin sinä tuot minussa ja saat esiin minun huonon puoleni, mutta joku toinen joka minusta välittää ja rakastaa omana itsenäni, eikä arvostele minua ja tuomitse saa minussa esiin aivan toisenlaisen puolen, jota sinä et ole näkemässä.
Minä en viitsi edes sanoa, mitä sinusta huomaa....
Mutta alkujaan kerroin sinulle (mistä pillastuit), että itseään TUNTEMATTA ei voi rakastaan KETÄÄN. Ei itseään, eikä varsinkaan muita.
Jos sä et tuon asian kanssa voi elää, se on sitten sinun ongelmasi - ei minun. Ja jos tuo ajatus osoittaa minut rakkaudettomaksi narsistiksi, niin sitten se tekee sen valtaosalle muistakin ihmisistä, jotka ovat samaa mieltä kanssani.
Muusta tässä ei tällä kertaa nyt ollut kyse, vaikka asiaan oletkin vierittänyt tapasi mukaan kaikenlaista muuta, mistä olet minua haukkunut ja mitä en ole edes väittänytkään.
Epärehellisyytesi on kuvottavaa.
"emmekä tarvitse sen tuntemiseen toista ihmistä."
Niin en tiedä miten rakkauden tunne opitaan...mistä se kumpuaa jostain meistä sisältämme kuitenkin...
Tulee vaan mieleen yön biisin sanat...tosikoville hemmoille, tytöille jotka uskaltavat tunnustaa kuinka paljon merkitsee kun on JOTA rakastaa...
Samoin tulee mieleen yksi joskus lukemani määritelmä rakkaudesta, että rakkaus on sitä että pyrkii luontaisesti koko ajan toimimaan toisen parhaaksi...
Että joo...en tiedä mistä minä olen oppinut rakastamaan...mutta nykyään pyrin enemmän toimimaan myös itseni parhaaksi...on asia jonka olen joutunut opettelemaan...kun minä vaan ennen rakastin ja yritin "korjata" niitä toisia...
Että voisko ajatella että jollain tasolla olen ooppinut rakastamaan myös itseäni ja rakkaus tosiin on enemmänkin heidän hyväksymistään sellaisenaan...ilman tarkoitusta "korjata" heitä mitenkään...
Että on se hyvä kun on joku JOTA rakastaa...se joku voi ja saa, myös pitää olla itse...toki rakastettuna oleminen saa ihmisessä esille hänen hyvät puolensa...mutta entäs sitten kun rakkaus loppuu...
Onko se sitten niin, että vain toisen kanssa kokee itsensä hyväksi...ilman kumppaniako on rikkinäinen ja huono...tavallaan jos noin ajattelee niin lie tuomittu etsimään toiselta ihmiseltä sitä rakkautta lopun elämänsä...
Sitä en tiedä, mistä rakkaus syntyy, kun pidän sitä kuitenkin vain niin abstraktina asiana kuin tunteena...sitä joko tuntee tai ei tunne...voihan joku rakastaa sinua, ilman että et itse tunne että sinua rakastetaan...
En tiedä...tässä vaan ajatuksiani, ei sinällään oikeita tai vääriä, eikä totuuksia...
Minä tunnen itseni, rakastan itseäni, mutta silti sinä saat minussa huonot puoleni esiin ja vihan tunteet nousemaan sinua kohtaan. Kerro nyt minulle syy siihen, kummassa vika, minussa vai sinussa? Jos kohtelen sinua kuin rakastaisin sinua tai jos sanon, että rakastan sinua ja tekoni ovat sinua kohtaan hyviä, helliä ja rakastavia, niin totta vitussa sinusta saan esiin sinun parhaat puolesi ja sinä kasvat siinä rakkaudessa joka päivä eheämmäksi itseäsi oikein tuntevaksi ihmiseksi. Viha ja kaltoinkohtelu toimii päinvastoi, jättävää meidät kysymään kysymyksiä; kuka minä olen? mikä minä olen? kelpaanko, enkö kelpaa jne..
jos et tajua tätä ja haukut minua sen vuoksi epärehelliseksi, niin en voi ymmärtää sinua muuta kuin sen kautta, että et tunne itseäsi, et ole kokenut aitoa rakkautta itseäsi kohtaan, olet katkera, kateellinen, vihaat ja et tunne minua vaikka kaikessa olen yrittänyt sinua ymmärtää.
Olet kusipää!
Rakkautta ja rakastamaan opitaan toisen välityksellä en nyt jaksa muuta, kun ei se näytä kaaliin täällä menevän...tai pakko on vielä jatkaa...
vaikka ei saisi mutta haluan viitata tässä kohtaa taas Raamattuun ja siihen miten Jeesus tuo rakkauden esille. Hän sanoo opetuslapsilleen, että kaikki mitä hän on oppinut ja mitä hän tekee hän on nähnyt ja oppinut sen Isältä. Jeesus sanoi, että hän ei kykenisi yksin mihinkään rakkauden tekoon, siihen hän tarvitsee Isän rakkautta. Kun Isä rakastaa Poikaansa, hän opettaa sillä mitä rakkaus on ja millainen rakkauden voima on ja mitä se saa aikaan. Jeesus oli siis nähnyt miten Isä toimii ja saanut esimerkin häneltä samoin me opimme rakkautta rakastavilta vanhemmiltamme, läheisiltämme ja kumppaneiltamme.
Minä saan sinussa huonot puolesi esiin? Niinkö? Et sinä itseäsi silloin kovin hyvin tunne, jos et EDES hallitse itseäsi.....
Ensin sinun tulisi selvittää, miksi suutut - miksi et voi sietää ajatusta, että olisit jossain asiassa väärässä. Voisin luetella syitä, mutta en viitsi - koska kiukkusi nousisi siitä vain uusiin ulottuvuuksiin.
Nostit esimerkiksi tuossa Masan ja Suskin. Vierität kaiken kunnian Masan kuntoutumisesta Suskille - muttet tajua, että MIKÄÄN RAKKAUS ei muuta KETÄÄN, jos tämä henkilö ei ITSE TOIMI aktiivisesti muutoksensa eteen! Ei Suski siis Masaa muuttanut, vaan Masa muutti itse itsensä, koska löysi ITSENSÄ ja omat tarpeensa.
Meistä ei ole kummastakaan erittelemään sitä, missä määrin Suski on asiaan vaikuttanut, koska meistä kumpikaan ei voi mennä Masan pään sisälle ja havaita, millä tavalla hän elämästään ajatteli ennen muutostaan. Ei hän kovasti itseään rakastaa voinut, kun sillä tavalla joi ja rellesti. Kovaa väkivaltaa ja paljon viinaa - kertoo todella pahasta olosta, josta minä tiedän kyllä itsekin aivan tarpeeksi.
Siitä selviämiseen tarvitaan itseensä tutustumista ja itsensä rakastamista. Sitten vasta voi rakastaa muita - niin kuin Matti Nykänen Susannaansa.
Minäkö suutun? En minä ole suuttunut, sinähän siinä riehut ja olet jo valmiiksi sotajalalla vaikka en olisi sanaakaan vielä päässyt sanomaan. En todellakaan ole väärässä, enkä sano että sinäkään olisit, mutta sinun pitää aina jostain syystä päästä täysin tyrmäämään ja kumoamaan minun väitteeni tai ajatukseni. Mikset itse voi hyväksyä minun ajatuksiani, pitääkö ne aina heti kumota mustavalkoisina tai jotenkin epätieteellisinä tai hömppänä?
Miten Matti olisi yksin kyennyt muuttumaan?, mikä hänen motivaationsa muutokseen oli? - rakkaus Susannaan eikö niin? Suski haluaa Matin parasta, hän välittää kuinka Matti voi, miten hänen käy ja haluaa auttaa Mattia pääsemään irti siitä vanhasta roolimallista, mikä ei ole Matin oikea realistinen Minä.
Ei Matti muuttanut itseään, hänellä ei olisi ollut siihen muutokseen voimaa itsellä, hän tarvitsi siihen aidosti rakastavan ihmisen apua, Susanna tuli oikealla hetkellä antoi sen mitä Matti tarvitsikin RAKKAUTTA ja sen kautta eheytmisen ja muutoksen.
Olet edelleen hakoteillä. Matti olisi edelleen huonossa jamassa, ehkä joisi, ehkä hautoisi kostoa tai mistä sen tietää, mutta sata varma olen siitä, että toinen ihminen voi meissä saada aikaan valtavan muutoksen. Jos se ei sinulle mene kaaliin.. Niin...
ja anteeksi tuo kusipää nimittely, en tarkoittanut, et ole kuspää olet arvokas ja viisas ihminen :)
Miten lapsellinen oletkaan.
Mutta ole. Eihän se minulta pois ole.
"Voi meissä saada aikaa valtavan muutoksen"...Niin. Voiko toinen ihminen muuttaa toisen - vastaentahtoisesti? Voitko sinä muuttaa minut, tai minä sinut? Minäpä nyt en usko tuota.
Ei tarvitse vastata, jos se tuntuu liian kiusalliselta. Totuus nyt kuitenkin on sellainen (ja yleisesti hyväksyttykin), ettei kukaan voi muuttaa kuin itsensä. Muutos lähtee itsestä.
Matti olisi huonossa hapessa edelleen, jos ei olisi saanut itseään niskasta kiinni. Kukaan toinen ihminen ei voi saada toista ihmistä tekemään mitään, mitä tämä ei halua. Kaikki lähtee omasta halusta muuttaa tilanne, siihen ei ulkopuolinen paine auta yhtään mitään.
Muutos on monen tekijän summa. Mutta ne kaikki tekijät lähtevät itsestä.
Tunnetteko te lottamari ja ent.ilkikurimus toisenne? Riitelette kuin rakastavaiset ;)
Kyllä, lapsen täytyy saada kokea, että äiti ja isä tai joku muu läheinen rakastaa häntä sellaisena kuin hän on ja hyväksyy hänet, siitä muodostuu perusturvallisuus. Lapsi ei voi rakastaa itseään ilman sitä suojaa ja arvoa, jonka vanhemmat hänelle antavat.
Et ymmärrä ollenkaan millaisesta muutoksesta puhun. Ihmisen persoonaa ei tietenkään voi muuttaa, mutta hänen vääristyneeseen minä-ja maailmakuvaa voi vaikuttaa. Matilla oli vääristynyt kuva itsestään ja ympärillä olevasta maailmasta. Matti käytti energiansa ja elämänsä itseään vahigoittaviin asioihin ja suhteisiin vaikka hän sisimmässään kaipasi vain sitä samaa hyväksyntää, rakkautta ja arvostamista sellaisena kuin hän on ilman hänen MM-statustaan mäkihyppääjänä.
Susanna näki Matissa muutakin kuin vain alkoholisoituneen vaimonhakkaajan tai typerästi käyttäytyvän vanhan mäkikotkan, joka aina riekkui Iltapäivälehtien otsikoissa. Susanna tapasi Matin ja keskuteltuaan hänen kanssaan hän tajusi kuinka herkkä ja hieno mies asui tuossa miehessä. Susanna rakastui siihen Mattiin, joka oli se aito ihminen, ei kuuluisaan mäkikotkaan. Uskon, että Susannan tapa nähdä Matissa aito herkkä, haavoittuva ja elämässä kolhiintunut ihminen, joka kaipasi oikeaa rakastavaa rohkaisevaa ihmistä rinnalleen sai Matin jaloilleen ja näkemään ja uskomaan olevansa parempi ihminen kuin mitä hän oli ollut.
Kyllä toinen ihminen voi toisen saada tekemään jotain ja mitä vaan, kun rakastuu ja rakkaus todellakin voi muuttaa ihmistä parempaan suuntaan. Väkisin ei tietenkään kenenkään voi rakastua, mutta silloin kun yheys toimii ja tunteet ovat aidot, niin muutoskin on mahdollista.
Kaikki tekjät eivät suinkaan lähde itsestä vaan siihen tarvitaan myös toisen ihmisen panos.
Mä en tunne pariskuntaa lainkaan yhtä hyvin kuin sinä näytät tuntevan (tai kuvittelet tuntevasi), mutta sen tiedän, että JOS Matti ei olisi halunnut muuttua, hän jatkaisi samaan tapaan kuin ennenkin. Ei tällaiset käskyt muuttua tule ulkopuolelta, ja jos tulevatkin ne eivät joko toimi lainkaan tai toimivat huonosti ja lyhyen aikaa. En usko ulkopuoliseen pakkoon muuttaa itseä, kyllä se itsestä lähtee - aina kun lähtee.
Ehdollinen rakkaus ei ole oikeaa rakkautta - koska siihen liittyy pelko. Sitä en silti epäile hetkeäkään, etteikö sellaistakin löytyisi - löytyy varmaan paljonkin. Samoin löytyy heitä, jotka rakkautta saadakseen tekevät lähes mitä vain....ja/tai kuvittelevat muuttavansa muita paremmaksi tai tulevansa itse paremmiksi ihmisiksi.
Eri asia sitten on, onko se oikeaa rakkautta. Minusta se ei ole rakkautta, mutta sinä toki saat pitää sitä rakkautena.
"..joka kaipasi oikeaa rakastavaa rohkaisevaa ihmistä rinnalleen sai Matin jaloilleen ja näkemään ja uskomaan olevansa parempi ihminen kuin mitä hän oli ollut."
Mielestäni tuossa piilee eräs vaara. Entä jos Matti rakastuu illuusiossa ihmiseen, joka tarjoaa hänelle hyväksyntää ja turvallisuutta? Kun Matti on noussut riittävästi tunteidensa ymmärryksen - itsensä kalatoinkohtelun ymmärryksen ja irtaantumisen - tasolle ja eheytynyt riittävästi; hän alkaisikin näkemään Susannaa pelastajana, auttajana, hyväntekijänä, enkelinä tms? Entä kun Matti ei tarvitse enää rakkauden tarjoamaa turvallisuuden tunnetta ja hyväksyy itse itsensä ilman että odottaa sitä toiselta: niin rakastaako hän Susannaa aidosti? Tai kun Susanna huomaa Matin haavoittuvaisuudesta esiin nousseen joutsenen - joka arvostaa ihan itse itseään - ilman toisen rakkauden eheyttämisen voimaa - voiko olla mahdollista, että Susanna alkaa nähdä Matin toisenlaisessa valossa?
En blokkaa Lotta näkemystäsi nyt mitenkään, mutta tuli mieleen tuosta lauseesta tälläinen mahdollisuus.
Tuossa sinun ajatuksessasi lähtökohtana on ihailun kohteen ihastuminen ihailijaan, ei siis kysymys ole rakastumisesta toisen ihmisen persoonaan vaan juuri niihin tekijöihin, jotka eivät muuta ketään vaan päinvastoin lisäävät epärealistista kuvaa itsestä ja toisesta.
Lähtökohta muutokselle pitääkin lähteä aitoudesta, aidoista tunteista ja toistensa näkeminen sellaisina kuin he aidoimmillaan ovat, ilman minkäänlaista illusiopäämäämäärää.
Muutosta ei tapahdu, jos rakastuminen tapahtuu illusiotasolla. Ihminen ei muutu, eikä toinen voi häntä muuttaa epäaitouden kautta, koska rakkaus koskettaa niin syvältä, että vain se kykenee toimimaan muuttajana. Illusio ei syväkosketa ja rakkauden elämys jääkin vain pinnalliseksi kosketukseksi, jossa ihailun kohde yrittää täyttää ihailijansa toiveet pyrkiä miellyttämää ihailijaansa saadakseen säilyttää asemansa ihailijan silmissä. Olemalla epäaito ei oma itsensä ihailtu kuluttaa itsensä pian loppuun. Tälläinen suhde johtaa juuri siihen katastrofiin, jossa illusio ei jaksa enää toimia energian antajana ja pian alkaakin epätoivoinen toistensa vikojen kaivelu, syytökset ja erilaiset ristiriidat, jossa molempien persoona murtuu.
Rakkauden tarkoitus on nähdä persoonan pinnan alle ja tuoda sieltä se hyvä esille pintaan, joka on hautautunut vääränlaisen kohtelun tai väärien asenteiden kautta syvälle meihin. Aidon ja epäidon rakkauden hintana on juuri tuo ehyt persoona tai rikkinäinen persoona.
Kurimus ei vieläkään ole päässyt sisälle ajatuksiini ja hän ei käsitä etten puhu kenenkään ihmisen persoonan muuttamisesta väkipakolla, joka tapahtuisi jonkin "porkkanan" toimesta saada ihminen tekemään temppuja. Yksi tälläinen keino on käyttää seksiä, rahaa tai jonkinlaista valtaa, ihailua tms. Tälläinen ulkopuolelta pyrkimys muuttaa toista ei olekaan minän rakentumista ja eheytymistä, eikä positiivista persoonan kannalta vaan sillä on päinvastainen vaikutus, joka mielestäni johtaa juuri Matin entisen elämän kaltaiseen käytökseen.
Tässä liikutaan sellaisella alueella, jossa on eri ulottuuvuuksia ja hyvin hienosyisiä vivahteita.
Asiat - melkein mikä tahansa - voidaan kuvata kahteen tai useaan äärimuotoon. Luulisin että tässäkin on kysymys ajattelijan senhetkisestä vireestä, onko se tiivistynyt aivolohkoissa oikealle vai vasemmalle.
Tarkoitan näkökantoja. Jotka lopulta ei hurjasti poikkea toisistaan, mutta eri ihminen katsoo niitä vain pohjoisesta etelään ja toinen idästä länteen.
Rakkaus voi toimia muuttavana tekijänä , uskon kyllä siihen, ihan vain itsensä postiivisena voimavarana. Mutta muutoksen halu löytyy itsestä. Toisella ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä - paitsi aito rakkaus on hyväksyvää - joka antaa itsetunnelle vahvistuksia, uskoen mahdollisuuksiinsa paremmin.
Teillä: siis Lotalla ja Kurimuksella on väittelyissänne taito tuoda esille niitä seikkoja, mikä lukijan pistää pohtimaan omia näkemyksiään. Ja mikä parasta; eri kanteilta, vaikka eri asioista ei välttämättä keskustellakaan.
Näin se on nähtävä. Ihminen tarvitsee muutokselleen motivaattorin ja parhain motivaattori ihmisen elämässä on tietenkin rakkaus ja rakastuminen sellaiseen ihmiseen, joka haluaa toisen ihmisen parasta, eikä vain hae omaa parasta ja hyötyä suhteesta.
Muutoksen halu löytyy itsestä kun siihen muutokseen on syy/halu muuttua ja se on toisen ihmisen antama rakkaus, joka tuon muutoksen meissä ihmisissä saa aikaan. Ihmisen on huono motivoida itseään tyhjästä mihinkään,, ottaa niskasta kiinni ja ajatella että haluaa muuttua. Miksi muuttua, jos ei muutokselle ole mitään päämäärää? tavoitetta? Pitää olla päämärä/tavoite, kaikki muutokset vaativat nuo tekijät MOTIVAATTORIN, PÄÄMÄRÄN ja TAHDON/HALUN muutokseen. Rakkaus toimii motivaattorina, onnellisuus ja hyvinvointi päämääränä ja halu/tahto tulee sen ihmisen toimesta, johon rakastutaan, joka tämän prosessin meissä saa aikaan.
Toistan paljon tautofonisesti itseäni tässä asiassa, mutta vaikka asia on yksinkertainen, niin huomaan että kurimus ajattelee asian vieläkin yksinkertaisemmin tai sitten liian monimutkaisesti. Varmaa kuitenkin on, että muutokseen tarvitaan suurempi polttoaineteho kuin vain se mikä itsestä lähtee. Siihen vaaditaan hyvin usein jokin VAHVA motivoiva tekijä ja se on yleensä rakkaus, joka meidät voi muuttaa.
Mulle tuli ulkopuolisuus vahvaksi kompensaatioksi. Aika hyvin osui tunnelukkojen kuvauksen perusteella. Kiva tietää mutta eipä se juuri auta tästä vapautumaan. OIen mikä olen enkä itseäni voi muuksi muuttaa.
"Mulle tuli ulkopuolisuus vahvaksi kompensaatioksi."
Noh, oman logiikkani mukaan ilmeisesti sinä sitten yrität kompensoida tuota ulkopuolisuuden tunnetta hyvinkin tekemällä itseäsi ihmisille tykö...
mutta siltikin se ulkopuolisuuden tunne siellä taustalla vaikuttaa suurenkin joukon keskellä...että enemmänkin voisit vielä miettiä mistä se ulkopuolisuuden tunne johtuu...
jos löydät jonkinlaisen vastauksen siihen itsestäsi...miksi tunnet/koet niin ehkä se voisi hivenen vähentää tuota ulkopuolisuuden tunnettasi...
"OIen mikä olen enkä itseäni voi muuksi muuttaa."
Niin ehkä meissä jotkin ominaisuudet ovat suht pysyviä, mutta siltikin...kun ne tietää...voi edes yrittää vaikuttaa niihin...niin etteivät hallitse koko elämää ja ihmissuhteita...
Itse ainakin olen tehnyt töitä paljonkin, tuon riippuvuuteni eteen..
".RIIPPUVUUS, joka ilmeisemmin on sama asia kuin se, ettet usko omiin kykyihisi ja olet sen takia helposti toisten manipuloitavissa. Itsenäisyyteen tähtäävät ratkaisut ja päätökset ovat sinulle vaikeampia kuin muut.
Tämän tunnelukon kompensointi voi tarkoittaa sitä, että yrität selviytyä korostuneen itsenäisesti - et halua, että sinua autetaan"
Niin minun kompensaationi on ollut vahvaa tuon asian suhteen...tavallaan hyppäsin elämään ilman täyttä varmuutta mistään...luotin vain itseeni...enkä uskonut että kukaan voisi minua auttaa...
että joo...nykyään voisin kyllä jo hieman hellittäkkkin tuon asian suhteen...tiedostan kyllä, että se "ei tartte auttaa"...joiltain osin luo kitkaa ihmissuhteisiini, silloin kun toinen tarkoittaa pelkästään hyvää yrittämällä olla avuksi...
Viimeisin huvittava esimerkki on sellainen...kun asunnossani on joitain pikku kohteita jotka kaipaisivat ns. remppaa...rikkimenneitä kaappien vetimiä, rikkinäiset hyönteisverkot tuuletusikkunoissa, vinkuvia saranoita yms.
noh...nykyinen kumppani miehille ominaiselle tavalla halusi osoittaa rakkauttaan myös tuolla tekemisellä, halusi korjata noita kiusallisia kohteita...
Alkuun minun oli vaikea hyväksyä sitäkään...koin sen tunkeiluksi omalle reviirilleni...oli sitä vahvaa kompensointia, ei tartte auttaa...pärjään kyllä niidenkin kanssa...
onneksi minä sentäs tunnistan itsessäni jotain vikaa olevan...ja asiasta päästiin kompromissiin, hän sai totutettaa itseään...minä nielin ylpeyteni, käsitin ettei hän uhannut "kovalla työllä" hankittua itsenäisyyttäni...
että sattuu sitä niitä ylilyöntejäkin tuon kompensaation suhteen...sitä en tiedä...kun esim. tuo riippuvuus, ilmennen kiltin tytön/miellyttäjän, antautujan roolina... on ollut taustavaikuttajana itsessäni niin kauan...että joutuuko sitä sitten kompensoimaan jollain tavalla lopun elämäänsä...
Kuin yrittäisi tunkea vesisadetta takaisin pilveen. Tätä vinhaa luokkaa on syrjäytyneen tyypin rasvauttaa tunnelukkojensa saldoa kuntavastuun edellyttämällä tavalla.
Enemmän sitä kuulee, että osta äijä paha pala vahvaa köyttä.
Enkä ole asiassani yksin. Repäisen nokeentuneesta vilthatustani 6-numeroisen luvun arviona Suomessa asuvista heikon hapen väestä.